Älä ikinä ala jakamaan mainoksia

Tuossa keväällä etsin itselleni kuumeisesti kesätyöpaikkaa sillä sitä kaipasi lisätienestiä tällaisena köyhänä opiskelijana. Duunitorin nettisivuilta löysin ilmoituksen, että SSM ottaisi mainostenjakan kotini lähellä olevalle alueelle. Sen enempää taustoihin perehtymättä jätin hakemuksen ja sain kuin sainkin toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Tässä vaiheessa tiesin jo ettei palkka mikään iso ole, mutta ajattelin että ei kai se työkään mitään kovin rankkaa voi olla. Totuus kuitenkin valkeni kun aloitin kesäkuussa hommat.

Jakopäiviä oli onneksi vain kerran viikossa eli keskiviikkoisin, mutta jo se oli järjetön homma sillä alkuviikosta pihaan tuotiin aivan saatanallisen kokoinen kasa mainoslehtisiä ja kohtalaisen isot jakelukärryt. Nämä yhteensä tonneittain painavat lehdet piti lajitella nippuihin ennen kuin ne pitää jakaa noin 400 talouteen. Lehtien lajittelu nippuihin ei sinällään ollut mikään vaikea homma, mutta se oli vain todella pitkästyttävää ja psyykkisesti raskasta sillä siinä vaiheessa kun ne saatanan samat lehtien etusivut vilisevät 400 kerran silmien edessä niin aletaan olla jo hermoromahduksen partaalla.

Todellinen koitos alkoi siinä vaiheessa kun tuntikausia kestäneen lajittelun jälkeen nämä lehdet piti vielä lähteä jakamaan. Minulla kävi siinä mielessä tuuri että jakelupiirini oli varsin lähellä kotiani, mutta kaikki muut seikat piirissä tekivät siitä erittäin vitullisen jaettavan. Tälle piirille mahtui nimittäin sadoittain omakotitaloja, muutama rivari ja ties kuinka monta kerrostaloa jotka kaikki olivat vieläpä yhtä lukuunottamatta hissittömiä. Jakaminen oli lajittelun tapaan todella puuduttavaa ja välillä tuntui ettei loppua tule ikinä. Kunnolla riemu pääsi repeämään kun tajusin että eihän siinä kärryssä ollut tilaa kaikille lehdille, joten jouduin vielä käymään kotona täyttässä ne kesken kaiken. Tämä siis vaikka kärry olikin melko isokokoinen ja painoi tyhjänäkin kuin mikä. Lisäksi näillä kärryillä oli taipumus lähteä vierimään itsekseen mikäli maasto oli vähänkin epätasainen ja jarrujen toiminta oli aina vähän epävarmaa.

Kaikesta tästä hiveästä paskasta kertyi kuukauden palkaksi huikeat 95 euroa lomakorvauksineen. Aivan kohtuuttoman pieni summa ottaen huomioon kuinka vaivalloisesta hommasta osaakaan olla kyse. Palkkahan perustuu oikeasti jaettavien lehtien määrään eikä tunteihin, mutta piruuttani kuitenkin laskin paljon tuntipalkka olisi ollut ja se olisi ollut hikiset 3-5€. Kesälomat on nyt ohi ja vedin tänään viimeisen jakokerran. Voin luvatta että ikinä en enää tuohon hommaan rupea kun jo pari kuukautta tuota hommaa riitti.

Älä siis ikinä edes harkitsee tekeväsi kyseistä hommaa. Ei kannata missään tilanteessa