Miksi sosiaali- ja terveysalalla työskentelee niin paljon ilkeitä ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Ne on niitä jotka juopottelee jo peruskoulussa ja aivot jää teinin tasolle. Ei riitä älli minnekkään muualle, ja tietysti narsisti pääsee tuntemaan ylemmyyden tunnetta kun on edes se pieni määrä valtaa. Ei tietenkään kaikki alalla ole tällaisia, vaan löytyy ammattitaitoisia ja oikeasti empaattisiakin ihmisiä.

Opiskelin vähän aikaa lähihoitajan opintoja. Onneksi älysin lopettaa. 90% opiskelijoista oli juuri sellaisia, että pelotti kuvitellakin millaisia he ovat työelämään päästyään.  Siis aivan järkyttävää porukkaa.  Aikuisopiskelua oli eli keski-ikä oli jotain 40v.514

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on niitä jotka juopottelee jo peruskoulussa ja aivot jää teinin tasolle. Ei riitä älli minnekkään muualle, ja tietysti narsisti pääsee tuntemaan ylemmyyden tunnetta kun on edes se pieni määrä valtaa. Ei tietenkään kaikki alalla ole tällaisia, vaan löytyy ammattitaitoisia ja oikeasti empaattisiakin ihmisiä.

Opiskelin vähän aikaa lähihoitajan opintoja. Onneksi älysin lopettaa. 90% opiskelijoista oli juuri sellaisia, että pelotti kuvitellakin millaisia he ovat työelämään päästyään.  Siis aivan järkyttävää porukkaa.  Aikuisopiskelua oli eli keski-ikä oli jotain 40v.514

Joo, mun äidin luokalla oli afrikkalaistaustainen lähihoitajaopiskelija. Hän kuulemma tuli joka päivä 20min-2h myöhässä, ja sanoi aina luokan ovella syyksi "Nukutti". xDD

(En ole rasisti mutta oli koomista.)

Ex vaimoni oli perushoitaja ja pari kertaa kuukaudessa piti

työkavereidensa ja parin lähihoitajan kanssa "tyttöjen illan".

Kaikki "tytöt" olivat jo lähes 50vuotiaita mutta käytös oli

kuin keskenkasvuisilla.

Joka kerta jutut menivät hihittelyiksi kun alkoivat vertailemaan

näkemiään miespotilaiden nuorten ja vanhusten sukupuolielimien

kokoa ja ulkonäköä.

Toivon kuolevani suorilta jaloilta etten joutuisi näiden

hoidettavaksi ja pestäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne on niitä jotka juopottelee jo peruskoulussa ja aivot jää teinin tasolle. Ei riitä älli minnekkään muualle, ja tietysti narsisti pääsee tuntemaan ylemmyyden tunnetta kun on edes se pieni määrä valtaa. Ei tietenkään kaikki alalla ole tällaisia, vaan löytyy ammattitaitoisia ja oikeasti empaattisiakin ihmisiä.

Opiskelin vähän aikaa lähihoitajan opintoja. Onneksi älysin lopettaa. 90% opiskelijoista oli juuri sellaisia, että pelotti kuvitellakin millaisia he ovat työelämään päästyään.  Siis aivan järkyttävää porukkaa.  Aikuisopiskelua oli eli keski-ikä oli jotain 40v.514

Lähihoitajaopintojen aikana mietin, kenelle se tutkinto on oikein tarkoitettu. Lukutaitoiselle, aikaisemmissa opinnoissa kohtalaisesti pärjänneelle ihmiselle lähihoitajaopinnot ovat aivan turhauttavan helppoja. Sitten on se heikompi opiskelija-aines, joka viettää koulupäivät kännykkää selaten, ei ymmärrä opetettavia asioita eivätkä pääse lääkelaskutenttejä läpi. Kuitenkin tuokin aines onnistuu valmistumaan, mikäli eivät jätä koulua kesken.

Alan yksi ongelma on se, että koulutukseen pääsee kuka tahansa eikä juuri mitään vaadita. Suurin osa opinnoista tehdään ryhmätöinä, joten heikompien on helppo saada opintokokonaisuudet läpi ratsastamalla muiden siivellä. Muutama osaavampi joutuu tekemään ryhmätyöt kaikkien puolesta, eivätkä opettajat puutu.

Koulussa ei opeteta perusasioita. Sitten harjoittelussa saa moitteet, miksi opiskelija ei osaa ja eikö teillä ole koulussa opetettu.

Vierailija kirjoitti:

Naisia liikaa samassa paikassa

Siellä tarvitaan Kukko tunkiolla niin ilmapiirii muuttuu

Äiti oli kunnan järjestämässä vanhusten päivätoiminassa ja kaikki työntekijät siellä olivat todella mukavia, sama kokemus terveydenhoidon puolelta, ystävällistä ja mukavaa palvelua on aina saanut. Kuinka mukavia nämä henkilöt ovat toisilleen kahvihuoneissa ja onko jotain kyräilyä en tiedä, mutta äitiä on aina kohdeltu hyvin sotepalveluissa.

Tein alalle psykologiset testit. Dominoivuuden piti olla niissä hyvä, että sai pisteitä. Ei alkuunkaan hyvä juttu.

Omasta tuttavapiiristä lähihoitajaksi tällä hetkellä kouluttautuu riitaisa ihminen, joka on saanut aiemmin potkut tai lähtenyt ovet paukkuen joka työpaikasta (useat eri matalapalkka-alat kauppa ravintola siivous jne). Jo opiskeluaikana suuttunut alle vuodessa opettajiin ja samoin työharjoittelupaikkoihin on jo riidat. Perusteena alan vaihdolle oli se, että alalla on työvoimapula niin hän saa kerrankin sanella työehdot ja työajat. Odotettavissa monta paikan vaihtoa.

"Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan!" Olisikohan niin, että myös asiakkaissa on paljon "ilkeitä" ihmisiä? Sitä saa, mitä tilaa. 

Tämä ilkeysilmiö on ollut aina terveydenhoitoalalla.

On sairaanhoitajia ja muita hoitajia, jotka ovat ihan oikealla alalla ja ystävällisiä tai vähintäänkin asiallisia.

Sitten joukossa on niitä, jotka ovat tylyjä ja haluavat jopa itkettää työtovereita ja potilaita. Sillä tavalla käyttävät valtaa toisiin ja joillekin ilmeisesti tuo iloa se, että saa tölväistä ilkeästi toisille.

Vierailija kirjoitti:

Tein alalle psykologiset testit. Dominoivuuden piti olla niissä hyvä, että sai pisteitä. Ei alkuunkaan hyvä juttu.

Tuota noin.... mietitkö ollenkaan sitä miksi sen piti olla hyvä... otitko huomioon myöskään sitä, ettei saanut olla liikaa? Eli kummatkin ääripäät jäi rannalle.

Nykyisin ei valitettavasti enää ole testejä ollenkaan ja se vasta pelottavaa onkin, vaikka ei nuo vanhat testitkään olleet todellakaan aukottomia.

Olin eräässä vanhuskodissa töissä ja lopetin heti kun määräaikainen sopimus päättyi. Syynä oli yksi työntekijä, jolla oli tapana huutaa ja räyhätä. Tein omasta mielestäni tärkeää työtä, mutta eipä siitä juuri kiitosta saanut. Esimies kyllä pyysi minua jatkamaan eli en ollut ihan huono. Kun tulin töihin vapaan jälkeen niin paikat olivat rempallaan. Olin siis laitoshuoltaja. No, siinäpähän lähärit tekivät minun hommaa sillä aikaa. Tiskivuoria, likapyykkiä jne.

Näitä yksittäisiä tapauksia sosiaali- ja terveydenhuolto alalta on työvuosien aikana kertynyt sen verran, että niistä saa kasattua dokumentäärisen teoksen, missä kuvaa henkilön toiminnan ja mielenmaiseman tapauskertomuksena henkilön itse käyttämin värikkäin sanoin. Se voi samalla toimia raskaan psykiatrian oppikirjana esitellen henkisen väkivallan ja machiavellismin kaikki muodot, unohtamatta fyysistä kovakouraisuutta, rajattomuutta ja jopa perversioita.

Terveyden-/sosiaalialan ammattitutkinto kannattaa muuten pitää salassa, jos käyttää alan kunnallisia palveluita. Joillekin kollega potilaana on täysin vapaata riistaa, ja silloin se pahuuden vuolas pato viimeistään puhkeaa. Ala, ja siellä tällä hetkellä työskentelevät ovat se kaikkein sairain ja matalaotsaisin kansanosa joka on valmistunut 1-2 arvosanoin ja senkin rimaa hipoen. Muut ovat poistuneet ajat sitten, minä mukaan lukien. Alaa kuitenkin sivusta seuraavana voin vain sanoa, että se on sisältä vielä paljon mädännäisempi mitä edes tämä ketju antaa ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Samoin vartiointialalla. Ala oikein imaisee magneetin lailla tietynlaisia ikäviä ihmisiä.

Juu, toisaalta pahimmat työpaikat ovat olleet miesvaltaisia.

Pitäisi olla sekä miehiä että naisia, niin tasapaino pysyisi paremmin.

Usein huono ilmapiiri jää osastolle kummittelemaan, vaikka väki vaihtuu. Sille pitäisi tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Naisia liikaa samassa paikassa

Palkat ja työolot ovat usein naisilla huonosti.

Kiire ja työn kuormittauus näkyy ikävänä käytöksenä. Eihän se sais, mutta näin käy joillekin. Yksikin kaikesta valittaja- tyyppi tekee työpäivästä helvetin.

Alalle myös työkkäri pakottaa hakemaan. Alkuhuuman jälkeen parissa vuodessa hyviltä ja, empaattisiltakin hoitajilta voi karista kiinnostus tehdä työtä jota ei voi edes tehdä hyvin. Vanhuspuoli on ehkä pahin sos.terv.alan puoli jossa leipäännytään.

Vierailija kirjoitti:

Kolmannen vuoden lääketieteen opiskelijana tapasin ensimmäisen kerran ammatillis-livenä hoitajan, ja hämärästi ymmärsin olevani häiriötekijä yliopistosairaalan osastolla yrittämässä selviytyä ensimmäisestä semi-itsenäisestä potilaan tutkimisestani. Oma lähtöoletukseni ns. yhteistyöstä oli taatusti kunnioittava ja positiivinen kuten käyttäytymisenikin. Siitä alkoi tältä osin yllättävä ura naislääkärinä pääasiassa naishoitajien erilaisen huonon käytöksen ja kiusaamisen kohteena. Toki homma on saatu hoidettua voittopuolisesti niin, että selviydytty on, ja potilaat eivät ole kärsineet. Oma kokemukseni on, että olen naislääkärinä potentiaalinen kiusaamiskohde, ja tämä tulisi aina pitää mielessä, mutta valitettavasti sitä ei aina muista, ja "yllättäviä" tapahtumia sattuu silloin tällöin ja tuon tuostakin.

Veteraanihoitaja täällä. Tunnistan tuon mitä kerroit. Häpeän sitä että jotkut hoitajat kiusaavat lääkäreitä. Näin tapahtuu ja sitä ei ehkä uskoisi.

Kerran osastolle tuli nuori mieslääkäri, kandi tutkimaan heikossa hapessa olevaa potilasta. Osaston kiukkuisin, riiteleväisin ja ylimielisin hoitaja sanoi heti kun näki kandin tulevan että hän menee tuon kanssa katsomaan potilasta. Arvasin heti mitä tapahtuu, menin ovelle kuuntelemaan ja häpesin silmät päästä. Sitä ojentamisen, pilkkaamisen ja kyykyttämisen määrää ei voi edes kuvailla. Kandi tuli posket punaisina ja hätääntyneen näköisenä ulos huoneesta ja saattelin hänet osaston ovelle ja rohkaisin samalla. 

Ylimielinen hoitaja hehkutti koko illan kuinka hän laittoi luun kurkkuun kandille ja muisteli kohtaamista pitkään. Sanoin asiasta osastonhoitajalle mutta minkäs teet kun hoitajia on vähän niin täytyy sietää suurta persoonaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmannen vuoden lääketieteen opiskelijana tapasin ensimmäisen kerran ammatillis-livenä hoitajan, ja hämärästi ymmärsin olevani häiriötekijä yliopistosairaalan osastolla yrittämässä selviytyä ensimmäisestä semi-itsenäisestä potilaan tutkimisestani. Oma lähtöoletukseni ns. yhteistyöstä oli taatusti kunnioittava ja positiivinen kuten käyttäytymisenikin. Siitä alkoi tältä osin yllättävä ura naislääkärinä pääasiassa naishoitajien erilaisen huonon käytöksen ja kiusaamisen kohteena. Toki homma on saatu hoidettua voittopuolisesti niin, että selviydytty on, ja potilaat eivät ole kärsineet. Oma kokemukseni on, että olen naislääkärinä potentiaalinen kiusaamiskohde, ja tämä tulisi aina pitää mielessä, mutta valitettavasti sitä ei aina muista, ja "yllättäviä" tapahtumia sattuu silloin tällöin ja tuon tuostakin.

Veteraanihoitaja täällä. Tunnistan tuon mitä kerroit. Häpeän sitä että jotkut hoitajat kiusaavat lääkäreitä. Näin tapahtuu ja sitä ei ehkä uskoisi.

Kerran osastolle tuli nuori mieslääkäri, kandi tutkimaan heikossa hapessa olevaa potilasta. Osaston kiukkuisin, riiteleväisin ja ylimielisin hoitaja sanoi heti kun näki kandin tulevan että hän menee tuon kanssa katsomaan potilasta. Arvasin heti mitä tapahtuu, menin ovelle kuuntelemaan ja häpesin silmät päästä. Sitä ojentamisen, pilkkaamisen ja kyykyttämisen määrää ei voi edes kuvailla. Kandi tuli posket punaisina ja hätääntyneen näköisenä ulos huoneesta ja saattelin hänet osaston ovelle ja rohkaisin samalla. 

Ylimielinen hoitaja hehkutti koko illan kuinka hän laittoi luun kurkkuun kandille ja muisteli kohtaamista pitkään. Sanoin asiasta osastonhoitajalle mutta minkäs teet kun hoitajia on vähän niin täytyy sietää suurta persoonaa. 

Kerron erittäin samankaltaisen kokemuksen. Työyksikössä osastonlääkäri joutui etenkin kahden räväkän hoitajan silmätikuksi. Lääkäri oli olemukseltaan hiljainen, kuunteleva ja harkitseva. Ilmeisesti hoitajat ajattelivat tilaisuutensa tuleen, ja alkoivat esittää asiat lääkärille erittäin alentuvasti ja alatyyliin. Selän takana puhuttiin halveksuvasti ja mentiin henkilökohtaisuuksiin. Lääkäri oli heidän mukaansa täysin ammattitaidoton. Käytös vain kasvoi ja kasvoi, tämä kaksikko sai muitakin hoitajia taakseen, niitäkin, jotka eivät edes työskennelleet lääkärin kanssa. Käsittämättömin tilanne oli eräänä aamuna yksiköitten yhteisessä lääkkeenjako huoneessa, jossa hoitajakaksikko haukkui tätä lääkäriä (ei ollut itse paikalla). Ääni vain koveni, falsetti oli korvia riipivä, osa säesti. Kello oli n.7.15. Hieno työpäivä oli tiedossa. Lääkäri toimi kiertävänä eri työyksiköissä, ja pääsi pois näiden tanttojen hampaista. Mutta kohteita heillä kyllä riitti. Toinen sai esimieheltä suullisen varoituksen, kun oli voimainsa tunnossa mennyt aukomaan päätään potilaan omaiselle/omaishoitajalle. Mutta eipä se tantaa pitkään jarrutellut. Ilmapiiri työyksikössä oli aina hyytävä, kun tämä kaksikko, tai edes toinen heistä oli työvuorossa. Toivottavasti tunnistavat itsensä tästä.

Vierailija kirjoitti:

Mie tajusin eilen levelin liveä katsoessani että kaikki läntiset terveysministerit on sairaalloisen ylipainoisia ja sairaita muutenkin. Kai siinä on sitte joku sellanen pointti että otetaan mahdollisimman epäpätevät ihmiset näihin ammatteihin jotta mitään muutosta ei tapahdu mihinkään suuntaan oikeasti vaan bisnekset pyörii ja sitä rataa?

Ylipaino ja sairaudet eivät tee heistä millään tavalla epäpäteviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mie tajusin eilen levelin liveä katsoessani että kaikki läntiset terveysministerit on sairaalloisen ylipainoisia ja sairaita muutenkin. Kai siinä on sitte joku sellanen pointti että otetaan mahdollisimman epäpätevät ihmiset näihin ammatteihin jotta mitään muutosta ei tapahdu mihinkään suuntaan oikeasti vaan bisnekset pyörii ja sitä rataa?

Ylipaino ja sairaudet eivät tee heistä millään tavalla epäpäteviä.

Ylipainoinen ravitsemusterapeutti. Saattaa syntyä ristiriitainen kuva terveellisistä ruoka- ja liikuntatottumuksista. Hoitomotivaatio?

Entäs sitten homssuinen sossu, joka on olemukseltaan epäsiisti. Ajatus syrjähtelee, ei kykene keskittymään ja suoriutumaan adiakastapasmisista eikä kirjauksista, skitsofrenia, jonka hoito ei selvästikään ole tasapainossa.

Kyllä ne ominaisuudet vaikuttavat, mutta isoin vaikutus on toki sillä, jos vika on päässä. Vian ei tarvitse olla iso, kun se saa paljon haittaa ja vaikeuksia aikaan.