Ulkomaalaiset miehet (NAISET) keskustellaan
Hei kaikki naiset. Minä ajattelin tälläisen ketjun laittaa pystyyn.
Millaisia kokemuksia ulkomaalaisista miehistä?. Lähinnä tavat/poikkeavuus suomalaisesta?.
Oletteko onnistuneet löytämään rakkauden?.
Minä olen tapaillut erästä komeaa latinomiestä (nam on vaan niin hot). Silmät, charmi, kaikki ylipäätään.
Kommentit (89)
Itsellä kokemusta turkkilaisesta ja irakilaisesta miehestä. Alkuun kohtelivat kuin kukkaa kämmenellä mutta myöhemmin en ollutkaan enää minkään arvoinen. Tulin myös miesten toimesta raiskatuksi ja koko suku haukkui lortoksi
Vierailija kirjoitti:
Kumman hiljaa olette noista huonoista kokemuksistanne. Täältä saa suunnilleen sellaisen käsityksen että taivaanportit aukeavat kunhan ottaa ulkomaalaisen miehen.
Lähipiirissä jokaisella naisella on ollut ulkkarin kanssa suhde joka on päättynyt pettämiseen tai muulla tavalla kusipääkäytökseen. Siis, jokaisella tuntemallani naisella joka treffailee ulkkarimiehiä. Onneksi kaikki eivät sitä tee ja löytyy vielä järkeviäkin naisia.
Niinpä. Suomalaiset naiset viehättyvät noista ulkomaalaisista miehistä niin varsinkin etelä-eurooppalaisista jotka ovat noissa turistikohteissa niitä naisia tottuneet iskemään baareista ja muualta. Vähän kun kauniiksi kehutaan tai mies näyttelee hurmaavaa ja fiksuja niin jalat menee naiselta alta ja ollaan niin rakastuneita että. Totuus on usein, ei aina, mutta usein jotain ihan muuta. Suomalainen mies ei ehkä naista niin auliisti aina kehuskele mutta osoittaa välittävänsä muilla tavoin kuten teoilla ja vastuuta ottamalla sekä rehellisyydeellä vaikka ei aina niin näkyvästi jalustalle nostaen. Myös moraali on suomalaisella miehellä usein korkeampi kuin näillä naisten naurattajilla jotka ovat todella taitavia naisen hurmaamisessa. Mutta kuka sellaista liehittelyä ja huomiota edes kokoaikaa kaipaa? En ainakaan minä. Sopivassa määrin kyllä ja molemminpuolisesti kaipaan. En halua yleistää mutta tapakulttuurista myös kannattaa ottaa selvää. Turistikohteissa miehen on niin helppoa saada nainen kuin nainen ansaan varsinkin jos on komea ja sosiaalinen ja supliikki. Yhteinen arkielämä näyttää sen oikean puolen ihmisestä ja siinä voi mennä pitkäkin aika ennekuin joutuu törmäyskurssille kun näkemykset asioista ei ihan täsmääkään.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kokemusta turkkilaisesta ja irakilaisesta miehestä. Alkuun kohtelivat kuin kukkaa kämmenellä mutta myöhemmin en ollutkaan enää minkään arvoinen. Tulin myös miesten toimesta raiskatuksi ja koko suku haukkui lortoksi
Hui kamala! Tuossa sen näkee mikä on se naisen arvo heille.
Vierailija kirjoitti:
Kumman hiljaa olette noista huonoista kokemuksistanne. Täältä saa suunnilleen sellaisen käsityksen että taivaanportit aukeavat kunhan ottaa ulkomaalaisen miehen.
Lähipiirissä jokaisella naisella on ollut ulkkarin kanssa suhde joka on päättynyt pettämiseen tai muulla tavalla kusipääkäytökseen. Siis, jokaisella tuntemallani naisella joka treffailee ulkkarimiehiä. Onneksi kaikki eivät sitä tee ja löytyy vielä järkeviäkin naisia.
Siis onko sinulle joka ikinen ihminen jonka kansalaisuus on joku muu kuin suomalainen jokin "ulkkari"? Afrikkalaiset, amerikkalaiset, aasialaiset yms, kaikki on samaa ulkkariporukkaa jotka kaikki kayttaytyy ihan samalla tavalla?
30 vuotta kokemusta kanadalaisesta miehesta enka totisesti parempaa miesta olisi voinut tavata. Rakastava, perhekeskeinen ja uskollinen, komeakin viela. Puhuu ja pussaa ja huolehtii laheisistaan. Hieno ihminen!
Monella tummalla mini. Mikrokokoiset.
Itse viehätyn pääasiassa tummemmista miehistä, esim. latinot ja espanjalaiset 🤩. Jotkut arabit on myös hyvännäköisiä mutta niihin en ihan heti sekaannu (ainakaan muslimeihin) liian suurien kulttuurierojen takia. Toki monet latinot myös on machoja, sellaisestakaan en tykkää, mutta onneksi niiden sekaan mahtuu myös toisenlaisia miehiä.
Tykkään olla yksin enkä tarvitse miestä mutta jos jonkun ottaisin niin pitää olla romanttinen ja tunteellinen, ja suurin osa suomimiehistä ei puhu eikä pussaa, kuten sanonta kuuluu.
Haluan sellaisen joka on hulluna muhun ja vice versa enkä mitään laimeaa, "kädenlämpöistä" rakkautta, se pitää myös uskaltaa näyttää, myös julkisella paikalla eikä kulkea 5 metriä edellä/takana, kuten suomalaisilla miehillä on tapana. Romantiikkaa, intohimoa, toisen huomioimista puolin ja toisin. Ei voi olla liikaa vaadittu.
Toki tasa-arvo on ihan ykkösasia ja vaikka monet sanoo että Suomi on tasa-arvoinen maa niin aika monet miehet on täällä persuja äänestäviä juntteja jotka haluaa elää kuten 50-luvulla. Ei pidä myöskään unohtaa että Suomi on väkivaltaisimpia maita Euroopassa naiselle.
Toki Suomesta löytyy myös hyviä miehiä (ja komeita!) jotka kunnioittaa naisia ja uskoo tasa-arvon, mutta valitettavasti taitaa olla varattuja suurin osa.
Mieheni on skotti. Asutaan Suomessa (Helsingissä) ja hän on it-alan töissä täällä. Eipä se juuri sen erikoisempaa ole kuin suomalaisen kanssa oleminenkaan, kun ei ole isoja kulttuurieroja. Eikä mies edes näytä täällä mitenkään "eksoottiselta", ruskeahiuksinen sinisilmäinen mies joka menisi ulkonäön puolesta suomalaisesta ihan täysin. Se ainoa ero suomalaiseen on, että puhumme kotona englantia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kanssa, niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten, on se ongelma, että kuljettavat oman maansa kulttuuria mukanaan.
Suomalaisilla se tarkoittaa usein työnarkomaniaa, alkoholismia tai heikkoa itsetuntoa.
Ulkomaalaisilla sitten vastaavia, oman kulttuurin negatiivisia piirteitä.
Jos harkitsee vakavampaa suhdetta, kannattaa tutustua miehen taustaan.Akateemiset miehet ovat kuta kuinkin samanlaisia joka maassa. Osataan käytöstavat ja kyetään keskustelemaan pl. suomalaiset insinöörit.
Tämä! Nimenomaan ne insinöörit (omaa kokemusta tippainssistä) ovat itseään täynnä, että ei sitä kestä katella saati kuunnella.
Älytön yleistys suomalaiset vs kaikki maailman muut miehet :-D Mutta:
Italialainen eksäni pitkän ajan takaa otti yhteyttä LinkedInissä alkuvuonna. Meillä oli vain ihan lyhyt suhde 1990-luvulla, sen jälkeen kirjoittelimme aikamme, kunnes suhde lopahti kun emme päässeet tapaamaan toisiamme. Hän meni armeijaan ja minulla oli kouluikäinen lapsi, eikä 90-luvulla matkustaminen muutenkaan ollut yhtä helppoa ja halpaa kuin nyt..
Viestittelimme alkuun ihan vain kuulumisia, sitten viestittelyyn alkoi tulla muita elementtejä ja lopulta tapasimme kesäkuussa, kun matkustin Italiaan (en häntä tapaamaan vaan vieraillakseni siellä useammassakin eri kaupungissa, hän tuli yhteen niistä minua tapaamaan). Seuraavan kerran tapaamme lokakuussa eräässä Keski-Euroopan kaupungissa.
Sen vakavampaa en kyseisen miehen kanssa voisi kuvitellakaan. Hän on minua nuorempi, jumalaisen komea, naimisissa, ja tietysti "minä olen ainoa, jonka kanssa hän pettää vaimoaan" - sí, niin varmasti. Minä nautin tästä viestittelystä ja vielä kerran vietän hänen kanssaan pari seksin ja romantiikan täyteistä päivää, mutta sen jälkeen suhteemme saa jälleen hiipua.
Miten hän poikkeaa keskivertosuomalaismiehestä? No tietysti ulkonäöltään, hänestä näkee että hän on latino. Hän on erittäin itsevarma, jossain määrin dominoiva, ei salli minun maksaa ravintoloissa (tottakai sallisi, jos vaatisin, mutta miksi ihmeessä niin tekisin), huomaavainen (toi yhden valkoisen ruusun kun tapasimme kesällä ja tiesi kyllä hyvin, mitä se symboloi), erittäin sosiaalinen, varmaan tarvittaessa temperamenttiakin löytyy.
Ketjusta jotenkin paistaa läpi se, että miehet ovat naisille yhtä suurta massaa, kun taas jokainen nainen on uniikki yksilö.
Tuo on sitä arjen miesvihaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on amerikkalainen mies. On kyllä selvästi kotimaista tasokkaampi.
eli kaikki amerikkalaiset miehet ovat kotimaisia tasokkaampia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumman hiljaa olette noista huonoista kokemuksistanne. Täältä saa suunnilleen sellaisen käsityksen että taivaanportit aukeavat kunhan ottaa ulkomaalaisen miehen.
Lähipiirissä jokaisella naisella on ollut ulkkarin kanssa suhde joka on päättynyt pettämiseen tai muulla tavalla kusipääkäytökseen. Siis, jokaisella tuntemallani naisella joka treffailee ulkkarimiehiä. Onneksi kaikki eivät sitä tee ja löytyy vielä järkeviäkin naisia.
Siis onko sinulle joka ikinen ihminen jonka kansalaisuus on joku muu kuin suomalainen jokin "ulkkari"? Afrikkalaiset, amerikkalaiset, aasialaiset yms, kaikki on samaa ulkkariporukkaa jotka kaikki kayttaytyy ihan samalla tavalla?
30 vuotta kokemusta kanadalaisesta miehesta enka totisesti parempaa miesta olisi voinut tavata. Rakastava, perhekeskeinen ja uskollinen, komeakin viela. Puhuu ja pussaa ja huolehtii laheisistaan. Hieno ihminen!
Tätä samaa ihmettelin, että on suomalaiset miehet ja sitten kaikki muut miehet voikin laittaa kategoriaan ulkkarit. Aivan kuin kansalaisuuksissa saati yksilöissä ei olisi eroja.
Oma miesystäväni on ns. epäsuositusta maasta kotoisin, mutta muuttanut niin pienenä Suomeen, ettei taustansa näy arjessa muulla tavalla kuin siitä, että puhuu vanhemmilleen äidinkieltään. Ja tätä äidinkieltään puhuu siis nykyään huonommin kuin suomea tai englantia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten kanssa, niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten, on se ongelma, että kuljettavat oman maansa kulttuuria mukanaan.
Suomalaisilla se tarkoittaa usein työnarkomaniaa, alkoholismia tai heikkoa itsetuntoa.
Ulkomaalaisilla sitten vastaavia, oman kulttuurin negatiivisia piirteitä.
Jos harkitsee vakavampaa suhdetta, kannattaa tutustua miehen taustaan.Akateemiset miehet ovat kuta kuinkin samanlaisia joka maassa. Osataan käytöstavat ja kyetään keskustelemaan pl. suomalaiset insinöörit.
Tämä! Nimenomaan ne insinöörit (omaa kokemusta tippainssistä) ovat itseään täynnä, että ei sitä kestä katella saati kuunnella.
Niin ja jos on jojhtajan tasolla oleva DI työelämässä niin työ menee kaiken edelle. Parisuhteissa itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Älytön yleistys suomalaiset vs kaikki maailman muut miehet :-D Mutta:
Italialainen eksäni pitkän ajan takaa otti yhteyttä LinkedInissä alkuvuonna. Meillä oli vain ihan lyhyt suhde 1990-luvulla, sen jälkeen kirjoittelimme aikamme, kunnes suhde lopahti kun emme päässeet tapaamaan toisiamme. Hän meni armeijaan ja minulla oli kouluikäinen lapsi, eikä 90-luvulla matkustaminen muutenkaan ollut yhtä helppoa ja halpaa kuin nyt..
Viestittelimme alkuun ihan vain kuulumisia, sitten viestittelyyn alkoi tulla muita elementtejä ja lopulta tapasimme kesäkuussa, kun matkustin Italiaan (en häntä tapaamaan vaan vieraillakseni siellä useammassakin eri kaupungissa, hän tuli yhteen niistä minua tapaamaan). Seuraavan kerran tapaamme lokakuussa eräässä Keski-Euroopan kaupungissa.
Sen vakavampaa en kyseisen miehen kanssa voisi kuvitellakaan. Hän on minua nuorempi, jumalaisen komea, naimisissa, ja tietysti "minä olen ainoa, jonka kanssa hän pettää vaimoaan" - sí, niin varmasti. Minä nautin tästä viestittelystä ja vielä kerran vietän hänen kanssaan pari seksin ja romantiikan täyteistä päivää, mutta sen jälkeen suhteemme saa jälleen hiipua.
Miten hän poikkeaa keskivertosuomalaismiehestä? No tietysti ulkonäöltään, hänestä näkee että hän on latino. Hän on erittäin itsevarma, jossain määrin dominoiva, ei salli minun maksaa ravintoloissa (tottakai sallisi, jos vaatisin, mutta miksi ihmeessä niin tekisin), huomaavainen (toi yhden valkoisen ruusun kun tapasimme kesällä ja tiesi kyllä hyvin, mitä se symboloi), erittäin sosiaalinen, varmaan tarvittaessa temperamenttiakin löytyy.
Etkö yhtään kunnioita miehen vaimoa? Mistä sinusta tuntuisi jos olisit naimisissa ja sinua petettäisi? Eikö sinulla ole mitään moraalia? Kaikenlaiset gigolo jotka omia vaimoaan kanssasi pettävät näyttää käyvän sinulle. Häpeäisit!
Monet liian komeat latinot ovat naistennaurattajajia ja gigoloita. Ovat niin itseään täynnä ja tietävät kyllä kuinka helposti naisia saavat. Siksi on kivaa olla pelimies. Naiset aina vaihdettavissa. Uskollisuus ihan utopinen käsitys. Sinisilmäiset naiset vaan aina näihin lankee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytön yleistys suomalaiset vs kaikki maailman muut miehet :-D Mutta:
Italialainen eksäni pitkän ajan takaa otti yhteyttä LinkedInissä alkuvuonna. Meillä oli vain ihan lyhyt suhde 1990-luvulla, sen jälkeen kirjoittelimme aikamme, kunnes suhde lopahti kun emme päässeet tapaamaan toisiamme. Hän meni armeijaan ja minulla oli kouluikäinen lapsi, eikä 90-luvulla matkustaminen muutenkaan ollut yhtä helppoa ja halpaa kuin nyt..
Viestittelimme alkuun ihan vain kuulumisia, sitten viestittelyyn alkoi tulla muita elementtejä ja lopulta tapasimme kesäkuussa, kun matkustin Italiaan (en häntä tapaamaan vaan vieraillakseni siellä useammassakin eri kaupungissa, hän tuli yhteen niistä minua tapaamaan). Seuraavan kerran tapaamme lokakuussa eräässä Keski-Euroopan kaupungissa.
Sen vakavampaa en kyseisen miehen kanssa voisi kuvitellakaan. Hän on minua nuorempi, jumalaisen komea, naimisissa, ja tietysti "minä olen ainoa, jonka kanssa hän pettää vaimoaan" - sí, niin varmasti. Minä nautin tästä viestittelystä ja vielä kerran vietän hänen kanssaan pari seksin ja romantiikan täyteistä päivää, mutta sen jälkeen suhteemme saa jälleen hiipua.
Miten hän poikkeaa keskivertosuomalaismiehestä? No tietysti ulkonäöltään, hänestä näkee että hän on latino. Hän on erittäin itsevarma, jossain määrin dominoiva, ei salli minun maksaa ravintoloissa (tottakai sallisi, jos vaatisin, mutta miksi ihmeessä niin tekisin), huomaavainen (toi yhden valkoisen ruusun kun tapasimme kesällä ja tiesi kyllä hyvin, mitä se symboloi), erittäin sosiaalinen, varmaan tarvittaessa temperamenttiakin löytyy.
Etkö yhtään kunnioita miehen vaimoa? Mistä sinusta tuntuisi jos olisit naimisissa ja sinua petettäisi? Eikö sinulla ole mitään moraalia? Kaikenlaiset gigolo jotka omia vaimoaan kanssasi pettävät näyttää käyvän sinulle. Häpeäisit!
Kyllä nämä ulkkarifetisistit kummassakin sukupuolessa tuppaavat olemaan vähän tällaisia
Poikkeus vahvistaa säännön.