Ero on usein itselle ja lapsille suunnattu hyvinvointiteko?
Oletteko samaa mieltä? Näin Sami Minkkinen kertoi ja kerää positiivisia erotarinoita. Minusta on vaarallista romantisoida eroja, samoin kun vaarallista demonisoida niitä.
Kommentit (60)
Ei sen leskenkään ole rynnättävä heti uuteen suhteeseen. Eivätkö orvoksi joutuneet lapsetkin olisi ensiksi otettava huomioon eikä vaan se leski, jolla hormonit hyrrää?
Jos hankit lapsen/lapset, niin olet näistä vastuussa kunnes ovat täysi-ikäisiä.
Ja vastuussa olet lasten henkisestä hyvinvoinnista. Joten et perusta uutta perhettä ennenkuin lapset ovat isot ja huolehtivat itse itsestään.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Riippuu tilanteesta. Vanhempien parisuhde on lapsen koti. Mutta minkälainen koti se on?
Uusperheissä lapset ovat kodittomia.
Toivottavasti sinusta ei ikinä tällä ajatusmallilla tule leski.
Miksi perustaisin leskenä uusperheen?
Laiturilla vois Jutta suorittaa hyvinvointiteon.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Itselle useimmiten itsekkyydestä johtuva hyvinvointiteko, lapsille kodin rikkova pahoinvointiteko. Tällaista harvemmin kuitenkaan mietitään kun alapää vie.
Niin, lapselle on kiva katsoa, kun vanhemmat vihaa toisiaan. Tervettä ?
Tervettä kuskata lapsia uusperheestä toiseen pillun/pallin kutkutuksen vuoksi? Ei ihme että lapset on heitteillä ja hakkaa/tappaa toisiaan pitkin kyliä.
Vierailija wrote:
Ei sen leskenkään ole rynnättävä heti uuteen suhteeseen. Eivätkö orvoksi joutuneet lapsetkin olisi ensiksi otettava huomioon eikä vaan se leski, jolla hormonit hyrrää?
Jos hankit lapsen/lapset, niin olet näistä vastuussa kunnes ovat täysi-ikäisiä.
Ja vastuussa olet lasten henkisestä hyvinvoinnista. Joten et perusta uutta perhettä ennenkuin lapset ovat isot ja huolehtivat itse itsestään.
Suhteesta ja perheestä toiseen hyppijät eivät juuri koskaan ajattele lastensa hyvinvointia. Antavat turvattoman mallin ihmisten välisistä suhteista lapsille. Lapset kasvavat siihen että kenenkään ei pidä luottaa ja kenestäkään ei saa turvaa heikoillakaan hetkillä. Päihde ja väkivaltatapaukset eri juttu joten kenenkään ei tarvitse niistä länkyttää.
Eron "hyvyys" lapsen kannalta riippuu kyllä tosi monesta asiasta. Maailmaan kun mahtuu valitettavasti myös ihmisiä, jotka ylipäätään vaan tekevät elämässään typeriä ja harkitsemattomia tekoja, usein vielä oppimatta niistä mitään ja virheitään toistaen. Lapsen vanhempien parisuhde saattaa silloin olla huonoin perustein ja harkitsematta solmittu, lapsikin hankittu lyhytnäköisesti vaikka ensi-ihastuksen huumassa, tai rikkinäisen epäaikuisen omaa hoivatuksi tulemisen tarvetta täyttämään jne. Silloin voi ero olla tavallaan hyvä, mutta jos pian on joku yhtä huonosti harkittu uusi suhde tulilla, ei se lopulta ole välttämättä lapsen etu sekään. Tilanteita on monenlaisia ja eroissa on varmasti niitä, jotka ovat olleet lapselle etu, mutta yhtä lailla niitä, joissa lapset jäävät suremaan lopuksi elämää särkynyttä kotia.
Miksi se kerää vain positiivisia erotarinoita? Eikö se kestä realisimia?
Ei se perhemuoto tai se ketä siihen kuuluu itsessään ole ratkaisevaa vaan se, että millaisia ihmisiä perheeseen kuuluu ja miten se koko homma toimii.
Itselläni on useammaltakin kannalta aika epätyypillinen lapsuudenperhe, silti en voisi kuvitella sen olevan parempi. Vanhempani ei oikeastaan koskaan ole olleetkaan yhdessä, perheeseeni kuuluu myös viisi sisarusta. Äitipuoli on minulle kuin kolmas vanhempi, hän tuli elämääni kun olin 5-vuotias.
Omaan perheeseeni taas kuuluu mies ja kaksi lasta.
Vierailija wrote:
Eron "hyvyys" lapsen kannalta riippuu kyllä tosi monesta asiasta. Maailmaan kun mahtuu valitettavasti myös ihmisiä, jotka ylipäätään vaan tekevät elämässään typeriä ja harkitsemattomia tekoja, usein vielä oppimatta niistä mitään ja virheitään toistaen. Lapsen vanhempien parisuhde saattaa silloin olla huonoin perustein ja harkitsematta solmittu, lapsikin hankittu lyhytnäköisesti vaikka ensi-ihastuksen huumassa, tai rikkinäisen epäaikuisen omaa hoivatuksi tulemisen tarvetta täyttämään jne. Silloin voi ero olla tavallaan hyvä, mutta jos pian on joku yhtä huonosti harkittu uusi suhde tulilla, ei se lopulta ole välttämättä lapsen etu sekään. Tilanteita on monenlaisia ja eroissa on varmasti niitä, jotka ovat olleet lapselle etu, mutta yhtä lailla niitä, joissa lapset jäävät suremaan lopuksi elämää särkynyttä kotia.
On totta että löytyy jopa aikuisia ihmisiä ketkä surevat vanhempiensa eroa. Mielestäni tässä kuitenkin on kyse jostain muusta ongelmasta kuin pelkästä erosta. Lapset voi myös olla puolueellisia tuomitsijoita asiassa, eikä lapsen välttämättä näe asiaa samalta kannalta kuin vanhempansa. Lapselle vanhempi voi olla täydellinen vanhempi. Mutta puolisolleen se sama vanhempi voi olla jotain ihan muuta.
Tärkeintä lapselle on se että kotona on turvallista ja ihmisillä siellä hyvä olla. Asuin lapsena vuosituhannen vaihteessa pikkupaikkakunnan sivukylässä, missä perheen vanhempien ero oli ihmisten mielissä kauhein asia mitä kuvitella saattaa. Meidän perheessä kuitenkin toivoin vanhempien eroa enemmän kuin mitään. Se niin sanottu isä oli käytökseltään hyvin arvaamaton ja väkivaltainen, uhkaili tekevänsä itselleen jotain. Pelkäsin myös että se tekee minulle jotain. Pelkäsin mennä koulusta kotiin, pelkäsin löytäväni jonkun kuolleena tai pelkäsin kuolevani itse.
Ja samaan aikaan koulussa kerrottiin nyyhkytarinoita siitä miten kamalaa olisi jos vanhemmat eroaisi. Että miten se olisi lapsille aivan kauheaa. Minä toivoin sitä koko ajan. Joskus sanoinkin että toivoin että vanhemmat eroaisi. Sain kaikkien ihmettelyt sekä jälki-istuntoa.
Ei kukaan väkivaltaisista suhteista eroamista pidä muuta kuin hyvinvointia lisäävänä.
Sen varjolla Minkkisen tyyppiset ihmiset oikeuttavat oman henkisen väkivaltansa vaihtuvissa perheissään ja parisuhteissaan.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
"Yksi useimmin toistetuista väitteistä on, että vain onnellinen vanhempi pystyy tarjoamaan onnellisen lapsuuden. Erotutkimuksen pioneerin Judith Wallersteinin mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Usein onnettomaan avioliittoon jääneet vanhemmat ovat yllättyneitä kuullessaan, että heidän lapsensa ovat myöhemmin pitäneet lapsuuttaan varsin onnellisena. Lasta ei välttämättä haittaa vaikka avioliitto on kylmä ja vanhemmat nukkuvat eri huoneissa."
Jokainen voi kouluttaa itseään vastuuntuntoon. Lapset on tehty ja heidät tulee hoitaa perheenä. Romanttiset haihatukset romukoppaan. Lastenhoito on rankkaa, mutta se antaa onneakin.
Vierailija wrote:
Onko sillä joku ongelma tämän kommenttipalstan suhteen kun blogissaan haukkuu tätä palstaa? Ihmeellistä.
On. Täällä kun ei nuoleskella herran persettä.
Erohan on ainoa mahdollisuus, jos aikuisten välejä ei saada toimimaan niin että heidänkin on keskenään hyvä olla.
Vierailija wrote:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
"Yksi useimmin toistetuista väitteistä on, että vain onnellinen vanhempi pystyy tarjoamaan onnellisen lapsuuden. Erotutkimuksen pioneerin Judith Wallersteinin mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Usein onnettomaan avioliittoon jääneet vanhemmat ovat yllättyneitä kuullessaan, että heidän lapsensa ovat myöhemmin pitäneet lapsuuttaan varsin onnellisena. Lasta ei välttämättä haittaa vaikka avioliitto on kylmä ja vanhemmat nukkuvat eri huoneissa."
Kyllä minua vaan haittasi ne viikkojen mittaiset mykkäkoulut, kun isä suuttui jostain äidille. Siinä välissä saattoi olla pari päivää normaalia, kunnes isä taas aloitti mykkäkoulun. Ja välillä tietenkin isä sai pelottavia huutoraivokohtauksia. Vieläkin vatsaa kouraisee, kun muistelen lapsuutta.
Vierailija wrote:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/25/lapsi-ei-unohda-vanhempiensa-e…
"Yksi useimmin toistetuista väitteistä on, että vain onnellinen vanhempi pystyy tarjoamaan onnellisen lapsuuden. Erotutkimuksen pioneerin Judith Wallersteinin mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Usein onnettomaan avioliittoon jääneet vanhemmat ovat yllättyneitä kuullessaan, että heidän lapsensa ovat myöhemmin pitäneet lapsuuttaan varsin onnellisena. Lasta ei välttämättä haittaa vaikka avioliitto on kylmä ja vanhemmat nukkuvat eri huoneissa."
Niitä vanhempia saattaa haitata. Eri asia sitten, jos kämppissuhde on molemmille okei, mutta jos he ovat aidosti onnettomia tilanteessa ja jos mukana on myös väkivaltaa, niin ero on ainoa oikea ratkaisu.
Riippuu täysin tilanteesta. Jos on väkivaltaa, riitoja ja pettämistä niin silloin ero on ehdoton.Näissä tapauksissa tosin sitten ollaa usein riidoissa eron jälkeenkin, mikä ei ole lapsille hyväksi. Toisaalta moni eroaa liian helpostikin ilman "oikeaa" syytä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Riippuu tilanteesta. Vanhempien parisuhde on lapsen koti. Mutta minkälainen koti se on?
Uusperheissä lapset ovat kodittomia.
Toivottavasti sinusta ei ikinä tällä ajatusmallilla tule leski.
Eihän lesken ole pakko perustaa uusperhettä. Ihan tiedoksesi, että lasten kanssa voi elää myös yksin.
Pienten lasten vanhemmilta pitäisi kieltää ero tai vähintäin kieltää uusi suhde ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä. Ihan tarpeeksi noita patchwork-perheiden surullisia tarinoita nähneenä, lukeneena, seuranneena.
On se kumma, kun kaiken pitää saada heti ja nyt, ihan kuin olisi jäänyt murrosikään.