Kaksi suurinta syytä miksei lapsia haluta
Varmaan tämän kaltaisessa keskustelupalstassa tätä aihetta on käsitelty, pahoittelut siis siitä.
Olen 31-vuotias ja näimme vanhojen luokkakavereiden kanssa eilen. Keskustelimme otsikon aiheesta ja tähän päädyimme.
1. Mukavuudenhalu. Ihmiset on kauhean mukavuudenhaluisia ja lapsien hoitaminen on rehellisesti sanottuna täyttä työtä ensimmäiset 3v. Työsarkaa riittää vielä siitäkin eteenpäin useita vuosia ja henkistä kuormaa lapsesta on tietysti loppu elämän. Minun vanhin lapseni on nyt 6v ja edelleen hänen kaikki omat projektit on yhtä kuin kamala sotku. Ja ruokaa pitää olla lapsille laittamassa vähän väliä. Ja tekemistä. Ja hankintoja...niitä lapsesta on loputtomasti... Siitä päästäänkin seuraavaan kohtaan.
2. Raha. Ne jotka kestävät vielä tänä päivänä haluaa rasittaa itseään lapsilla, eivät välttämättä pysty niitä tekemään. Elämä on todella kallista ja lapset vievät leijonan osan palkasta. Lasten vaatteet maksavat yhtä paljon kuin aikuisten, vaikka kangasta on käytetty vähemmän. Ja niitä on uusittava koko ajan. Harrastushinnat vain nousee. Meilläkin kahden lapsen harrastukset maksavat yli 500e vuodessa vaikka ovat 6v ja 5v. Ystävä kertoi että hänen 10v pojan jääkiekkomaksut ovat kuussa 200e ja se ei edes sisällä vielä kaikkia pelireissuja ja ei tietenkään varusteita. Toinen ystävä sanoi että hänen kaks lasta soittavat konservatoriossa ja yhden lapsen KAUSImaksu on 500e. Eli heillä menee soittotunteihin vuodessa 2000e. Ei siis ole mitään keksittyä tarinaa että lasten harrastaminen on eliittien oikeus.
Rahaa lapsiin kuluu tietysti ruokaan ja ihan normaaliin elämiseen. Perhelippu kylpyläänkin melkein 100e. Aivan älyttömiä hintoja...
Kommentit (6)
Suomessa tahattomasti lapsettomia arvellaan olevan päälle 100 000. Voitasko hiljalleen antaa ihmisten vain olla? Et tiedä työpaikan Sirkun tilanteesta. Sirkulla saattoi mennä taas yksi hoito mönkään mistä ei halua puhua.
Varmasti totta nuokin syyt. Kyllä itse ainakin huomaan että tämä saakutin puhelin on lumonnut ja koukuttanut minut täysin. Olisi ihana töiden jälkeen uppoutua selaamaan sitä ja katsomaan typeriä videoita. Mutta koska olen kahden pienen lapsen äiti, alkaa töiden jälkeen toinen työ kotona. Aloitan sen nopealla siivouksella ja jatkan ruuan laitolla. Sitten pitää lähteä lasten kanssa pihalle että saisivat raitista ilmaa ja liikuntaa. Sitten pyykinlaittoa ja iltapalaa. Iltapesut ja iltasadut. 21.00 alkaa oma aika ja se kestää noin 5min kunnes nukahdan rätti väsyneenä. Täytyy kai myöntää että edellinen sukupolvi oli varmasti sitten jaksavampaa sorttia kun eivät valittaneet. Tai sitten heillä ei vain ollut niin helppoa huvia (ei puhelimia) mihin olisi ollut kiva uppoutua.
Näin se on, kun ajatellaan lyhytnäköisesti.
Mutta mukavaa loppuuelämää!
Itse en tehnyt kolmatta, koska kahden ensimmäisen ollessa pieniä en saanut juurikaan apua keneltäkään. Ainoat, jotka auttoivat, olivat toiset pienten lasten vanhemmat. Apu oli vastavuoroista, mutta hyvin kuormittavaa, kun omien lisäksi tuli vieraita joukon jatkoksi. Onneksi oli edes tuota tukea kuitenkin. Meillä oli onneksi varaa ostaa joskus valmista ruokaa ja siivouspalveluja. Hoitajakin palkattiin satunnaisesti, mutta harvoin, koska palkkaamiseen ja tutustumiseen (lapsen puolelta olennaista) käytetty aika ja vaiva ei ollut sen arvoista. Oma äitini auttoi välillä. Kuvioissa olisi ollut kuitenkin viisi muutakin kuusikymppistä, jotka asuivat ison osan ajasta aika lähellä. Lapsettomat ystävät eivät korvaansa lotkauttaneet, paitsi muutamat (molemmat kerran lastemme lapsuusaikana! huh sitä avun määrää).
Kaikesta huolimatta ne kaksikin kannatti hankkia kaiken sen onnen ja merkityksen takia. Oli elämä ennen ja elämä jälkeen lasten saannin, eikä ole varmaan vaikea arvata, kumpi osio on ollut merkittävämpi. Nyt olen jo lähes oman elämäni free-rider, kun ovat muuttamassa omilleen.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä ja sekavista lauseista. Rakkaat LAPSET keskeyttivät kirjoituksen noin kymmenen kertaa 😀