Laihduttaminen leikkauksen avulla vai ilman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useita lihavuusleikattuja jotka ovat lihoneet kaikki kilot takaisin.

Itse olen lihavuusleikattu myös, muutuin koosta 56 kokoon 34-36.

Mutta minä tein elämäntapamuutoksen. Aloin syömään terveellisesti. En enää syö roskaruokaa tai puputa pullaa. Annoskokokin on pieni nykyään. Alkoholia ja limsoja ja mehuja en käytä. Valkoinen vilja ja riisi täysjyvätuotteina

En syö jäätelöitä, leivoksia, pullia ym turhaa ja korkean kalorin tuotteita.

Urheilen 4-5 krt viikossa, käyn salilla ja kehon kiertoharjoittelussa, Pilatesta, juoksulenkillä jne

Syön todella paljon kasviksia ja siihen kylkeen jotain proteiinin lähdettä.

Leikkaus auttaa laihdutuksessa ensimmäisen vuoden ajan, mutta ei ratkaise yhtään mitään jos ei ihminen muuta haitallisia ruokatottumuksia terveemmäksi. Siksi moni leikattu lihoo takaisin koska luulevat että itse ei tarvitse tehdä mitään, menee vain leikkaukseen. Tämä on harha.

Kertoisitko tavanomaisesta arkipäivästäsi mitä syöt ja annoskoot ? On vaikea tämän kokoisena hahmottaa mikä on oikein. Ääripäät ylös tai alas on tuttua. ap

Syön aamulla 1-2 viipaletta täysjyväruisleipää, päällä kalkkunaleikettä tai ohuen ohutta kinkkua. Juomana vesi ja 2 kupillista kahvia.

Lounaaksi salaattia ja kasviksia ja esim broilerin rintaleike, tai vaikkapa Wokkivihanneksia ja lihaa. Juomana vesi tai rasvatonta piimää

Iltapäivällä rasvatonta ja maustamatonta rahkaa/jugurttia ja hedelmä, juomana vettä ja kahvia

Päivällisenä keittoa esim kalakeittoa, lihakeittoa, hernekeittoa yms

Iltapalana 1-2 ruisleipää leikkeleellä, tomaattia /kurkkua

HAHAHAHA, mäkin harrastin tällaista parikymppisenä. Kannattaa opetella syömään oikein ennen kuin on liian myöhäistä ja rikot jotain pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoo, että hän onnistuu kyllä laihtumaan, mutta kilot eivät pysy poissa. Tämä ei ole hyvä lähtökohta lihavuusleikkaukselle. Moni lihoaa takaisin lihavuusleikkauksen jälkeen, ja on vieläkin ikävämpää jojoilla vatsalaukku kertaalleen leikattuna kuin luonnontilassa. Onko ap:lla syytä olettaa, että hän pystyisi leikkauksen jälkeen pitäytymään paremmissa elintavoissa alkuinnostuksen jälkeen, jos se ei nytkään onnistu? Ap:n tilanteessa lähtisin hakemaan ratkaisuja muualta.

Ihmisen aivot kokevat ihannepainoksi sen korkeimman saavutetun painon. Keho ja aivot tekevät kaikkensa, että ihminen lihoo takaisin. Sen vuoksi laihtuneena pysyminen onkin niin hankalaa.

Leikattuna jo pelkkä ajatus mahalaukun repeämisestä syömällä liikaa on sellainen pelote, että pistää kyllä miettimään mitä ja kuinka paljon syö. Toiseksi liikaa syöminen sattuu ja oksettaa eli stoppi tulee todella nopeasti. Oksennus voi lentää suorassa kaaressa eteen ennen kuin ehtii vessaan.

briteissä laitetaan vatsalaukkuun pallo, joka tuo kylläisyyden tunnetta. Kun potilas on sitten laihtunut + omaksunut terveellisen itselleen sopivan ruokavalion, pallo poistetaan. Minusta tuo on parempi keino: kehosta ei amputoida mitään tai tehdä mitään koko loppuelämään vaukuttavia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

mieti haluatko elää loppuelämäsi siten, että syöt hyvin tiuhaan tahtiin hyvin pieniä annoksia. Mieti mitä se tekee hampaille. Ota selvää leikkauksen mahdollisista sivuvaikutuksista ja haitoista.

Itse sanoisin, että ilman leikkausta on parempi

eikös sitä leikkausstakin varten pidä todistaa, että kykenee noudattamaan ruokavaliota ja kontrolloimaan syömistään, joten jos onko leikkaus tarpeen vain nopeamman lopputuloksen vuoksi. Ehkä sitten jaksaisi kulkea sen hitaammankin matkan.

Jännä juttu kun minulle ei ole tullut mitään haittoja hampaisiin, vaikka leikkauksesta on pian 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mieti haluatko elää loppuelämäsi siten, että syöt hyvin tiuhaan tahtiin hyvin pieniä annoksia. Mieti mitä se tekee hampaille. Ota selvää leikkauksen mahdollisista sivuvaikutuksista ja haitoista.

Itse sanoisin, että ilman leikkausta on parempi

eikös sitä leikkausstakin varten pidä todistaa, että kykenee noudattamaan ruokavaliota ja kontrolloimaan syömistään, joten jos onko leikkaus tarpeen vain nopeamman lopputuloksen vuoksi. Ehkä sitten jaksaisi kulkea sen hitaammankin matkan.

Jännä juttu kun minulle ei ole tullut mitään haittoja hampaisiin, vaikka leikkauksesta on pian 10 vuotta.

ihmisen hampaita ei ole tehty kestämään jatkuvia happohyökkäyksia ja siksi ei suositella jatkuvaa syömistä. mutta onhan se varmaan parempi, että paino pysyy sittan pakolla sallituissa rajoissa, uusia hampaita saa aina. (tuo ei sitten ollut mitään piiloteltua veetuilua, jos joku sitä alkaa niin tulkita)

Vierailija kirjoitti:

Leikkauskin vaatii elintapojen muuttamista ettei mahalaukku veny uudestaan entisiin mittoihinsa niin kuin monelle lihavuusleikkauksessa olleelle on käynyt. Miksi siis mennä leikkaukseen, kun elintapojen muutoksillakin voi pudottaa painoa tosin vähemmän pitemmällä aikavälillä. Pudottamalla painoa vähän kerrassaan keho kuitenkin sopeutuu paremmin painon putoamiseen eikä löysää nahkaaaan jää niin siinä määrin kuin leikkauksesta yleensä jää.

Nahan löysyys on kiinni kudostyypistä ja iästä. Nuoremmalla on yleensä napakampi ja helpommin kiinteytyvä iho. Joka tapauksessa kun ikää alkaa olla suunnilleen 60, alkaa iho löystyä. Jokainen tuntee varmaan jonkun sen ikäisen, jolla iho on alkanut vaihdevuosina löystyä. Piirteet ikäänkuin valahtavat alas ja se johtuu hormonaalisista muutoksista.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan haetaan sitä ratkaisua missä tarvitsee itse tehdä mahdollisimman vähän. Nyt muodissa nuo uudet lääkkeet. 

Ei se leikkauskaan ole ratkaisu jos ei muuta elintapojaan,hyvin moni lihoo uudelleen.

Koko ajan on keskustelussa korostettu, että niitä ruokatapoja muutetaan jo ennen leikkausta. Kukaan ei ole väittänyt, että muka voisi olla muuttamatta mitään. Tietenkin pitää muuttaa ruokavalioa. Muu olisi silkkaa hulluutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mieti haluatko elää loppuelämäsi siten, että syöt hyvin tiuhaan tahtiin hyvin pieniä annoksia. Mieti mitä se tekee hampaille. Ota selvää leikkauksen mahdollisista sivuvaikutuksista ja haitoista.

Itse sanoisin, että ilman leikkausta on parempi

eikös sitä leikkausstakin varten pidä todistaa, että kykenee noudattamaan ruokavaliota ja kontrolloimaan syömistään, joten jos onko leikkaus tarpeen vain nopeamman lopputuloksen vuoksi. Ehkä sitten jaksaisi kulkea sen hitaammankin matkan.

Jännä juttu kun minulle ei ole tullut mitään haittoja hampaisiin, vaikka leikkauksesta on pian 10 vuotta.

ihmisen hampaita ei ole tehty kestämään jatkuvia happohyökkäyksia ja siksi ei suositella jatkuvaa syömistä. mutta onhan se varmaan parempi, että paino pysyy sittan pakolla sallituissa rajoissa, uusia hampaita saa aina. (tuo ei sitten ollut mitään piiloteltua veetuilua, jos joku sitä alkaa niin tulkita)

Mitä jatkuvaa syömistä on syödä viisi pientä ateriaa vuorokaudessa? Minä ainakin voin purra kaksi palaa ksylitolipurkkaa ruokailun jälkeen. Ne pitkät syömä- ja juomasessiot vasta hampaita kuluttavatkin.

Vaihtoehto leikkauksella on lääkehoito, jota pitää jatkaa loppu elämän. Mutta mielestäni parempi, sillä lääkkeen kanssa elämä on hyvin helppoa.

Samaan aikaan toki kannattaa syödä terveellisesti, mutta näitä terveellisiä valintoja on tuhat kertaa helpompi tehdä kuin ilman lääkettä. Lisäksi annoskoot pienenevät itsestään.

Olenmenossa lihavuusleikkaukseen ja totean vaan että tie on ollut pitkä ja kivinen. Missään tapauksessa en jättäisi tätä tilaisuutta käyttämättä. Puheet silpomisesta ja elinajanodotteen lyhenemisestä on silkkaa potaskaa. Jokainen, joka tälle polulle on lähtenyt kunnallisen terveydenhuollon kautta, tietää että muuta vaihtoehtoa ei ole pelastaa oma elämä.

Vierailija kirjoitti:

Olenmenossa lihavuusleikkaukseen ja totean vaan että tie on ollut pitkä ja kivinen. Missään tapauksessa en jättäisi tätä tilaisuutta käyttämättä. Puheet silpomisesta ja elinajanodotteen lyhenemisestä on silkkaa potaskaa. Jokainen, joka tälle polulle on lähtenyt kunnallisen terveydenhuollon kautta, tietää että muuta vaihtoehtoa ei ole pelastaa oma elämä.

Onhan se silpomista. Miksi et sitä hyväksy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenmenossa lihavuusleikkaukseen ja totean vaan että tie on ollut pitkä ja kivinen. Missään tapauksessa en jättäisi tätä tilaisuutta käyttämättä. Puheet silpomisesta ja elinajanodotteen lyhenemisestä on silkkaa potaskaa. Jokainen, joka tälle polulle on lähtenyt kunnallisen terveydenhuollon kautta, tietää että muuta vaihtoehtoa ei ole pelastaa oma elämä.

Onhan se silpomista. Miksi et sitä hyväksy?

Niin no samalla tavalla kai kun sappirakonpoisto, sydämen ohitusleikkaus, pallolaajennus, kitarisaleikkaus tai mikä tahansa muu kirurginen toimenpide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mieti haluatko elää loppuelämäsi siten, että syöt hyvin tiuhaan tahtiin hyvin pieniä annoksia. Mieti mitä se tekee hampaille. Ota selvää leikkauksen mahdollisista sivuvaikutuksista ja haitoista.

Itse sanoisin, että ilman leikkausta on parempi

eikös sitä leikkausstakin varten pidä todistaa, että kykenee noudattamaan ruokavaliota ja kontrolloimaan syömistään, joten jos onko leikkaus tarpeen vain nopeamman lopputuloksen vuoksi. Ehkä sitten jaksaisi kulkea sen hitaammankin matkan.

Jännä juttu kun minulle ei ole tullut mitään haittoja hampaisiin, vaikka leikkauksesta on pian 10 vuotta.

ihmisen hampaita ei ole tehty kestämään jatkuvia happohyökkäyksia ja siksi ei suositella jatkuvaa syömistä. mutta onhan se varmaan parempi, että paino pysyy sittan pakolla sallituissa rajoissa, uusia hampaita saa aina. (tuo ei sitten ollut mitään piiloteltua veetuilua, jos joku sitä alkaa niin tulkita)

Mitä jatkuvaa syömistä on syödä viisi pientä ateriaa vuorokaudessa? Minä ainakin voin purra kaksi palaa ksylitolipurkkaa ruokailun jälkeen. Ne pitkät syömä- ja juomasessiot vasta hampaita kuluttavatkin.

Olen samaa mieltä. Minä olen aina syönyt 5x päivässä. Hampaat on hyvässä kunnossa.

Tiedän kaksi laihdutusleikkauksessa käynyttä ja molemmat ovat lihoneet takaisin. Otanta on toki pieni.

Muistelen lukeneeni jossakin suomalaisessa mediassa tutkimuksesta, jossa oli tutkittu kahta ryhmää, jossa toisille tehtiin laihdutusleikkaus ja toisille ei. Siis placebotutkimus, vai voiko niin leikkauksen kohdalla sanoa. Tulokset viittasivat siihen, että eroa ryhmien välillä ei ollut, ja että kyse on siis omasta motivaatiosta ja sitoutumisesta muutokseen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kaksi laihdutusleikkauksessa käynyttä ja molemmat ovat lihoneet takaisin. Otanta on toki pieni.

Muistelen lukeneeni jossakin suomalaisessa mediassa tutkimuksesta, jossa oli tutkittu kahta ryhmää, jossa toisille tehtiin laihdutusleikkaus ja toisille ei. Siis placebotutkimus, vai voiko niin leikkauksen kohdalla sanoa. Tulokset viittasivat siihen, että eroa ryhmien välillä ei ollut, ja että kyse on siis omasta motivaatiosta ja sitoutumisesta muutokseen.

Minä tunnen myös kaksi laihdutusleikattua, jotka ovat pitäneet painonsa poissa. Hoikkia ovat.

Mites nyt suu pannaan.