Voitteko selittää anopin käytöstä, kiitos
Anoppi ostaa tavaraa/vaatetta kirppareilta ja Tokmannilta ja lahjoittaa niitä meille kysymättä onko tarvetta.
Muutaman vuoden jälkeen on kieltäydytty kaikesta ja palautetaan romut takaisin. Niiden tulo loppui.
On sanottu, että KYSY ensin ennen kuin ostaa, että onko tarve.
Nyt hän ostaa lapsenlapselleen liian pieniä vaatteita jatkuvasti, joten ikinä ne ei päädy käyttöön. On sanottu mikä on oikea koko mutta hän LOUKKAANTUU siitä?
Siis mököttää kun kerrotaan mitä vaatekokoa lapsi on?
Niin voisiko joku selittää, mistä tässä on kyse..aivan kaikki muut kysyvät että mitä kokoa lapsi on ennen kuin mitään hankkivat.
Sama vaipoissa ja leluissa, on sanottu jo pitkään että poika rakastaa autoja, niin osti jonkun vanhan, vedettävän puukoiran.
Poika katsoi sitä mutta ei leikkinyt sillä. Vastaavia ikäkaudelle sopimattomia leluja ostanut aina, vaipat on liian pientä kokoa yms.
On sanottu molemmat että KYSY se koko/tarve ensin. Viimeksi kivahti miehelle että no myykää kirpparilla jos ei kelpaa.
KELPAA? Että juu tämähän onkin asia, josta kannattaa suuttua meille, kun ei pueta poikaa kinnaaviin vaatteisiin.
Mistä anopin käytös voi johtua, miksi tietoisesti tekee näin
Kommentit (138)
Anopilla joku käsittelemätön trauma, joka ilmenee tuollaisena käytöksenä. Oma mummini oli tuollainen ja hänellä oli ollut traumaattinen lapsuus. Kontrollointiahan tuo on. Ei se lopu ennen kuin anoppi laittaa ihan itse päänsä järjestykseen. Tai oma lapsi sanoo todella todella tiukasti, että tuon touhun on loputtava.
Meillekin tullut ikätasoa jäljessä olevaa kamaa. Johtunee siitä, että henkilö on hamstraaja, ja joko unohtaa ostoksensa kaapin perälle liian kauaksi aikaa tai saituuttaan antaa niitä tipotellen niin hitaasti, että lapsi ehtii kasvaa niistä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaiset saisi kuriin?
Palauttamalla kaikki väärät ostokset takaisin anopille ja sanomalla tiukasti: "älä osta enää mitään!". Itse jouduin tekemään tuota muutaman kerran, kunnes viesti meni perille ja nykyään anoppi kysyy lahjatoiveita.
Meillä anoppi ostaa tyttärelleen ja tämän lapsille vaikka mitä, viimeksi teini sai mopon. Meille ei osta mitään, ei edes syntymäpäivänä tai jouluksi. Tietää, että palauttaisin samantien enkä suostuisi ottamaan vastaan. Antaisi rahaa, se kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillekin tullut ikätasoa jäljessä olevaa kamaa. Johtunee siitä, että henkilö on hamstraaja, ja joko unohtaa ostoksensa kaapin perälle liian kauaksi aikaa tai saituuttaan antaa niitä tipotellen niin hitaasti, että lapsi ehtii kasvaa niistä ohi.
Meillä se oli ihan sitä että ei olisi haluttu sen lapsen kasvavan ollenkaan. Takerruttiin siis siihen pikkulapsiaikaan niillä tavaroilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä syy oli se että minä, äiti,
- tungin mummon mielestä hänen ja lasten väliin, kun ns. sekaannuin kertomalla oikean koon
- arvostelin häntä
Me saimme joko liian pieniä tai sitten täysin vääränmallisia D-mitoituksia jotka oli lasten päällä purjeita ja jätti nilkat ja ranteet paljaiksi
Meillä mies on ollut viestin viejä?
Minä en käy anoppilassa itse enää kun maitoallergisena anoppi toistuvasti tarjoili ruokaa/jäätelöä, jossa oli maitoa/voita yms. ja jälkkäriksi jäätelö.
Sen verran usein istuin siellä kuivin suin että ymmärsin vihjeen.
Anoppi ärsyyntyi myös taaperon vilkkaudesta ja valitti ettei hän juokse kenenkään perässä
Nyt mies käy siellä yksin muutaman kerran vuodessa, ja aina odottaa tavarakasa ja roskapussiin tungettu läjä pieniä vaatteita.
Mikään tässä ei mene mun kaaliin, että mitä tarvetta tuo palvelee? Lapselle jää mummosta ihan outo kuva, kun ei ikinä saa mitään muistoa mummolta, kun kaikki on käyttökelvotonta.
Vituttaa myös itse olla se joka joutuu anopin ostokset kierrättämään.
Ei se mitenkään estä syyttämästä äitiä.
Anoppini teki itse karseita vaateita tyttärelleni. Kitin kohteliaasti ekaa satsia ja sanoin kuulee saan sisareni kaikki lasten vaateet,kun ovat 2v,vanhempia. Älä sutta tuhlaa aikaasi ja materiaalia pienelle vaateiden tekoon.Meenee asiat perille ,heti kun realli ajassa sanoo.
Ja nämä jotka sanoo että myyköä kirpparilla, saatte hyvät rahat.
Olin viimeksi sunnuntaina myymässä eikä mikään noista mummon aarteista mennyt kaupaksi.
Osa on ollut kolme kertaa Torissa, neljä kertaa kirppilsellä eikä niitä kukaan muukaan halua!
Vierailija kirjoitti:
Miten voikin olla noin tuttua. Ilmeisesti kaikki anopit ovat tuollaisia.
Eivät todellakaan ole, onneksi. Itselläni on ompelua ja neulomista harrastava anoppi ja vaatteet ovat olleet erittäin käyttökelpoisia.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini teki itse karseita vaateita tyttärelleni. Kitin kohteliaasti ekaa satsia ja sanoin kuulee saan sisareni kaikki lasten vaateet,kun ovat 2v,vanhempia. Älä sutta tuhlaa aikaasi ja materiaalia pienelle vaateiden tekoon.Meenee asiat perille ,heti kun realli ajassa sanoo.
Meillä anoppi teki samoin, ompeli jotain räsyjä ja toi niitä kuin kalleinta aarretta. Sanoin heti, että ei käy, ostan mieluummin käytettyjä kirppikseltä kuin laitan näitä jotain oravakuvioisia tai kettuja lapselleni. Näkyy nyt myyvän niitä kamalalla katteella FB:ssä ja tyhmät ihmiset ostaa, varmaan jotkut toiset anopit, jotka haluavat kiusata miniöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini teki itse karseita vaateita tyttärelleni. Kitin kohteliaasti ekaa satsia ja sanoin kuulee saan sisareni kaikki lasten vaateet,kun ovat 2v,vanhempia. Älä sutta tuhlaa aikaasi ja materiaalia pienelle vaateiden tekoon.Meenee asiat perille ,heti kun realli ajassa sanoo.
Meillä anoppi teki samoin, ompeli jotain räsyjä ja toi niitä kuin kalleinta aarretta. Sanoin heti, että ei käy, ostan mieluummin käytettyjä kirppikseltä kuin laitan näitä jotain oravakuvioisia tai kettuja lapselleni. Näkyy nyt myyvän niitä kamalalla katteella FB:ssä ja tyhmät ihmiset ostaa, varmaan jotkut toiset anopit, jotka haluavat kiusata miniöitä.
Hyvin usein ne tosiaan on mummoja jotka ostaa niitä mummojen myytäviä.
Kirppiksillä myudessä oikein välillä naurattanut kun joku mummo kiilto silmissä hamstrannut niitä meille kärrättyjä tavaroita.
Jonkinlaista nurkanvaltausta se on. Meillä kaikki olisi pitänyt tallettaa muistoksi. Eli tavallaan takerruttiin lapseen sillä tavaralla.
Jonkinlainen museo olisi ilmeisesti pitänyt perustaa.
Hulluinta tilanteessa on se että samainen mummo hävitti kysymättä kaikki minun kirjani, vaatteeni ja tavarani kun olin teini.
Minä tiedän lapsenlapseni koon ja maun, turha tulla kertomaan! Jos en välitä muistaa niin en sitä ainakaan myönnä.
Ap on täysi tumpero sosiaalisilta taidoiltaan, koeta nyt pinnistellä vähän.
Ohi aiheen, mutta muistui mieleen, kuinka edesmennyt äitini osti minulle (kysymättä) joko liian pieniä tai liian isoja vaatteita. Sen mukaan, muisteliko olleensa ennen pienempi kuin minä - silloin osti teltan - vai vertasiko minua myöhempään lihavaan itseensä - silloin toi aikuiselle tyttärelleen puseron, joka olisi koon puolesta käynyt jollekin ekaluokkalaiselle. Olen ollut samassa vaatekoossa nuoruudesta asti. Jotain kieroa psykologista tuossa oli ja samanmoiselta kuulostaa anoppinne touhut.
Anoppisi on henkisesti epävakaa.
Pakko sen olla jonkin passiivisagressiivisuuskikka. Itse ajaa toiset raivon partaalle jollain ihmeellisellä(toistuvalla, tahallisella) toiminnalla ja sitten riemuitsee kun hänelle suututaan ja kiillottaa omaa marttyyrinkruunua. Mulla oli tälläinen äiti ja toinen anoppi. Ensimmäinen anoppini on huipputyyppi jonka kanssa edelleen pidän yhteyttä.
Vähän niinkö menisit tökkimään jotain nenään ja haukut homoksi niin pitkään että se toinen asettelee nyrkkinsä sun nenään ja sit sanot että kattokaa Pekka löi minua!!!
Jotain outoa huomionhakua ja kiusantekoa. Yrittäkää olla välittämättä, vaikka ei se helppoa ole.
Meillä syy oli se että minä, äiti,
- tungin mummon mielestä hänen ja lasten väliin, kun ns. sekaannuin kertomalla oikean koon
- arvostelin häntä
Me saimme joko liian pieniä tai sitten täysin vääränmallisia D-mitoituksia jotka oli lasten päällä purjeita ja jätti nilkat ja ranteet paljaiksi