Itsekeskeinen ihminen - Millainen hän on?

Mulla on ystävä, tai ehkä enemmänkin kaveri, joka mielestäni on itsekeskeinen.

Hän on hyvin puhelias, ihan rasittavuuteen asti, mutta puhuu koko ajan vain itsestään. Ei oikeastaan koskaan kysy toiselta mitään ja jos kysyykin, niin näkee ettei vastaus kiinnosta/ei jaksa kuunnella, ja kääntää keskustelun taas nopeasti itseensä. Ei myöskään pysty keskustelemaan mistään laajemmista tai abstrakteimmista aiheista, vaikka jostain päivän polttavasta uutisesta, vaan kääntää aiheen heti itseensä, peilaa aivan kaikki asiat itsensä kautta.  

On raskasta seuraa, en jaksa olla hänen kanssaan paria tuntia pidempään. Kuvailisin häntä hyvin itsekeskeiseksi ihmiseksi.

Puhelias ihminen muuttuu itsekkääksi silloin, jos puhuu vain itse, eikä pysähdy kuuntelemaa toisen puhetta ja huomioi keskustelussa myös toista/ toisia. 

Mun ex-puoliso on tällainen, jota varmaan voisi kuvailla itsekeskeiseksi tai itsekkääksi. Elää vähän omassa kuplassaan. Tuhat kertaa parisuhteen aikana törmäsi siihen, että hän ei vain tullut ajatelleeksi muita eikä osannut huomioida muita. Ihan arkisissa tilanteissa. Vaikka kaupassa käydessään osti vain niitä tuotteita, joita itse käyttää ja joista itse tykkäsi, eikä tullut yhtään ajatelleeksi, että minä tai lapset tykättäisiin jostakin muusta. Tai aikatauluja suunnitellessa ilmoitti, että perjantaina lähdetään kello 16 mökille piste, ja oli hirveän hämmentynyt ja kiukkuinenkin, kun sanoin että mutta mulla on töitä kello 17 asti tai että lapsi pitää hakea vasta 17.30 harrastuksesta. Tämmöistä itsekeskeisyyttä. 

Stubb.

Itsekeskeisyys ja itsekkyys ovat vähän eri asioita.

Itsekeskeinen ei välttämättä muista huomioida muita ja tosiaan saattaa puhua vain itsestään tai ajatella asiat itsensä kautta, mutta saattaa myös olla erittäin auttavainen ja antaa vaikka paidan päältään, kun huomaa, että toisella ei sitä ole. Se on siis enemmän ajattelemattomuutta tai sitä, että on kiinnostunut enemmän itsestään ja omista asioistaan.

Itsekkyys taas on ilkeämpää sorttia. Itsekäs haluaa itselleen enemmän. Vaatii erityiskohtelua tai parempia etuja itselleen. Ei auta pulassa olevaa, eikä koe myötätuntoa. Itsekäskin on usein itsekeskeinen, mutta ei läheskään aina. Saattaa olla oikea muista kiinnostunut kyylä, joka sitten juoruilee asioita eteenpäin.

Minä, minun, minua, minussa, minusta, minulta, minuun, minutta, MINULLE!, minuna. Minä-minä-minä-minä-(krooh pyyh, nukkuu 4 tuntia) minä-minä-minä....jne, minä. Että semmonen egosentrikko.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-puoliso on tällainen, jota varmaan voisi kuvailla itsekeskeiseksi tai itsekkääksi. Elää vähän omassa kuplassaan. Tuhat kertaa parisuhteen aikana törmäsi siihen, että hän ei vain tullut ajatelleeksi muita eikä osannut huomioida muita. Ihan arkisissa tilanteissa. Vaikka kaupassa käydessään osti vain niitä tuotteita, joita itse käyttää ja joista itse tykkäsi, eikä tullut yhtään ajatelleeksi, että minä tai lapset tykättäisiin jostakin muusta. Tai aikatauluja suunnitellessa ilmoitti, että perjantaina lähdetään kello 16 mökille piste, ja oli hirveän hämmentynyt ja kiukkuinenkin, kun sanoin että mutta mulla on töitä kello 17 asti tai että lapsi pitää hakea vasta 17.30 harrastuksesta. Tämmöistä itsekeskeisyyttä. 

Kuin mun mies. Voisin lisätä tähän vaikka mitä.

Kaikki ihmiset on, mutta eivät vaan uskalla myöntää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ystävä, tai ehkä enemmänkin kaveri, joka mielestäni on itsekeskeinen.

Hän on hyvin puhelias, ihan rasittavuuteen asti, mutta puhuu koko ajan vain itsestään. Ei oikeastaan koskaan kysy toiselta mitään ja jos kysyykin, niin näkee ettei vastaus kiinnosta/ei jaksa kuunnella, ja kääntää keskustelun taas nopeasti itseensä. Ei myöskään pysty keskustelemaan mistään laajemmista tai abstrakteimmista aiheista, vaikka jostain päivän polttavasta uutisesta, vaan kääntää aiheen heti itseensä, peilaa aivan kaikki asiat itsensä kautta.  

On raskasta seuraa, en jaksa olla hänen kanssaan paria tuntia pidempään. Kuvailisin häntä hyvin itsekeskeiseksi ihmiseksi.

Minulla on ihan samanlainen tuttava. On aina suuna ja päänä, mutta jaksaa puhua vain itsestään, ärsyyntyy jos puhutaan jostain muusta. Todella raskas tyyppi.

Minusta itsekeskeinen ihminen on myös sellainen, jolta puuttuu tilannetaju. Esimerkiksi papattaa vain omia juttujaan eikä huomaa että ketään ei kiinnosta tai muut kiusaantuvat.

Up

Sopivasti itsekeskeinen on kai normaali ja järjissään?

Toisille eläjä taas enemmänkin epätasapainoinen, luulisin.

Nämä papupadat saattavat olla hermostuneita teidän seurassa... itsestä puhuminen ei ainakaan ole tungettelevaa... Nykyään kun ei voi kysyä mitään puolitutuilta etteivät loukkaannu väärästä kysymyksestä.

Ihminen joka ei lopeta puhumasta itsestään.

Up

Aukase is, il, seiska hs, kun näät siellä jonkun pärstän niin siinä on hyvä kandidaatti. Plus kaikki omia kuvia somessa levittelevät.

Ihminen, joka ottaa yhteyttä vain kun tarvitsee jotakin, ja odottaa silloin vastausta heti. Itse ei edes vastaa viesteihin, jos ei saa tästä suoraa hyötyä.

Aina etsimässä vikaa toisista ja nostattamassa riitaa.

Pelle joka esittelee somessa

matkailuaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ihmiset on, mutta eivät vaan uskalla myöntää sitä.

Se että sinä olet, ei tarkoita sitä että kaikki muutkin on. Toki itsekkyyttä on hyvin monenasteista ja useimmat ovat jossain määrin itsekkäitä. Ja itse asiassa terve itsekkyys ja esim. omien puolien riittävä ja tasapuolinen pitäminen reilulla tavalla on vain hyvä asia. Vastapainona olisi hyvä olla kyky osata ajatella muita, että on myötätuntoa ja empatiaa ja halua miettiä myös toisten kannalta asioita ja tilanteita, erityisesti nyt tietysti niiden läheisten ihmisten kannalta asioita. Monilla on kiinnostusta laajemminkin myös yhteisestä yhteiskunnan, maailman, eläinten, luonnon hyvästä.

Nämä itsekkyyden ja epäitsekkyyden ominaisuudet vaihtee kuitenkin huomattavan paljon eri ihmisillä. On hyvinkin epäitsekkäitä, liikaakiin muut ja muiden tunteet, asiat ja halut edelle laittavia ihmisiä, liiaksi jopa "uhrautuvat" ja itsensä sivuun tärkeydessä laittavat, ja sitten on nämä itsekkäät, joita täällä onkin jo hyvin kuvailtu. Terve itsekkyys, itestään huolen ptäminen ja omanarvontunto asettuu toki näiden ääripäiden välivaiheille. Tavallisesti jos puhutaan itsekkäästä ihmisestä, yleensä ei tarkoita tätä sopivan tervettä itsekkyyttä, vaan sitä, ettei osaa tai halua tai kykene ottaa muita normaalilla, edes keskiverrolla tavalla huomioon.