Kerroin isälleni, paljon olen pyöräillyt kesän aikana. Hän olisi ollut tyytyväinen 5000 km matkaan, omani oli murto+osa tuosta.

Olisit ottanut vitsillä isäsi puheet ja nauranut vaan, että niin varmaan hiihdit noin paljon. 

Kun isäsi kerran osaa hiihtää niin käske suksia vit...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, yritä irrottautua vanhemmistasi! Minulla oli samaa; mikään ei koskaan riittänyt, ei ollut tarpeeksi hyvää. Urheilusuoritukset, koulumenestys...kun mikään ei riitä...........

No niin.

Sain täydet pisteet eräästä tutkinnosta. Äiti ei ymmärtänyt miksi niin paljon stressin sen eteen eikä uskonut minun saavuttavan parhaimpia arvosanoja.

Sanoin, että minun on pakko suoriutua "kympin" arvosanoilla. Kun ne sain, veti kännit eikä osannut edes oikein onnitella. Nauroi vain, ettei ymmärtänyt moista stressaamista.

Isä ihmetteli ääneen, että huh, vetikö likka tuollaisen. Sen jälkeen emme ole edes nähneet kun juhlat pidin ja aikaa on kulunut.

Joku tässä mättää ja niin helvetisti. Yritän olla ihan saatanan riittävä ihminen.

He ovat kyllä alkoholisteja, tiedä liittyykö se tähän jotenkin. Ovat aina juoneet ja siitäkään ei saa kritisoida kun kuitenkin aina on ollut ruokaa ja katto pään päällä, että mitä helvettiä siitä itkemään kun joidenkin vanhemmat ovat kadulla eivätkä välitä lainkaan.

He sentään ovat aina pitäneet huolen.

Niin. Mitä ajatella, en tiedä.

Enkä edes kehtaa kertoa millaista elämäni oikeasti on ollut aikuisena.

Ap

Mene Al-Anoniin tai vastaavaan vertaistukiryhmään. Ellet siis ole jo? Mitä pikemmin, sen parempi.

Alkoholistivanhemmat myrkyttää sun elämän muuten. Ja pystyvät siihen, vaikka pitäisit etäisyyttäkin.

Koita lisäksi iloita ediryksestäsi ja saavutuksistasi itse.

Mut tuo vertaistuki ois tosi tärkeää. Siellä on parhaat toipumisen välineet.

Et osaa myöskään kirjoittaa. Se on: Kerroin isälleni, paljonko olen... 

Että toimittajaksi Hesariin sitten vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäsi hiihti satoja kilometrejä kesällä intissä? Vai 5000km? Kova suoritus joka tapauksessa.

Isäni kuulemma hiihti intissä ollessaan 5000 km.

Tietenkin talvella.

Sanoi, että kai se nyt pyöräilessäkin olisi mennyt sama. Tosissaan oli..

Ap

Eihän tuommoista määrää hiihdä kilpahiihtäjätkään vuodessa. Voi myös muistaa että sijainnista ja vuodesta riippuen hiihtokuukausia on maksimissaan jotain 3-6 ja armeijassa liikutaan monella muullakin tavalla kuin suksilla, lisäksi aikaa menee paljon muuhunkin kuin liikkumiseen.

Enkä usko että nuo pyöräilikään vuodessa tuota määrää, saati sitten kesän mittaan. Jos lasketaan kesä alkaneeksi toukokuun alusta niin tässä on ollut päiviä noin 100. Siitä saa helposti laskettua että 5000 kilometria vaatisi 50 kilometrin päiväpyöräilyt, ja harva aktiivikuntoilijakaan menee tuollaisia lenkkejä joka päivä. Kuntoilukin vaatii lepopäivänsä. 

Katkaise välit tuollaisiin ihmisiin, näet itsekin että ko. ihmissuhteet eivät anna sinulle mitään positiivista. Vähintään aloita "Gray rock", eli et kerro heille yhtään mitään. Muuten he jatkavat itsetuntosi tuhoamista täältä ikuisuuteen. Tämä rajan asettaminen on sun omalla vastuulla.

Ps. Opettele suhteellisuudentajua. Kukaan ei pyöräile 5000km Suomen noin 2-3kk kesän aikana. Kesä kestää ihan maksimissaan 100 päivää, joka tarkoittaisi 50km pyöräilyä joka ikinen päivä 100 päivän ajan. Väite on naurettavaa juopon horinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, yritä irrottautua vanhemmistasi! Minulla oli samaa; mikään ei koskaan riittänyt, ei ollut tarpeeksi hyvää. Urheilusuoritukset, koulumenestys...kun mikään ei riitä...........

No niin.

Sain täydet pisteet eräästä tutkinnosta. Äiti ei ymmärtänyt miksi niin paljon stressin sen eteen eikä uskonut minun saavuttavan parhaimpia arvosanoja.

Sanoin, että minun on pakko suoriutua "kympin" arvosanoilla. Kun ne sain, veti kännit eikä osannut edes oikein onnitella. Nauroi vain, ettei ymmärtänyt moista stressaamista.

Isä ihmetteli ääneen, että huh, vetikö likka tuollaisen. Sen jälkeen emme ole edes nähneet kun juhlat pidin ja aikaa on kulunut.

Joku tässä mättää ja niin helvetisti. Yritän olla ihan saatanan riittävä ihminen.

He ovat kyllä alkoholisteja, tiedä liittyykö se tähän jotenkin. Ovat aina juoneet ja siitäkään ei saa kritisoida kun kuitenkin aina on ollut ruokaa ja katto pään päällä, että mitä helvettiä siitä itkemään kun joidenkin vanhemmat ovat kadulla eivätkä välitä lainkaan.

He sentään ovat aina pitäneet huolen.

Niin. Mitä ajatella, en tiedä.

Enkä edes kehtaa kertoa millaista elämäni oikeasti on ollut aikuisena.

Ap

Minkä helvetin takia yleensä olet tekemisissä tuollaisten kanssa??? Minä leikkasin alkoholistivanhempani elämästäni välittömästi kun tulin täysi-ikäiseksi ja muutin muualle. Nyt viisikymppisenä olen edelleen päätökseeni tyytyväinen. Ovat tässä välissä kuolleet molemmat; en mennyt hautajaisiin.

Ilman vanhempia on paljon parempi kuin paskojen vanhempien kanssa. 

Ap kuulostaa siltä että hänellä on ns huijarisyndrooma, kiitos just tuollaisten kylmien suorituskeskeisten vanhempien. Et ole ongelmiesi kanssa yksin, samasta kärsii monet saman ikäluokan tytöt! Vanhempiasi et voi muuttaa, he ovat mitä ovat etkä koskaan tule heiltä kaipaamaasi kiitosta, mutta ehkä sen tiedostaminen auttaa sinua eteenpäin. Tsemppiä!

Melko himopyöräilijä saa olla, että pyöräilee kesän aikana 5000km, se menee jo suorastaan ekstremeurheilun puolelle. 5000km vuodessa on ihan tehtävissä, jos talvellakin polkee. Hiihtäen tuo määrä ei oikein ole edes mahdollista jos ei hiihdä kesäisin rullasuksilla tai putkessa...

Tuollaisten lyttääjien kanssa paras on etsiä se keskitie asioiden kertomisessa. Mun äiti on samantyylinen ja parhaiten selviää kun jättää tarkemmin kertomatta tekemisistään. Jos alan kertoa paljonko olen liikkunut tms, ei riitä. Mutta jos pysytään alueella aloitin tekemään jotain, on se hyvä. Ole ap ylpeä itsestäsi siinä että olet päässyt taas pyörän selkään ja saanut itsesi liikkeelle. Se merkitsee, ei isäsi hiihtämiset.

Tiedän kyllä, että isän jutuissa on Lapin lisää, tietenkin. Keskustelun pointti oli kuitenkin muu kuin varsinainen kilometri määrä. Hyvin olettekin sanoittaneet pointin ja vahvistaneet käsitystäni kuinka naurettavaa tämä kaikki hänen puoleltaan on.

Moni ihmettelee miksi olen ylipäätään väleissä. Välitän vanhemmistani. On isäni myös välillä kannustanut ja kertonut olevansa ylpeä. Valitettavasti heikkona ollessani hän etääntyy jollain tasolla minusta. Hän ei vain pysty antamaan mitä ehkä joskus kaipaisin. Jokin osa minussa sen on hyväksynyt.

Grey rock - menetelmä olisi varmasti paras ratkaisu.

Ap

Älä kerro heille mitään yksityiskohtia elämästäsi, koska se ei kannata Pidä juttu kevyenä, yleisellä tasolla.

Etsi muita ihmisiä elämääsi. Ei ankeuttajia tai lyttääjiä.

Sori, mutta näin se on, valitettavasti.