Te kenellä on yhteinen sukunimi, miten päätitte kumman sukunimi valitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä kummallinen peruste, että vedotaan perinteisiin tai vanhanaikaisuuteen, jos otetaan miehen sukunimi. Kukin ottakoot sen nimen minkä haluaa, mutta suomalaiseen perinteeseen ei ole alunperin kuulunut miehen nimen ottaminen. Tuo nimilaki oli käytössä verrattain vähän aikaa.

Sen verran pitkään, että kyllä sitä voi jo perinteeksi kutsua että otetaan miehen nimi. Kuitenkin niin oli tapana tehdä jo 1800-luvun puolella. Eli ei nyt ihan tuoreesta jutusta ole kyse. 

No joo. Ei ne sukunimetkään niin vanha keksintö ole. Se vaihtui sopivasti sen mukaan missä tilalla/torpassa sattui asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuota voinut valita. Laki määräsi, että joko miehen nimi tai yhdistelmä. Yhdistelmä olisi ollut tyyliin Tuppurainen-Piiparinen, joten "valittiin" miehen nimi. Kele 😡

Ei varmaan ole montaa, jonka sukunimi on Kele.

Äitini ei ollut poikanimeltä Päivi vaan tyttönimeltä Jakkula

Miehen kaksiosainen nimi tuli molemmille. Tai olisiko ollut mahdollista yhdistää nimet kahdella väliviivalla?

No oikeasti en edes miettinyt moista.

Painittiin ja hävisin. Näin kerroimme kaikille. Otin puolison sukunimen, koska se on harvinainen ja neutraali. Jos puoliso olisi tyyliin Virtanen, olisin oman sukunimeni pitänyt vaikka sillä sanana negatiivisia mielikuvia herättävä merkitys onkin.

Vierailija kirjoitti:

Pappi kysyi miten suku nimi laitetaan ja minä sanoin että minun nimi tulee kummallekin. Vaimo pysyi hiljaa.

Oikein. Perheellä kuuluu olla yksi yhteinen nimi ja se on miehen nimi ja sitä ei akat päätä. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaksiosainen nimi tuli molemmille. Tai olisiko ollut mahdollista yhdistää nimet kahdella väliviivalla?

No oikeasti en edes miettinyt moista.

Samoin. Moni luulee että miehen kaksiosaisen sukunimen etummainen on mun tyttönimi. Ne kun molemmat voisivat olla erikseen. Eli ole siis mikään Yli- Ali-.

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaksiosainen nimi tuli molemmille. Tai olisiko ollut mahdollista yhdistää nimet kahdella väliviivalla?

No oikeasti en edes miettinyt moista.

Latva-Kiskola-Rinta-Pollari olisi kyllä mielenkiintoinen sukunimi. 

Vierailija kirjoitti:

Miehellä oli kiva ulkomaalainen nimi ja mä olen mallia Maija Möttönen. Vaihdoin iloisena oman pois.

Väärin. Suomessa pitää suosia suomenkielisiä nimiä. Ei pidä alkaa tekohienoksi ja menettää palaa kansallisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaksiosainen nimi tuli molemmille. Tai olisiko ollut mahdollista yhdistää nimet kahdella väliviivalla?

No oikeasti en edes miettinyt moista.

Latva-Kiskola-Rinta-Pollari olisi kyllä mielenkiintoinen sukunimi. 

Olisiko se ihan laillinen? Tunnen muuten Latva-Kiskolan ja Rinta-Pollarin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaksiosainen nimi tuli molemmille. Tai olisiko ollut mahdollista yhdistää nimet kahdella väliviivalla?

No oikeasti en edes miettinyt moista.

Latva-Kiskola-Rinta-Pollari olisi kyllä mielenkiintoinen sukunimi. 

Olisiko se ihan laillinen? Tunnen muuten Latva-Kiskolan ja Rinta-Pollarin...

Ei olisi. Minäkin tunnen ja siitä nuo nimet keksinkin. Ehkä tunne myös toisemme :D Ei nimittäin ole kovin yleisiä kumpikaan noista nimistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaksiosainen nimi tuli molemmille. Tai olisiko ollut mahdollista yhdistää nimet kahdella väliviivalla?

No oikeasti en edes miettinyt moista.

Latva-Kiskola-Rinta-Pollari olisi kyllä mielenkiintoinen sukunimi. 

Olisiko se ihan laillinen? Tunnen muuten Latva-Kiskolan ja Rinta-Pollarin...

Ei olisi. Minäkin tunnen ja siitä nuo nimet keksinkin. Ehkä tunne myös toisemme :D Ei nimittäin ole kovin yleisiä kumpikaan noista nimistä. 

Saattaa olla :D

Musta oli luontevaa ottaa miehen sukunimi. Mun sukunimi oli vaihtunut ensimmäisten 17 vuoden aikana useita kertoja vaihtuvien "isien" myötä. Joten niistä ei mikään tuntunut omalta. Hetken leikiteltiin, että otetaan mun mummon tyttönimi käyttöön, kun se on kuoleva sukunimi. Vaan kuusi vanhusta enää nimellä, mutta njääh.

Nyt olen ollut 25 vuotta tällä sukunimellä, joten en enää tule vaihtamaan.

Edellinen sukunimeni oli exältä, joten otettiin tietenkin miehen nimi. Oma tyttönimeni on Suomen yleisimpiä, eli en halunnut sitäkään. Kuten ymmärrätte Mari Virtasia on aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

No eiköhän se perinteisesti 90% ole miehen nimi joka otetaan. Muussa tapauksessa mies on nössö ja tossun alla.

Juuri näin. Mies on perheen pää ja hänen nimensä tulee koko perheen käyttöön ja hänen sukunsa jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Musta oli luontevaa ottaa miehen sukunimi. Mun sukunimi oli vaihtunut ensimmäisten 17 vuoden aikana useita kertoja vaihtuvien "isien" myötä. Joten niistä ei mikään tuntunut omalta. Hetken leikiteltiin, että otetaan mun mummon tyttönimi käyttöön, kun se on kuoleva sukunimi. Vaan kuusi vanhusta enää nimellä, mutta njääh.

Nyt olen ollut 25 vuotta tällä sukunimellä, joten en enää tule vaihtamaan.

Oho. En tiennytkään että lapsen sukunimeä voi venkslailla ees taas sen mukaan kenen kanssa äippä milloinkin reisiään levittelee. Luulin, että nimen voi vaihtaa vain, jos äidin puoliso adoptio lapsen. 

Otettiin se joka sopi perheellemme parhaiten. Yksilöllinen valintamme lopputulos oli kuitenkin se, että valitsimme miehen sukunimen... mikä on tyypillistä ja perinteistä, väitetään mitä väitetään nimen paremmasta sopivuudesta ym. sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaksiosainen nimi tuli molemmille. Tai olisiko ollut mahdollista yhdistää nimet kahdella väliviivalla?

No oikeasti en edes miettinyt moista.

Samoin. Moni luulee että miehen kaksiosaisen sukunimen etummainen on mun tyttönimi. Ne kun molemmat voisivat olla erikseen. Eli ole siis mikään Yli- Ali-.

Ohis: Luulin pitkään, että tubettaja Miisas oli naimisissa, kun hänen sukunimensä oli Rotola-Pukkila. Mutta eipä ollutkaan vielä silloin. Nykyinen sukunimi on jotain ihan muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pappi kysyi miten suku nimi laitetaan ja minä sanoin että minun nimi tulee kummallekin. Vaimo pysyi hiljaa.

Oikein. Perheellä kuuluu olla yksi yhteinen nimi ja se on miehen nimi ja sitä ei akat päätä. 

Minä päätin ja pidin oman sukunimeni. En edes kysynyt asiaa mieheltä.

Sukunimeni on sukunimi, kun taas mieheni nimi on tyyliä Pekka Matti. En todellakaan halua olla tai lasteni olevan tyyliä Maija Matti ja joutuvan miettimään kutsuuko kutsuja Mattia vai Maijaa.