Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?
16.08.2023 |
Tiedättehän ne kaikki jutut "Seksi voi jatkua elämän loppuun asti", "Maija löysi seksuaalisuutensa vaihdevuosien jälkeen", "Miksi vaihdevuosi-ikäiset eivät hae apua seksiin", "Seksin ei tarvitse loppua vaihdevuosiin", "Vaihdevuosissa seksi on ihana mahdollisuus". Entä jos onkin tyytyväinen siihen, että seksi loppui eikä kaipaa sitä pätkääkään? Tuskin olen ainut. Sanotaan, että halukkaat vaihdevuosi-ikäiset naiset ovat tabu, mutta todellisuudessa heistä on mediassa jatkuvasti juttuja. Koskaan ei kirjoiteta naisista, jotka eivät seksiä enää kaipaakaan eivätkä ole kokeneet mitään "seksuaalista herätystä" neli- tai viisikymppisenä.
Kommentit (2165)
Vierailija kirjoitti:
"Eli siis todennäköisesti käy niin, että miehen on uhrattava osa hyvinvoinnistaan, jos ei uskalla, jaksa tai halua erota sinusta. Hänellä on vaihtoehtoja hyvin vähän, etenkin, jos hänellä on edelleen tunteita sinua kohtaan. Voin hyvin kuvitella, että itse jatkaisin suhdetta, mutta hampaitani kiristellen. En tuollaisessa tilanteessa haluaisi ainakaan heti erota tutuksi käyneestä puolisosta, enkä luopua yhteisestä kodista. Vaikka varmasti miettisin sitä usein. Todennäköisintä ainakin omasta mielestäni olisi se, että tunteeni puolisoani kohtaan varmaankin hitaasti rapautuisivat, ja rakkauden sijaan tulisi ainakin aika ajoin katkeruus. Se alkaisi varmaan jossakin kohtaa puskea läpi. Ja ikävä kyllä voisin kuvitella mahdollisesti tällaisessa tilanteessa aloittavani myös sivusuhteen, jos vain joku minua kohtaan sattuisi osoittamaan kiinnostusta."
Olen eri, mutta minusta on aika erikoinen käsitys, että aikuinen ihminen ei itse osaisi päättää,
Aika onnekasta että pääset tuohon poissa silmistä poissa mielestä -moodiin.
Minä en. Kun olen mieheni lähellä haluaisin vain käpertyä hänen syliinsä ja nauttia läheisyydestä ja rakastelusta mitä en saa.
Meillä tämä on "ratkennut" siten että asumme eri maissa 5-6kk vuodesta. Tarpeeksi etäisyyttä niin en kaipaa häntä. Huono ratkaisu parisuhteen kannalta mutta hyvä mielenrauhalleni. Näin voimme elää kaverisuhteessa enkä katkeroidu (liikaa). Ikää on sen verran ettei enää kannata erota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te joilla suhteen ykkösprioriteetti on seksi (omien sanojennekin mukaan) ja jotka lopetatte suhteen heti seksin loputtua: kerrottehan siitä kumppanillenne jo ihan alkuvaiheessa? Itse en halukkaina aikoinakaan olisi tuollaiseen suhteeseen halunnut lähteä ja olisin kyllä tuntenut hukanneeni vuosia väärän ihmisen kanssa, jos tuollainen asenne olisi paljastunut vasta myöhemmin.
Jos molemmat ovat kartalla tilanteesta heti alusta lähtien niin sittenhän mitään ongelmaa ei ole.
Me puhuimme tästä jo 30v sitten kun aloimme seurustelemaan. Siitä miten tärkeää hyvä säännöllinen seksi on molemmille ja kuuluu suhteeseemme. Lupaus on pidetty viime vuosiin saakka jolloin miehen kyvyt meni terveydellisistä syistä. Hän on asiaan ilmeisesti sopeutunut, minä en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos seksi on sinulle välttämätön tarve ja suhteen tärkein asia iästä riippumatta, kerro se toiselle heti ja ihan suoraan. Sitten ei kummankaan tarvitse manailla myöhemmin, että tuli tuhlattua aikaa väärän ihmisen kanssa.
Tämä. En halua riesaksi addiktia, olipa kyse mistä tahansa.
En koe olevani addikti vaikka nautin rakastelusta ja rakkaani läheisyydestä pari kertaa viikossa. Outo ajastuskin??
Vierailija kirjoitti:
Kai sekin on joidenkin mielestä kuolinvuoteella kiva muistella että tulipa ainakin harrastettua seksiä.
Epäilemättä!
Mitään eivät ihmiset viime vaiheessa kadu niin paljon kuin elämätöntä elämää ja esimerkiksi juuri jäämistä huonoon parisuhteeseen. Tästä on lukuisia esimerkkejä ihan sukulaisistakin. Moni on katunut sitä, että on jäänyt jumiin huonoon avioliittoon. Ei kukaan nyt toki seksielämästään mitään suoraan valittanut, mutta useampi on huokaillut huonoa parisuhdettaan ja elämätöntä elämää. Tätini esimerkiksi kaihoili nuoruudenrakastettuaan (kaatui jatkosodassa) kovastikin, kertoi hänestä yksityiskohtaisesti ja varmaan siinä sivussa saattoi tulla jotakin eroottistakin mieleen.
Tuollaisiin elämän lopputilityksiin verrattuna hyvien seksikokemusten muistelu kuulostaa sinänsä aivan loistavalta.
Ilmeisesti joillekin avioliitto on vain varma tapa saada seksiä. Jos ei suhteessa ole muuta sen syvempää, niin todennäköisesti suhde päättyy samalla kun seksi loppuu. Suhde on siis ollut pelkkä seksisuhde, vaikka olisi yhteiset lapset ja yhteinen omaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolinvuoteella tulee ihan varmasti muut asiat mieleen kuin se kenen kanssa seksiä harrastanut ja kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti joillekin avioliitto on vain varma tapa saada seksiä. Jos ei suhteessa ole muuta sen syvempää, niin todennäköisesti suhde päättyy samalla kun seksi loppuu. Suhde on siis ollut pelkkä seksisuhde, vaikka olisi yhteiset lapset ja yhteinen omaisuus.
Aika vieras ajatus minulle, että yhteinen omaisuus olisi jollakin tavalla "syvällinen" asia parisuhteessa. Kaipa ihmisillä sitten oikeasti on hyvin erilaisia elämänarvoja.
Minulle parisuhteen tarkoitus on nautinnon, mielihyvän ja tyytyväisyyden lisääminen, ei omaisuuden kartuttaminen tai lisääntyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolinvuoteella tulee ihan varmasti muut asiat mieleen kuin se kenen kanssa seksiä harrastanut ja kuinka paljon.
Juu, sinulle seksi ei ole tärkeä tai merkitysellinen asia. Sitä olet tuonut esiin jo monen viestin verran.
Vierailija kirjoitti:
Kuolinvuoteella tulee ihan varmasti muut asiat mieleen kuin se kenen kanssa seksiä harrastanut ja kuinka paljon.
Siihen saakka ihmispolo kuitenkin ajattelee alapäällään. Ja sitten herää hetkeksi kaiken turhuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aika onnekasta että pääset tuohon poissa silmistä poissa mielestä -moodiin.
Minä en. Kun olen mieheni lähellä haluaisin vain käpertyä hänen syliinsä ja nauttia läheisyydestä ja rakastelusta mitä en saa."
Ikävä kuulla. Niin taidan olla, olen ollut sellainen aina. Minulle seksi on vähän kuin jokin ravintolassa käynti: kivaa, mutta sen puuttuminen ei vaikuta elämänlaatuuni. Me ollaan useinkin sylikkäin, katsellaan telkkari kylki kyljessä, hierotaan toistemme hartioita, halaillaan jne aikalailla päivittäin. Ilman minkäänlaista läheisyyttä eläminen kuulostaa kurjalta. Kieltäytyykö miehesi kaikesta läheisyydestä? Mitä hän on sanonut, jos olet kertonut haluavasi läheisyyttä (muuta kuin seksiä)?
Jotenkin tässä viisikymppisenä naisena olen huomannut, että romanttinen rakkaus ei enää niin kiinnosta. Paha vaan kun olen parisuhteessa. Koen itseni vielä "nuoreksi", olen elämänhaluinen ja aktiivinen. Muualla paitsi makuuhuoneessa.
Mies taas on viriili, mutta muuten kovin pappamainen. Tuntuu että etäännytään niin monella tapaa. Voisin luopua parisuhteesta ja ottaa vanhempani (tai vaikka mummoni) takaisin. Romantiikasta en saa enää mitään. Kaipaan sitä, että joku rakastaa minua ilman taka-ajatusta. No, on minulla sentään lapsi eli rakkautta saan häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tässä viisikymppisenä naisena olen huomannut, että romanttinen rakkaus ei enää niin kiinnosta. Paha vaan kun olen parisuhteessa. Koen itseni vielä "nuoreksi", olen elämänhaluinen ja aktiivinen. Muualla paitsi makuuhuoneessa.
Mies taas on viriili, mutta muuten kovin pappamainen. Tuntuu että etäännytään niin monella tapaa. Voisin luopua parisuhteesta ja ottaa vanhempani (tai vaikka mummoni) takaisin. Romantiikasta en saa enää mitään. Kaipaan sitä, että joku rakastaa minua ilman taka-ajatusta. No, on minulla sentään lapsi eli rakkautta saan häneltä.
Jotenkin tavoitan ajatuksesi - tosin en haluaisi vanhempiani tai muitakaan sukulaisiani takaisin. Kaipaan pyyteetöntä rakkautta, jonkinlaista täysin ansaitsematonta, välittävää ja kokonaisvaltaisesti hyväksyvää. Ehdottoman vaateetonta.
Vierailija kirjoitti:
"Aika onnekasta että pääset tuohon poissa silmistä poissa mielestä -moodiin.
Minä en. Kun olen mieheni lähellä haluaisin vain käpertyä hänen syliinsä ja nauttia läheisyydestä ja rakastelusta mitä en saa."
Ikävä kuulla. Niin taidan olla, olen ollut sellainen aina. Minulle seksi on vähän kuin jokin ravintolassa käynti: kivaa, mutta sen puuttuminen ei vaikuta elämänlaatuuni. Me ollaan useinkin sylikkäin, katsellaan telkkari kylki kyljessä, hierotaan toistemme hartioita, halaillaan jne aikalailla päivittäin. Ilman minkäänlaista läheisyyttä eläminen kuulostaa kurjalta. Kieltäytyykö miehesi kaikesta läheisyydestä? Mitä hän on sanonut, jos olet kertonut haluavasi läheisyyttä (muuta kuin seksiä)?
Hän ei pidä koskettamisesta. Varmaan joku lapsuuden trauma tai kylmä äiti... Kutiaa, hikoilee, pitkästyy. Ja koska ei itse sitä halua ei myöskään osaa koskettaa minua.
Sanoo aina että pyydä vaan niin kyllä hän halaa mutta eihän se toimi! Tuntuisi idioottimaiselta sanoa että silitä mun hiuksia tuosta vasemmalta tai sivele mun poskea/rintoja/selkää, otatko kädestä kiinni kiitos!
Haluan että hän haluaa koskettaa minua, ettei pysty pitämään käsiään erossa minusta!
Tiedän ettei kyse ole rakkauden puutteesta vaan muusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti joillekin avioliitto on vain varma tapa saada seksiä. Jos ei suhteessa ole muuta sen syvempää, niin todennäköisesti suhde päättyy samalla kun seksi loppuu. Suhde on siis ollut pelkkä seksisuhde, vaikka olisi yhteiset lapset ja yhteinen omaisuus.
On se joillekin niin vaikeaa ymmärtää, että seksielämän loppumisen synnyttämään turhautumiseen ja vaikeuksiin kaatunut avioliitto ei ole ollut "vain seksiin perustunut".
Useimmiten on niin, että seksiä ei tuollaisessa avioliitossa ole ollut alun pitäenkään kovinkaan paljon. Sitten kun sekin vähä on jo vuosia sitten loppunut, on puoliso useimmiten jo kauan yrittänyt kaikkensa - joko korjata tilannetta tai sitten sopeutua. Hyppiä aina sen haluttoman pillin mukaan, kuin tanssiva karhu. Ja lopulta, kun pitkään jatkunut omien halujen tukahduttaminen ja katkeruuden naamioiminen ei enää onnistu, on ero ainoa vaihtoehto. Ja tietenkin se seksiä ja avioeroa haluava on pelkkä hirviö, joka ei ole alun perinkään mennyt naimisiin kuin varman seksin perässä...
Väite on täysin naurettava, koska lähes aina tuollaisessa tilanteessa eroava olisi saanut vuosien mittaan moninkertaisen määrän seksiä, jos ei alun perinkään olisi mennyt tuon aseksuaalin puolisonsa kanssa naimisiin, vaan pysytellyt sinkkuna ja vain tapaillut vastakkaisen sukupuolen edustajia silloin tällöin.
Ei ihme, että nuo eronneet usein kokevat kuin olisivat vapautuneet vankilasta.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tässä viisikymppisenä naisena olen huomannut, että romanttinen rakkaus ei enää niin kiinnosta. Paha vaan kun olen parisuhteessa. Koen itseni vielä "nuoreksi", olen elämänhaluinen ja aktiivinen. Muualla paitsi makuuhuoneessa.
Mies taas on viriili, mutta muuten kovin pappamainen. Tuntuu että etäännytään niin monella tapaa. Voisin luopua parisuhteesta ja ottaa vanhempani (tai vaikka mummoni) takaisin. Romantiikasta en saa enää mitään. Kaipaan sitä, että joku rakastaa minua ilman taka-ajatusta. No, on minulla sentään lapsi eli rakkautta saan häneltä.
Rakastelu on taka-ajatus?
Olen kuolevia hoitanut eikä kukaan ole mitään sek sijuttuja muistelleet. Eikä myöskään töitä. Lapsia ja omaa itseään. Että kuinka ajoi rallia (naisihminen) tai teki väärin kun ei halunnut tavata sotalapsisukulaisiaan. Eläimiäkin on muisteltu. Rakkauksia tosi vähän, se on ihan surullista.
"Rakastelu on taka-ajatus?"
Etkö erota edes sanoja rakkaus ja rakastelu?? Haluaisin rakkautta, mutta ilman että sen kertomisen ja halauksien/läheisyyden yhteydessä toinen alkaa kiehnätä jotain lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tässä viisikymppisenä naisena olen huomannut, että romanttinen rakkaus ei enää niin kiinnosta. Paha vaan kun olen parisuhteessa. Koen itseni vielä "nuoreksi", olen elämänhaluinen ja aktiivinen. Muualla paitsi makuuhuoneessa.
Mies taas on viriili, mutta muuten kovin pappamainen. Tuntuu että etäännytään niin monella tapaa. Voisin luopua parisuhteesta ja ottaa vanhempani (tai vaikka mummoni) takaisin. Romantiikasta en saa enää mitään. Kaipaan sitä, että joku rakastaa minua ilman taka-ajatusta. No, on minulla sentään lapsi eli rakkautta saan häneltä.
Jotenkin tavoitan ajatuksesi - tosin en haluaisi vanhempiani tai muitakaan sukulaisiani takaisin. Kaipaan pyyteetöntä rakkautta, jonkinlaista täysin ansaitsematonta, välittävää ja kokonaisvaltaisesti hyväksyvää. Ehdottoman vaateetonta.
Eroa, ota koira ja pysyttele ehdottomasti yksin. Älä viitsi aikuisia miehiä enää ainakaan yrittää huijata prinsessaharhoihisi. Näköjään lapseksi taantuminen alkaa jo teidän iässänne, tuollainen ajattelumalli on tyypillistä esiteini-ikäiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tässä viisikymppisenä naisena olen huomannut, että romanttinen rakkaus ei enää niin kiinnosta. Paha vaan kun olen parisuhteessa. Koen itseni vielä "nuoreksi", olen elämänhaluinen ja aktiivinen. Muualla paitsi makuuhuoneessa.
Mies taas on viriili, mutta muuten kovin pappamainen. Tuntuu että etäännytään niin monella tapaa. Voisin luopua parisuhteesta ja ottaa vanhempani (tai vaikka mummoni) takaisin. Romantiikasta en saa enää mitään. Kaipaan sitä, että joku rakastaa minua ilman taka-ajatusta. No, on minulla sentään lapsi eli rakkautta saan häneltä.
Jotenkin tavoitan ajatuksesi - tosin en haluaisi vanhempiani tai muitakaan sukulaisiani takaisin. Kaipaan pyyteetöntä rakkautta, jonkinlaista täysin ansaitsematonta, välittävää ja kokonaisvaltaisesti hyväksyvää. Ehdottoman vaateetonta.
Älä höpötä; esiteinit ovat libidonsa ja hormonitoimintansa huipulla. Siellä on niitä yllätyksellisiä siemensyöksyjä ja muuta. Kyllä sinä tiedät, hädin tuskin tuon ajan ylittänyt?
Se on Oliver ruutuaika ohi tältä illalta! Hyvää yötä - Nalle Puh myötä!