Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette ole ikinä polttaneet tupakkaa (mutta maistaneet kyllä), niin mitä arvelette, miksi ette jääneet koukkuun?
13.08.2023 |
Miksi toiset jäävät koukkuun tupakkaan ja toiset eivät?
Itse kokeilin 15-16 -vuotiaana tupakkaa, kokeilin ehkä parikin askia yhteensä.
En saanut siitä yhtään mitään, en mitään.
Sen jälkeen en ole tupakkaan koskenut, enkä ole koskaan ymmärtänyt tupakkariippuvuutta tai että mitä tupakassa on. Se maistui kamalta, tupakan haju on myös karsea. Tupakkasuuta on ällö suudella.
En ikinä ole löytänyt mitään positiivista tupakasta.
Olen myös miettinyt sitä, miksen koskaan jäänyt mihinkään nikotiinikoukkuun, toisin kuin kaverini, jotka polttavat yhä.
Miksi mua ei pätkääkään kiinnostanut tupakanpoltto?
Olen nyt 45 v.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Olen polttanut tupakkaa ihan vain huvin ja seuran vuoksi enkä ole ikinä jäänyt siihen koukkuun. Viimeisestä tupakasta taitaa olla yli 6 vuotta kun en vain ole muistanut poltella ja nykyään se haisee jo niin hirveälle etten pystyisi. Toisekseen sitä ei harrasta nykyään enää juuri kukaan, aika junttimainen harrastus. Koukkuun siihen ei jää kun ei ole geeneissä mitään tuolla pääkopassa joka sanoisi "ai mikä nautinto" kun vedän savukkeen. En saa siitä toiminnasta mitään itselleni millään tavalla.
Mun kokemus on että tupakkariippuvuus ei perustu siihen että tupakka olisi jotenkin erityisen nautinnollista. Tulee vaan sellainen tunne että sitä on pakko saada, vaikka ei tietäisi miksi. Ehkä perinnöllisistä syistä kaikille ei tule sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koukkuun jäämiset perustuvat täysin synnynnäisiin ominaisuuksiin ja aivokemiaan.
Eivät kaikki jää koukkuun esimerkiksi opiaatteihinkaan. Osalla ihmisistä opiaatit, esimerkiksi kiputiloihin määrättävät lääkkeet, metabolisoituvat poikkeuksellisen nopeasti, ja nämä tyypit sairastuvat riippuvuuteen jo vaikkapa leikkauksen jälkeen määrättyjen lääkkeiden vuoksi.
Myös vaikea alkoholiriippuvuus on perinnöllistä. Siksi monet ihmiset, joilla on alkoholisteja paljon suvussa, ovat suosiolla viisaasti juomatta.
Itse poltan viihteellä tai muuten silloin tällöin. En tule riippuvaiseksi. Voin olla kuukausia polttamatta ja periaatteessa asia on minulle aika sama, vaikka tupakointi tuottaakin minulle nautintoa erityisesti alkoholin kanssa. Se, etten ole koukussa, ei ole mitenkään omaa ansiotani tai liity siihen, mitä ajattelen tupakasta. Minulla ei vain ole sellaiset aivot, että vaikea riippuvuus syntyisi.
Vierailija kirjoitti:
Isäni on ketjupolttaja, inhosin tupakanhajua jo lapsena.
Äiti erosi isästä ja totuin asumaan raikkaassa kodissa.
Kokeilin tupakointia 12-vuotiaana, poltin ehkä pari askia ystäväni kanssa. Ihoni, hiukseni ja vaatteeni haisivat iljettäviltä, peitin löyhkää halvalla hajuvedellä. Kädet haisivat kammottaville.
Yritin ostaa tupakkaa 13-vuotiaana lähikioskilta. Kioskinmyyjä totesi, että sinulla on niin kaunis iho, ettei sitä kannata pilata tupakanpoltolla. Ostin lakutoukkia. En sanoisi, että vaihtoehto oli hyvä, mutta mahdollisesti parempi.
Pidän muiden hengitysilmaa myrkyttäviä tupakoijia kurjina.
13-vuotiaana kaunis iho, no onpas harvinaista ;)
Vieläkö iho sileä ja kaunis 47-vuotiaana ;)
Vierailija kirjoitti:
Koukkuun jäämiset perustuvat täysin synnynnäisiin ominaisuuksiin ja aivokemiaan.
Eivät kaikki jää koukkuun esimerkiksi opiaatteihinkaan. Osalla ihmisistä opiaatit, esimerkiksi kiputiloihin määrättävät lääkkeet, metabolisoituvat poikkeuksellisen nopeasti, ja nämä tyypit sairastuvat riippuvuuteen jo vaikkapa leikkauksen jälkeen määrättyjen lääkkeiden vuoksi.
Myös vaikea alkoholiriippuvuus on perinnöllistä. Siksi monet ihmiset, joilla on alkoholisteja paljon suvussa, ovat suosiolla viisaasti juomatta.
Itse poltan viihteellä tai muuten silloin tällöin. En tule riippuvaiseksi. Voin olla kuukausia polttamatta ja periaatteessa asia on minulle aika sama, vaikka tupakointi tuottaakin minulle nautintoa erityisesti alkoholin kanssa. Se, etten ole koukussa, ei ole mitenkään omaa ansiotani tai liity siihen, mitä ajattelen tupakasta. Minulla ei vain ole sellaiset aivot, että vaikea riippuvuus syntyisi.
No ihan näin yksinkertaista se ei ole. Itse käytän kovia kipulääkkeitä kolme vrk kuukaudesta ja metabolisoituvat nopeasti, mutta en ole jäänyt koukkuun. En ole riippuvusherkkä. Tupakkaa olen muutaman savukkeen polttanut, en jäänyt siihenkään. Olen hyvin kurinalainen luonne.
Olen ostanut elämäni aikana (n. 20 vuoden aikana) muutaman askin (alle 10) mutta en ole tosiaan jäänyt koukkuun. Jotenkin olen aina unohtanut askien olemassaolon enkä ole varmaan yhtäkään askia poltellut loppuun. Välillä juhlissa tullut polteltua mutta ei ole oikein ottanut tuulta purjeisiin. Sama juttu nuuskan kanssa. Vuonna 2017 ostin edellisen kerran mutta sekin jäi, kun kuivuivat käyttämättöminä. Olen joskus miettinyt että puuttuuko minulta päästä jokin ruuvi kun en ole oikein mihinkäään saanut kehiteltyä riippuvuutta. Siis en edes terveellisiin asioihin, esim. liikuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yksinkertaisesti siksi, että se oli pahaa.
Luin joskus, että on tietty "tupakoitsijan geeni", jonka omaavat saavat jotain irti tupakasta. Siis että se nikotiini maistuu paremmalta (?) ja tuottaa mielihyvää. (Itse asiassa se taitaa olla ryhmä geenejä eikä vain yksi geeni, mutta kuitenkin - helpompi puhua vain geenistä.)
Ne joilla tuota geeniä ei ole, kokeilevat tupakkaa eivätkä ymmärrä koko touhun pointtia ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koukkuun jääneiden vanhemmat/vanhempi polttaa tutkimusten mukaan. Lapsi on oppinut jo kotona että tupakointi on aikuisten juttu ja ihan ok. Sitten tietysti jotkut on alttiimpia ryhmäpaineelle. Hetken kun röökiä/nuuskaa vetelee ryhmäpaineesta jääkin kuin huomaamattaan nikotiinikoukkuun.
Poikani alkoi polttaa parikymppisenä armeijassa. En minä eikä isänsä, ei isovanhemmat, ei kukaan meidän suvussa polta. Ja tietysti oli sanottu, ettei ikinä kannata aloittaa. Pojalla on ADHD.
Olen yhden kerran kokeillut tupakkaa parin henkäyksen verran ja olin silloinkin jo 21 tai 22v. Tiesin että se on varmasti kamalaa, mutta ihan uteliaisuudesta halusin kokeilla. Ja kamalaahan se olikin, vielä kamalampaa kuin olin kuvitellut. Tuli sekin kuitenkin kokeiltua ja niin eipähän enää ikinä tarvitse.
Eihän tuollaisesta jää koukkuun, ja olin se jo sen ikäinenkin etten kokenut mitään ryhmäpainetta jatkaa polttamista. Kukaan perheestäkään tai suvusta ei tupakoinut, niin ei ollut lapsenakaan mitään tupakoivia esikuvia. Aina olen tiennyt että tupakka on todella epäterveellistä enkä ole nähnyt siinä mitään coolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan kyllä nikotiinista hyvän olon, mutta se tulee vain muutaman kerran ennen kuin toleranssi kasvaa ja ei tule enää vaikutuksia. En siis polta. En kyllä varmaan polttaisi vaikka saisin aina siitä hyvän olon, koska ei se silti niin erikoista ole haittoihin verrattuna.
11v isä tarjosi. Vedin henkeen. Heti alkoi pyörryttää ja vesi valui silmistä. Tajusin samantien ettei tämä sovi minulle. Sillä kertaa shokkitetapia toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jäänyt koukkoon, koska en kokeillut tarpeeksi monta kertaa enkä tarpeeksi usein. Jos olisin kokeillut kauemmin tai useammin, olisin ehkä jäänytkin.
Tosin nyt noin viisikymppisenä näyttää siltä, että olen koko elämäni pelännyt addiktioita sukurasitteen takia turhaan. En jäänytkään koukkuun mihinkään. Tai 25-vuotiaana en pystynyt lopettamaan kahvin juontia, mutta nelikymppisenä sitten ihan helposti pystyinkin. Ehkä jokin kytkin aivoissa napsautti itsensä pois päältä
Mä olen polttanutkin monta vuotta, mutta en ole koskaan ollut fyysisesti koukussa. Aivan ensimmäisestä savukkeesta saakka mulle on tullut tupakasta huono olo, mutta siitä huolimatta poltin, koska se oli tuttavapiirissä tapana. Poltin myös ollessani yksin, aina kun astuin kotoani ulos. Se oli jonkinlainen tapa nostaa itsevarmuutta. Mutta vieroitusoireita minulla ei ole koskaan ollut. Kun lopetin tupakoinnin, se vain loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. En polta!
Suklaaseen ja karkkiin olen koukussa BMI 32
Ällöttävää, kallista, haisee, tuhoaa terveyden.
Riittikö?
Koska en opetellut jäämään koukkuun. Ei ollut motia ja tupakointi on loppujen lopuksi luuserien juttu, minkä tajusin jo ostaessani ne kaksi ekaa ja vikaa askia 1980-luvulla.
Eikä mulla mitä ilmeisimmin ole niitä geenimuunnoksiakaan, joita on joka kymmenennellä ja jotka altistavat monenlaisille (itseasiassa kaikille) riippuvuuksille.
Olispa kertakaikkiaan mäntti olo, jos polttais joka päivä kympin setelin :D
Poltin nuorena reilun vuoden, suht säännöllisesti. Tykkäsin varsinkin mentolitupakan mausta ja tupakan ja kahvin yhdistelmä oli vaan niin kiva. SIlti en sanoisi olleeni silloin koukussa, jos oli tilanne ettei röökiä ollut, en polttanut eikä ollut mitään vieroitusoireita sen kummemmin. Mulla se riippuvuus oli enemmän tapa-riippuvuus, vieläkin joissain stressaavissa tilanteissa tekisi mieli kahvia ja tupakkaa ja olen siis ollut täysin ilman tupakkaa yli kaksikymmentä vuotta jo. Eli en varmaan saanut sellaista fyysistä nautintoa tupakasta, mitä olisi tarvittu riippuvuuden syntymiseen ja hyvä niin.
Työkaverini kertoi juuri kuinka kamalaa oli kesälomat lapsuudessa kun autossa molemmat vanhemmat veti röökiä taukoamatta ja ikkunatkin olivat kiinni.
Silti on kyseinen henkilö vetänyt itsekin röökiä viimeiset 43 vuotta, on nyt 55 vee.
Hampaat ovat hänellä pikimustat, paha yskä, veritulppa oli juuri jalassa, kävelee siksi huonosti.
Ei voi ymmärtää 😫
Sama juttu, en ikinä ole saanut röökistä mitään kicksejä. Nuuskasta kylläkin mutta sitäkin olen käyttänyt viimeksi 15 vuotta sitten.
Mä poltin ikävuosina 14-25 vaihtelevasti. En saanut polttaa kotona ja piilottelin asiaa, mikä tietysti hillitsi. Omille muutettuani poltin enemmän. Sitten tulin raskaaksi ja lopetin. Lapsen ollessa ehkä 2v poltin satunnaisesti, siis pari kertaa viikossa tai harvemmin. Olen aina pystynyt lopettamaan heti tai pitämään välipäiviä jne. Ei mitään vaikeuksia. Nyt olen 31v ja viimeisimmästä tupakasta on ainakin viisi vuotta.
En tiedä, miksi en ole jäänyt sen enempää koukkuun. Tottakai siitä muodostuu nopeasti tapa ja alkaa kaivata tupakkaa. Mutta sekin unohtui aina äkkiä.