Tämä juttu nyt yhden lapsen äideille.

Omalla kohdalla tuntui että kaikkialla on vauvoja tai odottavia äitejä! En niinkään kiinnittänyt huomiota siihen ,montako lasta kelläkin on. Uskon asian ahdistavan sinua juuri siksi että vauvakuume on niin kova! Vuoden yrittämisen jälkeen voit varata ajan ihan terveyskeskus lääkärille niin asiat lähtevät eteenpäin.

Ihan oma valinta, ainakin vielä. Ei missään vaiheessa ole haluttu pientä ikäroa. Nyt esikoinen siis 2v1kk ja vauvakuume meinaa nousta. Saas nyt nähdä mitä tässä tehdään ja saadaanko edes toista lasta jos/kun aletaan yrittämään... Kyllä meilläkin sukulaiset väläyttelee toisesta lapsesta, mutta oon antanut mennä toisesta korvasti sisään ja toisesta ulos, sen enempää kommentoimatta. Meidän oma asiahan se on!

Kyllä meitä yksilapsisia perheitä on myös paljon. Et ehkä nyt vain meitä huomaa.



Meillä kanssa yritetään toista. Välillä meinaa usko loppua, kun vauvaa ei ala kuulua.



Mutta täytyy sitten olla onnellinen tästä yhdestä aarteesta.



Älä menetä toivoasi!

ja heille oli sanottu sairaalassa, että mitään erityisempiä hoitoja ei aloiteta, koska he ovat saanet yhden lapsen " luomuna" , eli pitäisi hakea jotain yksityistä apua jos haluaa. He olivat saaneet ainoastaan jotain pillereitä jotka " koventaa" (??) ovulaatiota, siinä kaikki.

Kiitos lohduttavista kommenteista.



Palaisin tuohon lääkäriasiaan.



Miten siis tutkimukset alkavat? Mitä kuuluu yleisen terveydenhuollon piiriin ja onko siellä kauheat jonot? Vai miksi niin monet hakeutuvat yksityiselle?



ap

Enkä ole huomannut että se olisi jotenkin mitään erityistä tai ahdistavaa.



Lapsi on meillä jo hieman isompi, eli 12-vuotias, eikä meilläkään toista ole kuulunut sitten kun sitä alettiin yrittämään tuossa n. 3 vuotta sitten.



Mutta kyllä meitä 1 lapsisia perheitäkin on. Meillä on myös tuttavapiirissä yksilapsisia perheitä ja ihan perheitä missä on 5 lasta.



Olen hyväksynyt sen että meitä on erilaisia, ei siinä sen kummompaa. Ja ei se kaksilapsisuus nyt mikään autuaan onneliseksi tekevä asia ole.



Enpä ole edes kiinittänyt huomiota siihen että kaikki perheet olisivat kaksilapsisia. En edes tunne mitään kateutta heitä kohtaan, koska voin kuvitella miten rasittavaa ja kuluttavaa on jos on kaksi pientä kotona. Yhden lapsen kanssa kaikki on niin ainutkertaista ja helppoa. Ei tarvitse tehdä päätöksiä josta toinen joutuu sitten taka-alalle.

Eikä se, ettei toista lasta kuulu saisi haitata ja harmittaa sinua MISTÄÄN muusta syystä kuin siitä, että todella haluat lapsen. Toisten lapsiluvusta ja lastenteosta kommentteja heittävät ihmiset ovat asiattomia ja typeriä AINA!

Me olemme yksilapsinen perhe (poika 6v), eikä toista harkitusti tehdä ainakaan seuraavaan muutamaan vuoteen. Minä olen meistä vielä se ehdottomampi tässä asiassa (mies on sitä mieltä, että voitaisiin tehdä toinenkin, mutta voidaan tehdä myöhemminkin tai olla tekemättä)...Minulla ei ole vauvakuumeen häivettäkään. Meidän perhe on tällainen, ja tällaisenaan toimiva, rakkaudentäytteinen ja juuri oikeanlainen. Minun lapsenteko-valintoihini ei ainakaan vaikuta pätkääkään muiden valinnat ja joku tyypillinen keskivertoperheen malli, eikä sen kyllä pitäisi mielestäni vaikuttaa muidenkaan lapsenteko-päätöksiin. Ainoa oikea motiivi tehdä lapsi on oma ja aito halu saada lapsi, oli kyseessä sitten ensimmäinen, toinen tai viides jälkeläinen. Mistään muusta ei kannata omaa perhemuotoaan miettiessään välittää.

Julkisella puolella ottavat ehkä verikokeet, missä näkyy jotain hedelmällisyyteen vaikuttavia juttuja, mutta jos haluaa nopeaa ja tehokasta hoitoa, niin kannattaa hakeutua suoraan yksityiselle lapsettomuusklinkalle hoitoon.

Meillä kävi esikoisen kanssa niin, että " sai alkunsa" 2kk pillereiden lopettamisen jälkeen ja vaikka en syönyt emmekä käyttäneet minkäänlaista ehkäisyä sen jälkeen sai tämä pikkukakkonen alkunsa melkein 3v esikoisen syntymän jälkeen. Laskettu aika huhtikuussa ja ikäeroa tulee 3,5v.



Minua myös ärsytti kysymykset toisen lapsen TEKEMISESTÄ, kun ei ole itsestäänselvyys. Itsellä kun lapsia SAADAAN... Jätä kommentit omaan arvoonsa tai vaikka heitä ettei se ole kirkossa kuulutettu, että toista tulee. Jääköön miettimään, mitä sillä tarkoitit... Niin minä tein. Sain kyselyjä/kommentteja jopa " kaverilta" .



Minua myös suretti se, että kun ei ollut tietoa tästä toisesta vielä ja katseli vanhempia, joilla useampia lapsia. Mietti, saako itse enää... Jääkö ainoaksi. Aina halunnut useampia, niinkuin mies myös...



Toivoa ei kannata heittää kaivoon, meidän yksi kaveripariskunta oli saanut tuomion; 99% he eivät tule saamaan toista lasta ja nyt heille on heinäkuussa tulossa toinen. (Ikäeroa 5v)



Toivottavasti jotain apua oli tästä.

raskautta eikä tärppää; silloin näkee vain koko ajan joka puolella maha pystyssä käveleviä onnellisia odottavia äitejä..

Ehkäisyä ei olla käytetty 5 vuoteen. Useita keskenmenoja. Tutkimuksissa käyty, mitään syytä ei ole löytynyt. Alkuun oli todella ahdistavaa kun kaikilla oli 2 tai useampi lapsi. Olin myös todella kateellinen niille joilla oli useampia lapsia. Nyt alan kai vihdoin kasvaa kriisin yli ja jääminen yksi lapsiseksi perheeksi ei tunnu enää niin pahalle. Olen äärimmäisen onnellinen lapsestani ja hän on todella saanut kaiken huomioni. Välillä pelottaa kun kaikki toiveet on yhden lapsen varassa. Olemme pienituloisia duunareita ja nyt taloudellinen tilanteemme on hyvä.

vain yksi lapsi, enkä edes halua useampaa. Mies kyllä haluaisi, mutta yhden on pakko riittää...

Meillä ensimmäinen lapsi sai alkunsa ekasta kierrosta kun alettiin yrittää. Toista lasta ollaan yritetty melkein 3 vuuotta. Keskenmenoja on vain tullut tänä aikana :( Tutkimuksiin pääseminen on tosi vaikeeta jos on ennestään jo lapsi! Ja sitten jos vielä raskaaksi tulee niin tutkimuksiin pääseminen siirtyy aina vain kauemmaksi! Olen käynyt useammalla lääkärillä eikä kenenkään mielestä ole syytä selvittää että miksi keskenmenoja tulee... Lääkärit vain hokee että huonoa tuuria yms. että niin yleistä tämmöinen on jne. Että onhan teillä vielä aikaa, (ollaan 31 vuotiaita) että ei minusta nyt hirveesti ole aikaa??? Sen otin selville että yksityisen kautta jos alettaisiin selvittää noita keskenmenoja niin rahaa palaisi kamalia määriä :( Syitä kun voi olla mitä vain taikka sitten mitään selvää syytä ei löydy!



Kun olimme yrittäneet yli vuoden ensimmäistä tärppiä niin lääkäri suositteli ovistestien käyttämistä ja niiden " avulla" sitten tulinkin raskaaksi useita kertoja. Ennen h-hetkeä miehen kannattaisi pidättäytyä seksistä noin pari kolme päivää. Sellaiset ohjeet saatiin. Suosittelen ottamaan yhteyttä lääkäriin jos vaikka sinun paikkakunnallasi olisi erilaiset käytännöt?



Yksilapsisena perheenä oppii kyllä elämään (kun on pakko) mutta täytyy myöntää ettei se aina herkkua ole! Eri asia on se sitten jos ei lapsia enempää halua...

niin, siis... minustakin tuntuu, että näen jokapuolella " suurperheitä" ja hillittömiä vatsoja. Miksi ei yksi lapsi riitä? Itse olen täysin onnellinen yhdestä.

sekundäärinen lapsettomuus on ollut itselleni todella vaikea paikka - ja on edelleen.

Lapsemme ainokaisemme joutui olemaan vauvana (0-kaksivuotiaaksi)paljon sairaalassa ja tutkimuksissa jne. Silloin kuvittelin, että jos/kun tämä piina (pikkukullan näkeminen letkuissa) on joskus ohi, kestän mitä vain...



Tätä en silti meinaa kestää. Kaipaus on valtava.

Eikä asiaa auta yhtään se, että vuosi sitten saimme suuren onnen ja surun - hedelmöityshoidoilla alkanut raskaus, joka kaikkien lääkäreiden mukaan eteni normaalisti päätyi keskiraskaudessa bakteeritulehduksen vuoksi (levisi kohtuun). Vauvanalku siunattiin vuosi sitten. Vauva olisi ollut terve...



Sen jälkeen on tehty kaksi epäonnistunutta hoitoa.



Päivänsäteemme sai alkunsa ensimmäisestä kierrosta viisi vuotta sitten eli ongelma oli todellinen yllätys. Tutkimuksiin hakeuduimme ennen kuin vaadittu vuosi oli tullut täyteen.

Julkisen puolen kuuluu hoitaa myös sek lapsettomuutta. Koeputkihedelmöityshoitoja ei tehdä julk puolella mikäli pariskunnalla on jo kaksi yhteistä lasta. Käytännössä meitä ei julkisella puolella haluttu hoitaa, koska luomulapsi jo on. Meillä oli onneksi taloudell mahd mennä yksityiselle. Siellä olemme hoidossa edelleen...



Onnea matkaan.



lapsestaan äärimmäisen onnellinen

kaipauksessaan ja surussaan silti itkuinen

äitee

Ja niin itsekästä kuin se onkin, minua auttaa se, että on muitakin samoin tuntevia. En olisi vuosi sitten voinut kuvitellakaan kärsiväni sekundäärisestä lapsettomuudesta. Ajattelin, että jos toista ei tule, niin sitten ei tule. Hyvä niin. Mutta nyt tämä painaa minua ihan kamalasti.



Koko ajan odotan, että viimeisillään raskaana oleva työkaverini jäisi äitiyslomalle, koska hänen näkemisensä on aina kuin puukonisku suoraan mahaan. Ja eräs tuttava juuri ilmoitti, että heille tulee nyt viides lapsi. Onnittelin, mutta en pystynyt hymyilemään.



Olen nyt 35-vuotias, eli kello tikittää ja lujaa. Nyt kai olisi viimeiset hetket hakeutua hoitoihin jos siihen leikkiin haluaa ryhtyä. Menen kohta gynelle perustarkastukseen, häneltä saan varmaankin tietoa aiheesta.



Minä raukka säilytän kaikkia vauvan tarvikkeita, koska en halua antaa periksi. On syöttötuolit, leikkikehät, sängyt, kävelytuolit, kaukalot, sitterit ja vaatteet. Valtavasti tavaraa. Mutta en haluaisi antaa periksi. Kohta kai ikäkin on jo niin suuri riski, että myyntipalsta saanee tilan täytettä. Voi kuinka mulla on paha olla.



ap

Meillä on ihana tyttö ja toista emme halua. Miksi vaivautua kun saimme ensimmäisellä kerralla niin täydellisen lapsen!

Niinpä, 18.



Mutta olisihan se mukavaa, että tuo täydellinen pienokaisemme saisi yhtä ihanan kaverin tähän maailmaan. Kun tekin taidatte asua kaukana.. ;))



ap

En ikinä jaksaisi aloittaa alusta vauvan kanssa, kun tuon yhden ihanan lapsen on saanut nelivuotiaaksi. En näe yhtään syytä, miksi toinen lapsi pitäisi hankkia.

Meillä 3-vuotias esikoinen, jota " tehtiin" pari vuotta. En ole siitä lähtien eli 5,5 vuoteen käyttänyt ehkäisyä ja toinen lapsi saisi tulla, vaan ei tule. Itselläni samanlaisia ajatuksia kuin sinulla, sillä erotuksella, että meillä esikoisenkin tekeminen tuotti tuskaa (ei hoitoja kuitenkaan).



Sekundäärilapsettomuuteen (eli on jo luomulapsia, vaan uutta ei kuulu) lääkärit lähtevät nihkeästi suosittelemaan mitään hoitoja. Kaverini yritti moneen kertaan, mutta ei lääkärit lähettäneet sen ihmeemmin tutkimuksiin " kun saman miehen kanssa on jo lapsi" , sai toisen sitten kun eka oli 4,5-vuotias.