Laihduttaminen leikkauksen avulla vai ilman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystyy syömään rahkaa siltään?

Oikein hyvin. Makuaisti tottuu kun jaksaa vain totutella. Aluksi vaikka muussattua banaania joukkoon.

Minulla itselläni kesti 2 vuotta totutella erilaiseen ja terveellisempään ruokavalioon.

Nykyään en enää edes pysty juomaan mitään mehuja ja limsoja ei mitään makeaa. Jäätelökin maistuu pahalta.

Sokerittomaan ruokavalioon tottuu kyllä kun jaksaa olla sinnikäs

Tuo on ihan totta. Tiedän, että ravitsemusterapeutit eivät suosittele minkään kieltämistä itseltään, mutta minulle on helpompaa olla kokonaan ilman sokeria kuin syödä sitä kohtuudella. Syön makeita (ja suolaisia) herkkuja vain lomalla, muina aikoina en ollenkaan. (Sen sijaan syön kyllä muulloinkin elintarvikkeita, joissa on sokeria, koska en aina jaksa tehdä itse ruokaa tai mausteita, kuten sinappia.)

Joo juuri nää ravitsemusterapeuttien ohjeet. Itse en ole saanut yhtään mitään apua. Näytetään kuvia lautasmalleista ja että kaikkea saa syödä. Myös suklaata ja pullaa. Oikein olen pyytänyt erikseen muunlaisia ohjeita mutta ei onnistu. Minulle nämä ohjeet on sama asia kun alkoholistille sanoisi saat yhden pullon kaljaa päivässä, se on ok.

Älä sitten toimi ohjeiden mukaan jos ne eivät sinulle toimi. Syöt vain terveellisesti ja jätät herkut kauppaan.

Myös minä pääsin sokerikoukusta ja höttöhiilarihimosta eroon olemalla erossa kaikesta sokerisesta. Ei siis herkkuja.

Jos on addikti, niin vain täyskieltöytuminen on ainoa toimiva ratkaisu.

Ihan pätee munkin kohdalla että ainut mahdollisuus on karkeista ja suklaista kieltäytyä täysin muuten siitä tulee tapa ja pikkuhiljaa määrät kasvaa niin on käynyt ennenkin. Päteekö sama teillä muilla kaikkeen herkutteluun? Niinkun hampurilainen ja ranut sillon tällön, pitsa, jne. Vai onko näistäkin syytä ottaa asenne kieltäydyn loppurlämäksi vai onko muuten mahdollisuus taas repsahtaa ?

Vierailija kirjoitti:

Muistan vielä sen tunteen kun ensimmäistä kertaa vesi herahti kielelle kaupan HEVI osastolla! Kaikki ne porkkanat ja salaatit.

Itse ainakin opin tykkäämään kasviksista, en kyllästy niihin koskaan

Kauanko tohon meni aikaa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystyy syömään rahkaa siltään?

Oikein hyvin. Makuaisti tottuu kun jaksaa vain totutella. Aluksi vaikka muussattua banaania joukkoon.

Minulla itselläni kesti 2 vuotta totutella erilaiseen ja terveellisempään ruokavalioon.

Nykyään en enää edes pysty juomaan mitään mehuja ja limsoja ei mitään makeaa. Jäätelökin maistuu pahalta.

Sokerittomaan ruokavalioon tottuu kyllä kun jaksaa olla sinnikäs

Tuo on ihan totta. Tiedän, että ravitsemusterapeutit eivät suosittele minkään kieltämistä itseltään, mutta minulle on helpompaa olla kokonaan ilman sokeria kuin syödä sitä kohtuudella. Syön makeita (ja suolaisia) herkkuja vain lomalla, muina aikoina en ollenkaan. (Sen sijaan syön kyllä muulloinkin elintarvikkeita, joissa on sokeria, koska en aina jaksa tehdä itse ruokaa tai mausteita, kuten sinappia.)

Joo juuri nää ravitsemusterapeuttien ohjeet. Itse en ole saanut yhtään mitään apua. Näytetään kuvia lautasmalleista ja että kaikkea saa syödä. Myös suklaata ja pullaa. Oikein olen pyytänyt erikseen muunlaisia ohjeita mutta ei onnistu. Minulle nämä ohjeet on sama asia kun alkoholistille sanoisi saat yhden pullon kaljaa päivässä, se on ok.

Älä sitten toimi ohjeiden mukaan jos ne eivät sinulle toimi. Syöt vain terveellisesti ja jätät herkut kauppaan.

Myös minä pääsin sokerikoukusta ja höttöhiilarihimosta eroon olemalla erossa kaikesta sokerisesta. Ei siis herkkuja.

Jos on addikti, niin vain täyskieltöytuminen on ainoa toimiva ratkaisu.

Ihan pätee munkin kohdalla että ainut mahdollisuus on karkeista ja suklaista kieltäytyä täysin muuten siitä tulee tapa ja pikkuhiljaa määrät kasvaa niin on käynyt ennenkin. Päteekö sama teillä muilla kaikkeen herkutteluun? Niinkun hampurilainen ja ranut sillon tällön, pitsa, jne. Vai onko näistäkin syytä ottaa asenne kieltäydyn loppurlämäksi vai onko muuten mahdollisuus taas repsahtaa ?

Syön uppopaistettuja ruokia kuten ranskalaisia vain lomalla eli lasken ne herkuiksi. Sen sijaan pizzaa ja muita nouto/ravintolaruokia (nepalilaista, sushia, intialaista jne) syön satunnaisesti muulloinkin. Syynä ei ole pelkästään laihduttaminen vaan uppopaistamisessa käytettävän öljyn haitat. En nyt lähde etsimään linkkiä, mutta kun öljyä kuumennetaan pitkään ja/tai käytetään uudestaan, niin siihen muodostuu haitallisia yhdistelmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pystyy syömään rahkaa siltään?

Oikein hyvin. Makuaisti tottuu kun jaksaa vain totutella. Aluksi vaikka muussattua banaania joukkoon.

Minulla itselläni kesti 2 vuotta totutella erilaiseen ja terveellisempään ruokavalioon.

Nykyään en enää edes pysty juomaan mitään mehuja ja limsoja ei mitään makeaa. Jäätelökin maistuu pahalta.

Sokerittomaan ruokavalioon tottuu kyllä kun jaksaa olla sinnikäs

Tuo on ihan totta. Tiedän, että ravitsemusterapeutit eivät suosittele minkään kieltämistä itseltään, mutta minulle on helpompaa olla kokonaan ilman sokeria kuin syödä sitä kohtuudella. Syön makeita (ja suolaisia) herkkuja vain lomalla, muina aikoina en ollenkaan. (Sen sijaan syön kyllä muulloinkin elintarvikkeita, joissa on sokeria, koska en aina jaksa tehdä itse ruokaa tai mausteita, kuten sinappia.)

Joo juuri nää ravitsemusterapeuttien ohjeet. Itse en ole saanut yhtään mitään apua. Näytetään kuvia lautasmalleista ja että kaikkea saa syödä. Myös suklaata ja pullaa. Oikein olen pyytänyt erikseen muunlaisia ohjeita mutta ei onnistu. Minulle nämä ohjeet on sama asia kun alkoholistille sanoisi saat yhden pullon kaljaa päivässä, se on ok.

Älä sitten toimi ohjeiden mukaan jos ne eivät sinulle toimi. Syöt vain terveellisesti ja jätät herkut kauppaan.

Myös minä pääsin sokerikoukusta ja höttöhiilarihimosta eroon olemalla erossa kaikesta sokerisesta. Ei siis herkkuja.

Jos on addikti, niin vain täyskieltöytuminen on ainoa toimiva ratkaisu.

Ihan pätee munkin kohdalla että ainut mahdollisuus on karkeista ja suklaista kieltäytyä täysin muuten siitä tulee tapa ja pikkuhiljaa määrät kasvaa niin on käynyt ennenkin. Päteekö sama teillä muilla kaikkeen herkutteluun? Niinkun hampurilainen ja ranut sillon tällön, pitsa, jne. Vai onko näistäkin syytä ottaa asenne kieltäydyn loppurlämäksi vai onko muuten mahdollisuus taas repsahtaa ?

Voin vain itse kertoa oman kokemukseni. Pääsin pysyvästi eroon kaikesta lihottavasta terveelliseen syömiseen noin vähän alle 2 vuodessa.

Nykyään pystyn syömään esim yhden hampurilaisen eikä se aiheuta mitään himoja tai lisää sortumisia. Ainoa on, että se hampurilainen ei enää maistu yhtä hyvältä kuin ennen.

Minun vaarallinen herkku on irtokarkit.

Niitä en edelleen voi syödä tai jään niihin koukkuun. Joskus ostan mutta vain vähän. Ei siis kotiin kuin etittäin, erittäin harvoin ja vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan vielä sen tunteen kun ensimmäistä kertaa vesi herahti kielelle kaupan HEVI osastolla! Kaikki ne porkkanat ja salaatit.

Itse ainakin opin tykkäämään kasviksista, en kyllästy niihin koskaan

Kauanko tohon meni aikaa ?

Olen eri ja vastaan vähän aiheen sivusta, kun en itse muista kauanko olisi mennyt siihen, että opin tykkäämään kasviksista, kun olen niitä syönyt vuosikausia. Mutta: suolistobakteereita tutkitaan nykyaikana paljon. Monipuolinen ravinto monipuolistaa suolistobakteereita. Ilman minkäänlaista tieteellistä pohjaa väitteelleni uskon itse, että kun syö paljon kasviksia, niin suoleen muodostuu sellaisia suolistobakteereja, jotka saavat haluamaan jatkossakin kasviksia.

Ap kertoo, että hän onnistuu kyllä laihtumaan, mutta kilot eivät pysy poissa. Tämä ei ole hyvä lähtökohta lihavuusleikkaukselle. Moni lihoaa takaisin lihavuusleikkauksen jälkeen, ja on vieläkin ikävämpää jojoilla vatsalaukku kertaalleen leikattuna kuin luonnontilassa. Onko ap:lla syytä olettaa, että hän pystyisi leikkauksen jälkeen pitäytymään paremmissa elintavoissa alkuinnostuksen jälkeen, jos se ei nytkään onnistu? Ap:n tilanteessa lähtisin hakemaan ratkaisuja muualta.

Vierailija kirjoitti:

Ap kertoo, että hän onnistuu kyllä laihtumaan, mutta kilot eivät pysy poissa. Tämä ei ole hyvä lähtökohta lihavuusleikkaukselle. Moni lihoaa takaisin lihavuusleikkauksen jälkeen, ja on vieläkin ikävämpää jojoilla vatsalaukku kertaalleen leikattuna kuin luonnontilassa. Onko ap:lla syytä olettaa, että hän pystyisi leikkauksen jälkeen pitäytymään paremmissa elintavoissa alkuinnostuksen jälkeen, jos se ei nytkään onnistu? Ap:n tilanteessa lähtisin hakemaan ratkaisuja muualta.

Tämä on totta! Lihavuusleikkaus on toimiva ratkaisu silloin kun pystyy tekemään pysyviä, terveellisiä ratkaisuja. Jos jojoilee, leikkaus ei toimi jojoilijalle.

Myös professori sanoi minulle että leikatun tulee urheilla säännöllisesti koska iso laihtuminen vähentää lihasmassaa. Myös lihasmassan kasvattaminen nopeuttaa aineenvaihduntaa ja estää säästöliekkiä tehokkaasti. Kun liikkuu saa Muös syödä vähän rennommin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan vielä sen tunteen kun ensimmäistä kertaa vesi herahti kielelle kaupan HEVI osastolla! Kaikki ne porkkanat ja salaatit.

Itse ainakin opin tykkäämään kasviksista, en kyllästy niihin koskaan

Kauanko tohon meni aikaa ?

Olen eri ja vastaan vähän aiheen sivusta, kun en itse muista kauanko olisi mennyt siihen, että opin tykkäämään kasviksista, kun olen niitä syönyt vuosikausia. Mutta: suolistobakteereita tutkitaan nykyaikana paljon. Monipuolinen ravinto monipuolistaa suolistobakteereita. Ilman minkäänlaista tieteellistä pohjaa väitteelleni uskon itse, että kun syö paljon kasviksia, niin suoleen muodostuu sellaisia suolistobakteereja, jotka saavat haluamaan jatkossakin kasviksia.

Uskon tämän. T: se kasviksia himoitseva

mieti haluatko elää loppuelämäsi siten, että syöt hyvin tiuhaan tahtiin hyvin pieniä annoksia. Mieti mitä se tekee hampaille. Ota selvää leikkauksen mahdollisista sivuvaikutuksista ja haitoista.

Itse sanoisin, että ilman leikkausta on parempi

eikös sitä leikkausstakin varten pidä todistaa, että kykenee noudattamaan ruokavaliota ja kontrolloimaan syömistään, joten jos onko leikkaus tarpeen vain nopeamman lopputuloksen vuoksi. Ehkä sitten jaksaisi kulkea sen hitaammankin matkan.

Leikkauksen jälkeen joudut säännöstelemään syömisiäsi todella tarkkaan. Syöt vain pienen pienen annoksen kerralla.

Voisitko tehdä sen ilman leikkausta, että alat syömään painoa pudottavasti?

Ilman leikkausta annoksia ei tarvitse pienentää, kun muutat niiden sisältöä.

Laihtuminen ON yksinkertaista, kun sen vain tekee, mutta riippuvuus syömiseen tai lihottavaan ruoan sisältöön on se minkä yli on päästävä. Itse laihtuminen ei useimmiten ole monimutkaista (poislukien tietyt sairaudet).

Syö iso annos, mutta muuta sen sisältöä.

Yksinkertainen esimerkki:

100g kanaa

100g riisiä

200-500g salaattia, herneitä, tomaattia, porkkanaa, parsakaalia, kukkakaalia, paprikaa, kurkkua, ananasta, oliivia, kiinankaalia, mangoldia, vesimelonia, cantaloupemelonia, vihreitä papuja, artisokkaa, sipulia, kesäkurpitsaa, appelsiinia, omenaa, punajuurta, avokadoa, puolukoita, karpaloita, mustikoita, pähkinöitä, siemeniä, basilikaa, persiljaa jne.

Juomaksi vettä. Karkit, limut, energiajuomat, valmisruoat, makeutusaineet, margariinit, suurin osa maitotuotteista ja sipsit pois. Kasvispainotteinen ruokavalio jatkuu päivittäin.

Tähän ei kaikki vaan pysty. Silloin leikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Leikkauksen jälkeen joudut säännöstelemään syömisiäsi todella tarkkaan. Syöt vain pienen pienen annoksen kerralla.

Voisitko tehdä sen ilman leikkausta, että alat syömään painoa pudottavasti?

Ilman leikkausta annoksia ei tarvitse pienentää, kun muutat niiden sisältöä.

Laihtuminen ON yksinkertaista, kun sen vain tekee, mutta riippuvuus syömiseen tai lihottavaan ruoan sisältöön on se minkä yli on päästävä. Itse laihtuminen ei useimmiten ole monimutkaista (poislukien tietyt sairaudet).

Syö iso annos, mutta muuta sen sisältöä.

Yksinkertainen esimerkki:

100g kanaa

100g riisiä

200-500g salaattia, herneitä, tomaattia, porkkanaa, parsakaalia, kukkakaalia, paprikaa, kurkkua, ananasta, oliivia, kiinankaalia, mangoldia, vesimelonia, cantaloupemelonia, vihreitä papuja, artisokkaa, sipulia, kesäkurpitsaa, appelsiinia, omenaa, punajuurta, avokadoa, puolukoita, karpaloita, mustikoita, pähkinöitä, siemeniä, basilikaa, persiljaa jne.

Juomaksi vettä. Karkit, limut, energiajuomat, valmisruoat, makeutusaineet, margariinit, suurin osa maitotuotteista ja sipsit pois. Kasvispainotteinen ruokavalio jatkuu päivittäin.

Tähän ei kaikki vaan pysty. Silloin leikkaukseen.

Riisissä ei ole mitään tärkeitä ravinteita, en ymmärrä miksi aina tuputetaan juuri sitä. Perunakin on parempi hiilihydraatti lautaselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkauksen jälkeen joudut säännöstelemään syömisiäsi todella tarkkaan. Syöt vain pienen pienen annoksen kerralla.

Voisitko tehdä sen ilman leikkausta, että alat syömään painoa pudottavasti?

Ilman leikkausta annoksia ei tarvitse pienentää, kun muutat niiden sisältöä.

Laihtuminen ON yksinkertaista, kun sen vain tekee, mutta riippuvuus syömiseen tai lihottavaan ruoan sisältöön on se minkä yli on päästävä. Itse laihtuminen ei useimmiten ole monimutkaista (poislukien tietyt sairaudet).

Syö iso annos, mutta muuta sen sisältöä.

Yksinkertainen esimerkki:

100g kanaa

100g riisiä

200-500g salaattia, herneitä, tomaattia, porkkanaa, parsakaalia, kukkakaalia, paprikaa, kurkkua, ananasta, oliivia, kiinankaalia, mangoldia, vesimelonia, cantaloupemelonia, vihreitä papuja, artisokkaa, sipulia, kesäkurpitsaa, appelsiinia, omenaa, punajuurta, avokadoa, puolukoita, karpaloita, mustikoita, pähkinöitä, siemeniä, basilikaa, persiljaa jne.

Juomaksi vettä. Karkit, limut, energiajuomat, valmisruoat, makeutusaineet, margariinit, suurin osa maitotuotteista ja sipsit pois. Kasvispainotteinen ruokavalio jatkuu päivittäin.

Tähän ei kaikki vaan pysty. Silloin leikkaukseen.

Riisissä ei ole mitään tärkeitä ravinteita, en ymmärrä miksi aina tuputetaan juuri sitä. Perunakin on parempi hiilihydraatti lautaselle.

No se oli esimerkki. Sen tilalla voi olla esim. yksi pala ruisleipää, kauraleipää tai vähän perunaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkauksen jälkeen joudut säännöstelemään syömisiäsi todella tarkkaan. Syöt vain pienen pienen annoksen kerralla.

Voisitko tehdä sen ilman leikkausta, että alat syömään painoa pudottavasti?

Ilman leikkausta annoksia ei tarvitse pienentää, kun muutat niiden sisältöä.

Laihtuminen ON yksinkertaista, kun sen vain tekee, mutta riippuvuus syömiseen tai lihottavaan ruoan sisältöön on se minkä yli on päästävä. Itse laihtuminen ei useimmiten ole monimutkaista (poislukien tietyt sairaudet).

Syö iso annos, mutta muuta sen sisältöä.

Yksinkertainen esimerkki:

100g kanaa

100g riisiä

200-500g salaattia, herneitä, tomaattia, porkkanaa, parsakaalia, kukkakaalia, paprikaa, kurkkua, ananasta, oliivia, kiinankaalia, mangoldia, vesimelonia, cantaloupemelonia, vihreitä papuja, artisokkaa, sipulia, kesäkurpitsaa, appelsiinia, omenaa, punajuurta, avokadoa, puolukoita, karpaloita, mustikoita, pähkinöitä, siemeniä, basilikaa, persiljaa jne.

Juomaksi vettä. Karkit, limut, energiajuomat, valmisruoat, makeutusaineet, margariinit, suurin osa maitotuotteista ja sipsit pois. Kasvispainotteinen ruokavalio jatkuu päivittäin.

Tähän ei kaikki vaan pysty. Silloin leikkaukseen.

Riisissä ei ole mitään tärkeitä ravinteita, en ymmärrä miksi aina tuputetaan juuri sitä. Perunakin on parempi hiilihydraatti lautaselle.

Tuosta kasvisvalikoimasta saa niitä ravinteita reilusti.

Vierailija kirjoitti:

mieti haluatko elää loppuelämäsi siten, että syöt hyvin tiuhaan tahtiin hyvin pieniä annoksia. Mieti mitä se tekee hampaille. Ota selvää leikkauksen mahdollisista sivuvaikutuksista ja haitoista.

Itse sanoisin, että ilman leikkausta on parempi

eikös sitä leikkausstakin varten pidä todistaa, että kykenee noudattamaan ruokavaliota ja kontrolloimaan syömistään, joten jos onko leikkaus tarpeen vain nopeamman lopputuloksen vuoksi. Ehkä sitten jaksaisi kulkea sen hitaammankin matkan.

En olisi ikinä pystynyt laihtumaan -70 kg ilman leikkausta. Laihduin tuon verran 1 1-/2 vuodessa.

Pääsin eroon kaikista lääkkeistä, mm verenpaine ja kolestrolilääkkeistä. Pääsin eroon C-pap ylipaine laitteesta ja kroonisista polvikivuista.

Elämänlaatuni parani leikkauksen takia 100%!!

Sain takas terveyteni. Myös ulkonäkö muuttui täysin. Miehet alkoivat katsella ja esim kaupassa vieras mies pysäytti ja kehui vartaloani ja kasvoja ja pyysi treffeille.

Sain myös laihduttuani sain töissä ylennyksen ja palkan korotuksen.

Elämäni muuttui täysin eikä mitään ongelmia ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Leikkauksen jälkeen joudut säännöstelemään syömisiäsi todella tarkkaan. Syöt vain pienen pienen annoksen kerralla.

Voisitko tehdä sen ilman leikkausta, että alat syömään painoa pudottavasti?

Ilman leikkausta annoksia ei tarvitse pienentää, kun muutat niiden sisältöä.

Laihtuminen ON yksinkertaista, kun sen vain tekee, mutta riippuvuus syömiseen tai lihottavaan ruoan sisältöön on se minkä yli on päästävä. Itse laihtuminen ei useimmiten ole monimutkaista (poislukien tietyt sairaudet).

Syö iso annos, mutta muuta sen sisältöä.

Yksinkertainen esimerkki:

100g kanaa

100g riisiä

200-500g salaattia, herneitä, tomaattia, porkkanaa, parsakaalia, kukkakaalia, paprikaa, kurkkua, ananasta, oliivia, kiinankaalia, mangoldia, vesimelonia, cantaloupemelonia, vihreitä papuja, artisokkaa, sipulia, kesäkurpitsaa, appelsiinia, omenaa, punajuurta, avokadoa, puolukoita, karpaloita, mustikoita, pähkinöitä, siemeniä, basilikaa, persiljaa jne.

Juomaksi vettä. Karkit, limut, energiajuomat, valmisruoat, makeutusaineet, margariinit, suurin osa maitotuotteista ja sipsit pois. Kasvispainotteinen ruokavalio jatkuu päivittäin.

Tähän ei kaikki vaan pysty. Silloin leikkaukseen.

Minä pysyvästi laihtunut olen tästä täysin samaa mieltä. Itse syön juuri antamasi esimerkin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useita lihavuusleikattuja jotka ovat lihoneet kaikki kilot takaisin.

Itse olen lihavuusleikattu myös, muutuin koosta 56 kokoon 34-36.

Mutta minä tein elämäntapamuutoksen. Aloin syömään terveellisesti. En enää syö roskaruokaa tai puputa pullaa. Annoskokokin on pieni nykyään. Alkoholia ja limsoja ja mehuja en käytä. Valkoinen vilja ja riisi täysjyvätuotteina

En syö jäätelöitä, leivoksia, pullia ym turhaa ja korkean kalorin tuotteita.

Urheilen 4-5 krt viikossa, käyn salilla ja kehon kiertoharjoittelussa, Pilatesta, juoksulenkillä jne

Syön todella paljon kasviksia ja siihen kylkeen jotain proteiinin lähdettä.

Leikkaus auttaa laihdutuksessa ensimmäisen vuoden ajan, mutta ei ratkaise yhtään mitään jos ei ihminen muuta haitallisia ruokatottumuksia terveemmäksi. Siksi moni leikattu lihoo takaisin koska luulevat että itse ei tarvitse tehdä mitään, menee vain leikkaukseen. Tämä on harha.

Itse olen 170cm, 90 kiloa ja aika vaikea se on aktiivista liikuntaa aloittaa, ensinnäkin häpeän vuoksi. Myös polvikivut ja hengästyminen on isoja ongelmia. Koiralenkkejä pystyn tekemään, en juuri muuta. Salilla haluaisin käydä mutta mut naurettaisiin sieltä ulos.

Minulla on kulumat molemmissa polvissa johtuen siitä että olin ennen BMI 60!! Jatkuvat kivut polvissa ja selässä. Kivut häipyivät kun aloin liikkumaan. Liikunta tekee nivelille hyvää, koska liike voitelee polvet, näin minulle sanoi lääkäri.

Kun laihdutin liikakilot pystyin sen jälkeen urheilemaan täysin normaalisti.

Salille menin vaikka ensin olin ylipainoinen. Kukaan ei nauranut tai pilkannut. Palkkasin oman PT:n ja nyt on urheilullinen, hoikka kroppa.

Kannattaa kiinnittää huomiota itsetuntoon ja lopettaa kaikki tekosyyt. Jostain on aina alotettava jos haluaa muutosta omaan elämään.

Muutos vaatii aina työtä sen eteen

Vähän epäilen tuota sinun BMI:tä :)

Ei se lihavuusleikkaus ole ratkaisu, ellei ole valmis tekemään samalla monia muita isoja ratkaisuja. Esimerkiksi pienentämään annoskokoja radikaalisti, ja lisäksi annosten koostumusta. Nestemäistä pari viikkoa, sitten sosemaista kuukausi-pari. Koko ajan uhkana erilaiset sivuoireet. Kannattaa kokeilla esim. apteekin valmisteilla ja vauvanruuilla, etukäteen, onko sinusta tähän, ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useita lihavuusleikattuja jotka ovat lihoneet kaikki kilot takaisin.

Itse olen lihavuusleikattu myös, muutuin koosta 56 kokoon 34-36.

Mutta minä tein elämäntapamuutoksen. Aloin syömään terveellisesti. En enää syö roskaruokaa tai puputa pullaa. Annoskokokin on pieni nykyään. Alkoholia ja limsoja ja mehuja en käytä. Valkoinen vilja ja riisi täysjyvätuotteina

En syö jäätelöitä, leivoksia, pullia ym turhaa ja korkean kalorin tuotteita.

Urheilen 4-5 krt viikossa, käyn salilla ja kehon kiertoharjoittelussa, Pilatesta, juoksulenkillä jne

Syön todella paljon kasviksia ja siihen kylkeen jotain proteiinin lähdettä.

Leikkaus auttaa laihdutuksessa ensimmäisen vuoden ajan, mutta ei ratkaise yhtään mitään jos ei ihminen muuta haitallisia ruokatottumuksia terveemmäksi. Siksi moni leikattu lihoo takaisin koska luulevat että itse ei tarvitse tehdä mitään, menee vain leikkaukseen. Tämä on harha.

Itse olen 170cm, 90 kiloa ja aika vaikea se on aktiivista liikuntaa aloittaa, ensinnäkin häpeän vuoksi. Myös polvikivut ja hengästyminen on isoja ongelmia. Koiralenkkejä pystyn tekemään, en juuri muuta. Salilla haluaisin käydä mutta mut naurettaisiin sieltä ulos.

Minulla on kulumat molemmissa polvissa johtuen siitä että olin ennen BMI 60!! Jatkuvat kivut polvissa ja selässä. Kivut häipyivät kun aloin liikkumaan. Liikunta tekee nivelille hyvää, koska liike voitelee polvet, näin minulle sanoi lääkäri.

Kun laihdutin liikakilot pystyin sen jälkeen urheilemaan täysin normaalisti.

Salille menin vaikka ensin olin ylipainoinen. Kukaan ei nauranut tai pilkannut. Palkkasin oman PT:n ja nyt on urheilullinen, hoikka kroppa.

Kannattaa kiinnittää huomiota itsetuntoon ja lopettaa kaikki tekosyyt. Jostain on aina alotettava jos haluaa muutosta omaan elämään.

Muutos vaatii aina työtä sen eteen

Vähän epäilen tuota sinun BMI:tä :)

Miksi valehtelisin? Olen 149 cm pitkä ja painoin pahimmillani 125 -130 kg. Laske siitä

Minusta tuo ap:n ruokavalio on aivan normaali, terveellinen ruokavalio. Syön itsekin kutakuinkin noin, paitsi leipää joka päivä 4-6 viipaletta. Paino alkaa vitosella ja ei mitään ongelmia pysyä siinä. En tajua näitä liikaa leipää ölinöitä, jos ihminen syö muutaman viipaleen päivässä. Kyllä silloin lihomisen täytyy olla geeneistä kiinni, ei ruokavaliosta. Tuolla ap:n ruokavaliolla ei kukaan pelkästään liho. Syyt ovat muualla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo ap:n ruokavalio on aivan normaali, terveellinen ruokavalio. Syön itsekin kutakuinkin noin, paitsi leipää joka päivä 4-6 viipaletta. Paino alkaa vitosella ja ei mitään ongelmia pysyä siinä. En tajua näitä liikaa leipää ölinöitä, jos ihminen syö muutaman viipaleen päivässä. Kyllä silloin lihomisen täytyy olla geeneistä kiinni, ei ruokavaliosta. Tuolla ap:n ruokavaliolla ei kukaan pelkästään liho. Syyt ovat muualla.

On aivan sama vaikka söisi pelkkää voita kunhan kalorivaje pysyy riittävän suurena, jos siis syö 500 kalorin vajeella niin laihtuu vaikka söisi mitä tahansa.

Tosin ei ole järkevää syödä ravinneköyhää roskaruokaa. Moni lihava kärsii ravinneköyhyydestä ja siksi on kokoajan nälkä kun keho huutaa syömään koska on ravintoaineiden puutos.