Ruokalulujen jako

Miksi jakaa, jos eletään yhteisessä taloudessa? Onhan siinä jaettavana muitakin kuluja. Kumpi käyttää enemmän vettä, sähköä, autoa? Meillä ei ole koskaan jaettu mitenkään, kun yleensä kummankin rahat ovat kuluneet loppuun, tasapuolisesti.

Ruoat ostetaan yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan kuukausittain. Niin yksinkertaista se on. Jos ostan jotain vain itselleni, kuten eilen kun kävin ostamassa viiniä, niin sen maksan omalta tililtäni. Samoin puoliso. Mutta emme tutki kuitteja, että menikö tasan vaikka meillä on eri ruokavaliot. Toinen syö lihaa, joka on tänä päivänä aika kallista, toinen haluaa luomua ja esimerkiksi kahvissa tiettyä merkkiä.

Myös asumiskulut maksetaan puoliksi, samoin yhteisen auton kulut.

Meillä perheeseen kuuluvat minun biologiset lapset, mies ja minä. Minä ostan ruoat lapsiviikolla ja mies lapsettomalla. Noin niin kuin pääsääntöisesti. Euroja ei lasketa ja mies useimmiten maksaa kaikkien ravintolaruokailut, jos ulkona käydään.

Vierailija kirjoitti:

Ruoat ostetaan yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan kuukausittain. Niin yksinkertaista se on. Jos ostan jotain vain itselleni, kuten eilen kun kävin ostamassa viiniä, niin sen maksan omalta tililtäni. Samoin puoliso. Mutta emme tutki kuitteja, että menikö tasan vaikka meillä on eri ruokavaliot. Toinen syö lihaa, joka on tänä päivänä aika kallista, toinen haluaa luomua ja esimerkiksi kahvissa tiettyä merkkiä.

Myös asumiskulut maksetaan puoliksi, samoin yhteisen auton kulut.

Jos kulut maksetaan puoliksi kai sitten tulotkin pistetään yhteen pottiin?

Esim. jos tulot eritasoiset, on hieman epistä jakaa kaikki puoliksi ja onneksi moni parempituloinen ei sitä vaadikaan.

Jos esim. auto on 90% toisen työmatkoja varten, en ottaisi osaa kuluihin, varsinkin jos se pienempituloinen olisin.

Esim. vanhemmilleni oli selvää, että mies maksaa auton ja asunnon. Auto oli muutenkin miehen käytössä lähes kokonaan ja työsuhdeautot menee nyt muutenkin. Nainen maksoi ruuat ja lasten kulut ja toki lapsilisät tuli naiselle. Molemmilla sitten jäi omaa käyttörahaa omiin kuluihin. Miehellä n. 40% isompi palkka tuossa kuviossa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoat ostetaan yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan kuukausittain. Niin yksinkertaista se on. Jos ostan jotain vain itselleni, kuten eilen kun kävin ostamassa viiniä, niin sen maksan omalta tililtäni. Samoin puoliso. Mutta emme tutki kuitteja, että menikö tasan vaikka meillä on eri ruokavaliot. Toinen syö lihaa, joka on tänä päivänä aika kallista, toinen haluaa luomua ja esimerkiksi kahvissa tiettyä merkkiä.

Myös asumiskulut maksetaan puoliksi, samoin yhteisen auton kulut.

Jos kulut maksetaan puoliksi kai sitten tulotkin pistetään yhteen pottiin?

Esim. jos tulot eritasoiset, on hieman epistä jakaa kaikki puoliksi ja onneksi moni parempituloinen ei sitä vaadikaan.

Jos esim. auto on 90% toisen työmatkoja varten, en ottaisi osaa kuluihin, varsinkin jos se pienempituloinen olisin.

Esim. vanhemmilleni oli selvää, että mies maksaa auton ja asunnon. Auto oli muutenkin miehen käytössä lähes kokonaan ja työsuhdeautot menee nyt muutenkin. Nainen maksoi ruuat ja lasten kulut ja toki lapsilisät tuli naiselle. Molemmilla sitten jäi omaa käyttörahaa omiin kuluihin. Miehellä n. 40% isompi palkka tuossa kuviossa myös.

En tiedä puolisoni tuloja eikä hän minun. En näe mitään syytä, miksi pitäisi. Meistä aivan varmasti molemmat säästävät verrattuna siihen, paljonko maksoimme tahoillamme asumisesta, ruoasta ja liikkumisesta silloin, kun asuimme erillään.

Puhuin edellä yhteisestä autosta. Ei tietenkään yhteinen auto ole toisen työmatkoja varten.

Hos oss läser vi inte dikter högt vid matbordet.

Om någon undrar så är "luuletus" dikt på estniska. Då måste väl ruokalulut vara matdikter?

Ei olla kunnon ihmisiä, mutta viime suhteessa molemmat käyttivät kaikki rahansa. Koin että maksoin enemmän, kun meni säästöt ja perintökin, mies taas väitti minun olevan hyväksikäyttäjä. Ruokajonosta haki ja koki maksaneensa nekin.

Viisainta olisi ollut molempien ostaa omat ruoat, vaikka typeränä sitä pidänkin, mutta kun en mitään arvostusta saanut panoksestani. Nyt kun lähdin niin jää jälleen säästöönkin.