Laihduttaminen leikkauksen avulla vai ilman?
Pituus 157 paino 110 kg. Painoindeksi 44,6. Lihavuusleikkauksen hyödyt verrattaen luonnollisiin menetelmiin kiinnostaa? Olen aikaisemmin saanut painoa pois ja aina on tullut takaisin korkoineen. _Helpottaako leikkaus pitämään saavutetun tuloksen ? Entä mitä menetelmää suosittelette ?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyy syömään rahkaa siltään?
Oikein hyvin. Makuaisti tottuu kun jaksaa vain totutella. Aluksi vaikka muussattua banaania joukkoon.
Minulla itselläni kesti 2 vuotta totutella erilaiseen ja terveellisempään ruokavalioon.
Nykyään en enää edes pysty juomaan mitään mehuja ja limsoja ei mitään makeaa. Jäätelökin maistuu pahalta.
Sokerittomaan ruokavalioon tottuu kyllä kun jaksaa olla sinnikäs
Tuo on ihan totta. Tiedän, että ravitsemusterapeutit eivät suosittele minkään kieltämistä itseltään, mutta minulle on helpompaa olla kokonaan ilman sokeria kuin syödä sitä kohtuudella. Syön makeita (ja suolaisia) herkkuja vain lomalla, muina aikoina en ollenkaan. (Sen sijaan syön kyllä muulloinkin elintarvikkeita, joissa on sokeria, koska en aina jaksa tehdä itse ruokaa tai mausteita, kuten sinappia.)
Joo juuri nää ravitsemusterapeuttien ohjeet. Itse en ole saanut yhtään mitään apua. Näytetään kuvia lautasmalleista ja että kaikkea saa syödä. Myös suklaata ja pullaa. Oikein olen pyytänyt erikseen muunlaisia ohjeita mutta ei onnistu. Minulle nämä ohjeet on sama asia kun alkoholistille sanoisi saat yhden pullon kaljaa päivässä, se on ok.
Älä sitten toimi ohjeiden mukaan jos ne eivät sinulle toimi. Syöt vain terveellisesti ja jätät herkut kauppaan.
Myös minä pääsin sokerikoukusta ja höttöhiilarihimosta eroon olemalla erossa kaikesta sokerisesta. Ei siis herkkuja.
Jos on addikti, niin vain täyskieltöytuminen on ainoa toimiva ratkaisu.
Addiktina helpompaa oli lopettaa lääkkeiden ja alkoholin käyttö kokonaan ja myös tupakointi. Syömistä vaan ei voi kokonaan lopettaa ja se on se kaikkein vaikein asia minulle.
Lihavuusleikkaukseen en pääse koska olen eläkkeellä eikä minusta enää koskaan tule kuitenkaan työkuntoista. Ja eipä luvattu mahanahkan kiristysleikkaustakaan juuri samasta syystä. Alkupaino 110 kg, pituus 162 cm ja paino on nyt 95 kg. Ozempicia joudun käyttämään lopun ikääni ja myös maksamaan sen kokonaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyy syömään rahkaa siltään?
Oikein hyvin. Makuaisti tottuu kun jaksaa vain totutella. Aluksi vaikka muussattua banaania joukkoon.
Minulla itselläni kesti 2 vuotta totutella erilaiseen ja terveellisempään ruokavalioon.
Nykyään en enää edes pysty juomaan mitään mehuja ja limsoja ei mitään makeaa. Jäätelökin maistuu pahalta.
Sokerittomaan ruokavalioon tottuu kyllä kun jaksaa olla sinnikäs
Tuo on ihan totta. Tiedän, että ravitsemusterapeutit eivät suosittele minkään kieltämistä itseltään, mutta minulle on helpompaa olla kokonaan ilman sokeria kuin syödä sitä kohtuudella. Syön makeita (ja suolaisia) herkkuja vain lomalla, muina aikoina en ollenkaan. (Sen sijaan syön kyllä muulloinkin elintarvikkeita, joissa on sokeria, koska en aina jaksa tehdä itse ruokaa tai mausteita, kuten sinappia.)
Joo juuri nää ravitsemusterapeuttien ohjeet. Itse en ole saanut yhtään mitään apua. Näytetään kuvia lautasmalleista ja että kaikkea saa syödä. Myös suklaata ja pullaa. Oikein olen pyytänyt erikseen muunlaisia ohjeita mutta ei onnistu. Minulle nämä ohjeet on sama asia kun alkoholistille sanoisi saat yhden pullon kaljaa päivässä, se on ok.
Älä sitten toimi ohjeiden mukaan jos ne eivät sinulle toimi. Syöt vain terveellisesti ja jätät herkut kauppaan.
Myös minä pääsin sokerikoukusta ja höttöhiilarihimosta eroon olemalla erossa kaikesta sokerisesta. Ei siis herkkuja.
Jos on addikti, niin vain täyskieltöytuminen on ainoa toimiva ratkaisu.
Addiktina helpompaa oli lopettaa lääkkeiden ja alkoholin käyttö kokonaan ja myös tupakointi. Syömistä vaan ei voi kokonaan lopettaa ja se on se kaikkein vaikein asia minulle.
Aina tuo sama selitys. Niin no pitäähän sitä juodakkin päivittäin, ei sitä voi lopettaa koskaan, mutta ei oo pakko viinaa juua.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useita lihavuusleikattuja jotka ovat lihoneet kaikki kilot takaisin.
Itse olen lihavuusleikattu myös, muutuin koosta 56 kokoon 34-36.
Mutta minä tein elämäntapamuutoksen. Aloin syömään terveellisesti. En enää syö roskaruokaa tai puputa pullaa. Annoskokokin on pieni nykyään. Alkoholia ja limsoja ja mehuja en käytä. Valkoinen vilja ja riisi täysjyvätuotteina
En syö jäätelöitä, leivoksia, pullia ym turhaa ja korkean kalorin tuotteita.
Urheilen 4-5 krt viikossa, käyn salilla ja kehon kiertoharjoittelussa, Pilatesta, juoksulenkillä jne
Syön todella paljon kasviksia ja siihen kylkeen jotain proteiinin lähdettä.
Leikkaus auttaa laihdutuksessa ensimmäisen vuoden ajan, mutta ei ratkaise yhtään mitään jos ei ihminen muuta haitallisia ruokatottumuksia terveemmäksi. Siksi moni leikattu lihoo takaisin koska luulevat että itse ei tarvitse tehdä mitään, menee vain leikkaukseen. Tämä on harha.
Ja olet pysynyt tuossa nykyisessä painossasi, mitä kymmenen vuotta? Tule sitten uudestaan rehvastelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyy syömään rahkaa siltään?
Oikein hyvin. Makuaisti tottuu kun jaksaa vain totutella. Aluksi vaikka muussattua banaania joukkoon.
Minulla itselläni kesti 2 vuotta totutella erilaiseen ja terveellisempään ruokavalioon.
Nykyään en enää edes pysty juomaan mitään mehuja ja limsoja ei mitään makeaa. Jäätelökin maistuu pahalta.
Sokerittomaan ruokavalioon tottuu kyllä kun jaksaa olla sinnikäs
Tuo on ihan totta. Tiedän, että ravitsemusterapeutit eivät suosittele minkään kieltämistä itseltään, mutta minulle on helpompaa olla kokonaan ilman sokeria kuin syödä sitä kohtuudella. Syön makeita (ja suolaisia) herkkuja vain lomalla, muina aikoina en ollenkaan. (Sen sijaan syön kyllä muulloinkin elintarvikkeita, joissa on sokeria, koska en aina jaksa tehdä itse ruokaa tai mausteita, kuten sinappia.)
Joo juuri nää ravitsemusterapeuttien ohjeet. Itse en ole saanut yhtään mitään apua. Näytetään kuvia lautasmalleista ja että kaikkea saa syödä. Myös suklaata ja pullaa. Oikein olen pyytänyt erikseen muunlaisia ohjeita mutta ei onnistu. Minulle nämä ohjeet on sama asia kun alkoholistille sanoisi saat yhden pullon kaljaa päivässä, se on ok.
Älä sitten toimi ohjeiden mukaan jos ne eivät sinulle toimi. Syöt vain terveellisesti ja jätät herkut kauppaan.
Myös minä pääsin sokerikoukusta ja höttöhiilarihimosta eroon olemalla erossa kaikesta sokerisesta. Ei siis herkkuja.
Jos on addikti, niin vain täyskieltöytuminen on ainoa toimiva ratkaisu.
Addiktina helpompaa oli lopettaa lääkkeiden ja alkoholin käyttö kokonaan ja myös tupakointi. Syömistä vaan ei voi kokonaan lopettaa ja se on se kaikkein vaikein asia minulle.
Aina tuo sama selitys. Niin no pitäähän sitä juodakkin päivittäin, ei sitä voi lopettaa koskaan, mutta ei oo pakko viinaa juua.
Tajuat varmaan että juominen esim veden ei lihota mutta pullan mättäminen on eri asia. Herkkujen syöminen on ihan samanlainen addiktio kun esimerkiksi alkoholin liikakäyttö.
Se että leikkaus voisi auttaa laihtumaan nopeammin mutta toi ikuinen vitamiinien syöminen purkista tai lääkkeiden piikittäminen ei kuulosta terveelliseltä plus muut mahdolliset riskit. Tosin mieluummin se kun lihominen takaisin jollakin aikavälillä. Tällä kertaa haluan että se on viimeinen kerta, ei ikinä enää jojoilua -50kg ja kaikkea siltä väliltä useita kertoja. En voi nauttia elämästä näin. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut Ozempiccia tai Saxendaa?
Juuri tuloksen pysymiseen auttavat keinot kiinnostaa ja en usko että voi lääkitä itseäni loppuelämää ? Voin saada kiloja pois mutta niiden palaaminen on suurin ongelma. ap
Laihdutusleikkausprosessin alettua sain puolet painostani pois. Se on myös pysynyt pois. Se on lopullinen ratkaisu, koska ei voi syödä paljoa kerralla ja minä syön vieläkin kolmen tunnin välein viidesti vuorokaudessa RTY ry:n lihavuusleikatuille tehtyjen ohjeiden mukaan sekä voin hyvin. Terveys parani huimasti!
Jos tehdään vatsalaukun ohitus niin voiko silloin annoskoot kasvaa samalla lailla?
Minä olen ollut lihava lapsesta asti. En syö herkkuja mutta terveellisiä ruokia ihan valtavat määrät.
Vierailija kirjoitti:
Se että leikkaus voisi auttaa laihtumaan nopeammin mutta toi ikuinen vitamiinien syöminen purkista tai lääkkeiden piikittäminen ei kuulosta terveelliseltä plus muut mahdolliset riskit. Tosin mieluummin se kun lihominen takaisin jollakin aikavälillä. Tällä kertaa haluan että se on viimeinen kerta, ei ikinä enää jojoilua -50kg ja kaikkea siltä väliltä useita kertoja. En voi nauttia elämästä näin. ap
Ei sen monivitamiinin ottaminen aamulla ole mikään kallis operaatio. Itse ostan ihan marketista monivitamiinini. Syön niin paljon rahkaa proteiininlähteenä ja juon puoli litraa vitaminoitua maitoa, etten edes tarvi kalsiumtabletteja. Arvot ovat olleet aina hyvät, vaikkei minua seurata enää minkään muun kuin lähinnä muodon vuoksi jos DM2 olisi epätasapainossa. Nyt olen siis saanut viettää vuosia lääkkeetöntä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Jos tehdään vatsalaukun ohitus niin voiko silloin annoskoot kasvaa samalla lailla?
Minä olen ollut lihava lapsesta asti. En syö herkkuja mutta terveellisiä ruokia ihan valtavat määrät.
Se sattuu niin paljon syödä liikaa, että vain masokisti kasvattaa annoskokoja mitään valtavia määriä. Tietenkin kaloriptoisia nesteitä voi ymmärtämättään juoda ruoka-aikojen välissä ja lihoa sillä tavalla.
Kaikille tyrkyttäjille olen sanonut, etten juo tai syö kun lääkäri on kieltänyt X:n juomisen tai syömisen. Ei edes äitini tekoitkun vääntö auta. Hän aina mankuu, että minun pitäisi syödä edes vähän hänen mielikseen. Monesti on tehnyt mieli ärähtää, ettei koko leikkaukseen olisi päädytty jos olisin oppinut kotona ettei ihmisiä tarvi miellyttää juomalla ja syömällä vasten tahtoaan.
Ainahan haetaan sitä ratkaisua missä tarvitsee itse tehdä mahdollisimman vähän. Nyt muodissa nuo uudet lääkkeet.
Ei se leikkauskaan ole ratkaisu jos ei muuta elintapojaan,hyvin moni lihoo uudelleen.
Opettele syömään kuin tavallinen ihminen. Opettele sietämään normaalia nälkää ja ahdistustasi.
Opettele puhumaan totta kai-kesta syömisesi määrästä. 
Vierailija kirjoitti:
Ilman jos pystyy, leikkauksella sitten jos ei muuten pysty.
Lihavuusleikkaukseen ei pääse mikäli syöminen ja juominen on hallitsematonta. Sen vuoksihan sitä asiaa käydään läpi monta kertaa ravitsemusterapeutin kanssa jo ennen leikkausta edeltävää ENE-dieettiä.
Kukaan ei kiellä tilaamasta vaikka heti Ravitsemusterapeuttien yhdistykseltä ohjetta lihavuusleikatun ruokavaliosta ja ryhtyä syömään ohjeen mukaan. Ainoa ero on siinä, että ennen leikkausta pitää syödä vähintään puoli kiloa kasviksia, marjoja, hedelmiä ja sieniä ja nykysuositus puoltaa jopa 800 grammaa isokokoisimmille kun se ei ole pois proteiininsaannista.
Lihavuusleikattuna ei tietenkään voi syödä tuollaista määrää kasviksia jne, koska aluksi leikattu mahalaukku vetää hädintuskin teelusikallisen ruokaa ja kuukauden leikkauksen jälkeen 2 desiä. Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että proteiini on etusijalla ja vasta sen jälkeen tulee muu. Proteiinia pitää saada vuorokaudessa gramma/painokilo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useita lihavuusleikattuja jotka ovat lihoneet kaikki kilot takaisin.
Itse olen lihavuusleikattu myös, muutuin koosta 56 kokoon 34-36.
Mutta minä tein elämäntapamuutoksen. Aloin syömään terveellisesti. En enää syö roskaruokaa tai puputa pullaa. Annoskokokin on pieni nykyään. Alkoholia ja limsoja ja mehuja en käytä. Valkoinen vilja ja riisi täysjyvätuotteina
En syö jäätelöitä, leivoksia, pullia ym turhaa ja korkean kalorin tuotteita.
Urheilen 4-5 krt viikossa, käyn salilla ja kehon kiertoharjoittelussa, Pilatesta, juoksulenkillä jne
Syön todella paljon kasviksia ja siihen kylkeen jotain proteiinin lähdettä.
Leikkaus auttaa laihdutuksessa ensimmäisen vuoden ajan, mutta ei ratkaise yhtään mitään jos ei ihminen muuta haitallisia ruokatottumuksia terveemmäksi. Siksi moni leikattu lihoo takaisin koska luulevat että itse ei tarvitse tehdä mitään, menee vain leikkaukseen. Tämä on harha.
Itse olen 170cm, 90 kiloa ja aika vaikea se on aktiivista liikuntaa aloittaa, ensinnäkin häpeän vuoksi. Myös polvikivut ja hengästyminen on isoja ongelmia. Koiralenkkejä pystyn tekemään, en juuri muuta. Salilla haluaisin käydä mutta mut naurettaisiin sieltä ulos.
Ei siellä salilla sulle naurettais.
Tyhmyytensä se nauraja ilmaisee.
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyy syömään rahkaa siltään?
Itselleni kyllä maistuu vieläkin kun sekoitan siihen kanelia ja nestemäistä steviaa.
Kun ongelma on annoskoko ja se että ajanmyötä se oma vatsalaukku on venynyt niin isoksi että yhtäkkiä annoskoon pienentäminen on vaan nimittäin pirun vaikeaa.
Eli just siksi ohitusleikkaus olisi mulle kiinnostava.
En syö sokerisia herkkuja. Mulle maustamattoman ja vanilja jogurtin sekoitus on herkku. Mutta sitä menee puoli litraa kerralla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useita lihavuusleikattuja jotka ovat lihoneet kaikki kilot takaisin.
Itse olen lihavuusleikattu myös, muutuin koosta 56 kokoon 34-36.
Mutta minä tein elämäntapamuutoksen. Aloin syömään terveellisesti. En enää syö roskaruokaa tai puputa pullaa. Annoskokokin on pieni nykyään. Alkoholia ja limsoja ja mehuja en käytä. Valkoinen vilja ja riisi täysjyvätuotteina
En syö jäätelöitä, leivoksia, pullia ym turhaa ja korkean kalorin tuotteita.
Urheilen 4-5 krt viikossa, käyn salilla ja kehon kiertoharjoittelussa, Pilatesta, juoksulenkillä jne
Syön todella paljon kasviksia ja siihen kylkeen jotain proteiinin lähdettä.
Leikkaus auttaa laihdutuksessa ensimmäisen vuoden ajan, mutta ei ratkaise yhtään mitään jos ei ihminen muuta haitallisia ruokatottumuksia terveemmäksi. Siksi moni leikattu lihoo takaisin koska luulevat että itse ei tarvitse tehdä mitään, menee vain leikkaukseen. Tämä on harha.
Söpöä, että kuvittelet olevasi jonkinlainen poikkeus ja että ihan omalla toiminnallasi ja valinnoillasi onnistut pitämään kilot pois. Tulepa viiden vuoden päästä tänne takaisin kertomaan miten meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useita lihavuusleikattuja jotka ovat lihoneet kaikki kilot takaisin.
Itse olen lihavuusleikattu myös, muutuin koosta 56 kokoon 34-36.
Mutta minä tein elämäntapamuutoksen. Aloin syömään terveellisesti. En enää syö roskaruokaa tai puputa pullaa. Annoskokokin on pieni nykyään. Alkoholia ja limsoja ja mehuja en käytä. Valkoinen vilja ja riisi täysjyvätuotteina
En syö jäätelöitä, leivoksia, pullia ym turhaa ja korkean kalorin tuotteita.
Urheilen 4-5 krt viikossa, käyn salilla ja kehon kiertoharjoittelussa, Pilatesta, juoksulenkillä jne
Syön todella paljon kasviksia ja siihen kylkeen jotain proteiinin lähdettä.
Leikkaus auttaa laihdutuksessa ensimmäisen vuoden ajan, mutta ei ratkaise yhtään mitään jos ei ihminen muuta haitallisia ruokatottumuksia terveemmäksi. Siksi moni leikattu lihoo takaisin koska luulevat että itse ei tarvitse tehdä mitään, menee vain leikkaukseen. Tämä on harha.
Itse olen 170cm, 90 kiloa ja aika vaikea se on aktiivista liikuntaa aloittaa, ensinnäkin häpeän vuoksi. Myös polvikivut ja hengästyminen on isoja ongelmia. Koiralenkkejä pystyn tekemään, en juuri muuta. Salilla haluaisin käydä mutta mut naurettaisiin sieltä ulos.
Olen saman pituinen ja painoin painavimmillani 120 kg ja urheilin koko ajan aktiivisesti. Huono kuntosi ei johdu painostasi vaan huonosta kunnostasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pystyy syömään rahkaa siltään?
Oikein hyvin. Makuaisti tottuu kun jaksaa vain totutella. Aluksi vaikka muussattua banaania joukkoon.
Minulla itselläni kesti 2 vuotta totutella erilaiseen ja terveellisempään ruokavalioon.
Nykyään en enää edes pysty juomaan mitään mehuja ja limsoja ei mitään makeaa. Jäätelökin maistuu pahalta.
Sokerittomaan ruokavalioon tottuu kyllä kun jaksaa olla sinnikäs
Tuo on ihan totta. Tiedän, että ravitsemusterapeutit eivät suosittele minkään kieltämistä itseltään, mutta minulle on helpompaa olla kokonaan ilman sokeria kuin syödä sitä kohtuudella. Syön makeita (ja suolaisia) herkkuja vain lomalla, muina aikoina en ollenkaan. (Sen sijaan syön kyllä muulloinkin elintarvikkeita, joissa on sokeria, koska en aina jaksa tehdä itse ruokaa tai mausteita, kuten sinappia.)
Joo juuri nää ravitsemusterapeuttien ohjeet. Itse en ole saanut yhtään mitään apua. Näytetään kuvia lautasmalleista ja että kaikkea saa syödä. Myös suklaata ja pullaa. Oikein olen pyytänyt erikseen muunlaisia ohjeita mutta ei onnistu. Minulle nämä ohjeet on sama asia kun alkoholistille sanoisi saat yhden pullon kaljaa päivässä, se on ok.
Älä sitten toimi ohjeiden mukaan jos ne eivät sinulle toimi. Syöt vain terveellisesti ja jätät herkut kauppaan.
Myös minä pääsin sokerikoukusta ja höttöhiilarihimosta eroon olemalla erossa kaikesta sokerisesta. Ei siis herkkuja.
Jos on addikti, niin vain täyskieltöytuminen on ainoa toimiva ratkaisu.
Ihan pätee munkin kohdalla että ainut mahdollisuus on karkeista ja suklaista kieltäytyä täysin muuten siitä tulee tapa ja pikkuhiljaa määrät kasvaa niin on käynyt ennenkin. Päteekö sama teillä muilla kaikkeen herkutteluun? Niinkun hampurilainen ja ranut sillon tällön, pitsa, jne. Vai onko näistäkin syytä ottaa asenne kieltäydyn loppurlämäksi vai onko muuten mahdollisuus taas repsahtaa ?
Ei niitä pysty syömään juuri sen ällörasvaisuuden vuoksi. Alkaa helvetillinen närästys jo yrittämisestäkin.
Riisin voi myös korvata kotimaisilla riisiä monin verroin terveellisimmillä vastineilla
eli ruokakauralla ja ruokaohralla joita vou käyttää riisin tavoin (löytyy kaupasta samasta hyllystä kuin riisit).