Lue keskustelun säännöt.
Miksi varsinkin miehet itkee sitä, miksi naisille koulutus on tärkeä tieto treffikumppanista
16.08.2023 |
Koulutus ei muka kerro mitään millainen on ihmisenä.
Minulle se kertoo paljonkin. Jos mies on akateeminen, tulkitsen että mies on keskivertoa älykkäämpi, on pitkäjänteinen, keskittymiskykyinen, elämänhallinta kunnossa, elämäntavat ehkä myös keskivertoa terveellisemmät jne. Duunarikin toki voi olla kaikkea tätä, mutta se on enemmän arpapeliä.
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Mitä te itkette siitä minkä kokoisesta naisesta miehet pitää?
Timmillö on itsehillintäö, terveelliset elämäntavat, varmaan liikkuu ja pitää huolta itsestään, löytyy yhteistä harrastusta mitö todennäköisemmin.
Kyllähän pyöreämpikin näihin varmaan taipuisi, mutta se on sitten arpapeliä.
Olen naisena tästä aivan samaa mieltä. Ja kuten koulutuskin, pätee samoista syistä molempiin sukupuoliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoin työssäkäynti. Kyllä minulle ainakin on tärkeää voida tehdä sen miehen kanssa asioita, joita haluan tehdä miehen kanssa yhdessä. Kuten matkustella, käydä ravintoloissa, ostaa yhteisen kodin, maksaa perhe-elämän kustannukset. Ei sellaisella miehellä tee mitään, jonka kanssa voi vain keittää kahvit sen kotona.
Tuot tietenkin ruoan pöytään kun mies hoitaa lapset.
Yrittäkää nyt, melko väsynyttä paskaa
Vierailija kirjoitti:
Koulutus kertoo ihmisestä paljon. Ja paskat. Rahan ja statuksen perässä naiset yleensä ovat. Kun kerron olevani työkyvyttömyyseläkkeellä, naiset kaikkoavat. Kun tuleekin ilmi, että tililläni on lähes puoli miljoonaa + muu omaisuus niin kummasti alkaa olla kiinnostusta.
Lesoilet siis niille jo kaikonneille vai miten olet todennut asian?
Ajattelin vuosia, ettei miehen koulutustaustalla ole väliä, mutta kyllä sillä yllättävästi on. Olen viihtynyt erilaisten ihmisten kanssa, mutta yhtä lukuun ottamatta vakavammin olen seurustellut akateemisten miesten kanssa.
Vasta ammattikorkeakoulusta valmistuneen poikaystävän kanssa ymmärsin, miten paljon asialla voi olla joillekin suuri merkitys. Hänelle koulutukseni oli ongelma, samoin taustani akateemisten vanhempien lapsena, eikä hän pahemmin vaivautunut keskustelemaan sisarusteni kanssa, toinen on tekniikan tohtori ja toinen lääkäri. Huono itsetunto ja jonkinlainen alemmuuden tunne, sillä lopussa hän piikitteli opinnoistani, yliopistostani, taustastani, kaikesta minulle tärkeästä. En jaksanut sitä, vaan erosimme ja päädyin muuttamaan pääkaupunkiseudulle, kun sain alani töitä.
Sen jälkeen tapailin vain akateemisia miehiä - en etsimällä edes etsinyt, vain näköjään "vedin" heitä puoleeni. Aviomieheni on myös akateeminen, tohtoriksi väitellyt, aivan kuten veljeni. Mieheni sulahtikin osaksi perhettäni hyvin sulavasti ja rakastan keskustelujamme. On ihanaa, kun ei tarvitse pelätä, että mistä sanasta kumppani räjähtää raivoamaan seuraavaksi.
Omien ja ystävien kokemusten perusteella koulutuserot parisuhteessa toimivat, jos miehellä on korkeampi koulutus. Jos naisella on akateeminen tutkinto ja miehellä ei, se ei ole toiminut, mutta jos miehellä on akateeminen tutkinto ja naisella ei tai molemmilla on samantasoinen, niin homma on toiminut. Jotakin mystistä siinä vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutus ei edes korreloi rahan kanssa.
Nykyään korkeakoulutetut jää helposti työttömiksi, eli heillä ei ole rahaa, mutta opintolainaa senkin sijaan.
Kun taas amis tai amk saa helposti töitä, ja vaikka putkimiehetkin kovaa liksaa. Eikä tuollainen työ lopu kesken.
En sitten tiedä, oisko se noloa seurustella vaan putkarin kanssa vaikka se tienaisikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ilmeisesti haluavat omaa tasoaan paremman miehen: olen jo pari artikkelia lukenut ihan kivan näköisistä ammattikoulun käyneistä nuorista miehistä, jotka eivä kelpaa kenellekään. Ilmeisesti lähihoitajista lähtien kaikilla on akateeminen mies hakusessa. Vähän harmittaa tavis-miesten puolesta.
ne miehet ei "kelpaa" kenellekkään koska eivät ole ymärtäneet että miehen kuuluu tehdä aloitteet ihmissuhteissa. Näin se vaan on, se ei siitä muutu. Nämä jotka on yksin, eivät ole tarpeeksi sosiaalisesti rohkeita tai eivät ole kasvatettu sosiaalisiksi. Tapakasvatuksen puutetta ehkä?
Tunnen läheltä pari tällaista "hyvää" miestä jotka ykin olleet koko elämän (mikäli tiedän siis kaikea). Eivät kovin ulospäisuuntautuneita.
Ei kuulu ja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän totuus ole kuitenkin se, että aika moni matalaa palkkaa saava nainen haluaa itselleen parempituloisen miehen. Lasketaan omaa ja perheen toimeentuloa miehen varaan. Näihin miinoihin ei kannata astua. Lompakon perässä olevat naiset kannattaa kiertää kaukaa.
Aivan varmasti tuollaisia naisia on (olen itsekin nainen, jos sillä on merkitystä). Siksihän vanhempainvapaitakaan ei pidetä puoliksi, kun niin moni nainen haluaa itse jäädä kotiin, koska miehellä on paremmat tulot. Kuluja ei haluta maksaa puoliksi vaan tulojen suhteessa, koska miehellä on paremmat tulot.
Näkeehän näitä vähän väliä. Oma elintaso halutaan korkeammaksi kuin yksin (tai saman verran ansaitsevan kanssa) voisi asettaa ja siksi pidetään perusteltuna, että mies maksaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siitä tietää, että kannattaa vaihtaa suuntaa kun toinen tulee kriteerien kanssa pöytään. Nämä ovat ihmisiä joille ihmissuhteetkin ovat suorituksia ja niistä kerätään pisteitä. En tiedä minne.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin vuosia, ettei miehen koulutustaustalla ole väliä, mutta kyllä sillä yllättävästi on. Olen viihtynyt erilaisten ihmisten kanssa, mutta yhtä lukuun ottamatta vakavammin olen seurustellut akateemisten miesten kanssa.
Vasta ammattikorkeakoulusta valmistuneen poikaystävän kanssa ymmärsin, miten paljon asialla voi olla joillekin suuri merkitys. Hänelle koulutukseni oli ongelma, samoin taustani akateemisten vanhempien lapsena, eikä hän pahemmin vaivautunut keskustelemaan sisarusteni kanssa, toinen on tekniikan tohtori ja toinen lääkäri. Huono itsetunto ja jonkinlainen alemmuuden tunne, sillä lopussa hän piikitteli opinnoistani, yliopistostani, taustastani, kaikesta minulle tärkeästä. En jaksanut sitä, vaan erosimme ja päädyin muuttamaan pääkaupunkiseudulle, kun sain alani töitä.
Sen jälkeen tapailin vain akateemisia miehiä - en etsimällä edes etsinyt, vain näköjään "vedin" heitä puoleeni. Aviomieheni on myös akateeminen, tohtoriksi väitellyt, aivan kuten veljeni. Mieheni sulahtikin osaksi perhettäni hyvin sulavasti ja rakastan keskustelujamme. On ihanaa, kun ei tarvitse pelätä, että mistä sanasta kumppani räjähtää raivoamaan seuraavaksi.
Omien ja ystävien kokemusten perusteella koulutuserot parisuhteessa toimivat, jos miehellä on korkeampi koulutus. Jos naisella on akateeminen tutkinto ja miehellä ei, se ei ole toiminut, mutta jos miehellä on akateeminen tutkinto ja naisella ei tai molemmilla on samantasoinen, niin homma on toiminut. Jotakin mystistä siinä vain on.
Miten tässä koulutus liittyi kaverin omaan henkilökohtaiseen helvettiin, eli huonoon itsetuntoon. Voisin lyödä vetoa, että olisi tohtorin papereilla ollut samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei naiset tutkintoja oikeasti arvosta. Pekka Haavisto on naisten suosikki seuraavaksi pressaksi, ja hän on koulutukseltaan ylioppilas.
Jos naiselle kouluttautuminen on liian tärkeää tulee väkisinkin mieleen, että siinä sitä ollaan rahan perässä. Kouluttautuminen ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Samanlaisia törppöjä voi olla vaikka olisi maisterin paperit taskussa. Kyllähän se jotain kertoo jos on ollut keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä opiskella mutta ei sen enempää. Olen tavannut monia fiksuja ihmisiä joilla ei sen kummempaa koulutusta ole, mutta sydämmen sivistystä sitäkin enemmän. Miettisin vähän enemmän näitä hengen asioita naisena, enkä liiaksi laskelmoisi rahan varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuoksukuusi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samuli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia jotkut.
Jos nainen kysyy koulutuksesta ja työstä: "Se hakee rikasta kirurgilentäjää vaan". Jos nainen kysyy pituutta: "No niinpä niin, en kelpaa kun en ole yli 185cm".
Jos nainen kysyy kuvia: "Niinpä tietysti, se hakee vain top 10% miesmallia laatikkoleualla ja täydellisellä hiusrajalla!"
Voi elämän kevät.Onhan noita kullankaivajia,golddiggereitä paljonkin.
Miehen pitää tunnistaa kaikki redflagit heti alkumetreillä.
Kouluttamaton,yksinhuoltaja tai muuten huonosti itsestään huolehtiva,ylipainoisuus ym ovat hyviä tunnusmerkkejä.
Hyvin moni nainen vaatii mieheltä paljon,vaikka heillä ei itsellään olisi parisuhteeseen annettavana kuin itsensä, ulosottovelkansa ja nippu lapsia.Eli ylipainoisuus on parisuhteen kannalta red flag. Okei, no sitten teistä suomalaisista miehistä 72% kuluu tuohon nou nou kategoriaan.
Haluan lapselleni terveen äidin. Ylipaino ei ole terveellistä ja ylipaino tukkii suonet, lisää sydänkohtauksen riskiä sekä lyhentää elinikää. Lisäksi ylipaino ei ole kaunista.
Pätee myös miehiin.
Vähän jotenkin outoa pitää AMK tai yliopisto-taustaa sellaisenaan jotenkin haluttavana kun kummastakin löytyy joutavia käsienläpsettely ja tulevaisuuden-työtön tutkintoja.
Onko se nyt sitten haluttavaa verrattuna vaikka pienyrittäjään joka itse on rakentanu bisneksensä ja taustalla vaan amis?
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin vuosia, ettei miehen koulutustaustalla ole väliä, mutta kyllä sillä yllättävästi on. Olen viihtynyt erilaisten ihmisten kanssa, mutta yhtä lukuun ottamatta vakavammin olen seurustellut akateemisten miesten kanssa.
Vasta ammattikorkeakoulusta valmistuneen poikaystävän kanssa ymmärsin, miten paljon asialla voi olla joillekin suuri merkitys. Hänelle koulutukseni oli ongelma, samoin taustani akateemisten vanhempien lapsena, eikä hän pahemmin vaivautunut keskustelemaan sisarusteni kanssa, toinen on tekniikan tohtori ja toinen lääkäri. Huono itsetunto ja jonkinlainen alemmuuden tunne, sillä lopussa hän piikitteli opinnoistani, yliopistostani, taustastani, kaikesta minulle tärkeästä. En jaksanut sitä, vaan erosimme ja päädyin muuttamaan pääkaupunkiseudulle, kun sain alani töitä.
Sen jälkeen tapailin vain akateemisia miehiä - en etsimällä edes etsinyt, vain näköjään "vedin" heitä puoleeni. Aviomieheni on myös akateeminen, tohtoriksi väitellyt, aivan kuten veljeni. Mieheni sulahtikin osaksi perhettäni hyvin sulavasti ja rakastan keskustelujamme. On ihanaa, kun ei tarvitse pelätä, että mistä sanasta kumppani räjähtää raivoamaan seuraavaksi.
Omien ja ystävien kokemusten perusteella koulutuserot parisuhteessa toimivat, jos miehellä on korkeampi koulutus. Jos naisella on akateeminen tutkinto ja miehellä ei, se ei ole toiminut, mutta jos miehellä on akateeminen tutkinto ja naisella ei tai molemmilla on samantasoinen, niin homma on toiminut. Jotakin mystistä siinä vain on.
Mulla on amkin käynyt mies ja akateeminen lapsuudenperhe, tohtoreita isä ja sisko. Äiti, minä ja siskon mies maistereita. Ei ole ollut mikään ongelma minun miehelleni eikä siskon miehelle tuo vaimon korkeampi koulutus, ja esim isäni kanssa mies on älyttömän hyvää pataa. Rakastuinkin miehessä alun perin juuri siihen keskustelutaitoon ja laajaan yleissivistykseen, ja muutenkin hyviin sosiaalisiin taitoihin. Hän löytää kavereita helposti, kaveripiiristä löytyy kaikkea raksamiehistä lääkäreihin, eikä ole mitään typeriä ennakkoluuloja kenestäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ei naiset tutkintoja oikeasti arvosta. Pekka Haavisto on naisten suosikki seuraavaksi pressaksi, ja hän on koulutukseltaan ylioppilas.
Niinpä. Lisäksi Seksikkäin mies -äänestyksen voittaa aina joku näyttelijä tai muusikko eikä koskaan professori.
Mun tuttavapiirissä on kyllä yleisempää, että nainen on korkeammin koulutettu. On useampia amkin käyneitä naisia joiden mies on duunari, tohtorinaisia joilla maisterimies, yhden pariskunnan vaimo on lääkäri ja mies käynyt amistasoisen tutkinnon (eikä ole mikään menestyvä yrittäjä vaan valtiolla töissä) jne. Toki yleisintä on, että koulutustaso on suurin piirtein sama.
Vierailija kirjoitti:
Koulutus ei edes korreloi rahan kanssa.
Nykyään korkeakoulutetut jää helposti työttömiksi, eli heillä ei ole rahaa, mutta opintolainaa senkin sijaan.
Kun taas amis tai amk saa helposti töitä, ja vaikka putkimiehetkin kovaa liksaa. Eikä tuollainen työ lopu kesken.
En sitten tiedä, oisko se noloa seurustella vaan putkarin kanssa vaikka se tienaisikin?
Maisterien työttömyysprosentti on selvästi matalampi kuin amisten. Itse en todellakaan voisi ottaa mitään lähärilissua, vaikka olisi miten rikas.
Eiköhän totuus ole kuitenkin se, että aika moni matalaa palkkaa saava nainen haluaa itselleen parempituloisen miehen. Lasketaan omaa ja perheen toimeentuloa miehen varaan. Näihin miinoihin ei kannata astua. Lompakon perässä olevat naiset kannattaa kiertää kaukaa.