Onko rakastaminen vain tahdon asia,
Kommentit (23)
erittäin moni ero johtuu näiden asioiden seurauksista. Esim. pettäminen voi vaikuttaa suhteeseen niin paljon, että ei siitä enää tahdollakaan saa mitään aikaiseksi. Ja yksin on paha tahtoa. Toista kun ei voi muuttaa.
niin tietää, että mitä se on. Se, joka ei ole tätä kokenut, niin voi ihan rauhassa tahtoa vaikka lopun ikäänsä. Joskus on pakko erota, ihan jo lastenkin takia. Jos isi raahaa taaperoikäisiä kurkusta puristaen nukkumaan kännipäissään, niin pitäisikö vaan jaksaa tahtoa?
Tän takia minutkin syyllistettiin. EIhän kukaan uskonut ( tai moni), että lääkäris-mies ( tuo jumaluuden maallinen ilmenemismuoto) voisi olla mitenkään läpimätä itsekäs paska? Kaikkihan oli minun hysterisointiani. Pettämistäkään ei tapahtunut kui 6-10 kertaa ( eri suhteita)....joten olin vain turhan mustasukkainen nalkuttaja. Niinpä.
Itse en olisi minkään tylsistymisen tai seksin puutteen yms takia eronnut. Tiedän, että tein oikein ja mulle on ihan sama, jos joku tulee viisastelemaan siitä, että nykypäivänä ei tahdota rakastaa.
Kertoisitteko, miten saisin itseni TAHTOMAAN olla pelkkä kotipiika miehelleni ja millä saisin itseni TAHTOMAAN esittää seksin aikana nauttivaa, vaikka minua ei yhtään vähempää voisi kiinnostaa? Mistä löydän tahdon elää liitossa, jossa tunnen itseni arvottomaksi? Pitäisikö minun vain tahtoa elää loppuikäni ilman intohimon häivääkään (EI, en ole menossa vieraisiin) toteuttaen miehen seksuaalisia haluja kun itseäni vain ällöttää? Loppuikää on aika paljon jäljellä, olen alle kolmekymmentä.
Niin ja EI, kun sanoin tahdon, en tahtonut asemaa palvelijana tai teeskentelevänä panopuuna. Ja KYLLÄ asioista on puhuttu ja MONTA kertaa. Kun tätä on jatkunut yli kaksi vuotta tässä muodossa, milloin rakkaus palaa?
Että tahtoo rakastaa, sillä selviää vuosikymmenet ja niiden hetkien ohi jolloin tuntuu että rakkaus on " loppunut" . Tahtomisen pitää olla molemminpuolista et homma tomii.
Ja jos rakkaus vaan loppuu, on siinä tahto rakastaa loppunut jo aiemmin.
Ja sitten vielä sukulaiset odottaa että viisastuisin ja ottaisin vieraissa hyppivän, viina juovan, valehtelevan pa..an takaisin, ei ikinä...
Ja siksi olen katkaissut välini yhteen patologiseen valehtelijaan ja kahteen alkoholistiin. Suhteet loppuivat, koska arki oli mahdotonta, ei siksi, että rakkaus olisi loppunut.
Toki voi olla, että jos olisin suhteissa pysytellyt kunnes olisin alkanut saada turpiini, olisi se tahto rakastaa hävinnyt melko nopeasti, käsi kädessä rakkauden kanssa.
Ei vaan riitä että toinen tahtoo, tilanteessanne ei mies tahtonut, aikuisten OIKEESTI ainakaan.
väkivaltaan tai muihinkaan vastaaviin juttuihin.
Mutta edelleen - jos ei tahdo tahtoa rakastaa, niin eihän sillekään mitään voi. Monilla palstoilla on näitä juttuja " mieheni on kunnollinen, tuo rahaa kotiin ja hoitaa lapset, mutta silti tahdon jotain muuta..." (Toki miehetkin narisevat moista).
Sinä olet eronnut, koska se on ollut ainoa järkevä teko tilanteessasi. Miksi tunnet siitä noin huonoa omatuntoa, että ärähtelet sellaisessakin threadissa, joka ei sinun tilannettasi kosketa?
Vierailija:
Kertoisitteko, miten saisin itseni TAHTOMAAN olla pelkkä kotipiika miehelleni ja millä saisin itseni TAHTOMAAN esittää seksin aikana nauttivaa, vaikka minua ei yhtään vähempää voisi kiinnostaa? Mistä löydän tahdon elää liitossa, jossa tunnen itseni arvottomaksi? Pitäisikö minun vain tahtoa elää loppuikäni ilman intohimon häivääkään (EI, en ole menossa vieraisiin) toteuttaen miehen seksuaalisia haluja kun itseäni vain ällöttää? Loppuikää on aika paljon jäljellä, olen alle kolmekymmentä.Niin ja EI, kun sanoin tahdon, en tahtonut asemaa palvelijana tai teeskentelevänä panopuuna. Ja KYLLÄ asioista on puhuttu ja MONTA kertaa. Kun tätä on jatkunut yli kaksi vuotta tässä muodossa, milloin rakkaus palaa?
Minä pyöritän arjen ja kodin.
Seksi tai ylipäätään läheisyys saa minut voimaan fyysisesti pahoin. En " saa" mitään henkisesti enkä fyysisesti. Minun on " pakko" teeskennellä natuttivaa, muuten seuraa iänikuinen riita.
Ja ensimmäinen tuskin ainakaan mikään hallusinaatio on, ei pyykkivuoret yms ole mitään kuvittelua.
18
Vierailija:
Minä pyöritän arjen ja kodin.
Seksi tai ylipäätään läheisyys saa minut voimaan fyysisesti pahoin. En " saa" mitään henkisesti enkä fyysisesti. Minun on " pakko" teeskennellä natuttivaa, muuten seuraa iänikuinen riita.Ja ensimmäinen tuskin ainakaan mikään hallusinaatio on, ei pyykkivuoret yms ole mitään kuvittelua.
18
mutta vain sinä ehkä tiedät, miksi et siedä läheisyyttä? Miksi et siedä seksiä? Milloin tämä kaikki on muuttunut? Kohteletko miestä huonosti - tai kohteleeko hän sinua huonosti?
Ajatteletko, että kumpa vain mies olisi toisenlainen, niin sinunkin arkesi olisi juhlaa? Onko mies sinulle itsestäänselvyys? Entä jos asuisit lastesi kanssa ilman lasten isää, niin olisiko sinulla vähemmän duunia ja enemmän vapaa-aikaa?
Vierailija:
mutta vain sinä ehkä tiedät, miksi et siedä läheisyyttä? Miksi et siedä seksiä? Milloin tämä kaikki on muuttunut? Kohteletko miestä huonosti - tai kohteleeko hän sinua huonosti?
Ajatteletko, että kumpa vain mies olisi toisenlainen, niin sinunkin arkesi olisi juhlaa? Onko mies sinulle itsestäänselvyys? Entä jos asuisit lastesi kanssa ilman lasten isää, niin olisiko sinulla vähemmän duunia ja enemmän vapaa-aikaa?
Jälkimmäisestä kappaleesta tulee olo, että ajattelet minun olevan idiootti, joka odottaa pelastavaa ritaria valkealla ratsulla. Ja ilman miestä kuvittelen skoolailevani shampanjaa vaahtokylvyssä 24/7? Kiitos hei, on minullakin aivot sentään.
Ensinnäkin, missään en sanonut että kuvittelisin eläväni lasten kanssa keskenämme. ja JOS eläisin, eikö sinustakin ole selvää että ruokaa laitettaisiin yksi osa vähemmän, pyykkiä olisi yksi osa vähemmän ja ihan varmasti siivottavaakin olisi yksi osa vähemmän? Eli työtä olisi varmasti ainakin hitusen vähemmän. Ja ydin ei ole työn määrä, vaan se että minä olen PALKATON PIIKA joka itsestään selvästi hoitaa kaiken. Missään ei tulla vastaan, jos lääkäri raskausaikana kieltää imuroinnin, saan tukehtua pölyyn jos en imuroi. Siinä esimerkki.
Onko mies itsestäänselvyys... ennen ei ollut, nykyään en tiedä.
Miksikö en halua seksiä ja läheisyyttä? Käännetään näin päin, miksi haluaisin? Saanko henkistä tyydytystä? en. Saanko fyysistä tyydytystä? en. Kiinnostaako minua TÄSSÄKIN asiassa EDELLEEN pyyteettömästi tehdä työtä mieheni mielihyvän eteen, saamatta itse mitään? Ei, ei enää.
Kohtelenko miestäni huonosti? riippuu mitä tarkoitat, en ole 50-luvun jenkkilästä karannut aivoton kotihengetär, jonka elämän suurin riemu on pestä miehen hikisukkia. Mutten huuda, enkä nalkuta. Mielestäni tulen vastaan asioissa, tai ainakin tulin ennen. Kun mies saa parisuhteenparannuspuuskan ja haluaa läheisyyttä, suostun hänen ehdotuksiinsa, vaikkei niin huvita. Koska minusta minun pitää yrittää. Tulos kyllä on laiha, hänen lähellään on vaivautunut olo.
18
Pahoittelen.
Ja ei, tätä EI ole tarkoitettu vittuiluksi.
Vierailija:
Pahoittelen.Ja ei, tätä EI ole tarkoitettu vittuiluksi.
Tulkitsin väärin :(
mutta missäs kaikki tahtoa kannattavat on, kun ei vastauksia kuulu? Olisi tosiaan kiva kuulla vastauksia, psykologinikaan ei tänään osannut tähän vastata.
*18
Ja joskus, vaikka kuinka yrittää, voi se tahtominenkin loppua. Kun siis avioliittolupauksessa luvataan, että TAHDON rakastaa myötä- ja vastamäessä, niin jonain päivänä saattaa huomata ettei enää tahdokaan...
Se voi siis loppua, mutta se voi myös tulla takaisin. Siksi mitään isoja, monen ihmisen koko elämään vaiukuttavia päätöksiä ei pitäisi tehdä pelkästään tunteiden tai niiden puuttumisen perusteella.
Jos verrataan tunteita, mielen älyllistä sisältöä, asenteita, arvoja ja uskomuksia niin tunteet ovat näistä kaikkein vaihtuvimpia. Tunteiden ja mielen yläpuolella voi vielä ajatella olevan sielun, joka on näistä kaikista pysyvin. Sieluunsa saa yhteyden esimerkiksi meditoinnilla, rukouksella tai muulla hiljentymisellä. Kannattaa kysyä sielulta, ei tunteilta.
Jos käy niin, että itse muuttuu ja toinen muuttuu, mutta muututaankin eri suuntiin niin ollaankin lopulta hyvin erilaisia ihmisiä ja yhteistä säveltä voi olla vaikea löytää enää vaikka tahtoa olisi.
Itselleni kävi näin. Pitkään yritettiin, asumuseron jälkeen taas yritettiin mutta ei siitä mitään tullut enää.
Avioliitossa on kyse tahtomisesta, ei aina rakkaudesta tai edes tahdosta rakastaa. Vain tahdosta pysyä avioliitossa. Siihen taas tarvitaan ihan järkisyitä, kuten " hän on hyvä isä" , " en halua rikkoa perhettä" , " kyllähän tämä menee" . Rakkautta tulee sitten taas uudestaan jonain toisena aikana, ja sitä tahtomistakin.
Jos pitäisi rakkauden mukaan toimia niin aika lyhyeksi jäisi avioliitot. Mutta pitkässä avioliitossa toisiinsa ehtii rakastua moneen kertaan, ja aina eri syistä ja eri lailla.
vaan ne ovat päättyneet siksi, että yhteiselo on ollut mahdotonta ja arki ihan perseestä. Esim. kumppanin alkoholin käytön takia. Tunteita mulla on vieläkin oikeastaan kaikkia exiäni kohtaan, vaikka en heidän peräänsä haikailekaan. Jokaisesta olen kuitenkin aikoinaan välittänyt.
En sitten sitä tiedä, mitä olisi tapahtunut jos eroamisen sijaan olisin antanut katkeruuden nousta.
Miehet eivät ole esim. juomatapojaan suostuneet muuttamaan, joten siksi olen katkaissut suhteet.