Te kenellä on yhteinen sukunimi, miten päätitte kumman sukunimi valitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta oli luontevaa ottaa miehen sukunimi. Mun sukunimi oli vaihtunut ensimmäisten 17 vuoden aikana useita kertoja vaihtuvien "isien" myötä. Joten niistä ei mikään tuntunut omalta. Hetken leikiteltiin, että otetaan mun mummon tyttönimi käyttöön, kun se on kuoleva sukunimi. Vaan kuusi vanhusta enää nimellä, mutta njääh.

Nyt olen ollut 25 vuotta tällä sukunimellä, joten en enää tule vaihtamaan.

Oho. En tiennytkään että lapsen sukunimeä voi venkslailla ees taas sen mukaan kenen kanssa äippä milloinkin reisiään levittelee. Luulin, että nimen voi vaihtaa vain, jos äidin puoliso adoptio lapsen. 

Varmaan se nykyään onkin niin, mutta 70-, 80-luvulla ei vielä ollut. Bioisä ei kantanut vastuutaan, eikä kukaan mua adoptoinut. Tai jos menee kuten nykyään, niin bioisä on voinut allekirjoittaa luvan adoptioon, niin se on sitten sopinut sossuun niineen. Jäi vaan se adoptio sitten suorittamatta. Pitää kysyä äidiltä.

Synnyin bioisän nimellä. Hän lähti. Meni muutama vuosi, äiti meni naimisiin, sukunimi vaihtui. Tuli ero, äiti vaihtoi meidät tyttönimelleen. Vierähti tovi, äiti meni naimisiin sukunimet vaihtu. Tämän sukunimen mä sitten vaihdoin mieheni nimeen.

Ehkä oli vähän liiottelun makua, mutta äidillä miehiä piisas, muttei naimisiinmenoja ollutkaan kuin kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan älyttömän typerä kysymys :D. Se sukunimi "valitaan" jokaisessa maailman valtiossa miehen mukaan, jopa tasa-arvoisimmissa Pohjoismaissa. Naurettavaa miten akat kiljuu vapautta, vaikka tapa on epätasa-arvoinen, perustuu VAIN NAISIA KOSKEVAAN pakkolakiin. Tyttöjä abortoidaan eikä haluta syntyvän sen takia, että sukunimi menee aina miehen mukaan, ja silti koulutettukin akka kehuu miten ihan itse valitseehhh<3<33 Ihan itte! Ihan itte osaatte!

Ei ihme ettei naisia näe juuri innovaattoreina tai keksijöinä. Surkimukset.

Samaan aikaan vaaditaan "tasa-arvoa" asepalvelukseen, vaikka miehet saavat pitää kaikki sortavat etunsa.

Höpö höpö. Ei Aasiassa tai Afrikassa mitään nimiä vaihdella. Eikä edes Espanjassa. Tämä on länsi-eurooppalainen pakkomielle omistaa naisia, mikä vietiin sitten myös USAan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen sukunimi, olemme perinteisen vanhanaikaisia. Se oli itsestäänselvyys meillä. Meillä kaikilla siskoksilla on miehen sukunimi.

Huomattavasti vanhempi tapa oli naisen pitää nimensä.

Mitä sitten? Silti jo vähintään 200 vuotta on ollut perinteenä ottaa miehen sukunimi ja suurin osa tekee niin nimenomaan siksi, että niin on ollut tapana tehdä useamman sukupolven ajan. Ei tarvitse kovinkaan montaa kymmentä vuotta mennä taaksepäin, kun ei ollut edes mahdollista naiselle pitää omaa nimeään, vaan ainoat vaihtoehdot olivat miehen nimi tai yhdistelmänimi. Muistelisin, että ainakin vielä 70-luvulla oli näin. 

Se sukunimivaihtelulaki tuli voimaan 1930... Ja kumottiin muistaakseni 80-luvulla.

Suomessa sukunimi oli pakko olla vasta 1920 ja se että nainen otti miehen sukunimen naimisiin mennessä on ollut lopulta aika hetkellinen ilmiö. Länsisuomessa on menty talonnimellä ja vaihdettu sitä muuttaessa, itäsuomessa naiset pitivät syntymäsukunimensä.

Itse olisin ottanut miehen sukunimen nuorempana mutta vitkutettiin naimisiinmenoa niin pitkään ettei tuntunut enää järkevältä vaihtaa ja lopulta lapsikin sai minun sukunimen. Hyvä tuli eikä miehenkään miehisyys ole kärsinyt eikä meidän muuten perinteiset arvot romahtaneet.

Seuraava kiinnostava kysymys on, että minkä sukunimen annoitte lapsille, jos piditte omat sukunimenne? T. Eräs, joka haluaisi pitää "tyttönimensä"

Vierailija kirjoitti:

Seuraava kiinnostava kysymys on, että minkä sukunimen annoitte lapsille, jos piditte omat sukunimenne? T. Eräs, joka haluaisi pitää "tyttönimensä"

Lapsille annetaan 99,99 prosenttisesti miehen nimi. Tää taas liittyy ihan täysin miehen miellyttämiseen, vaikka siihenkin tietysti kerrotaan kaikenlaisia muita hämäriä syitä.

t. realisti

Miehen sukunimi tottakai. Meillä ei näitä nykyajan gender-pelleilyitä ja woke-juttuja kunnioiteta. Nimimerkillä 20 vuotta naimisissa ihanan heteromiehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen sukunimi tottakai. Meillä ei näitä nykyajan gender-pelleilyitä ja woke-juttuja kunnioiteta. Nimimerkillä 20 vuotta naimisissa ihanan heteromiehen kanssa.

Ihan wokettamatta ja puhtaasta uteliaisuudesta, miksi juuri miehen nimi?

Pidimme omat sukunimemme. Ei tulisi mieleenkään vaihtaa niitä. Se muistuttaa liika niiltä ajoilta, jolloin nainen oli miehensä omaisuutta.

Aivan tyhmää tämä miehen sukunimen ottaminen.

Ottaisiko mies sinun sukunimesi?

Ei.

Niin miksi naisten pitäisi ottaa miesten sukunimi?

Niin....

Vierailija kirjoitti:

Aivan tyhmää tämä miehen sukunimen ottaminen.

Ottaisiko mies sinun sukunimesi?

Ei.

Niin miksi naisten pitäisi ottaa miesten sukunimi?

Niin....

Naiset on joissain asioissa vähän niitä kuuluisia lampaita. Anteeksi että sanon, nainen olen itsekin. Miehen egon silitys tulee meiltä välillä liiankin helposti.

Sama! En edes ole mikään "woke" ja varmaan keskimäärin aika konservatiivinen ihminen (minulla on mm. uskonnollinen vakaumus), mutta tuntuisi tosi hassulta ottaa miehen sukunimi. Miksi yhtäkkiä vaihtaisin nimeä johonkin uppo-outoon nimeen, johon minulla ei (ennen naimisiinmenoa) ole minkäänlaisia siteitä? Olen vilpittömän hämmentynyt siitä, miten vähän tämä on esillä nykyäänkin, sillä olisi itselle tosi suuri henkinen prosessi vaihtaa yhtäkkiä sukunimeä, sitä joka on osa omaa historiaani ja identiteettiäni

En tiedä edes miksi tämä on minulle niin iso asia, kun useille muille tuntuu olevan aika helppo vain vaihtaa sukunimeä 🤔 vaatisi jonkinlaisen surutyön tekemisen omalla kohdalla, vaikka tylsä, melko yleinen suomalainen sukunimi itsellä nyt onkin

Tuntuisi tietyssä mielessä helpolta ratkaisulta, jos otettaisiin aivan uusi sukunimi molemmille naimisiin mennessä. Toisaalta hassu olisi tuokin ratkaisu omalla tavallaan, millä perusteella sitä sitten vetäisisi jostakin uuden sukunimen

Miehelläni oli hieman neutraalimpi nen-loppuinen kuin mulla. Mulla ehkä sellainen maalaisjunttimainen irvailun lähde, hitusen. Ei siis superpaha, mutta juntti. Valinta oli helppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se pitäis lailla säätää että aina tulee miehen sukunimi.

Kunhan ymmärrätte, että se on sitten naisen sukunimi myös mahdollisen eron jälkeen.

Kunnes avioidutaan uuden miehen kanssa ja otetaan hänen nimensä. Muistaakseni ei ole edes mahdollista toimia niin, että itsellä olisi exän nimi ja uudella puolisolla alkuperäinen sukunimensä. 

Tiedän erään tapauksen, jossa rvan sukunimen ensimmäinen osa on entisen miehen sukunimi ja toinen osa nykyisen miehen sukunimi.

On mahdollista pitää exän sukunimi ja uusi puoliso pitää omansa. Eli ex rouva Könninen os Pölönen voi uudessa avioliitossa käyttää myös Könninen nimeä.

Vierailija kirjoitti:

Kerrotaan syyksi mikä tahansa, jännästi se on kuitenkin melkein aina miehen nimi mikä yhteiseksi valitaan.

Kunhan sanon.

Lapset on isän nimellä ja äidillä eri nimi. Miksi ei lapsilla ole äidin nimeä?

Emme käyneet mitään keskustelua aiheesta vaan päätin ottaa mieheni sukunimen. Oma nimeni on hyvin tavallinen suomalainen nimi ja koska asumme mieheni kotimaassa, tuntuu asiointi jotenkin helpommalta kun on paikallinen nimi, joka kuitenkin on helppo myös suomalaisen ääntää.

"Te kenellä", just joo.

Vierailija kirjoitti:

Seuraava kiinnostava kysymys on, että minkä sukunimen annoitte lapsille, jos piditte omat sukunimenne? T. Eräs, joka haluaisi pitää "tyttönimensä"

Tietysti äidin nimi! Muuten matkustaminen, varsinkin ulkomailla on hankalaa, jos lapsella on eri nimi. Muutenkin äidit hoitavat enemmän lasten asioita, joten ehdottomasti sama nimi kuin äidillä.