Kiukutteleva vanha äiti / mummo 75v, Onko tavallista?
75-vuotiaasta äidistäni on tullut kiukkuinen ja herkästi hermostuva.
Hän on ollut aina kiltti ja hyväsydäminen, huolehtinut ja auttanut muita koko elämänsä. Omien sanojensa mukaan, nyt on jänen vuoronsa kiukutella, kun on ikänsä taipunut muiden tahtoon.
Meillä lapsilla ja lapsenlapsilla vain on sopeutumista, kun tuntui, että mummo hermostuu mistä vain ja kiroilee ja huutaa, eikä kuuntele. Sanoo olevansa väsynyt ja muiden pitää mennä pois, että hän saa olla rauhassa. Tuo kiroilu on uutta, kun ei harvoin sanottuja yksittäisiä kirosanoja lukuunottamatta ole koskaan ennen noin rumasti puhunut. Luettelee kaikki vi**sta alkaen peräkkäin. Todella hämmentävää. Muutoin pärjää hyvin ja 80v isäni on myös edelleen hyvissä voimissa. Muisti pelaa molemmilla, eikä mitään erityisiä sairauksia. Eivät käytä alkoholia tai tupakoi.
Äitini kanssa voin puhua muita asioita, vaikkapa naapureista, mutta heti jos puhe kääntyy oman perheen asioihin, niin äiti kokee kaiken mahdollisen ja mahdottomankin häneen kohdistuvana arvosteluna ja hermostuu välittömästi. Tuntuu, että mitään ei uskalla sanoa, eikä mistään keskustella.
Olen pari kertaa koettanut ottaa tämän huoleni puheeksi, niin sama kiroiluhuuto ja uhriutuminen, kuinka häntä haukutaan ja hän kai nyt sitten on niin ilkeä ihminen jne. (Isänikin on yrittänyt känelle puhua samasta asiasta).
Mikä siis neuvoksi ja onko vastaavia kokemuksia. Lääkärissä käy säännöllisesti ja perus kansantautien lisäksi ei häikkää missään.
Kommentit (22)
Voi olla joku alkava muistisairaus, vaikka sanotkin että muisti pelaa.
Toisaalta sitten tuolla ikäluokalla ei monella oikein ole välineitä eikä sanoja käsitellä tunteitaan. Se paha olo purkautuu sitten tuolla tavalla kiukuttelemalla, tuttua on. Jotain herkkää kohtaa niissä oman perheen asioissa on kun niistä räjähtää. Osaisitko yhtään haarukoida että mikä se herkkä asia voisi olla?
Jos on koko ikänsä joutunut alistumaan ja uhrattu kun muut ovat menneet aina edelle ja nyt vihdoin uskaltaa vaatia ja sanoa mielipiteensä. Muut eivät sitten hyväksy tätä. Tällaisia naisia on paljon. Vaikka olisikin sairas niin kyllä tälläkin naisella olisi vihdoin oikeus sanoa mielipiteensä ja olla vihdoin palveltu sen sijaan, että joutuu taas muita palvelemaan.
Kamalaahan sen täytyy olla, kun perälauta näkyy ja koko elämä on mennyt muiden ehdoilla. Josko nyt sitten myöhään löytyisi se oma tahto ja ääni, jos niitä ei aiemmin ollut.
Alkavaa dementiaa. Nyt muistutan, että muistisairaus on suurta kaunistelua dementoiville sairauksille, sillä usein ensimmäiset oireet ovat jotain aivan muuta kuin muistiin liittyviä.
On hyvä asia, että hän käy muusta syystä lääkärissä. Nyt jonkun läheisen kannattaa varata itselleen aika samalle lääkärille, jonka luona äitisi käy. Hänelle voi etukäteen kertoa, kuinka äidin käytös on muuttunut. Dementian määritelmään nimittäin liittyy se, että toimintakyky on heikentynyt aikaisemmasta. Lääkärin pitäisi sitten osata tehdä mahdolliset muistitestit ja muut asiaankuuluvat tutkimukset.
Muistaako äitisi oman ikänsä vai vastaako kertomalla syntymävuotensa ja "laske siitä"? Ja muistaako hän, minkä ikäinen on nuorin lapsensa, siis jos kuopus ei ole aivan äskettäin täyttänyt jotain merkkivuosia? Nämä ovat ne kysymykset, joilla helposti selvittää muistisairauden alkamista sellaisilla ihmisillä, jotka tavallisesti eivät ole olleet hajamielisiä ja huonomuistisia.
Tutkimuksiin ehdottomasti. Voi olla jopa aivoissa kasvain tai joku muu mikä vaikuttaa käytökseen
Hyvä mummo! Mummot on esittäneet jo tarpeeksi kauan.....ovimattoiluunkin kyllästyy. Antakaa olla rauhassa, jos niin haluaa. Tai viekää ulos syömään, hotelliin nauttimaan jne. Älkää enää tuppautuko mummon lihapatojen äärelle. Varmasti on väsynyt teitä passaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Toi kiroilu on alkavan dementian oire.
Usein ensimmäinen oire on ollutkin sosiaalisen kontrollin pettäminen. Esimerkiksi aikaisemmin hyvin rehellisenä tunnettu ihminen on alkanut "valehdella". Hänellä vaan on sairauden vuoksi toinen todellisuus, mutta muistissa ei varsinaisesti huomaa vikaa.
Äitini väsyi olemaan suvaitsevainen. Alkoi sanomaan mielipiteensä. Onneksi!
Ei ollut dementiaa.
Mummot ja papat eivät ole jälkikasvun palvelijoita.
Anna nyt olla hänen vuoronsa sanoa suoraan, mitä haluaa. Ymmärrän hyvin, ettei jaksa melua ja hälinää. Vanhat tarvitsevat lepoa, kun väsyttää eikä häntä saa siitä syyllistää. Kutsukaa vanhempanne vuorostaan kylään ja passatkaa heitä. Niin he tekivät teille. Osat muuttuvat vanhempien ikääntyessä ja sille ei voi mitään.
Antakaa ihmisen olla rauhassa älkää kiusatko häntä alituisilla jorinoillanne ja sairauksillanne.
Ei tuo ole todennäköisesti mitään alkavaa dementiaa. Se näkyy kyllä muutenkin kuin edellä Ap kuvasi. Oma äitini on samanlaiseksi muuttunut, ei kiroile mutta muuten hermostuu kaikesta ja on todella raskas. Uhriutuu kaikesta ja on välinpitämätön vakavillekin asioille, varmaan masentunut. Todella raskasta seuraa mutta en ole itsekään sen kummempi. Elämä on ollut hyvin raskasta meillä pitkään.
Kiitos vastauksista, löytyisikö lisää kokemuksia?
Ap
Aivokasvain. Sukulaispapalla täysin samanlainen käytös. Pian tutkimuksiin lääkärille.
On pelkoa,kipuja,kaikkeen uuteen sopeutumista,luopumista... tunteiden tasaaminen ja sopeutuminen vie aikaa.väsyttää ja hermostuttaa kaikki muutokset.
Äitini on rähjännyt koko ikänsä. Puuttuu joka asiaan ja määrää kaiken. Vihdoinkin olen alkanut pistää hanttiin mutta sitten uhriutuu ja "tarkottaa vaan hyvää". Olen 56-nainen, en vain jaksaisi enää. Pitääkö katkasta välit, hoitoon ei tasan tarkkaan suostu?
No antakaa olla hänen rauhassa. Älä raahaa lapsiasi sinne, hän ei jaksa. Käy itse auttelemassa silloin kun on virkeä, jos haluaa. Tai soittele vain. Miten isä jaksaa jatkuvaa "teini-ikää" ja kiroilua äidiltä?
Toi kiroilu on alkavan dementian oire.