Miksi sosiaali- ja terveysalalla työskentelee niin paljon ilkeitä ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Oman 30 vuoden sote-kokemuksen perusteella voin kertoa, että pahimmat työn välttelijät sekä työpaikan ilmapiirin syövät ovat olleet miehiä.  Ja ihan ilman naistyökavereiden vaikutusta. 

Missähän sä olet ollut? Kaikki naisia poikkeuksetta minulla. 

Mulla on ainaki niin paska palkka ja kuuntelen päivät idioottien työterveysasiakkaiden vittuilua että välillä tekisi mieli annattaa ihan kunnolla takaisin. Sen sijaan teen heille vaan asioista hankalampia pienin keinoin, hahaa ;)

Mun pahimmat kiusaajat sairaanhoitaja urani aikana on ollut miespuolisia hoitajia

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ainaki niin paska palkka ja kuuntelen päivät idioottien työterveysasiakkaiden vittuilua että välillä tekisi mieli annattaa ihan kunnolla takaisin. Sen sijaan teen heille vaan asioista hankalampia pienin keinoin, hahaa ;)

Pieninkin jekku antaa aihetta hymyyn :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakkaatkaan ei yleensä ole kevyemmästä päästä. Ongelmat, vaivat, asiat miksi tulevat tapaamiseen, ovat moninaiset. Ja asiakkaitten tyyliin kuuluu kiroilu ja uhkailu kun ei tehdä niin kuin he ajattelivat.

Esim. Sosiaalityöhön kuuluu, että tietty määrää väkivaltaista käytöstä joutuu sietämään. Ja sitten heti sen jälkeen tapaamaan seuraavaa asakasta. Ei siinä jatkuvasti jaksa olla hellä ja hymyilevä.

No ei kyllä kuulu väkivallan sietäminen. Työntekijällä on oikeus ja velvollisuus laittaa asiallisesti asiattomalle käytökselle rajat. Se on osa ammattitaitoa.

T: sossuna 20 vuotta

Minun työpaikallani on sellainen ilmapiiri, että väkivaltaa vain pitää sietää. Asenne on "se nyt vain on semmoinen, että se joskus lyö". Haipro-ilmoituksia ei tehdä, jottei seuraisi "mitään ikävää". Muistan myös yhden palaverin, jossa esimies kielsi meitä kirjaamasta väkivaltatilanteita pikkutarkasti, "koska omaisille voi tulla paha mieli".

Itse aion vastedes kirjata joka ikisen väkivaltatilanteen seikkaperäisesti rehellisiä termejä käyttäen sekä teen myös Haipro-ilmoituksen. Jos asiakas lyö, en ala sitä sievistellä vaan kirjaan tietoihin, että asiakas lyö. Olen ihan väsynyt tähän joka suunnasta tulevaan kyykytykseen ja nyrkkeilysäkkinä olemiseen.

- Lähihoitaja vanhuspuolella (mutta ei välttämättä enää kovin pitkään)

Meillä on lämminhenkinen 32 paikkainen sairaalan osasto ja teen keikkahommia jonkin verran lisäksi. Ihania hoitajia kaikki, osa tosin loppuunpalaneita.

10 vuotta hoitajana osastotyötä jaksoin ja jokainen päivä itkin töihinmenoa.

Työyhteisössä voimakkaita, ilkeitä persoonia. Tuollaiset nopeasti vaistoaa ja haistaa herkät / kiltit ihmiset.

Muutamien surullisten vaiheiden kautta irtisanoin itseni ja jäin kotiin toipumaan tuolloin ajattelin etten ikinä kykene palaamaan työelämään.

Vuoden verran lepäsin ja toivuin kokemastani, muutin uudelle paikkakunnalle.

Sain työpaikan jossa on itsenäistä vastaanottoa ja olen viihtynyt. Täällä jo 15 vuotta ja töihin on kiva mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakkaatkaan ei yleensä ole kevyemmästä päästä. Ongelmat, vaivat, asiat miksi tulevat tapaamiseen, ovat moninaiset. Ja asiakkaitten tyyliin kuuluu kiroilu ja uhkailu kun ei tehdä niin kuin he ajattelivat.

Esim. Sosiaalityöhön kuuluu, että tietty määrää väkivaltaista käytöstä joutuu sietämään. Ja sitten heti sen jälkeen tapaamaan seuraavaa asakasta. Ei siinä jatkuvasti jaksa olla hellä ja hymyilevä.

No ei kyllä kuulu väkivallan sietäminen. Työntekijällä on oikeus ja velvollisuus laittaa asiallisesti asiattomalle käytökselle rajat. Se on osa ammattitaitoa.

T: sossuna 20 vuotta

Minun työpaikallani on sellainen ilmapiiri, että väkivaltaa vain pitää sietää. Asenne on "se nyt vain on semmoinen, että se joskus lyö". Haipro-ilmoituksia ei tehdä, jottei seuraisi "mitään ikävää". Muistan myös yhden palaverin, jossa esimies kielsi meitä kirjaamasta väkivaltatilanteita pikkutarkasti, "koska omaisille voi tulla paha mieli".

Itse aion vastedes kirjata joka ikisen väkivaltatilanteen seikkaperäisesti rehellisiä termejä käyttäen sekä teen myös Haipro-ilmoituksen. Jos asiakas lyö, en ala sitä sievistellä vaan kirjaan tietoihin, että asiakas lyö. Olen ihan väsynyt tähän joka suunnasta tulevaan kyykytykseen ja nyrkkeilysäkkinä olemiseen.

- Lähihoitaja vanhuspuolella (mutta ei välttämättä enää kovin pitkään)

Mitä ihmettä?? Ei haiproja anneta omaisille.

Minusta tuli ilkeä hoitaja, sen tähden, kun ei koskaan ollut aikaa hoitaa vanhuksia kunnolla. Aina piti hosua, ei voinut edes suihkuttaa rauhassa, kun oli liikaa hoidettavia. Esimies vaati jatkuvasti, että pitäisi olla nopeampi. Sain huomautuksia hitaudestani, kun jäin rasvaamaan erään iäkkään herran jalkoja, sekä olin liian hidas, kun autoin liian kauan pukeutumisessa. Olisi pitänyt pyykätä, siivota, eikä nyhjätä asukkaan luona. Oli pakko ruveta hutaisemaan nopeasti hoitotoimenpiteet, en jutellut mitään ylimääräistä, hosuin nopeasti kaikki. En kestänyt enää, otin loparit. Nyt olen työtön, 60v vanhushoitaja. En suostu hosumaan, enkä tekemään huonosti työtäni. En saa töitä.

Ne on niitä jotka juopottelee jo peruskoulussa ja aivot jää teinin tasolle. Ei riitä älli minnekkään muualle, ja tietysti narsisti pääsee tuntemaan ylemmyyden tunnetta kun on edes se pieni määrä valtaa. Ei tietenkään kaikki alalla ole tällaisia, vaan löytyy ammattitaitoisia ja oikeasti empaattisiakin ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakkaatkaan ei yleensä ole kevyemmästä päästä. Ongelmat, vaivat, asiat miksi tulevat tapaamiseen, ovat moninaiset. Ja asiakkaitten tyyliin kuuluu kiroilu ja uhkailu kun ei tehdä niin kuin he ajattelivat.

Esim. Sosiaalityöhön kuuluu, että tietty määrää väkivaltaista käytöstä joutuu sietämään. Ja sitten heti sen jälkeen tapaamaan seuraavaa asakasta. Ei siinä jatkuvasti jaksa olla hellä ja hymyilevä.

No ei kyllä kuulu väkivallan sietäminen. Työntekijällä on oikeus ja velvollisuus laittaa asiallisesti asiattomalle käytökselle rajat. Se on osa ammattitaitoa.

T: sossuna 20 vuotta

Minun työpaikallani on sellainen ilmapiiri, että väkivaltaa vain pitää sietää. Asenne on "se nyt vain on semmoinen, että se joskus lyö". Haipro-ilmoituksia ei tehdä, jottei seuraisi "mitään ikävää". Muistan myös yhden palaverin, jossa esimies kielsi meitä kirjaamasta väkivaltatilanteita pikkutarkasti, "koska omaisille voi tulla paha mieli".

Itse aion vastedes kirjata joka ikisen väkivaltatilanteen seikkaperäisesti rehellisiä termejä käyttäen sekä teen myös Haipro-ilmoituksen. Jos asiakas lyö, en ala sitä sievistellä vaan kirjaan tietoihin, että asiakas lyö. Olen ihan väsynyt tähän joka suunnasta tulevaan kyykytykseen ja nyrkkeilysäkkinä olemiseen.

- Lähihoitaja vanhuspuolella (mutta ei välttämättä enää kovin pitkään)

Mitä ihmettä?? Ei haiproja anneta omaisille.

Ei niin, mutta ilmeisesti omaiset pääsevät lukemaan niitä päivittäisiä potilastietojärjestelmään tehtyjä kirjauksia. Sitä tarkoitin.

Kolmannen vuoden lääketieteen opiskelijana tapasin ensimmäisen kerran ammatillis-livenä hoitajan, ja hämärästi ymmärsin olevani häiriötekijä yliopistosairaalan osastolla yrittämässä selviytyä ensimmäisestä semi-itsenäisestä potilaan tutkimisestani. Oma lähtöoletukseni ns. yhteistyöstä oli taatusti kunnioittava ja positiivinen kuten käyttäytymisenikin. Siitä alkoi tältä osin yllättävä ura naislääkärinä pääasiassa naishoitajien erilaisen huonon käytöksen ja kiusaamisen kohteena. Toki homma on saatu hoidettua voittopuolisesti niin, että selviydytty on, ja potilaat eivät ole kärsineet. Oma kokemukseni on, että olen naislääkärinä potentiaalinen kiusaamiskohde, ja tämä tulisi aina pitää mielessä, mutta valitettavasti sitä ei aina muista, ja "yllättäviä" tapahtumia sattuu silloin tällöin ja tuon tuostakin.

Samoin vartiointialalla. Ala oikein imaisee magneetin lailla tietynlaisia ikäviä ihmisiä.

Juu, toisaalta pahimmat työpaikat ovat olleet miesvaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kolmannen vuoden lääketieteen opiskelijana tapasin ensimmäisen kerran ammatillis-livenä hoitajan, ja hämärästi ymmärsin olevani häiriötekijä yliopistosairaalan osastolla yrittämässä selviytyä ensimmäisestä semi-itsenäisestä potilaan tutkimisestani. Oma lähtöoletukseni ns. yhteistyöstä oli taatusti kunnioittava ja positiivinen kuten käyttäytymisenikin. Siitä alkoi tältä osin yllättävä ura naislääkärinä pääasiassa naishoitajien erilaisen huonon käytöksen ja kiusaamisen kohteena. Toki homma on saatu hoidettua voittopuolisesti niin, että selviydytty on, ja potilaat eivät ole kärsineet. Oma kokemukseni on, että olen naislääkärinä potentiaalinen kiusaamiskohde, ja tämä tulisi aina pitää mielessä, mutta valitettavasti sitä ei aina muista, ja "yllättäviä" tapahtumia sattuu silloin tällöin ja tuon tuostakin.

Tästä tuli mieleen: Olen huomannut, että osaston sairaanhoitaja joutuu usein lähihoitajien kiusaamaksi. Ammattinimike ja "ylempi status" ei välttämättä herätäkään kunnioitusta, vaikka niin luulisi. Korkeammin koulutettu ihminen herättää joissakin lähihoitajissa vihaa, kateutta ja halun syrjiä.

Olen itse lähihoitaja, ja minulla on pari tutkintoa ihan muulta alalta. En ole kertonut taustastani työpaikalla, koska joidenkin kollegoiden henkinen kehitys on jäänyt teiniajan tasolle.

Lähihoitajat kyseessä?

Olen lähihoitaja vanhuspuolella. Meidän osastolla on 3 ryhmäkotia. Meidän ryhmäkodin henkilökuntaa on ulkopuoliset ja talon muu henkilökunta kehuneet.

Meidän ryhmäkodissa kyllä on kivoja hoitajia.

Meillä oli 1 vahva persoona, osaava hoitaja, joka vaihtoi työpaikkaa. Vasta hänen lähdön jälkeen kuulin, että moni ei tullut hänen kanssaan toimeen hänen vahvojen (hoidollisten) mielipiteiden takia. Minulle hän oli ystävällinen.

Henkilökemiat? Meillä oli silloin 5 hoitajaa + minä. 2 näistä ei juuri kommunikoinut enää edes hänen kanssaan/sieti häntä töissä, koska hän jyräsi heidät. Olen kuullut, että toinen näistä myös koki, että kiusasi häntä töissä. Tuo, joka koki että häntä kiusattiin töissä, taas minä en tule hänen kanssaan toimeen kovin hyvin, koska hän on maailman negatiivisin ihminen, häneen ei voi luottaa, ja hän mm. Kävi kantelemassa minusta esimiehelle...

Tasapainottamassa vittumaisten asiakkaiden määrää. Oletko koskaan kuullut että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Jos et osaa itse käyttäytyä niin saat varmasti samaa kohtelua takaisin. Itse en ole koskaan kohdannut ilkeää tai huonosti käyttäytyvää terveydenhuollon ammattilaista. Tosin itse osaan käyttäytyä niin todennäköisesti en tule koskaan kohtaamaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Yhtään en ole mukavaa fysioterapeuttia tavannut. Kaikki ovat olleet jotain koulukiusaajia.

Moni urheilua harrastanut hakeutuu fysioterapiaopintoihin.  Kai sinne myös pääsee sitten helposti ne itseään hyvin esille tuovat tyypit. Muutaman fyssarin tiedän, ja yhdestä tiedän, että on ollut lapsena/ nuorena kai jonkinlainen kiusaajatyyppi. 

Olin kaupungin seniorikeskuksessa töissä myös harjoittelussa ja 3kk kesätöissä. Siellä oli vähän villi länsi meno, tarkoitan tällä hoitajapulaa, jatkuvaa sijaisten käyttöä ja sitä että pakka pysyi juuri ja juuri kasassa. Siellä oli kyllä hyvät osaston hoitajat. Mm. Ensimmäinen näistä sijaisti joskus tarpeen vaatiessa osastolla ja oli hyvin ammattitaitoinen. Nykyinen uuden työpaikkani osastonhoitaja ei koskaan tulisi norsunluutornistaan näin alas, että alentuisi töihin rivihoitajaksi..

Ruo seniorikeskus oli työpaikkana "rennompi". Toki olin siellä vain kesäsijaisena. Syy, miksi en halunnut jäädä sinne, oli 1 hyvin inhottava työkaveri, joka sätti sijaisia ja opiskelijoita, ja en tullut hänen kanssaan yhtään toimeen. Muuten Siellä oli kiva olla töissä, kunhan ei joutunut näkemään häntä.

Naisia liikaa samassa paikassa