Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?
16.08.2023 |
Tiedättehän ne kaikki jutut "Seksi voi jatkua elämän loppuun asti", "Maija löysi seksuaalisuutensa vaihdevuosien jälkeen", "Miksi vaihdevuosi-ikäiset eivät hae apua seksiin", "Seksin ei tarvitse loppua vaihdevuosiin", "Vaihdevuosissa seksi on ihana mahdollisuus". Entä jos onkin tyytyväinen siihen, että seksi loppui eikä kaipaa sitä pätkääkään? Tuskin olen ainut. Sanotaan, että halukkaat vaihdevuosi-ikäiset naiset ovat tabu, mutta todellisuudessa heistä on mediassa jatkuvasti juttuja. Koskaan ei kirjoiteta naisista, jotka eivät seksiä enää kaipaakaan eivätkä ole kokeneet mitään "seksuaalista herätystä" neli- tai viisikymppisenä.
Kommentit (2165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätytään sitten että miehet lähtee nuoren halukaan neidon mukaan, paskamaisten miesten kosto rupsahtaneille narisiville eukoilleen, kun ei anna.
Aika monella keski-ikäisellä pariskunnalla varmaan menee kuten meilläkin, eli molemmilta vähenee ja loppuu seksihalut. Mieheltä myös ehkä kyvyt. Eikä ole mitään motivaatiota lääkkeillä alkaa niitä hankkimaan takaisin, jos on tyytyväinen seesteiseen seksittömään elämään.
Meillä mies hankki - kyllä, hankki, elämäntavoillaan ja työnarkomaniallaan - verenpaine- ja kolesterolilääkitykset jo nelivitosena. Minulla samaan aikaan ekat vaihdevuosioireet. Minulla lähti halut, ja miehellä lääkitysten seurauksena kyvyt. Ihan mukavaa meidän elämämme yhäkin on, eikä todellakaan lähdetä satunnaisten seksikertojen vuoksi riskeeraamaan terveyttämme vielä entisten vaivojenkin lisäksi joillakin libidoa nostattavilla valmisteilla. Epäilen että aika monen tarinan kerroin tässä.
No osa ihmisistä on juuri sellaisia että jossain vaiheessa lopettavat elämisen ja rupeavat vain potemaan erilaisia vaivojaan. Ne sitten tuntuvat muodostavan pääasiallisen elämänsisällön.
Ja ymmärrän toki että ihmisillä on erilaisia vaivoja mutta on aika lailla ihmisestä kiinni että antaako niiden hallita elämää vai hallitseeko itse sitä omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en nuorempanakaan koskaan ollut kovin seksuaalinen. Ovulaation aikaan parina päivänä seksi kyllä pyöri mielessä, mutta koin aina nopean orgasmin vibraattorilla paljon tyydyttävämmäksi kuin seksin miehen kanssa. Kumppanin kanssa se oli aina pettymyksen tuottavaa ja liian kauan kestävää äheltämistä. Esivaihdevuosissa jossain 45 v paikkeilla alkoi ovulaatiot harvinaistua kierroissa, ja meni viimeisetkin seksihalut. Edes itsetyydytys ei enää kiinnosta, saati miehen kanssa seksi. Hyvä vaan.
Olisi kiinnostavaa tietää onko tämä yleisempääkin niillä joilla halut loppuvat vaihdevuosiin, että halut ovat nuorempanakin olleet vahvasti sidoksissa hormonitoimintaan eli voimakkaammat ovulaation aikaan? Itsellä ovulaatio ei ole koskaan tehnyt mitään eroa seksihaluissa ja uskon että seksintarpeeni on myös psyykkistä eikä pelkästään hormonaalista. Siksi olettaisin että ne saattavat pysyä melko iäkkääksi. Tosin en vielä osaa sanoa toivonko niiden pysyvän vai häipyvän :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätytään sitten että miehet lähtee nuoren halukaan neidon mukaan, paskamaisten miesten kosto rupsahtaneille narisiville eukoilleen, kun ei anna.
Aika monella keski-ikäisellä pariskunnalla varmaan menee kuten meilläkin, eli molemmilta vähenee ja loppuu seksihalut. Mieheltä myös ehkä kyvyt. Eikä ole mitään motivaatiota lääkkeillä alkaa niitä hankkimaan takaisin, jos on tyytyväinen seesteiseen seksittömään elämään.
Meillä mies hankki - kyllä, hankki, elämäntavoillaan ja työnarkomaniallaan - verenpaine- ja kolesterolilääkitykset jo nelivitosena. Minulla samaan aikaan ekat vaihdevuosioireet. Minulla lähti halut, ja miehellä lääkitysten seurauksena kyvyt. Ihan mukavaa meidän elämämme yhäkin on, eikä todellakaan lähdetä satunnaisten seksikertojen vuoksi riskeeraamaan terveyttämme vielä entisten vaivojenkin lisäksi joillakin libidoa nostattavilla valmisteilla. Epäilen että aika monen tarinan kerroin tässä.
No ainakin itselle tuntuu todella kaukaiselta että tuo oma viisikymppinen mies äkkiä vain ryhtyisi potemaan sairauksiaan ja muuttaisi parisuhteemme kahden vanhuksen suhteeksi. Onneksi hän on urheilullinen ja terveydestään huolehtiva mies joka jaksaa ja pystyy edelleen ilman mitään ongelmia.
Toki ymmärrän että osa sairauksista ei ole itsestä tai omista teoista kiinni mutta asenne miten niihin suhtautuu ja miten ne vaikuttavat elämään kyllä sitten on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa, koska hän on nainen. Eli vastakohta minulle joka olen mies. En ole kiinnostunut sisustamisesta, hän on. En ole kiinnostunut ihonhoidosta, hän on. En äänimaljarentoutuksesta, luontaistuotteista, käsilaukuista, kengistä, ihmissuhteista ylipäätään ja mitä kuuluu kenellekin. En tosi Teevee viihteestä tai spotify listahiteistä. En kynsihuollosta jne. Meitä yhdistää se että olemme eri sukupuolta ja meillä on seksuaalista vetoa toisiamme kohtaan. Jos sitä ei olisi, voisin kämpätä leivon tai toisen miehen kanssa. Tosin sekään ei houkuttele, olisin mieluummin yksin, mutta aivan sama asia kuin olla seksittömässä suhteessa oman vaimonsa kanssa. Ei parisuhteessa olla vain sen takia, että ollaan. Mies ei ainakaan saa siitä mitään, tuskin nainenkaan. Ilman seksiä, ei ole muuta läheisyyttä. Läheisyys on minulle miehenä ennenkaikkea seksiä, mutta toki muutakin. Se on osoitus siitä, että nainen oikeasti pitää sinusta. Seksuaalisesti. Jos hän ei pidä, niin yhdessäoloon ei ole edellytyksiä.
Hyi saatana 😳 Et oikeasti ole kiinnostunut _mistään_ noista mitkä luettelet? Mutta paneminen kiinnostaa? Onko sulla psykopatia vaiko Asperger?
Taidat olla vähän tyhmä jos luulet että keskivertomiestä kiinnostaa nuo asiat esimerkiksi. Miehet ja naiset on erilaisia. Mutta se tulee sinulle yllätyksenä myöhäisellä iällä. Otan osaa.
Mielestäni aikamoinen stereotypiä kuvitella, että kaikki naiset olisivat kiinnostuneet vaan laukuista, kynsihuolloista ja tositeeveestä. Kyllä minulla ja miehelläni on todella paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuten matkailu, musiikki, patikointi, festarit, ravintolat, ruuanlaitto, eläimet jne.
T.Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätytään sitten että miehet lähtee nuoren halukaan neidon mukaan, paskamaisten miesten kosto rupsahtaneille narisiville eukoilleen, kun ei anna.
Aika monella keski-ikäisellä pariskunnalla varmaan menee kuten meilläkin, eli molemmilta vähenee ja loppuu seksihalut. Mieheltä myös ehkä kyvyt. Eikä ole mitään motivaatiota lääkkeillä alkaa niitä hankkimaan takaisin, jos on tyytyväinen seesteiseen seksittömään elämään.
Meillä mies hankki - kyllä, hankki, elämäntavoillaan ja työnarkomaniallaan - verenpaine- ja kolesterolilääkitykset jo nelivitosena. Minulla samaan aikaan ekat vaihdevuosioireet. Minulla lähti halut, ja miehellä lääkitysten seurauksena kyvyt. Ihan mukavaa meidän elämämme yhäkin on, eikä todellakaan lähdetä satunnaisten seksikertojen vuoksi riskeeraamaan terveyttämme vielä entisten vaivojenkin lisäksi joillakin libidoa nostattavilla valmisteilla. Epäilen että aika monen tarinan kerroin tässä.
No osa ihmisistä on juuri sellaisia että jossain vaiheessa lopettavat elämisen ja rupeavat vain potemaan erilaisia vaivojaan. Ne sitten tuntuvat muodostavan pääasiallisen elämänsisällön.
Ja ymmärrän toki että ihmisillä on erilaisia vaivoja mutta on aika lailla ihmisestä kiinni että antaako niiden hallita elämää vai hallitseeko itse sitä omaa elämäänsä.
Juuri näin. Jokainen vastaa itsestään. Jos ei huolehdi itsestään niin niitä vaivoja tulee aina vain lisää. Se on mielestäni korkeintaan puolikasta elämää jota omalla kohdalla halveksuisin, mutta jokainen tehkööt kuten haluaa. Minä edes yritän. Käyn salilla edelleen ja pidän terveyttä ja toimintakykyä yllä. Liikuntaa on aivan pakko harrastaa. Lajeja löytyy, mutta ilman liikuntaa ei kukaan voi pysyä terveenä ja toimintakykyisenä. Se on mahdotonta. Samoin on pakko katsoa mitä suusta laittaa alas ja miettiä myös paljonko sitä alkoholia menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nuorempanakaan koskaan ollut kovin seksuaalinen. Ovulaation aikaan parina päivänä seksi kyllä pyöri mielessä, mutta koin aina nopean orgasmin vibraattorilla paljon tyydyttävämmäksi kuin seksin miehen kanssa. Kumppanin kanssa se oli aina pettymyksen tuottavaa ja liian kauan kestävää äheltämistä. Esivaihdevuosissa jossain 45 v paikkeilla alkoi ovulaatiot harvinaistua kierroissa, ja meni viimeisetkin seksihalut. Edes itsetyydytys ei enää kiinnosta, saati miehen kanssa seksi. Hyvä vaan.
Olisi kiinnostavaa tietää onko tämä yleisempääkin niillä joilla halut loppuvat vaihdevuosiin, että halut ovat nuorempanakin olleet vahvasti sidoksissa hormonitoimintaan eli voimakkaammat ovulaation aikaan? Itsellä ovulaatio ei ole koskaan tehnyt mitään eroa seksihaluissa ja uskon että seksintarpeeni on myös psyykkistä eikä pelkästään hormonaalista. Siksi olettaisin että ne saattavat pysyä melko iäkkääksi. Tosin en vielä osaa sanoa toivonko niiden pysyvän vai häipyvän :)
Minulla se on aina ollut pelkästään hormonaalista, mutta nuorempana todella voimakasta. Tunne-elämäni ei ole sotkeutunut libidooni; en esimerkiksi kiihotu visuaalisesti lainkaan (en ole koskaan kiihottunut), tai minkäänlaisista mielikuvista, pornosta nyt puhumattakaan. Ja kyllä, kun hormonitoiminta alkoi heiketä, ovulaatiota harvenivat, en koskaan enää edes miettinyt seksiä - se muuttui minulle yhdentekeväksi ja olemattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa, koska hän on nainen. Eli vastakohta minulle joka olen mies. En ole kiinnostunut sisustamisesta, hän on. En ole kiinnostunut ihonhoidosta, hän on. En äänimaljarentoutuksesta, luontaistuotteista, käsilaukuista, kengistä, ihmissuhteista ylipäätään ja mitä kuuluu kenellekin. En tosi Teevee viihteestä tai spotify listahiteistä. En kynsihuollosta jne. Meitä yhdistää se että olemme eri sukupuolta ja meillä on seksuaalista vetoa toisiamme kohtaan. Jos sitä ei olisi, voisin kämpätä leivon tai toisen miehen kanssa. Tosin sekään ei houkuttele, olisin mieluummin yksin, mutta aivan sama asia kuin olla seksittömässä suhteessa oman vaimonsa kanssa. Ei parisuhteessa olla vain sen takia, että ollaan. Mies ei ainakaan saa siitä mitään, tuskin nainenkaan. Ilman seksiä, ei ole muuta läheisyyttä. Läheisyys on minulle miehenä ennenkaikkea seksiä, mutta toki muutakin. Se on osoitus siitä, että nainen oikeasti pitää sinusta. Seksuaalisesti. Jos hän ei pidä, niin yhdessäoloon ei ole edellytyksiä.
Hyi saatana 😳 Et oikeasti ole kiinnostunut _mistään_ noista mitkä luettelet? Mutta paneminen kiinnostaa? Onko sulla psykopatia vaiko Asperger?
Taidat olla vähän tyhmä jos luulet että keskivertomiestä kiinnostaa nuo asiat esimerkiksi. Miehet ja naiset on erilaisia. Mutta se tulee sinulle yllätyksenä myöhäisellä iällä. Otan osaa.
Mielestäni aikamoinen stereotypiä kuvitella, että kaikki naiset olisivat kiinnostuneet vaan laukuista, kynsihuolloista ja tositeeveestä. Kyllä minulla ja miehelläni on todella paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuten matkailu, musiikki, patikointi, festarit, ravintolat, ruuanlaitto, eläimet jne.
T.Eri
Luetun ymmärtäminen 5 miinus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aseksuaalina itselläni ei ole tuollaisia haluja ole koskaan ollutkaan. Toki joitakin seksuaalisia ajatuksia ja unia on ollut. Nämä ovat vain niin hämmentäviä ja tunnen itseni näiden jälkeen niin likaiseksi, että toivon vanhentumisen myötä näidenkin loppuvan kokonaan. Seksuaalisen sisällön näkemiseltä ei oikein voi välttyä kun ihan tavallisistakin ohjelmissa on entistä rajumpana seksuaalista sisältöä, joka jo ihan k-12- ohjelmissakin voi olla jo yllättävänkin rohkeaa. Olen yrittänyt elää siveellisesti, mutta valitettavasti täysin mahdollista se ei ole. Onneksi sentään olen pidättäytynyt aina kaikesta seksuaalisesta toiminnasta ja todella myös yritän olla provosoimatta, sillä haluan olla rauhassa. Yritän pukeutua mahdollisimman peittävästi ja neutraalisti. Valitettavasti olen kuitenkin isorintainen ja isojen rintojen peittäminen on hyvin vaikeaa. Välillä tekisi oikeasti mieli pukeutua vain säkkiin. Olen aina inhonnut rintojani ja mielelläni poistattaisin ne vaikka kokonaan. Tietenkään en mitään rintasyöpää toivo, enkä halua pilkata tai loukata rintansa menettäneitä ja sairastuneita. Usein olen ajatellut laihduttamista vain siksi, että rinnatkin pienenisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätytään sitten että miehet lähtee nuoren halukaan neidon mukaan, paskamaisten miesten kosto rupsahtaneille narisiville eukoilleen, kun ei anna.
Olet siis sitä mieltä, että naisen pitää kuivettuneena rusinanakin vielä antaa miehelleen vaikka väkisin jos on sellaisen erehtynyt joskus ottamaan?
Mikä hitto siinä on, että miehen tarve on niin tärkeä, että se ajaa naisen tarpeen ohi vielä elämän viime metreilläkin?
Monasti on kyse suoranaisesta kiusaamisesta, siitä pitäisi voida keskustella avoimesti Keski-iän ylittäneillä ukoilla seksuaalisuus vääristyy peitellyksi väkivallaksi koska se samanikäinen nainen ei vastaa enää odotuksia eikä herätä haluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa, koska hän on nainen. Eli vastakohta minulle joka olen mies. En ole kiinnostunut sisustamisesta, hän on. En ole kiinnostunut ihonhoidosta, hän on. En äänimaljarentoutuksesta, luontaistuotteista, käsilaukuista, kengistä, ihmissuhteista ylipäätään ja mitä kuuluu kenellekin. En tosi Teevee viihteestä tai spotify listahiteistä. En kynsihuollosta jne. Meitä yhdistää se että olemme eri sukupuolta ja meillä on seksuaalista vetoa toisiamme kohtaan. Jos sitä ei olisi, voisin kämpätä leivon tai toisen miehen kanssa. Tosin sekään ei houkuttele, olisin mieluummin yksin, mutta aivan sama asia kuin olla seksittömässä suhteessa oman vaimonsa kanssa. Ei parisuhteessa olla vain sen takia, että ollaan. Mies ei ainakaan saa siitä mitään, tuskin nainenkaan. Ilman seksiä, ei ole muuta läheisyyttä. Läheisyys on minulle miehenä ennenkaikkea seksiä, mutta toki muutakin. Se on osoitus siitä, että nainen oikeasti pitää sinusta. Seksuaalisesti. Jos hän ei pidä, niin yhdessäoloon ei ole edellytyksiä.
Hyi saatana 😳 Et oikeasti ole kiinnostunut _mistään_ noista mitkä luettelet? Mutta paneminen kiinnostaa? Onko sulla psykopatia vaiko Asperger?
Taidat olla vähän tyhmä jos luulet että keskivertomiestä kiinnostaa nuo asiat esimerkiksi. Miehet ja naiset on erilaisia. Mutta se tulee sinulle yllätyksenä myöhäisellä iällä. Otan osaa.
Mielestäni aikamoinen stereotypiä kuvitella, että kaikki naiset olisivat kiinnostuneet vaan laukuista, kynsihuolloista ja tositeeveestä. Kyllä minulla ja miehelläni on todella paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuten matkailu, musiikki, patikointi, festarit, ravintolat, ruuanlaitto, eläimet jne.
T.Eri
Luetun ymmärtäminen 5 miinus.
Demoni.
Seksi on kuitenkin parisuhteen liima, mitä kun miestä yhä haluttaa? Mä olen ottanut hormonikorvaushoidon osin tämän vuoksi, ja onhan siinä muitakin etuja (suojaa osteoporoosilta, hiukset ja iho pysyy paksumpana jne).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätytään sitten että miehet lähtee nuoren halukaan neidon mukaan, paskamaisten miesten kosto rupsahtaneille narisiville eukoilleen, kun ei anna.
Aika monella keski-ikäisellä pariskunnalla varmaan menee kuten meilläkin, eli molemmilta vähenee ja loppuu seksihalut. Mieheltä myös ehkä kyvyt. Eikä ole mitään motivaatiota lääkkeillä alkaa niitä hankkimaan takaisin, jos on tyytyväinen seesteiseen seksittömään elämään.
Meillä mies hankki - kyllä, hankki, elämäntavoillaan ja työnarkomaniallaan - verenpaine- ja kolesterolilääkitykset jo nelivitosena. Minulla samaan aikaan ekat vaihdevuosioireet. Minulla lähti halut, ja miehellä lääkitysten seurauksena kyvyt. Ihan mukavaa meidän elämämme yhäkin on, eikä todellakaan lähdetä satunnaisten seksikertojen vuoksi riskeeraamaan terveyttämme vielä entisten vaivojenkin lisäksi joillakin libidoa nostattavilla valmisteilla. Epäilen että aika monen tarinan kerroin tässä.
No osa ihmisistä on juuri sellaisia että jossain vaiheessa lopettavat elämisen ja rupeavat vain potemaan erilaisia vaivojaan. Ne sitten tuntuvat muodostavan pääasiallisen elämänsisällön.
Ja ymmärrän toki että ihmisillä on erilaisia vaivoja mutta on aika lailla ihmisestä kiinni että antaako niiden hallita elämää vai hallitseeko itse sitä omaa elämäänsä.
Juuri näin. Jokainen vastaa itsestään. Jos ei huolehdi itsestään niin niitä vaivoja tulee aina vain lisää. Se on mielestäni korkeintaan puolikasta elämää jota omalla kohdalla halveksuisin, mutta jokainen tehkööt kuten haluaa. Minä edes yritän. Käyn salilla edelleen ja pidän terveyttä ja toimintakykyä yllä. Liikuntaa on aivan pakko harrastaa. Lajeja löytyy, mutta ilman liikuntaa ei kukaan voi pysyä terveenä ja toimintakykyisenä. Se on mahdotonta. Samoin on pakko katsoa mitä suusta laittaa alas ja miettiä myös paljonko sitä alkoholia menee.
Juuri näin. Varsinkin mitä vanhemmaksi tulee sen tärkeämpää on pitää yllä kuntoa. Vähäkin on parempi kuin mitään mutta kyllä monesti ihmiset hyötyisivät ihan kunnon hikiliikunnasta jossa myös kestot ovat pidempiä kuin vain piniä hetkiä.
Itse huomaan heti jos lenkit ja muu liikunta jää väliin edes pariksi viikoksi että jaksaminen vähenee ja kaikenlaista jäykkyyttä alkaa olla heti enemmän. Äkkiä on koko ajan väsynyt ja jää vain sohvalle makaamaan. Mutta kun taas saa itsensä sieltä ylös niin lenkiltä palatessa on kymmenen kertaa energisempi kuin sinne lähtiessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätytään sitten että miehet lähtee nuoren halukaan neidon mukaan, paskamaisten miesten kosto rupsahtaneille narisiville eukoilleen, kun ei anna.
Olet siis sitä mieltä, että naisen pitää kuivettuneena rusinanakin vielä antaa miehelleen vaikka väkisin jos on sellaisen erehtynyt joskus ottamaan?
Mikä hitto siinä on, että miehen tarve on niin tärkeä, että se ajaa naisen tarpeen ohi vielä elämän viime metreilläkin?Monasti on kyse suoranaisesta kiusaamisesta, siitä pitäisi voida keskustella avoimesti Keski-iän ylittäneillä ukoilla seksuaalisuus vääristyy peitellyksi väkivallaksi koska se samanikäinen nainen ei vastaa enää odotuksia eikä herätä haluja.
Minä taas ajattelen, että nuo äijät projisoivat omaa rumuuttaan kumppaniinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nuorempanakaan koskaan ollut kovin seksuaalinen. Ovulaation aikaan parina päivänä seksi kyllä pyöri mielessä, mutta koin aina nopean orgasmin vibraattorilla paljon tyydyttävämmäksi kuin seksin miehen kanssa. Kumppanin kanssa se oli aina pettymyksen tuottavaa ja liian kauan kestävää äheltämistä. Esivaihdevuosissa jossain 45 v paikkeilla alkoi ovulaatiot harvinaistua kierroissa, ja meni viimeisetkin seksihalut. Edes itsetyydytys ei enää kiinnosta, saati miehen kanssa seksi. Hyvä vaan.
Olisi kiinnostavaa tietää onko tämä yleisempääkin niillä joilla halut loppuvat vaihdevuosiin, että halut ovat nuorempanakin olleet vahvasti sidoksissa hormonitoimintaan eli voimakkaammat ovulaation aikaan? Itsellä ovulaatio ei ole koskaan tehnyt mitään eroa seksihaluissa ja uskon että seksintarpeeni on myös psyykkistä eikä pelkästään hormonaalista. Siksi olettaisin että ne saattavat pysyä melko iäkkääksi. Tosin en vielä osaa sanoa toivonko niiden pysyvän vai häipyvän :)
Minulla se on aina ollut pelkästään hormonaalista, mutta nuorempana todella voimakasta. Tunne-elämäni ei ole sotkeutunut libidooni; en esimerkiksi kiihotu visuaalisesti lainkaan (en ole koskaan kiihottunut), tai minkäänlaisista mielikuvista, pornosta nyt puhumattakaan. Ja kyllä, kun hormonitoiminta alkoi heiketä, ovulaatiota harvenivat, en koskaan enää edes miettinyt seksiä - se muuttui minulle yhdentekeväksi ja olemattomaksi.
Kuulostaa ikävältä. Seksuaalinen mielenkiinto siis kadonnut kokonaan. Kai se sitten on vaan luonnollista että jotkut ihmiset kadottavat nuo vietit aikaisemmin. Yksilöllistä vaihtelua. Itse en silti tuollaisen naisen kanssa parisuhteessa halua olla. Enkä olisi. Tietysti voi sitten löytää kaveriksi. Siis juurikin kaveriksi jonkun munattoman miehen jolla ei enää tee mieli koska hormonitoiminta hänellä mennyt pieleen tekemiensä asioiden tai tekemättä jättäminen asioiden seurauksina.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan juteltu aiheesta äitini kanssa ja hän on todennut, että seksihalut eivät loppuneet vaihdevuosiin vaan vasta lähempänä 70 ikävuotta alkoivat hiipumaan.
Itse olen 47v ja ainakin mulla seksihalut ovat viime vuosina lisääntyneet ja toivon vireen riittävän niin kauan kuin henki pihisee. Haluan miestäni vaikka joka päivä ja joskus useammankin kerran päivässä
Ja tällekin fiksulle viestille melkein yhtä paljon ala- kuin yläpeukkuja.
Ihan oikeasti: miten empatiakyvytön on ihminen, joka ei tajua että oma tapa olla ja toimia ei ole ainoa oikea, vaan että joku muu joka tekee tai kokee asiat eri tavalla, voi olla ihan yhtä oikeassa.
Joku voi olla kyllästynyt seksiin, ja se on ok.
Joku voi haluta seksiä vanhemmiten jopa enemmän kuin nuorena, ja se on ok.
Kumpikin on ok. Mutta ei mollata toisiamme sen takia että joku tekee eri lailla kuin itse. Se on vain tyhmää.
Vierailija kirjoitti:
Aseksuaalina itselläni ei ole tuollaisia haluja ole koskaan ollutkaan. Toki joitakin seksuaalisia ajatuksia ja unia on ollut. Nämä ovat vain niin hämmentäviä ja tunnen itseni näiden jälkeen niin likaiseksi, että toivon vanhentumisen myötä näidenkin loppuvan kokonaan. Seksuaalisen sisällön näkemiseltä ei oikein voi välttyä kun ihan tavallisistakin ohjelmissa on entistä rajumpana seksuaalista sisältöä, joka jo ihan k-12- ohjelmissakin voi olla jo yllättävänkin rohkeaa. Olen yrittänyt elää siveellisesti, mutta valitettavasti täysin mahdollista se ei ole. Onneksi sentään olen pidättäytynyt aina kaikesta seksuaalisesta toiminnasta ja todella myös yritän olla provosoimatta, sillä haluan olla rauhassa. Yritän pukeutua mahdollisimman peittävästi ja neutraalisti. Valitettavasti olen kuitenkin isorintainen ja isojen rintojen peittäminen on hyvin vaikeaa. Välillä tekisi oikeasti mieli pukeutua vain säkkiin. Olen aina inhonnut rintojani ja mielelläni poistattaisin ne vaikka kokonaan. Tietenkään en mitään rintasyöpää toivo, enkä halua pilkata tai loukata rintansa menettäneitä ja sairastuneita. Usein olen ajatellut laihduttamista vain siksi, että rinnatkin pienenisivät.
Nykyään on muotia kutsua kaikkia kehityshäiriöitä normaaleiksi mutta kai sinä ymmärrät sen että kehityshäiriöstä kyse on. Toki ihmisarvoasi se ei vähennä, mutta faktat on hyvä tunnustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisen kanssa naimisissa, koska hän on nainen. Eli vastakohta minulle joka olen mies. En ole kiinnostunut sisustamisesta, hän on. En ole kiinnostunut ihonhoidosta, hän on. En äänimaljarentoutuksesta, luontaistuotteista, käsilaukuista, kengistä, ihmissuhteista ylipäätään ja mitä kuuluu kenellekin. En tosi Teevee viihteestä tai spotify listahiteistä. En kynsihuollosta jne. Meitä yhdistää se että olemme eri sukupuolta ja meillä on seksuaalista vetoa toisiamme kohtaan. Jos sitä ei olisi, voisin kämpätä leivon tai toisen miehen kanssa. Tosin sekään ei houkuttele, olisin mieluummin yksin, mutta aivan sama asia kuin olla seksittömässä suhteessa oman vaimonsa kanssa. Ei parisuhteessa olla vain sen takia, että ollaan. Mies ei ainakaan saa siitä mitään, tuskin nainenkaan. Ilman seksiä, ei ole muuta läheisyyttä. Läheisyys on minulle miehenä ennenkaikkea seksiä, mutta toki muutakin. Se on osoitus siitä, että nainen oikeasti pitää sinusta. Seksuaalisesti. Jos hän ei pidä, niin yhdessäoloon ei ole edellytyksiä.
Hyi saatana 😳 Et oikeasti ole kiinnostunut _mistään_ noista mitkä luettelet? Mutta paneminen kiinnostaa? Onko sulla psykopatia vaiko Asperger?
Taidat olla vähän tyhmä jos luulet että keskivertomiestä kiinnostaa nuo asiat esimerkiksi. Miehet ja naiset on erilaisia. Mutta se tulee sinulle yllätyksenä myöhäisellä iällä. Otan osaa.
Mielestäni aikamoinen stereotypiä kuvitella, että kaikki naiset olisivat kiinnostuneet vaan laukuista, kynsihuolloista ja tositeeveestä. Kyllä minulla ja miehelläni on todella paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita kuten matkailu, musiikki, patikointi, festarit, ravintolat, ruuanlaitto, eläimet jne.
T.Eri
On myös stereotypia kuvitella että jos sen puolison kiinnostuksen kohteet ovat ihan erilaiset niin niistä ei voisi silti keskustella. Minusta ainakin on ihan mielenkiintoista kuunnella (kohtuuden rajoissa) asioista joista puolisoni on itse innoissaan ja jotka hänelle tuottavat iloa. Minusta niiden jakaminen edes vähän on osa hyvää toimivaa suhdetta ja sen puolison elämästä kiinnostumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en nuorempanakaan koskaan ollut kovin seksuaalinen. Ovulaation aikaan parina päivänä seksi kyllä pyöri mielessä, mutta koin aina nopean orgasmin vibraattorilla paljon tyydyttävämmäksi kuin seksin miehen kanssa. Kumppanin kanssa se oli aina pettymyksen tuottavaa ja liian kauan kestävää äheltämistä. Esivaihdevuosissa jossain 45 v paikkeilla alkoi ovulaatiot harvinaistua kierroissa, ja meni viimeisetkin seksihalut. Edes itsetyydytys ei enää kiinnosta, saati miehen kanssa seksi. Hyvä vaan.
Olisi kiinnostavaa tietää onko tämä yleisempääkin niillä joilla halut loppuvat vaihdevuosiin, että halut ovat nuorempanakin olleet vahvasti sidoksissa hormonitoimintaan eli voimakkaammat ovulaation aikaan? Itsellä ovulaatio ei ole koskaan tehnyt mitään eroa seksihaluissa ja uskon että seksintarpeeni on myös psyykkistä eikä pelkästään hormonaalista. Siksi olettaisin että ne saattavat pysyä melko iäkkääksi. Tosin en vielä osaa sanoa toivonko niiden pysyvän vai häipyvän :)
Minulla se on aina ollut pelkästään hormonaalista, mutta nuorempana todella voimakasta. Tunne-elämäni ei ole sotkeutunut libidooni; en esimerkiksi kiihotu visuaalisesti lainkaan (en ole koskaan kiihottunut), tai minkäänlaisista mielikuvista, pornosta nyt puhumattakaan. Ja kyllä, kun hormonitoiminta alkoi heiketä, ovulaatiota harvenivat, en koskaan enää edes miettinyt seksiä - se muuttui minulle yhdentekeväksi ja olemattomaksi.
Kuulostaa ikävältä. Seksuaalinen mielenkiinto siis kadonnut kokonaan. Kai se sitten on vaan luonnollista että jotkut ihmiset kadottavat nuo vietit aikaisemmin. Yksilöllistä vaihtelua. Itse en silti tuollaisen naisen kanssa parisuhteessa halua olla. Enkä olisi. Tietysti voi sitten löytää kaveriksi. Siis juurikin kaveriksi jonkun munattoman miehen jolla ei enää tee mieli koska hormonitoiminta hänellä mennyt pieleen tekemiensä asioiden tai tekemättä jättäminen asioiden seurauksina.
Miksi ihmeessä haluaisin kaveriksi juuri _miehen_? Tai parisuhdetta ylipäätään?
Mitäs sitten jos keski-ikäisellä tai vanhukselle onkin seksihullu mies?
Tuskin kiinnostaa alle kolmekymppisiä mutta osalla on parisuhdeongelma mitä koetetaan ratkoa sillä yleistämisellä ettei vaihdevuosien jälkeen ole enää mitään seksuaalisuutta, mutta ihmiset erilaisia, erilaisilla lähtökohdilla, eikä sitä voida sanoa etteikö olisi oikeassa jos kokee ettei halua.