Huoh. Vanha 83-vuotias äitini nukkui pois. Olemme täällä aikuisten lasteni kanssa aloittaneet ison omakotitalon tyhjennyksen.

Meitä on moneksi. 

Jos ahdistut äitisi kodin tyhjentämisestä niin suosittelen, että tilaat sinne jonkun tyhjentämään talon. Tekevät sen ja siivouksen ilmaiseksi, palkkiona kamat, joista sinä et välitä, mutta joita nämä voi hyödyntää.

Ihan vaan reippaasti roskiin kaikki mikä irtoaa.

Olen joutunut tyhjentämään muutaman kuolinpesän ja kova homma siinä on. Me lahjoitimme, kierrätimme ja myimme kaiken mikä oli järkevää, loput menivät kaatopaikalle. Saimme ihan mukavasti rahaa sekä monelle hyvän mielen.

Itse olen vielä nuori mutta olen jo tehnyt ns kuolinsiivouksen kotonani. Olen myynyt tai lahjoittanut kaiken mitä en itse tarvitse sekä vienyt kaatopaikalle eteenpäin kelpaamattomat tavarat. Olen tehnyt tätä nyt jotain kuutisen vuotta. Oli muuten muuttaminen helppoa kun ei tarvinnut järjetöntä tavaramäärää käydä siinä tilanteessa läpi. Uusi asunto on pienempi kuin vanha, joten olen vielä joutunut tekemään tarkempaa syyniä siinä mitä oikeasti tarvitsen.

Kaikille vinkkinä, että omissa kaapeissa/varastoissa on varmasti tavaraa jota ei itse enää koskaan tule käyttämään, joten kannattaa alkaa siivoamaan niitä jemmoja. Just tapasin vanhan ystävän jonka viimeinenkin lapsi lensi pesästä pois. He suunnittelevat omakotitalon myymistä mutku tavaraa on niin hirveän paljon! Ei auta itku markkinoilla vaan järjestelmällinen siivous - yksi kohde viikonlopussa niin kohta on talo raivattu.

Isäni kuoltua palkkasin romufirman tyhjentämään kämpän kaatopaikalle. 500€ maksoi 200 neliöisen talon tyhjennys. En todellakaan ruvennut ite niitä romuja roudaamaan.

Ihan off-topic, että miksi ap toistaa sanan "vanha" kun äiti on 83-vuotias. Eikö se ole itsestään selvää, että on vanha?

Laita Facebookin roskalavalle, varsinkin jos on avaamattomia! Siellä voi laittaa esim ostoskasseittain noudettavaksi niin ei tule liikaa vaivaa. Itse tein näin muuton yhteydessä ja nopeasti menivät.

Vierailija kirjoitti:

Laita Facebookin roskalavalle, varsinkin jos on avaamattomia! Siellä voi laittaa esim ostoskasseittain noudettavaksi niin ei tule liikaa vaivaa. Itse tein näin muuton yhteydessä ja nopeasti menivät.

Mä tein muuton yhteydessä samalla tavalla. Ja nimenomaan niin, että tavarat pihalle katokseen, osoite yv:llä ja se hakekoon kuka ensin pääsee noutamaan. Noin ei tarvinnut säätää hakijoiden kanssa, vaan kamat hävisivät vaivattomasti jatkokäyttöön. Jos hakijoiden kanssa alkaa säätää aikoja sun muita, kannattaa varautua siihen, että tulee ohareita ja kaikenlaisia "lähden nyt heti tulemaan sinne, oho en päässytkään kun tytär jäi auton alle" -venkslauksia.

Ok-talon tyhjennyksen hoitaisin samalla logiikalla: käyttökelpoinen roskalavaryhmissä eteenpäin, käyttökelvoton kaatopaikalle/kierrätykseen. Jos hävitettäväksi menevää tavaraa on paljon, kannattaa tilata pihaan roskalava, jonka sisällön jätelaitos hoitaa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Menin auttamaan sukulaisia erään vanhuksen kuolinpesän tyhjennyksessä kun mulla on paku. Siellä oli kerätty pahvilaatikoihin likaisia pyyhkeitä ja lappu päälle jossa luki: kuka ottaa, Pirkko? Ja toisessa laatikossa oli just voiteita ja muita puolityhjiä purnukoita ja lappu: kuka ottaa, Maija?

Ja tämän asunnon asukas oli ehtinyt asua kolme vuotta dementian takia hoitokodissa.

Autoin sitten kuskaamaan vanhat huonekalut uusille omistajilleen kun mitään ei saanut viedä kaatopaikalle.

Alapeukutin siksi, että mitään ei saanut viedä kaatopaikalle -lause. Kesämökit, ok-talot joissa joka komero ja varasto on täynnä tavaraa, jota saattaa vielä tarvita. Niistä kokemusta. Valitettavasti.

Itse laitoimme ilmoituksen että ovet on auki tiettynä päivänä ja kaiken saa viedä mitä haluaa. Paljon ei muuta jäänytkään kuin runko.

Jos on suljetussa astiassa tai purkissa, niin miksi heittää pois? Eivät ne saastuneiksi ole tulleet. Meikit olisi eri asia, ne voisi heittää roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Miten joillakin voi olla noin vanhoja äitejä! Itse menetin äitini 52 vuotiaana. Itse olin 32 v.

On minullakin niin kuin monilla muillakin iäkäs äiti, 81-vuotias. Asuu isossa omakotitalossa.

Itse tyhjensin äitini yksiötä viikon, tavaraa ei ollu edes mitään mahdottomia mutta kun ne kaapit aukaisee ja alkaa tyhjentämään ni johan on homma! Lopulta en jaksanu kaikkia papereita käydä läpi vaan fiksuna roudasin pahvilaatikoissa kotiin. Nyt kolmen vuoden jälkeen availin laatikoita ja vastaan tuli laskuja ilman kirjekuorta, kuulakärkikynällä kirjoitettu "maksettu" päälle. En ymmärrä miksi äitini on niitä säilöny mutta pahempi että oon ite säilönyt turhaa noin kauan, äh.

Pesuaineet käytin pois, avatut roskiin. Sama ruoille. Yksin asuvana ruokia ei ollu kovin paljoa, onneksi.

Mutta kova työ siinä toisen tavaroita on käydä läpi. Myös kiire kun vuokra-asunto. Eipä paljoa muistikuvia oo tuolta viikolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tuo varmaankin vielä edessä, mutta olen jo raivannut vanhempien omakotitaloa heidän eläessään, kun ovat tulleet siihen vaiheeseen, että heille on hankittu avuksi kodinhoitoa ja siivousta. Taloa oli pakko raivata, että sinne kehtaa apua päästää. Asun muualla, joten raivausta on voinut tehdä vähitellen viikonloppuvierailujen aikana keskittyen aina yhteen kohteeseen kerrallaan. Eipä siinä oikein ole voinut kierrätystä kunnioittaa vaan paljon tavaraa on mennyt ihan sekajätteeseen. Toki paikkakunnan paperi-, muovi-, metallikeräyksiä olen hyödyntänyt, mutta se hieman harmittaa, että tekstiilitavaraa on mennyt niin paljon sekajätteeseen, kun ei ollut autossa tilaa kuljettaa kaupunkiin kierrätykseen. Vanhoja liinavaatteita, pyyhkeitä, verhoja, täkkejä yms. laitettiin surutta pois. Vanhemmille ostettiin uudet patjat, tyynyt, täkit, pussilakanat ja lakanat. Näitä on kodinhoitajien hyvä heille vaihtaa ja pyykkihuoltoon tilattiin pesulapalvelu.

Vanhempien vaatevarasto käytiin läpi ja todella paljon vanhoja vaatteita, sukkanyssyköitä ja kenkiä päätyi sekajätteeseen. Seasta seulottiin siisti setti käyttökelpoista tavaraa, joka pestiin ja laitettiin esille kaappiin.

Keittiöstä on raivattu vuosia sitten vanhentuneet ruokatavarat. Viety pois tarpeettomia astiastoja, huonoimmat kattilat suoraan metallikeräykseen ja tilalle hankittu siisti uusi kattilasarja, kun liesi päivitettiin turvallisempaan induktiomalliin. 

Koko seinän mittaisesta kirjahyllystä karsittiin vanhat tietosanakirjasarjat ja paljon muitakin kirjoja. Niistäkin valitettavasti suurin osa meni sekajätteeseen, kun kukaan ei tuollaisia vanhoja kirjasarjoja enää halua hyllyynsä. 

Kierrätyskeskukseen olen vienyt käyttökelpoista tavaraa, mutta tosiaankaan autoon ei määräänsä enempää mahtunut. Esimerkiksi vanhoja lankoja kertyi enemmän kuin jätesäkillinen kierrätykseen.

Raivaus jatkuu tällä hetkellä varastotiloissa, joissa oleva tavara on useimmiten ollut kaatopaikkatavaraa. Esim. vanhat säästetyt matot ovat täynnä purua ja hiirenpapanoita.

Yllättävän moni vanhus ei suostu tuohon. Tavaroista (romuista) pidetään kiinni kuin aarteista.

Tutun äiti vei palvelutaloon muuttaessaan pestyt viilipurkit ja käytetyt kertakäyttölautaset mukanaan. Kaikkiin oli tussilla kirjoitettu nimi pohjaan, ettei kukaan varasta niitä.

Roskiin nuo tavarat päätyivät, kun mummosta aika jätti.

Vierailija kirjoitti:

Nuori asuu jo poissa kotoa. Kun kävimme hänen luonaan, ihmettelin miksi kerrostalon ikkunan alle oli ajettu roskalava.

Kuulemma alakerran mummo oli potkaissut tyhjää ja omaiset heitteli parvekkeleelta irtaimiston roskalavalle. Nopeasti tapa päästä mummelin roinasta eroon, kun maksaa vaan siirtolavan ja kaatopaikkamaksut.

Asunto tuli melko pian sen jälkeen myyntiin - alkuperäisin pinnoin eli 1970-luvun lopun materiaalein.

Tädin naapurissa oli sama toimintatapa. Vanha lapseton ikisinkku täti kriisityi tästä niin, että alkoi jo elossa ollessaan pakkojakaa tavaroitaan sisarustensa lapsille. Ääni närkästyksestä väristen kommentoi, kun muuten tulee jätelava ja sinne nämä päätyy. Kukaan ei viitsinyt sanoa, että kierrätyskeskukseen nämä päätyvät muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heittäisin pois, joku käyttämätön suihkusaippua nyt voisi mennä itselle ei muu

Siis esim pyykinpesuaine heittäisit miksi ihmeessä?

Vähän riipuu asunnon yleisilmeestä. Jos siellä on kohtalaisen siistiä, niin joku pienituloinen ehkä ottaisi sieltä käyttökelpoisia pyykinpesuainetta ym. Pesuaineet ovat yllättävän kalliita. Köyhinä aikoina harmitti aina, jos piti panna pienestä ruokabudjetista rahaa niihin. Nykyhintojen johdosta olen taas alkanut katsoa hintamerkintöjä tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kosmetiikkaa en käyttäisi, koska en tiedä milloin avattu ja miten käytetty (onko esim lantrattu tai sekoitettu jotain). Avatut siivoukseen käytettävät pesuaineet, fairyt ym käyttäisin tietysti.

Jos voimia riittää niin voi yrittää lahjoittaa fb roskalavalla, todennäköisesti joku hakee pois. Mutta viestailu ja aikojen sopiminen voi olla yllättävän työlästä kaiken muun lisäksi.

Mihinkään ukrainalaisten ym lahjoituksiin ei voi viedä kuin avaamaattomia tuotteita.

Täällä pääkaupungissa heidän keräykseensä ei huolittu edes täysin uusia vaatteita, vaikka jossain lehdessä oli silloin valiteltu miten he tarvitsevat kaikkea. Tietysti, kaikki sotaapakenevat eivät ole köyhiä vaan osa oli hyväpalkkaisia ja varoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo voi olla ihan he*vetillinen työmaa. Jokaisen tavaran lajittelu ja arviointi voi viedä ihan järjettömän kauan aikaa. Kannattaa kunnioittaa omaa jaksamistaan ja heittää tavaraa surutta pois, jos niikseen tulee.

Jotka tätä kritisoi, ei ole olleet tyhjentämässä taloa joka on täynnä tavaraa.

Kannattaa kysellä/etsiä ihminen, joka työkseen tyhjentää kuolinpesiä. On kova homma surun ja oman työn/perheen lisäksi raivata lähisukulaisen asuntoa.

Ongelmana on se, että muistisairaat ovat piilotelleet tavaroitaan ympäri taloa. Sellaisia, jota perikunta käyttäisi itse. Nämä piiloon laitetut löytyvät rojua lajitellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joillakin voi olla noin vanhoja äitejä! Itse menetin äitini 52 vuotiaana. Itse olin 32 v.

Luulisi tuohon ikään mennessä jo oppineen että ihmiset elävät eri ikäiseksi.

Minäkin olin 32-vuotias, kun äitini kuoli. Monta vuotta myöhemin olin työpaikassa, jossa itseäni  vanhemman työtoverin vanha äiti pistäytyi tervehtimässä tytärtään. Työkaverin äiti oli lähellä yhdeksääkymmentä. Ajattelin, että miten  jollain 60-vuotiaalla on vielä äiti elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joillakin voi olla noin vanhoja äitejä! Itse menetin äitini 52 vuotiaana. Itse olin 32 v.

Teepä sukututkimusta. Ennenkin ihmiset ovat eläneet kauan, jotkut yli 90-vuotiaiksi, vaikka väitetäänkin, ettei ennen eletty kauan. Jotkut pärjäävät yksin melko pitkään, jopa ok-talossa.

Entisajan keskimääräistä elinikää pienensi se, että niin monet menehtyivät lapsena tauteihin, joita vastaan nyt on olemassa rokotuksia  ja lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut tyhjentämään muutaman kuolinpesän ja kova homma siinä on. Me lahjoitimme, kierrätimme ja myimme kaiken mikä oli järkevää, loput menivät kaatopaikalle. Saimme ihan mukavasti rahaa sekä monelle hyvän mielen.

Itse olen vielä nuori mutta olen jo tehnyt ns kuolinsiivouksen kotonani. Olen myynyt tai lahjoittanut kaiken mitä en itse tarvitse sekä vienyt kaatopaikalle eteenpäin kelpaamattomat tavarat. Olen tehnyt tätä nyt jotain kuutisen vuotta. Oli muuten muuttaminen helppoa kun ei tarvinnut järjetöntä tavaramäärää käydä siinä tilanteessa läpi. Uusi asunto on pienempi kuin vanha, joten olen vielä joutunut tekemään tarkempaa syyniä siinä mitä oikeasti tarvitsen.

Kaikille vinkkinä, että omissa kaapeissa/varastoissa on varmasti tavaraa jota ei itse enää koskaan tule käyttämään, joten kannattaa alkaa siivoamaan niitä jemmoja. Just tapasin vanhan ystävän jonka viimeinenkin lapsi lensi pesästä pois. He suunnittelevat omakotitalon myymistä mutku tavaraa on niin hirveän paljon! Ei auta itku markkinoilla vaan järjestelmällinen siivous - yksi kohde viikonlopussa niin kohta on talo raivattu.

Minä pidän tavarasta, siitä tunteesta, että kaapissa on mehumaija odottamassa käyttäjäänsä eikä tarvitse miettiä, mistä sen lainaisi. Ja siitä tunteesta, että lakanoita riittää, vaikka pesukone olisi rikki tai vesi kaivosta lopussa. Ja siitä tunteesta, että tämän rasian teki isosetä joskus 80 vuotta sitten rintamalla, nyt siinä rasiassa on teepusseja. Ja siitä tunteesta, kun ei tarvitse lähteä kulutusjuhliin, koska kaapissa on 25 vuotta sitten ostettu hopeakimalteinen iltalaukku, joka sopii täydellisesti pikkumustaani vuodelta 1962.

Jokainen tavallaan. Jos pitää tavaraa turhana painolastina ja muistoja mielessään tärkeämpinä, niin jonain päivänä muisti voi olla ohut hitunen, vanha kahvikuppi on silti yhä kuppi.