Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Poikien tulokset romahtaneet Pisa -tutkimuksessa, mutta vain köyhillä
14.08.2023 |
Korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevien poikien tulokset ovat samat kuin tytöilläkin. Miksi köyhien poikien oppimistulokset ovat romahtaneet, mutta keskiluokan ei? Ja miksi lukioon menee 40% poikia ja 60% tyttöjä?
Kommentit (1109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa nykytilanteeseen, koska en tiedä aiheesta tarpeeksi.
Kerron oman tarinani. Olen vajaa viiskymppinen, 70 -luvulla syntynyt, käynyt peruskoulun kasarilla.
Eli: yh-äiti, joka oli tiukka feministi, 3 sisarta, pulitista vuotiaana päiväkotiin,-naisia, naisopettaja koko ala-asteen. Myös liikunnassa ja käsitöissä. Kaikki painiminen ja leluaseet olivat kiellettyjä.
Yläasteella aloin dokaamaan ja käyttäytymään huonosti, jouduin tarkkikselle.
Siellä miesopettaja huomasi potentiaalini. Ope oli ihan rokkitähti. Nuori, Don Johnssonin näköinen jäbä, joka oli juuri tullut Tukholmasta. Sai minut lukemaan. Vei vapaa-ajallaan futistreeneihin, jossa oli myös upeat miesvalmentajat.
Ryhdistäydyin. Lopetin alisuorittamisen. Kirjoitin ällän paperin, suoraan yolle.
Työskentelen itse nyt opena ja vapaa-ajalla valmennan poikia futiksessa.
Kipuilen vieläkin suhdetta naisiin. Tunnen vieläkin maskuliinisuuden ajatukseni likaisiksi ja vääräksi, koska äitini aivopesi minut lapsena häpeämään miehuuttani. Ei saanut edes urossorsia syöttää ja legoistakaan ei saanut tehdä pyssyä.
Olkaa naiset varovaisia, kun kasvatatte feministisesti ja sukupuolineutraalisti poikia, ettette hyvää tarkoittaessanne aiheuta vaurioita.
Itsestäni olisi voinut tulla naisvihaaja, mutta onneksi sain paljon naiskavereita ja tapasin hyviä miehiä.
Mutta edelleen elämäni. Sivari 13kk., työpaikkani ainut mies päiväkodissa. Sielläkin kollega säikähtäneenä ja vihaisena kysyi mitä teen, kun pyyhin lapsen pyllyä.
Yolla vuosikurssini ainut mies.
Aviokriisin aikaan kävimme naisterapeutilla. Eron jälkeen kävin naisterapeutilla. Tapasimme naissoaalityöntekijän. Lapset toki jäivät eksälle.
Mä en näe oikein näe sitä patrirkaattia pohjoismaisessa kontekstissa, enkä oikein osaa nähdä itseäni etuoikeutettuna, valkoisena keski-ikäisenä sottaisena cis-miehenä.
Eli Pisaan. Pojat ehkä tarvitsisi enemmän struktuuria ja miehiä kouluun.
Jos pisa-tulokset poikkeavat noin paljon verrokkimaista, niin silloin opsissa, pedagokiikassa, inkluusiossa ja tavasta opettaa on jotain pahasti pielessä.
Tämä kirjoitus resonoi täysin sen kanssa minkä kanssa olen itsekin kipuillut. Olen kahden pojan äiti ja tunnustaudun feministiksi. Vasta kun vanhempi poikani oli noin kymmenen hän osasi selkeästi sanoittaa minulle sen, että olin hyvillä aikomuksillani aiheuttanut hänelle pahaa oloa poikana olemisesta. Onneksi olin sentään muutama vuosi aikaisemmin ymmärtänyt, että pyssyjä saa askarrella ja niillä saa leikkiä...
Eli feminismi on suorastaan poikalapsen kaltoinkohtelua. Hyvä ideologia.
Miehet itse pilkkaa naisten ja tyttöjen kaikkia piirteitä, silti tytöt pärjäävät. Miksi naisten pitäisi kiinnittää jotain erityishuomiota poikiin? Miksi painostatte äitejä? Ei minua vähempää voisi kiinnostaa minun sukupuoltani vihaavan kasvatus. Koko maailma vihaa naiseutta, ei naiset silti pillitä ja uhridu, he kyllä pärjää koulussa.
Ihan naurettavaa miten miehet ovat naisia vastaan ja pilkkasivat itse tyttöjä tyhmiksi kun poikien tulokset oli vielä parempia matikassa. Nyt sitten häntä luimussa pillitetään, vaikka miestenhän piti olla ylivertaisia jumalia?
Syö marxisfeministi myrkkyäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa nykytilanteeseen, koska en tiedä aiheesta tarpeeksi.
Kerron oman tarinani. Olen vajaa viiskymppinen, 70 -luvulla syntynyt, käynyt peruskoulun kasarilla.
Eli: yh-äiti, joka oli tiukka feministi, 3 sisarta, pulitista vuotiaana päiväkotiin,-naisia, naisopettaja koko ala-asteen. Myös liikunnassa ja käsitöissä. Kaikki painiminen ja leluaseet olivat kiellettyjä.
Yläasteella aloin dokaamaan ja käyttäytymään huonosti, jouduin tarkkikselle.
Siellä miesopettaja huomasi potentiaalini. Ope oli ihan rokkitähti. Nuori, Don Johnssonin näköinen jäbä, joka oli juuri tullut Tukholmasta. Sai minut lukemaan. Vei vapaa-ajallaan futistreeneihin, jossa oli myös upeat miesvalmentajat.
Ryhdistäydyin. Lopetin alisuorittamisen. Kirjoitin ällän paperin, suoraan yolle.
Työskentelen itse nyt opena ja vapaa-ajalla valmennan poikia futiksessa.
Kipuilen vieläkin suhdetta naisiin. Tunnen vieläkin maskuliinisuuden ajatukseni likaisiksi ja vääräksi, koska äitini aivopesi minut lapsena häpeämään miehuuttani. Ei saanut edes urossorsia syöttää ja legoistakaan ei saanut tehdä pyssyä.
Olkaa naiset varovaisia, kun kasvatatte feministisesti ja sukupuolineutraalisti poikia, ettette hyvää tarkoittaessanne aiheuta vaurioita.
Itsestäni olisi voinut tulla naisvihaaja, mutta onneksi sain paljon naiskavereita ja tapasin hyviä miehiä.
Mutta edelleen elämäni. Sivari 13kk., työpaikkani ainut mies päiväkodissa. Sielläkin kollega säikähtäneenä ja vihaisena kysyi mitä teen, kun pyyhin lapsen pyllyä.
Yolla vuosikurssini ainut mies.
Aviokriisin aikaan kävimme naisterapeutilla. Eron jälkeen kävin naisterapeutilla. Tapasimme naissoaalityöntekijän. Lapset toki jäivät eksälle.
Mä en näe oikein näe sitä patrirkaattia pohjoismaisessa kontekstissa, enkä oikein osaa nähdä itseäni etuoikeutettuna, valkoisena keski-ikäisenä sottaisena cis-miehenä.
Eli Pisaan. Pojat ehkä tarvitsisi enemmän struktuuria ja miehiä kouluun.
Jos pisa-tulokset poikkeavat noin paljon verrokkimaista, niin silloin opsissa, pedagokiikassa, inkluusiossa ja tavasta opettaa on jotain pahasti pielessä.
Tämä kirjoitus resonoi täysin sen kanssa minkä kanssa olen itsekin kipuillut. Olen kahden pojan äiti ja tunnustaudun feministiksi. Vasta kun vanhempi poikani oli noin kymmenen hän osasi selkeästi sanoittaa minulle sen, että olin hyvillä aikomuksillani aiheuttanut hänelle pahaa oloa poikana olemisesta. Onneksi olin sentään muutama vuosi aikaisemmin ymmärtänyt, että pyssyjä saa askarrella ja niillä saa leikkiä...
Voi luoja mitä uhriutumista :D
Kokonaiset suvut on tyttöjen syntymää vastaan, pojat on sikiöstä asti toivotumpia jokaisessa maassa, miehuus on universaalisti arvostetumpaa. Silti kuuntelette poikien pillitystä. Tyttöyttä ei kukaan katsele, miehenne pilkkaa kilpaa naisten biologisia piirteitä. Miehenne sukunimet jatkuu, tyttöjen ei. Eipä ketään kiinnosta tästä aiheutunut naisten systemaattinen syrjintä suvuissa.
Miehet itse kannattavat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja joka kolmas heteronainen saa nyrkistä. Silti paapotte tätä sukupuolta ja käännätte aiheen lesboihin. Se ei ole tasa-arvoa, että sorrettu ryhmä edistää sortavan ryhmän asiaa, samalla kun miehet kannattaa Andrew T:tä.
Poikien ongelma on tasan oma vika. Miestenne mukaan raiskaus on uhrin vika, ja tällaisen sukupuolen uhriutumista katsotte? Sairasta.
Tätä tekee feminismi heikolle mielelle. Feminismi on vaarallinen joukkotuhoase.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole varaa hukata kokonaista sukupuolta. Poikien alisuoriutuminen vaikuttaa ihan kaikkeen; syntyvyyteen, pariutumiseen, ammatilliseen eriytymiseen, bkt, yksiöiden rakentamiseen ja näemm yksin asuvat, töissä käyvät kehyskunnissa ja maalla asuvat miehet jostain syystä äänestävät persuja.
Tämä oli oecd-maista vain suomen ongelma, joten täytyy kriittisesti tarkastella opettajia, opsia, pedagokiikkaa, rehtoreja, koulun tiloja etc...
Toki kotien täytyy myös tehdä yhteistyötä.
Miehillä ei ole velvollisuutta kelvata naisille. Naiset voivat pariutua keskenään ja tehdä lapset keinosiemennyksellä. Vasemmisto on jo huolehtinut että yhteiskunta maksaa kulut.
Ja tuo yksi sekopää saa jatkaa riehumistaan ketjussa. Ylläpito olisi jo antanut miehelle bannit koko palstalle.
Todistaa miesvihan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole varaa hukata kokonaista sukupuolta. Poikien alisuoriutuminen vaikuttaa ihan kaikkeen; syntyvyyteen, pariutumiseen, ammatilliseen eriytymiseen, bkt, yksiöiden rakentamiseen ja näemm yksin asuvat, töissä käyvät kehyskunnissa ja maalla asuvat miehet jostain syystä äänestävät persuja.
Tämä oli oecd-maista vain suomen ongelma, joten täytyy kriittisesti tarkastella opettajia, opsia, pedagokiikkaa, rehtoreja, koulun tiloja etc...
Toki kotien täytyy myös tehdä yhteistyötä.
Miehillä ei ole velvollisuutta kelvata naisille. Naiset voivat pariutua keskenään ja tehdä lapset keinosiemennyksellä. Vasemmisto on jo huolehtinut että yhteiskunta maksaa kulut.
Tämähän se on feministien haaveena ollut jo vuosikymmeniä. Separatistiliike.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole varaa hukata kokonaista sukupuolta. Poikien alisuoriutuminen vaikuttaa ihan kaikkeen; syntyvyyteen, pariutumiseen, ammatilliseen eriytymiseen, bkt, yksiöiden rakentamiseen ja näemm yksin asuvat, töissä käyvät kehyskunnissa ja maalla asuvat miehet jostain syystä äänestävät persuja.
Tämä oli oecd-maista vain suomen ongelma, joten täytyy kriittisesti tarkastella opettajia, opsia, pedagokiikkaa, rehtoreja, koulun tiloja etc...
Toki kotien täytyy myös tehdä yhteistyötä.
Miehillä ei ole velvollisuutta kelvata naisille. Naiset voivat pariutua keskenään ja tehdä lapset keinosiemennyksellä. Vasemmisto on jo huolehtinut että yhteiskunta maksaa kulut.
Tämähän se on feministien haaveena ollut jo vuosikymmeniä. Separatistiliike.
Niin on ja he ovat onnistuneet.
Eniten niitä harmittaa että se on miehille ok koska MGTOW
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole varaa hukata kokonaista sukupuolta. Poikien alisuoriutuminen vaikuttaa ihan kaikkeen; syntyvyyteen, pariutumiseen, ammatilliseen eriytymiseen, bkt, yksiöiden rakentamiseen ja näemm yksin asuvat, töissä käyvät kehyskunnissa ja maalla asuvat miehet jostain syystä äänestävät persuja.
Tämä oli oecd-maista vain suomen ongelma, joten täytyy kriittisesti tarkastella opettajia, opsia, pedagokiikkaa, rehtoreja, koulun tiloja etc...
Toki kotien täytyy myös tehdä yhteistyötä.
Miehillä ei ole velvollisuutta kelvata naisille. Naiset voivat pariutua keskenään ja tehdä lapset keinosiemennyksellä. Vasemmisto on jo huolehtinut että yhteiskunta maksaa kulut.
Tämähän se on feministien haaveena ollut jo vuosikymmeniä. Separatistiliike.
Niin on ja he ovat onnistuneet.
Eniten niitä harmittaa että se on miehille ok koska MGTOW
No ma'am.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa nykytilanteeseen, koska en tiedä aiheesta tarpeeksi.
Kerron oman tarinani. Olen vajaa viiskymppinen, 70 -luvulla syntynyt, käynyt peruskoulun kasarilla.
Eli: yh-äiti, joka oli tiukka feministi, 3 sisarta, pulitista vuotiaana päiväkotiin,-naisia, naisopettaja koko ala-asteen. Myös liikunnassa ja käsitöissä. Kaikki painiminen ja leluaseet olivat kiellettyjä.
Yläasteella aloin dokaamaan ja käyttäytymään huonosti, jouduin tarkkikselle.
Siellä miesopettaja huomasi potentiaalini. Ope oli ihan rokkitähti. Nuori, Don Johnssonin näköinen jäbä, joka oli juuri tullut Tukholmasta. Sai minut lukemaan. Vei vapaa-ajallaan futistreeneihin, jossa oli myös upeat miesvalmentajat.
Ryhdistäydyin. Lopetin alisuorittamisen. Kirjoitin ällän paperin, suoraan yolle.
Työskentelen itse nyt opena ja vapaa-ajalla valmennan poikia futiksessa.
Kipuilen vieläkin suhdetta naisiin. Tunnen vieläkin maskuliinisuuden ajatukseni likaisiksi ja vääräksi, koska äitini aivopesi minut lapsena häpeämään miehuuttani. Ei saanut edes urossorsia syöttää ja legoistakaan ei saanut tehdä pyssyä.
Olkaa naiset varovaisia, kun kasvatatte feministisesti ja sukupuolineutraalisti poikia, ettette hyvää tarkoittaessanne aiheuta vaurioita.
Itsestäni olisi voinut tulla naisvihaaja, mutta onneksi sain paljon naiskavereita ja tapasin hyviä miehiä.
Mutta edelleen elämäni. Sivari 13kk., työpaikkani ainut mies päiväkodissa. Sielläkin kollega säikähtäneenä ja vihaisena kysyi mitä teen, kun pyyhin lapsen pyllyä.
Yolla vuosikurssini ainut mies.
Aviokriisin aikaan kävimme naisterapeutilla. Eron jälkeen kävin naisterapeutilla. Tapasimme naissoaalityöntekijän. Lapset toki jäivät eksälle.
Mä en näe oikein näe sitä patrirkaattia pohjoismaisessa kontekstissa, enkä oikein osaa nähdä itseäni etuoikeutettuna, valkoisena keski-ikäisenä sottaisena cis-miehenä.
Eli Pisaan. Pojat ehkä tarvitsisi enemmän struktuuria ja miehiä kouluun.
Jos pisa-tulokset poikkeavat noin paljon verrokkimaista, niin silloin opsissa, pedagokiikassa, inkluusiossa ja tavasta opettaa on jotain pahasti pielessä.
Tämä kirjoitus resonoi täysin sen kanssa minkä kanssa olen itsekin kipuillut. Olen kahden pojan äiti ja tunnustaudun feministiksi. Vasta kun vanhempi poikani oli noin kymmenen hän osasi selkeästi sanoittaa minulle sen, että olin hyvillä aikomuksillani aiheuttanut hänelle pahaa oloa poikana olemisesta. Onneksi olin sentään muutama vuosi aikaisemmin ymmärtänyt, että pyssyjä saa askarrella ja niillä saa leikkiä...
Moi. Ota ihan rennosti vaan.
Tässähän ei ole kyse pyssyistä tai paidan väristä vaan kokonaisesta kasvatus ja elämäntavasta. Siis oikeasti - en saanut painia kaverin kanssa, koska se oli aggressiivista. Toinen Unioni kaveri tuli kylään - saimme pitkän harkinnan jälkeen leikkiä Chrlien enkeleitä.
Mä tiedän, että tämä EI kuulu feminismiin, mutta lähes kaikki sortuu miesvihaa yksilöinä. Isä oli sika ( selvitin tiettyjä asioita myähemmin - valetta ), erkaannuttaminen, syvä halveksunta kaikkea maskuliinisuutta kohtaan ja se myös kuului ja näkyi.
Kylllä musta ihan asiallinen sälli kasvoi, mutta jotenkin tunnen olevani paha, ilkeä ja rikkonainen, kun juttelen naisen kanssa. Näin minulle opetettiin miehen malli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa nykytilanteeseen, koska en tiedä aiheesta tarpeeksi.
Kerron oman tarinani. Olen vajaa viiskymppinen, 70 -luvulla syntynyt, käynyt peruskoulun kasarilla.
Eli: yh-äiti, joka oli tiukka feministi, 3 sisarta, pulitista vuotiaana päiväkotiin,-naisia, naisopettaja koko ala-asteen. Myös liikunnassa ja käsitöissä. Kaikki painiminen ja leluaseet olivat kiellettyjä.
Yläasteella aloin dokaamaan ja käyttäytymään huonosti, jouduin tarkkikselle.
Siellä miesopettaja huomasi potentiaalini. Ope oli ihan rokkitähti. Nuori, Don Johnssonin näköinen jäbä, joka oli juuri tullut Tukholmasta. Sai minut lukemaan. Vei vapaa-ajallaan futistreeneihin, jossa oli myös upeat miesvalmentajat.
Ryhdistäydyin. Lopetin alisuorittamisen. Kirjoitin ällän paperin, suoraan yolle.
Työskentelen itse nyt opena ja vapaa-ajalla valmennan poikia futiksessa.
Kipuilen vieläkin suhdetta naisiin. Tunnen vieläkin maskuliinisuuden ajatukseni likaisiksi ja vääräksi, koska äitini aivopesi minut lapsena häpeämään miehuuttani. Ei saanut edes urossorsia syöttää ja legoistakaan ei saanut tehdä pyssyä.
Olkaa naiset varovaisia, kun kasvatatte feministisesti ja sukupuolineutraalisti poikia, ettette hyvää tarkoittaessanne aiheuta vaurioita.
Itsestäni olisi voinut tulla naisvihaaja, mutta onneksi sain paljon naiskavereita ja tapasin hyviä miehiä.
Mutta edelleen elämäni. Sivari 13kk., työpaikkani ainut mies päiväkodissa. Sielläkin kollega säikähtäneenä ja vihaisena kysyi mitä teen, kun pyyhin lapsen pyllyä.
Yolla vuosikurssini ainut mies.
Aviokriisin aikaan kävimme naisterapeutilla. Eron jälkeen kävin naisterapeutilla. Tapasimme naissoaalityöntekijän. Lapset toki jäivät eksälle.
Mä en näe oikein näe sitä patrirkaattia pohjoismaisessa kontekstissa, enkä oikein osaa nähdä itseäni etuoikeutettuna, valkoisena keski-ikäisenä sottaisena cis-miehenä.
Eli Pisaan. Pojat ehkä tarvitsisi enemmän struktuuria ja miehiä kouluun.
Jos pisa-tulokset poikkeavat noin paljon verrokkimaista, niin silloin opsissa, pedagokiikassa, inkluusiossa ja tavasta opettaa on jotain pahasti pielessä.
Tämä kirjoitus resonoi täysin sen kanssa minkä kanssa olen itsekin kipuillut. Olen kahden pojan äiti ja tunnustaudun feministiksi. Vasta kun vanhempi poikani oli noin kymmenen hän osasi selkeästi sanoittaa minulle sen, että olin hyvillä aikomuksillani aiheuttanut hänelle pahaa oloa poikana olemisesta. Onneksi olin sentään muutama vuosi aikaisemmin ymmärtänyt, että pyssyjä saa askarrella ja niillä saa leikkiä...
Moi. Ota ihan rennosti vaan.
Tässähän ei ole kyse pyssyistä tai paidan väristä vaan kokonaisesta kasvatus ja elämäntavasta. Siis oikeasti - en saanut painia kaverin kanssa, koska se oli aggressiivista. Toinen Unioni kaveri tuli kylään - saimme pitkän harkinnan jälkeen leikkiä Chrlien enkeleitä.
Mä tiedän, että tämä EI kuulu feminismiin, mutta lähes kaikki sortuu miesvihaa yksilöinä. Isä oli sika ( selvitin tiettyjä asioita myähemmin - valetta ), erkaannuttaminen, syvä halveksunta kaikkea maskuliinisuutta kohtaan ja se myös kuului ja näkyi.
Kylllä musta ihan asiallinen sälli kasvoi, mutta jotenkin tunnen olevani paha, ilkeä ja rikkonainen, kun juttelen naisen kanssa. Näin minulle opetettiin miehen malli.
Feministeiltä tulee ottaa lapset huostaan välittömästi poikien kasvun turvaamiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa nykytilanteeseen, koska en tiedä aiheesta tarpeeksi.
Kerron oman tarinani. Olen vajaa viiskymppinen, 70 -luvulla syntynyt, käynyt peruskoulun kasarilla.
Eli: yh-äiti, joka oli tiukka feministi, 3 sisarta, pulitista vuotiaana päiväkotiin,-naisia, naisopettaja koko ala-asteen. Myös liikunnassa ja käsitöissä. Kaikki painiminen ja leluaseet olivat kiellettyjä.
Yläasteella aloin dokaamaan ja käyttäytymään huonosti, jouduin tarkkikselle.
Siellä miesopettaja huomasi potentiaalini. Ope oli ihan rokkitähti. Nuori, Don Johnssonin näköinen jäbä, joka oli juuri tullut Tukholmasta. Sai minut lukemaan. Vei vapaa-ajallaan futistreeneihin, jossa oli myös upeat miesvalmentajat.
Ryhdistäydyin. Lopetin alisuorittamisen. Kirjoitin ällän paperin, suoraan yolle.
Työskentelen itse nyt opena ja vapaa-ajalla valmennan poikia futiksessa.
Kipuilen vieläkin suhdetta naisiin. Tunnen vieläkin maskuliinisuuden ajatukseni likaisiksi ja vääräksi, koska äitini aivopesi minut lapsena häpeämään miehuuttani. Ei saanut edes urossorsia syöttää ja legoistakaan ei saanut tehdä pyssyä.
Olkaa naiset varovaisia, kun kasvatatte feministisesti ja sukupuolineutraalisti poikia, ettette hyvää tarkoittaessanne aiheuta vaurioita.
Itsestäni olisi voinut tulla naisvihaaja, mutta onneksi sain paljon naiskavereita ja tapasin hyviä miehiä.
Mutta edelleen elämäni. Sivari 13kk., työpaikkani ainut mies päiväkodissa. Sielläkin kollega säikähtäneenä ja vihaisena kysyi mitä teen, kun pyyhin lapsen pyllyä.
Yolla vuosikurssini ainut mies.
Aviokriisin aikaan kävimme naisterapeutilla. Eron jälkeen kävin naisterapeutilla. Tapasimme naissoaalityöntekijän. Lapset toki jäivät eksälle.
Mä en näe oikein näe sitä patrirkaattia pohjoismaisessa kontekstissa, enkä oikein osaa nähdä itseäni etuoikeutettuna, valkoisena keski-ikäisenä sottaisena cis-miehenä.
Eli Pisaan. Pojat ehkä tarvitsisi enemmän struktuuria ja miehiä kouluun.
Jos pisa-tulokset poikkeavat noin paljon verrokkimaista, niin silloin opsissa, pedagokiikassa, inkluusiossa ja tavasta opettaa on jotain pahasti pielessä.
Tämä kirjoitus resonoi täysin sen kanssa minkä kanssa olen itsekin kipuillut. Olen kahden pojan äiti ja tunnustaudun feministiksi. Vasta kun vanhempi poikani oli noin kymmenen hän osasi selkeästi sanoittaa minulle sen, että olin hyvillä aikomuksillani aiheuttanut hänelle pahaa oloa poikana olemisesta. Onneksi olin sentään muutama vuosi aikaisemmin ymmärtänyt, että pyssyjä saa askarrella ja niillä saa leikkiä...
Moi. Ota ihan rennosti vaan.
Tässähän ei ole kyse pyssyistä tai paidan väristä vaan kokonaisesta kasvatus ja elämäntavasta. Siis oikeasti - en saanut painia kaverin kanssa, koska se oli aggressiivista. Toinen Unioni kaveri tuli kylään - saimme pitkän harkinnan jälkeen leikkiä Chrlien enkeleitä.
Mä tiedän, että tämä EI kuulu feminismiin, mutta lähes kaikki sortuu miesvihaa yksilöinä. Isä oli sika ( selvitin tiettyjä asioita myähemmin - valetta ), erkaannuttaminen, syvä halveksunta kaikkea maskuliinisuutta kohtaan ja se myös kuului ja näkyi.
Kylllä musta ihan asiallinen sälli kasvoi, mutta jotenkin tunnen olevani paha, ilkeä ja rikkonainen, kun juttelen naisen kanssa. Näin minulle opetettiin miehen malli.
Tekstisi resonoi, sillä pahaa pelkään, että moni poika joutuu tänäpäivänä joko vastaavan (tai sitten peitellymmän) syyllistämisen kohteeksi. Se on yksinkertaisesti väärin, mutta sitä ei aina suostuta näkemään, koska perinteisistä pojan ja miehen leikeistä on nyt yhtäkkiä tullut "toksisia". Koulussa on esim. ok itkeä, mutta suuttumusta ei saa ilmaista, jne.
Ja suurin osa meistä sukupuolineutraalia kasvatusta kannattavista äideistä todellakin kuvittelemme toimivamme oikein!
Vaikka olen (toivottavasti) ollut huomattavasti lievempi tapaus, niin oli minulla kuitenkin äitinä (ja feministinä) rankka peiliin katsomisen paikka, kun pieni poika tuskastuneena parahti, ettei hän sille mitään voi että miehet on läpi historian sortaneet naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa nykytilanteeseen, koska en tiedä aiheesta tarpeeksi.
Kerron oman tarinani. Olen vajaa viiskymppinen, 70 -luvulla syntynyt, käynyt peruskoulun kasarilla.
Eli: yh-äiti, joka oli tiukka feministi, 3 sisarta, pulitista vuotiaana päiväkotiin,-naisia, naisopettaja koko ala-asteen. Myös liikunnassa ja käsitöissä. Kaikki painiminen ja leluaseet olivat kiellettyjä.
Yläasteella aloin dokaamaan ja käyttäytymään huonosti, jouduin tarkkikselle.
Siellä miesopettaja huomasi potentiaalini. Ope oli ihan rokkitähti. Nuori, Don Johnssonin näköinen jäbä, joka oli juuri tullut Tukholmasta. Sai minut lukemaan. Vei vapaa-ajallaan futistreeneihin, jossa oli myös upeat miesvalmentajat.
Ryhdistäydyin. Lopetin alisuorittamisen. Kirjoitin ällän paperin, suoraan yolle.
Työskentelen itse nyt opena ja vapaa-ajalla valmennan poikia futiksessa.
Kipuilen vieläkin suhdetta naisiin. Tunnen vieläkin maskuliinisuuden ajatukseni likaisiksi ja vääräksi, koska äitini aivopesi minut lapsena häpeämään miehuuttani. Ei saanut edes urossorsia syöttää ja legoistakaan ei saanut tehdä pyssyä.
Olkaa naiset varovaisia, kun kasvatatte feministisesti ja sukupuolineutraalisti poikia, ettette hyvää tarkoittaessanne aiheuta vaurioita.
Itsestäni olisi voinut tulla naisvihaaja, mutta onneksi sain paljon naiskavereita ja tapasin hyviä miehiä.
Mutta edelleen elämäni. Sivari 13kk., työpaikkani ainut mies päiväkodissa. Sielläkin kollega säikähtäneenä ja vihaisena kysyi mitä teen, kun pyyhin lapsen pyllyä.
Yolla vuosikurssini ainut mies.
Aviokriisin aikaan kävimme naisterapeutilla. Eron jälkeen kävin naisterapeutilla. Tapasimme naissoaalityöntekijän. Lapset toki jäivät eksälle.
Mä en näe oikein näe sitä patrirkaattia pohjoismaisessa kontekstissa, enkä oikein osaa nähdä itseäni etuoikeutettuna, valkoisena keski-ikäisenä sottaisena cis-miehenä.
Eli Pisaan. Pojat ehkä tarvitsisi enemmän struktuuria ja miehiä kouluun.
Jos pisa-tulokset poikkeavat noin paljon verrokkimaista, niin silloin opsissa, pedagokiikassa, inkluusiossa ja tavasta opettaa on jotain pahasti pielessä.
Tämä kirjoitus resonoi täysin sen kanssa minkä kanssa olen itsekin kipuillut. Olen kahden pojan äiti ja tunnustaudun feministiksi. Vasta kun vanhempi poikani oli noin kymmenen hän osasi selkeästi sanoittaa minulle sen, että olin hyvillä aikomuksillani aiheuttanut hänelle pahaa oloa poikana olemisesta. Onneksi olin sentään muutama vuosi aikaisemmin ymmärtänyt, että pyssyjä saa askarrella ja niillä saa leikkiä...
Moi. Ota ihan rennosti vaan.
Tässähän ei ole kyse pyssyistä tai paidan väristä vaan kokonaisesta kasvatus ja elämäntavasta. Siis oikeasti - en saanut painia kaverin kanssa, koska se oli aggressiivista. Toinen Unioni kaveri tuli kylään - saimme pitkän harkinnan jälkeen leikkiä Chrlien enkeleitä.
Mä tiedän, että tämä EI kuulu feminismiin, mutta lähes kaikki sortuu miesvihaa yksilöinä. Isä oli sika ( selvitin tiettyjä asioita myähemmin - valetta ), erkaannuttaminen, syvä halveksunta kaikkea maskuliinisuutta kohtaan ja se myös kuului ja näkyi.
Kylllä musta ihan asiallinen sälli kasvoi, mutta jotenkin tunnen olevani paha, ilkeä ja rikkonainen, kun juttelen naisen kanssa. Näin minulle opetettiin miehen malli.
Tekstisi resonoi, sillä pahaa pelkään, että moni poika joutuu tänäpäivänä joko vastaavan (tai sitten peitellymmän) syyllistämisen kohteeksi. Se on yksinkertaisesti väärin, mutta sitä ei aina suostuta näkemään, koska perinteisistä pojan ja miehen leikeistä on nyt yhtäkkiä tullut "toksisia". Koulussa on esim. ok itkeä, mutta suuttumusta ei saa ilmaista, jne.
Ja suurin osa meistä sukupuolineutraalia kasvatusta kannattavista äideistä todellakin kuvittelemme toimivamme oikein!
Vaikka olen (toivottavasti) ollut huomattavasti lievempi tapaus, niin oli minulla kuitenkin äitinä (ja feministinä) rankka peiliin katsomisen paikka, kun pieni poika tuskastuneena parahti, ettei hän sille mitään voi että miehet on läpi historian sortaneet naisia.
Jep.
En tiedä meneekö tämä läpi,mutta siis Rosa Meriläisen pojasta tuli huonot vibat. Muutama kerran ollut julkisuudessa. Pikkulapsena oli ihanaa, ku o pitkät hiukset ja nykyään hengaa mekossa taidelukiossa. Ymmärrän, että se on muotia, mutta oliko tällä jäbällä mahdollisuuksia? Rosa iloisena ilmoitti, että feministinen ja sukupuolineutraali kasvatus.
Saiko poika koskaan pelata lätkää tai hengata poikaporukassa sähläämässä?
Rosa on kiva tyyppi, olen jopa vähän pusutellut häntä, mutta ...
Olisi kiva, jos naiset ymmärtäisivät, että maskuliisuudessa on paljon lämpöä, toverillisuutta, kunnioutusta ja kauneutta,. Sori jos joskus tsekataan pyllyt ja tissit - tällaisia me ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos koulussa on noi rankka tasa-arvo ongelma, niin täytyy miettiää opsia, inkluusiota ja pedagokiikkaa uusiksi.
Kyllhän pojista yleensä ihan ok. miehiä kasvaa. Ammatillinen koulutus on hyvä, mutta jotsin pitäisi muuttaa. Kotona myös hereillä.
Yh-vanhemman poika on mukava olla. Kotona ei ole miehen mallia, koska miestä ei ole, ei peruskoulussakaan sitä ole tarjolla sattuneista syistä.
No, tarvitaanko sitä miehen roolimallia poikalapselle lainkaan, jos kerran kaikki on itsestä kiinni, ja geenit lopulta määräävät ihmiskohtalon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikakoulut takaisin ja niihin vain miesopettajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toksinen maskuliinisuus vallitsee esimerkiksi maaseudulla ja Lapsisa, missä pojilla menee heikoiten.
Nämä pojat eivät opiskele, koska se ei ole miehekästä. He eivät näe miesten lukevan tai opiskelevan koskaan. He eivät näe miehiä korkean koulutuksen vaativissa ammateissa. He eivät ylipäätään tiedä, millaisia ammatteja on olemassa.
Tuollaisessa ympäristössä opiskeleva ja koulussa pärjäävä poika on hikipinko ja naismainen.
Väitätkö siis että toksinen maskuliinisuus ei vallinnut vaikkapa 50 vuotta sitten?
Itse epäilen että feminismi vallitsee nykyään yhteiskunnan monessa osassa ja siitä näemme paljon oireita joka paikassa, aivan joka paikassa.
Erilainen koulutuskielteisyys ja "herraviha" ei ollut samalla tavalla osa toksista maskuliinisuutta silloin kuten se on nyt.
Tässä se tuli. Poikien demonisointi, opettajista on enää joka viides mies. Uudet naisopettajat ovat monet intersektionaalisen ajattelun kyllästämiä, joten tuskin toksiset pojat heitä kiinnostavat.
Tuossa tuli juuri hyvin esiin se moderni versio miehisestä "herravihasta". Koulu naisopettajineen nähdään ikäänkuin vastustajana ja uhkana. Tuskinpa ne pojatkaan koulusta välittävät joiden vanhemmilla (usein isillä) on sellainen asenne koulua ja opettajia kohtaan.
Ei. Vaan fakta on se, ettei naisopettajia kiinnosta pojat ja poikien kiinnostuksen aiheet, kuten tyttöjen. Pojat saavat naisopettajilta huonompia numeroita kuin tytöt, tätä on myös tutkittu. Tasainen sukupuolijakauma opettajissa tasoittaa koulun ilmapiiriä. Naiset ja miehet ovat erilaisia. Esim. Miehet ovat keskimääräisesti enemmän kiinnostonuneita tekniikasta ja laitteista, kun taas naiset ihmisistä, karkeasti yleistettynä.
Ei naisopettajaa kiinnosta mopot ja jääkiekko tai metallityöt.Koulussa kuitenkin opetetaan opetussuunnitelman mukaisia asioita, ei oppilaiden kiinnostusten kohteita.
Siksikö opettaja kysyy vain tytöiltä kuinka viikonloppu meni? Siksikö opettaja arvostelee tyttöjen heppa-kirjoitukset paremmaksi kuin poikien mopo-kirjoitukset?
Anteeksi mutta missä maailmassa elät?
Jos poika kirjoittaa yhtä hyvin kuin luokan paras tyttö, saa hän taatusti stipendin luokan parhaana kirjoittajana.Ei todellakaan saa, vaan hän saa puoli arvosanaa huonomman numeron koska on poika.
Hänen todistusnumeronsa saattaa pyöristyä alaspäin, koska huolellisuus ja osallistuminen kuuluvat arviointiperusteisiin. Mutta jos hän on hyvä kirjoittaja tai luokan paras matematiikassa, häntä kyllä siitä palkitaan ja suitsutetaan.
Stipendejä tulee jo ihan pelkästään siitä syystä, että niitä pyritään antamaan myös pojille.
T. Hyvien poikien vanhempi.
Kas kun tutkimusten mukaan tuo sun väite ei pidä paikkaansa. Naisopettajat kun arvostelevat kokeet tyttöjen eduksi. Selitä miten tuntikäyttäytyminen vaikuttaa koearvosteluun?
Jo opettajalle on tullut tuntiosaamisen perusteella myönteinen kuva opilaan osaamisesta niin hän tulkitseee helpommin vähän sinne päin olevan koevastauksen oppilaan eduksi.
Pätee muuten myös poikiin silloin kun poika on hyvä oppilas. Olen tämän nähnyt hyvin oman poikani kohdalla joka sai minusta välillä suhteettomankin hyviä arvosanoja osaamiseensä nähden vain siksi että erottui edukseen luokan muista pojista.
Ainakin ennen pidettiin toivottavana, että numerot jakautuisivat jokseenkin Gaussin käyrälle.
Vierailija kirjoitti:
Poikakoulut takaisin ja niihin vain miesopettajia.
Feministit ulos opetushallituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä voin kertoa totuuden. Poikien kasvatus vaatii aivan rutosti töitä.
Siinä missä useimmat tytöt jo varsin pienenä ottavat mallia kavereista, ovat pojat aivan umpiluupäitä ja vaativat arjessa aivan hirvittävän määrän ohjausta.
Nimim; Lähetin miehen kanssa juuri 3 kpl poikia kouluun. Ovat huippuoppilaita, hauskoja, rentoja ja maailman parasta seuraa, mutta totista työtä nuo aamut silti.
Kohta tulee joku kysymään, miksi paapot poikiasi. Varmaan ne alemmat sosioekonomiset luokat jättävätkin paapomatta.
Väärin, pojat ottavat vielä enemmän mallia kavereista. Huono motivaatio tarttuu. Meidän pojat ovat muuten samanlaisia, mutta luokat on erilaiset. Se jonka kaverit saa hyviä arvosanoja, saa itsekin kaseja. Se jonka kaverit saa huonoja arvosanoja, saa kutosia. Toinen välttelee liian huonoja arvosanoja, toinen välttelee liian hyviä arvosanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikakoulut takaisin ja niihin vain miesopettajia.
Feministit ulos opetushallituksesta.
Feministit ulos Suomesta! Menkää Afganistaniin, siellä teillä on kunnon tekemistä.
Kyllä koulussa edelleen saa kokeesta kympin, jos vastaa kaikkiin kysymyksiin oikein. Ihan sukupuolesta riippumatta. Kaikki tuntiosaamisen tai aktiivisuuden tai muun mielikuvahötön painottaminen hämärtää sitä tosiasiaa, että kokeessa nähdään, onko sitä osaamista vai ei.
Jos pojat pärjäävät paremmin muun kuin kokeiden huomioinnilla, tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että ope keksii tekosyitä korottaa pojan arvosanaa, vaikka se ei osaa.
Alue: Aihe vapaa
Voi luoja mitä uhriutumista :D
Kokonaiset suvut on tyttöjen syntymää vastaan, pojat on sikiöstä asti toivotumpia jokaisessa maassa, miehuus on universaalisti arvostetumpaa. Silti kuuntelette poikien pillitystä. Tyttöyttä ei kukaan katsele, miehenne pilkkaa kilpaa naisten biologisia piirteitä. Miehenne sukunimet jatkuu, tyttöjen ei. Eipä ketään kiinnosta tästä aiheutunut naisten systemaattinen syrjintä suvuissa.
Miehet itse kannattavat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja joka kolmas heteronainen saa nyrkistä. Silti paapotte tätä sukupuolta ja käännätte aiheen lesboihin. Se ei ole tasa-arvoa, että sorrettu ryhmä edistää sortavan ryhmän asiaa, samalla kun miehet kannattaa Andrew T:tä.
Poikien ongelma on tasan oma vika. Miestenne mukaan raiskaus on uhrin vika, ja tällaisen sukupuolen uhriutumista katsotte? Sairasta.