Mikä juttu tämä on että kolmekymppisenä naiset alkaa kiinnostumaan miehestä?

Tuossa iässä jokainen itseään kunnioittava naisoletettu abortoi itsensä.

Juoksut juostu ja saattaa olla lapsikin olemassa/tulossa, joten mahdollistajaa haussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä nyt on se ongelma? Eli jos nainen ei ole löytänyt hyvää miestä (tai on eronnut huonosta) niin kolmekymppisenä ei saa enää edes yrittää? Pitää vain luovuttaa kokonaan

ja muuttua nyrpeäksi vanhapiiaksi? Itse olin sinkku vielä 27 vuotiaana. Ei vaan ollut tullut vastaan ketään kunnollista jonka kanssa olisi yhteinen kiinnostus. Kun ei se riitä että vain minä kiinnostun, sen pitää olla molemminpuolista ja molempien pitää olla valmis oikeaan parisuhteeseen, eikä vain kokemusten kartuttamiseen. Siinä mielessä vanhempi ikä on parempi, koska vaikkei olisikaan kartuttanut kokemusta, ei sellaista myöskään enää siinä vaiheessa elämää näe oleellisena.

Muutenkin olin kiireinen ja väsynyt koska päivisin opiskelin ja illat olin töissä. Varmasti olisi löytynyt kumppani nuorempana, jos olisin viettänyt raikulielämää käymättä töissä. Mutta olisiko se sitten ollut heti se oikea? Aika moni kaverini oli maha pystyssä jo parikymppisenä jonkun baarista löydetyn pojan kanssa ja erohan siitä tietysti tuli.

Olivat yksinhuoltajia siinä vaiheessa kun minä vasta opettelin seurustelun saloja.

Että mikä nyt sitten on hyvä? Ei mua ainakaan kaduta, että jätin sen nuoruuden hölmöilyvaiheen kokonaan välistä ja siirryin suoraan vakavaan suhteeseen. Olisi se toki saanut löytyä aikaisemminkin, mutta se löytyy kun löytyy. Ei voi mitään jos se ottaa aikansa ja kun ei kukaan tule kotoota hakemaan.

Sama kokemus mulla, tosin löysin miehen vielä vanhemmalla iällä kuin sinä. Hyvät ei ollut kiinnostuneita minusta ja huonoja en huolinut. Mulla ei koskaan ollutkaan sellaista vaihetta edes nuorena ja typeränä blondina, että olisi kiinnostanut joku "jännäpoika". En ollut seikkailunhaluinen, enkä myöskään ajatellut niin kuin moni kaverini että neitsyydestä pitää päästä äkkiä eroon.

Mulla oli aina se toive, että ensimmäinen on se viimeinen. Mutta sellaisella ajatuksella tottakai voi mennä hyvinkin pitkälle ennen kuin sellainen mies löytyy. Jopa niin pitkälle että lastenteko ikä on jo ohi. Miettikää nyt itse jotain teinipoikia ja vielä parikymppisiäkin. Mitä muuta ne ajattelee kuin seksiä? Myös ne ujot ja hiljaiset. Että siinä mielessä on totta että miehet paranee vanhetessaan ja naisen kannattaa sen takia ottaa vähän itseään vanhempi mies, eikä jotain kiimaista teinipoikaa, jolle kelpaa häthätään pillu kuin pillu, vaikka vanhemmankin naisen sellainen.

Tämä on totta, mutta mua naurattaa aina näiden palstamiesten lesoamiset siitä, että se miesten paraneminen vanhetessaan tarkoittaa miesten ULKONÄKÖÄ! Joo, varmaan joidenkin tosi androgyynien ja rimpuloiden miesten kohdalla. Mutta harvoin varsinkaan nuoria naisia nuokaan piirteet haittaa, ne saattavat jopa olla pelkkää plussaa varsinkin nykyaikana. Sanoisin, että miehelle pahinta on olla lapsimaisen oloinen. Edes naismaisuus miehessä ei näytä moniakaan naisia haittaavan, kunhan mies ei ole vauvan oloinen. Ei tarvitse olla mikään testoa tihkuva alfauros ja kaksimetrinen louhileuka, kunhan on aikuismainen sekä ulkoiselta olemukseltaan, että käytökseltään. 

Vierailija kirjoitti:

Miten te olette käsittäneet tämän niin että tässä puhutaan 30 v naisista?

Ap tarkoittanee että naiset kiinnostuvat kolmekymppisistä miehistä

Ai siis kaiken ikäiset naiset? Ok..

Itse päinvastoin pidän nuorista poikamaisemman näköisistä miehistä, en ole koskaan tykännyt kovin miehekkäistä miehistä. Myös moni tyttökaverini pitää poikamaisista söpöistä miehistä.

Tulee kiire. Hedelmällisyys laskee kolmekymppisissä. Kaikki eivät toki halua perhettä ja joillakin se jo on. Tilastollisesti ensisynnyttäjien ikä on kuitenkin ollut nousujohteinen vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä monet vasta miehistyy. Sitä ennen ovat liian poikamaisia.

Joo se on tosi erikoinen ilmiö, että iän myötä pojista kasvaakin miehiä. TYTTÖJÄ ei haittaa poikamaisuus, aikuisia naisia kyllä. Mä olin ekan kerran ihastunut 9 vuotiaana POIKAAN. Ei yhtään haitannut sen poikamaisuus, kimeä ääni ja lapsen pullukat posket. Sen jälkeen niitä ihastumisia tuli muitakin esimerkiksi 13 vuotiaana, 16 vuotiaana ja 18 vuotiaana, koskaan mua ei haitannut pojissa poikamaisuus. Vielä parikymppisenäkin suurin osa jätkistä oli aika poikamaisia, eikä haitannut, olinhan itsekin vasta kypsymisiässä oleva nuori tyttönen.

Luonnollinen jatkumo tähän on, että sitten kolmekymppisenä aikuisena NAISENA ne mun ikäiset jampat on myös jo miesmäisempiä. Kuitenkin koko ikäni olin vain ollut ihastunut oman ikäisiini, eli mikään ei ollut muuttunut. Mitä, olisiko mun jo sillon 9-20 vuotiaana pitänyt ihastua heti kolmekymppisiin miehiin? Vai mitä tällä haetaan?

Sitäkö ettei kolmekymppiset naiset saa näyttää mitään kiinnostusta ikäisiään miehiä kohtaan? Älkää sitten ihmetelkö kun on deittirintamalla hiukka hiljaista. Uskomatonta, että tällaista vanhapiika-häpeä ajatusta on olemassa vielä nykyaikanakin. Ja hauskintahan tässä on se, että miehet itse kärsii siitä kun kolmekymppiset naiset ei saa edes hymyillä miehille, ilman että saa vihaa siitäkin niskoillensa. Kun "mikset sä kiinnostunut minusta jo silloin 15 vuotta sitten, hymph!"

Vierailija kirjoitti:

Tuossa iässä jokainen itseään kunnioittava naisoletettu abortoi itsensä.

Deittipalstoilta kyllä. Ja sehän näkyy. Olkaa nyt sitten kiitollisia siitä. Saitte mitä halusitte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet saattaa parikymppisinä opiskelijoina olla ujoja ja hiljaisia. Sitten kun ne valmistuu ja pääsee työelämään ja huomaavat siellä pärjäävänsä ja menestyvänsä, ne reipastuu ja niiden itsetunto kohoaa. Siinä kohtaa naisetkin alkaa huomata, että tuosta voisi saada hyvän miehen. 

Siinä parin kolmenkympin välillä tapahtuu siis sekä miehillä reipastumista & miehistymistä ja samaan aikaan naistenkin arviointikyky sen suhteen, minkälainen on hyvä kumppani ja perheenisä, kypsyy. Kolmekymppiset naiset arvostaa eri asioita miehessä kuin parikymppiset ja se parikymppinen hiljainen, ujo mies, on kasvanut aikuiseksi mieheksi, jolla on puoleensavetävää itsevarmuutta.

Oli meissä tytöissäkin niitä ujoja ja hiljaisia. Itsekin olin ihan saakelin arka ja mua kiusasi sekä tytöt että pojat. Sekin varmasti vaikutti siihen, että pariuduin vasta kolmekymppisenä. Mutta joo, kyllä mä sen myönnän että miehillä arkuus on pahempi juttu, koska kyllä niitä ujojakin tyttöjä yleensä sitten joku mies jossain vaiheessa lähestyy. Niin mullekin kävi.

Itse en olisi uskaltanut lähestyä ketään, koska kuten tässäkin keskustelussa taas kerran nähdään, ei nainen saa olla se aloitteellinen osapuoli, koska heti haukutaan epätoivoiseksi. Ei ainakaan jos on tullut 30 mittariin. Sitten pitää vain hautautua kammioonsa häpeämään ja hankkia kissat.

Miehet ei tajua naisvihallaan vain sahaavansa omaa oksaansa.

Vierailija kirjoitti:

Miehet saattaa parikymppisinä opiskelijoina olla ujoja ja hiljaisia. Sitten kun ne valmistuu ja pääsee työelämään ja huomaavat siellä pärjäävänsä ja menestyvänsä, ne reipastuu ja niiden itsetunto kohoaa. Siinä kohtaa naisetkin alkaa huomata, että tuosta voisi saada hyvän miehen. 

Siinä parin kolmenkympin välillä tapahtuu siis sekä miehillä reipastumista & miehistymistä ja samaan aikaan naistenkin arviointikyky sen suhteen, minkälainen on hyvä kumppani ja perheenisä, kypsyy. Kolmekymppiset naiset arvostaa eri asioita miehessä kuin parikymppiset ja se parikymppinen hiljainen, ujo mies, on kasvanut aikuiseksi mieheksi, jolla on puoleensavetävää itsevarmuutta.

Niin, mikä ero tässä nyt sitten on muka naisilla ja miehillä? Tietysti kolmekymppisenä kun on aivotkin kehittynyt valmiiksi niin on molemmat sukupuolet kypsempiä siihen perhehelvettiin.

Pojilla ei enää pyöri päässä pelkästään kalja ja pillu ja tyttöjäkin alkaa kiinnostaa enemmän seksi kuin meikit, muotivaatteet, lemmikit ja kaverit. Ihan luonnollinen kehitys.

Minusta 30v on ihan minimisuositus vakavampaan parisuhteeseen. Perheenperustamiseen paras suositusikä olisi jotain 50-70v, henkisen ja taloudellisen kehityksen kannalta, mutta se nyt vaan ei ole mahdollista. Eli valitettavasti sitä rahapuoltakin joutuu miettimään.

Eikä se tarkoita sitä että "nönnönnöö, kaikki naiset vain on rahan perässä". Vaan jokainen aikuinen kypsä ihminen tajuaa, että lapsiin menee ihan hitosti rahaa. Varsinkin jos haluaa taata lapsilleen hyvän lapsuuden, eikä mitään sossuperhettä jossa lapsilla ei ole mitään muuta harrastusta kuin katsella venhempiensa ryyppäämistä ja tappelua.

Vierailija kirjoitti:

Tulee kiire. Hedelmällisyys laskee kolmekymppisissä. Kaikki eivät toki halua perhettä ja joillakin se jo on. Tilastollisesti ensisynnyttäjien ikä on kuitenkin ollut nousujohteinen vuosikymmeniä.

Niin? Eikö nainen saa edes yrittää löytää miestä itselleen kun biologinen kello tikittää? Naisella ei ole lupa yrittää löytää hyvä mies? Pitää vain istua kotona odottamassa, että ovikello soi ja unelmien mies on siellä kukkapuskan kanssa? Pidetään mielessä. Naiset ei saa olla aloitteellisia. Se on miesten tehtävä. Edelleen. Asia selvä. 

Itse olin kyllä kiinnostunut miehistä jo nuorempana naisena.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että tuossa on taustalla se, että vasta silloin naisten pinnalliset kriteerit tulevat alaspäin.

Nuoremmissa ikäluokissa vain top1% täydelliset jännämallimiehet kiinnostaa.

Kyllä kriteerini on edelleen korkeat.

N31

Ei alle 50 vuotiaana kannata alkaa mihinkään muuhun kuin yhden yön juttuihin. Muuten jää nuoruus elämättä ja kaikki kiva kokematta.

Sen jälkeen voi harkita vakavampaa suhdetta jos on joku kaunis ja hyvätasoinen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Kolmekymppistä miestä jaksaa jo kuunnellakin.

Kolmekymppistä naista ei jaksa kuunnella.

Siis nuorena sinusta ei kiinnostuttu, mutta nyt kyllä? Vai mitä yrität sanoa?

Ei minustakaan ollut nuorena kukaan kiinnostunut, mutta se on mielestäni ihan ok. Ikävää sen sijaan oli jatkuva ulkonäön haukkuminen ja pilkkaaminen, jota sain kokea esiteinistä parikymppiseksi asti. Minua myös uhkailtiin, ja minuun käytiin käsiksi. Pilkkaajat ja huutelijat olivat siis samanikäisiä poikia. Ollessani 18 eräs aikuinen, humalainen mies uhkasi pahoinpidellä minut, koska naamani inhotti häntä.

Nyt keski-iän kynnyksellä muutama mies on osoittanut kiinnostusta, mutta minua ei kiinnosta. Pidän miehiä väkivaltaisina, kehittymättöminä ja typerinä. En aio altistaa itseäni sille, että joku pääsisi pilkkaamaan ulkonäköäni lähietäisyydeltä.

Itsekin olen huomannut tämän. 😅

55v vuotiaana saa kaikki naiset.