Kerroin isälleni, paljon olen pyöräillyt kesän aikana. Hän olisi ollut tyytyväinen 5000 km matkaan, omani oli murto+osa tuosta.

Murto-osa.*

Ap

Isäsi hiihti satoja kilometrejä kesällä intissä? Vai 5000km? Kova suoritus joka tapauksessa.

Niin ja kysymys. Mitä mieltä olette?

Vierailija kirjoitti:

Isäsi hiihti satoja kilometrejä kesällä intissä? Vai 5000km? Kova suoritus joka tapauksessa.

Isäni kuulemma hiihti intissä ollessaan 5000 km.

Tietenkin talvella.

Sanoi, että kai se nyt pyöräilessäkin olisi mennyt sama. Tosissaan oli..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäsi hiihti satoja kilometrejä kesällä intissä? Vai 5000km? Kova suoritus joka tapauksessa.

Isäni kuulemma hiihti intissä ollessaan 5000 km.

Tietenkin talvella.

Sanoi, että kai se nyt pyöräilessäkin olisi mennyt sama. Tosissaan oli..

Ap

Isäsi muistaa väärin tai sitten hän on ollut sota-aikana kaukopartiossa ja osallistunut kymmeniin partioretkiin.

Mulla on nyt kahdessa vuodessa tullu 80km pyörällä. Sähköpyörällä..

En tiiä, minkä ikäisiä olette, mutta ainakin oma isäni on niin eri sukupolvea, ettei oikein tuollaisista asioista voi keskustella. Hän ajattelee kaiken omista lähtökohdistaan, on sitä sukupolvea, ettäon joutunut kovasti selviytymään.

Vierailija kirjoitti:

En tiiä, minkä ikäisiä olette, mutta ainakin oma isäni on niin eri sukupolvea, ettei oikein tuollaisista asioista voi keskustella. Hän ajattelee kaiken omista lähtökohdistaan, on sitä sukupolvea, ettäon joutunut kovasti selviytymään.

Niin. Ymmärrän toki.

Olen minäkin selviytyjä. Kuten vanhemmat.

Olen kuitenkin tyytyväinen itseeni enkä ainakaan haluaisi aiheuttaa toisessa ihmisessä alemmuutta.

Isäni on 58v. Minä 27v.

Ap

En kyllä jaksa uskoa mihinkään 5000km hiihtoon talvella. Jos hiihtäisi vaikka puoli vuotta joka päivä, niin se olisi vajaa 30km joka ikinen päivä. Puolen vuoden ajan.. Tainnu aika kullata muistot.

Jos nyt on vasta päässyt aloittelemaan pyöräilyä, niin ei se parisataa kilometriäkään mikään huono ole. Jostainhan se on aloitettava kuitenkin. Metrikin on enemmän kuin nolla ja jos jaksaa metrin niin äkkiä alkaa tulemaan lisää. :)

Ap, yritä irrottautua vanhemmistasi! Minulla oli samaa; mikään ei koskaan riittänyt, ei ollut tarpeeksi hyvää. Urheilusuoritukset, koulumenestys...kun mikään ei riitä...........

Kaikkihan ne nuorena juosseet miljoona km.

Juujuu vaan entäs nyt?

Olikohan tuo jotain huumoria isäsi puolelta?

Hyvä että pyöräilet ja jaksat harrastaa liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, yritä irrottautua vanhemmistasi! Minulla oli samaa; mikään ei koskaan riittänyt, ei ollut tarpeeksi hyvää. Urheilusuoritukset, koulumenestys...kun mikään ei riitä...........

No niin.

Sain täydet pisteet eräästä tutkinnosta. Äiti ei ymmärtänyt miksi niin paljon stressin sen eteen eikä uskonut minun saavuttavan parhaimpia arvosanoja.

Sanoin, että minun on pakko suoriutua "kympin" arvosanoilla. Kun ne sain, veti kännit eikä osannut edes oikein onnitella. Nauroi vain, ettei ymmärtänyt moista stressaamista.

Isä ihmetteli ääneen, että huh, vetikö likka tuollaisen. Sen jälkeen emme ole edes nähneet kun juhlat pidin ja aikaa on kulunut.

Joku tässä mättää ja niin helvetisti. Yritän olla ihan saatanan riittävä ihminen.

He ovat kyllä alkoholisteja, tiedä liittyykö se tähän jotenkin. Ovat aina juoneet ja siitäkään ei saa kritisoida kun kuitenkin aina on ollut ruokaa ja katto pään päällä, että mitä helvettiä siitä itkemään kun joidenkin vanhemmat ovat kadulla eivätkä välitä lainkaan.

He sentään ovat aina pitäneet huolen.

Niin. Mitä ajatella, en tiedä.

Enkä edes kehtaa kertoa millaista elämäni oikeasti on ollut aikuisena.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olikohan tuo jotain huumoria isäsi puolelta?

Hyvä että pyöräilet ja jaksat harrastaa liikuntaa.

Ei ollut.

Hän kertoi, että hiihti sen 5t km. Itse yritin inistä, että pyöräilin 400 km ja hymähteli vain kiusallisesti. Jatkoin, että olen itse ihan tyytyväinen, hän edelleen hymähteli ja sanoi, että just..

Ja sitten vaihdoimme seuraavaan puheenaiheeseen.

No, ei kai siinä. Välillä vaan ärsyttää. Kuin eläisimme niin eri tajuudella. Hän rehvastelee ja minä kuljen kuin talutushihnassa, jotenkin. Huono olen, sellainen mielenkuva.

Ap

Kyllähän sitä aina etsii isänsä hyväksyntää.

Alkoholistikodin lapsena olet omaksunut kympin tytön suorittajarooliin, jossa ei armoa tai arvoa juuri anneta.

Vähemmästäkin masentuu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä aina etsii isänsä hyväksyntää.

Alkoholistikodin lapsena olet omaksunut kympin tytön suorittajarooliin, jossa ei armoa tai arvoa juuri anneta.

Vähemmästäkin masentuu.

Tässä ikävintä on se, että vaikka kuinka olen saanut kymppejä, palkankorotuksia tai yhtään mitään ns todistetta, että olen kelpo yksilö niin täytyy sanoa, etten todellakaan tunne niin. Aivan kuin esittäisin olevani hyvä koska on pakko mutta todellisuudessa olen aivan paska enkä ymmärrä "mistään mitään".

Tämä vähän vaihtelee, joskus saatan ajatella olevani ihan ok mutta keskiössä on joka tapauksessa se fiilis, ettei minusta ole mihinkään.

Se on oikeastaan outoa koska olen monenlaista saanut kokea ja siitä kiitosta sekä kaikkea uskomatonta itselleni saanut. En kuitenkaan ole koskaan sitä sisäistänyt vaan ajatellut kaiken sen olevan vain tämän hyvä roolisuorituksen tai "tuurin" ansioita. Todella.

Minun parisuhteetkin on toistanut samaa. Mies mitätöi, minä teen ja mies ottaa kunnian ja häpäisee. Äitini on samanlainen.

Tämä on niin kamalaa sekä noloa. Olen aikuinen ihminen ja edelleen aivan hukassa. Hävettää niin helvetisti kaikki.

Enkä ole enää masentunut ja saan olla ylpeä itsestäni monesta asiasta. Silti jokin tökkii sisällä ja paljon

Ap

Olen huomannut, että alkoholisteilla usein esiintyy tuollaista narsistista käytöstä. Mikä sitten on syy ja mikä seuraus, en tiedä. Saattaa myös olla, että sinusta on tehty perheenne syntipukki, erityisesti jos olet kritisoinut vanhempiesi juomista. Siinä tapauksessa et tule koskaan saamaan sitä hyväksyntää ja rakkautta, mitä kaipaat. Kannattaa googlata aiheesta.

Olen suunnilleen isäsi ikäinen nainen. Kun olin nuori, isäni kertoi, etten voisi koskaan pärjätä armeijassa, koska olen niin hidas. Vastasin hänelle, että onneksi ei tarvitse sinne mennä, koska olen syntynyt naiseksi.

Ei intissä ole kaikkien tarvinnut hiihtää metriäkään edes isäsi aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä aina etsii isänsä hyväksyntää.

Alkoholistikodin lapsena olet omaksunut kympin tytön suorittajarooliin, jossa ei armoa tai arvoa juuri anneta.

Vähemmästäkin masentuu.

Tässä ikävintä on se, että vaikka kuinka olen saanut kymppejä, palkankorotuksia tai yhtään mitään ns todistetta, että olen kelpo yksilö niin täytyy sanoa, etten todellakaan tunne niin. Aivan kuin esittäisin olevani hyvä koska on pakko mutta todellisuudessa olen aivan paska enkä ymmärrä "mistään mitään".

Tämä vähän vaihtelee, joskus saatan ajatella olevani ihan ok mutta keskiössä on joka tapauksessa se fiilis, ettei minusta ole mihinkään.

Se on oikeastaan outoa koska olen monenlaista saanut kokea ja siitä kiitosta sekä kaikkea uskomatonta itselleni saanut. En kuitenkaan ole koskaan sitä sisäistänyt vaan ajatellut kaiken sen olevan vain tämän hyvä roolisuorituksen tai "tuurin" ansioita. Todella.

Minun parisuhteetkin on toistanut samaa. Mies mitätöi, minä teen ja mies ottaa kunnian ja häpäisee. Äitini on samanlainen.

Tämä on niin kamalaa sekä noloa. Olen aikuinen ihminen ja edelleen aivan hukassa. Hävettää niin helvetisti kaikki.

Enkä ole enää masentunut ja saan olla ylpeä itsestäni monesta asiasta. Silti jokin tökkii sisällä ja paljon

Ap

Yritä löytää apua noihin tuntemuksiin riittämättömyydestä. Niillä ei ole perusteita. En osaa neuvoa niistä enempää, mutta isäsi on juoppo, jonka jorinoita ei saa kuunnella tosissaan. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista häntä vastaan, vaan ihan yleistä elämänkokemusta. Jos alkaa uskoa alkoholistien höpötyksiä, jokin on pahasti vialla. Jos tätä tarvitsee alleviivata, tuo juttu 5000 km hiihtämisestä on niin typerä, että jos olisin edes bussissa ohimennen kuullut, olisin puuttunut tilanteeseen ja laskenut yhdessä tarkemmin. Paitsi juopon kanssa, niiden juttuihin on turha puuttua.

Olen itse suorittanut varusmiespalvelukseni vuosituhannen vaihteessa ja tiedän, että siellä armeijassa tehdään paljon muutakin kuin hiihdetään. Isäsi on saattanut hiihtää esimerkiksi 200 km talven aikana, jos ei ole ollut sairaana. On voinut jäädä paljon allekin.

Narsisti ei pysty iloitsemaan lapsensa onnistumisista. Jos olet taitava tai onnistut, sinua parjataan, ettet ylpisty tai onnistuminen ohitetaan hiljaisuudella. Jos epäonnistut, olet surkeaakin surkeampi. Tällainen narsisti kehuu muiden lapsia eikä hän näe mitään outoa siinä, että muut vanhemmat kehuvat lapsiaan kilpaa.