Kun myrkyllinen työyhteisö ahdistaa ja vie värit koko elämästä

Onni onnettomuudessa, että mut irtisanottiin koeajalla hoitotyöpaikasta, jossa juoruttiin selän takana ja ilkeiltiin avoimesti. Tästä oppineena en mene koskaan työhön, jossa lähärit ja sh:t lähimpiä työkavereita.

Minä tulin huomattavasti isommista ympyröistä pienempään firmaan missä meidän organisaatiossa kaikki olleet vähintään 8v talossa, usest 12v eli koko firman eliniän. Ovat ns jo kavereitakin keskenään, yhtä suurta perhettä. Minä tipahdin tän kaiken keskelle.

Tulin iloisella mielellä ja toiveikkaana. Ensimmäisen viikon jälkeen huomasin että osalla tästä porukasta ei ole mitään käsitystä siitä mitä on tulla uuteen firmaan ja vieläpä vähän eri palvelu sektorilta.

Olen varsin hyvin koulutettu, enemmän kuin moni kollegani, olen kokenut alalla ja ikääkin on jo mittarissa joten en ole mikään " eilisen teeren poika", siitä huolimatta minua kohdellaan kun jotain harkkaria. Eräskin minua 10v nuorempi neuvoo minua kuin vadta alkajaa mitä kannattaa nyt tehdä ja miten sun kantsii tähän ryhtyä ja mitä sanot asiakkaalle. Omg.

Selvästikään useat eivät siedä että minä sanon mielipiteitäni mihinkään tai vatsinkaan jos ehdotan jotain uudostusta, se on kuin punainen vaate joillekin.

Joskus meillä on ihan hauskaa, porukat vitsailee ja heittelee vähän räväkkiäkin kommentteja toisilleen. Minä rentoudun ja unohdan etten ole heidän "perhettään" ja lekautan puolihuolimattoasti jotain, niin saan heti näpeilleni. Joku loukkaantuu ja jopa kipittää nillittämään pomon huoneesern ja minä joudun puhutteluun ja saan moitteet ihan tahattomadti vain siksi että minä olen heille kuin joku alien joka ei kuulu joukkoon.

Muutaman kanssa tunnun tulevan hyvin juttuun, joidenkin kanssa olen kokoajan varpaillani eikä selvästi oikein "puhuta samaa kieltä", hyvin usein tulee väärinymmärryksiä ja 1 henkilö on sietämätön (hänkään ei voi sietää minua).

Olen ollut jo reilun 1/2 v enkä koe että minua olisi ihan oikeasti otettu osaksi tiimiä. Jos heiltä kysyttäisi tätä niin toki he sanoisivat että tottakai xxx on osa porukkaa ja tasavertainen, mutta totuus paljastuu aina siinä kohtaa kun ollaan porukassa jossain neukkarissa esim. Kun minä puhun, minut keskeytetään melko pian, samat henkilöt tekee sen joka kerta, närkästytään heti jos sanomiseni koetaan arvosteluksi, ihan tavalliset kysymyslauseet koetaan kyseenalaistamisena, jos johtaja edes kuuntelee niin sanomisellani ei kuitenkaan ole mitään merkitystä hän jyrää yli omalla näkemykselläni vaikka minä tiedän olevani oikeassa. Jne....

Saa nähdä pääsenkö tämän sisäänlämpeävän porukan sisäpiiriin koskaa.... tai haluanko edes.

Olen jo miettinyt että alkaisinko etsiä muualta töitä.

Katselisin töitä ulkomailta

Vierailija kirjoitti:

Aina matalalla kynnyksellä työterveyspsykologin juttusille, vaikka etänä. Kun samasta työpaikasta tulee tarpeeksi monta työntekijää valittamaan samasta asiasta työterveyspsykologille, työterveyden on lain mukaan laitettava siitä ukaasi menemään työnantajalle. Työnantajalla on taas lailliset velvoitteet tehdä asialle jotain.

T: työsuojelija

Suosittelisin ensin kuitenkin kertomaan rsihenkilölle jajos esihenkilö käyttäytyy epäasiallisesti, niin työterveydessä henkilön ei tarvitse olla psykologi. Omalle työterveyshoitajalle kertominen riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saikulle heti!

Siis luuletko sinä että sitä saikkua kirjoitetaan noin vain? Ei työyhteisön paskuus ole mikään peruste sairaslomalle. Miten pihalla sinäkin olet?

Eihän sitä saikkua työyhteisön paskuudesta kirjoitetakaan, vaan sen paskuuden aiheuttamasta sairastumisesta työntekijälle. Tarkemmin sanottuna niiden kusipäiden aiheuttamasta sairaudesta työntekijälle. Kysypä illalla äidiltä mitä tarkoittaa syy ja seuraus, vaikka tuskin se sulle sitä osaa selittää, samasta puusta veistetty samanlainen urpo nauta kun on. Kiusaajat pitäisi tuomita maksamaan korvaukset ansionmenetyksestä sekä kiusatulle työntekijälle että ihan vaan sanktiomielessä myös työnantajalle, koska kummallekin haitta on usein huomattava.

Kuin omasta elämästäni ..

Tervetuloa Suomeen.....

Iltalehden neuvo on liittyä only fansiin ja voimaantua. tsemppiä

Jäin sairauslomalle. Ja en enää palaa siihen paikkaan.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä tulin huomattavasti isommista ympyröistä pienempään firmaan missä meidän organisaatiossa kaikki olleet vähintään 8v talossa, usest 12v eli koko firman eliniän. Ovat ns jo kavereitakin keskenään, yhtä suurta perhettä. Minä tipahdin tän kaiken keskelle.

Tulin iloisella mielellä ja toiveikkaana. Ensimmäisen viikon jälkeen huomasin että osalla tästä porukasta ei ole mitään käsitystä siitä mitä on tulla uuteen firmaan ja vieläpä vähän eri palvelu sektorilta.

Olen varsin hyvin koulutettu, enemmän kuin moni kollegani, olen kokenut alalla ja ikääkin on jo mittarissa joten en ole mikään " eilisen teeren poika", siitä huolimatta minua kohdellaan kun jotain harkkaria. Eräskin minua 10v nuorempi neuvoo minua kuin vadta alkajaa mitä kannattaa nyt tehdä ja miten sun kantsii tähän ryhtyä ja mitä sanot asiakkaalle. Omg.

Selvästikään useat eivät siedä että minä sanon mielipiteitäni mihinkään tai vatsinkaan jos ehdot

Mulla on ollut tätä samaa todella monessa työpaikassa. Tuntuu juurikin tolta että mitään ei voi sanoa kun siitä heti närkästytään.

Vierailija kirjoitti:

Jäin sairauslomalle. Ja en enää palaa siihen paikkaan.

T. Ap

Hyvä ratkaisu. Keskityt toipumiseen, haet itsellesi tukea ja haet sitten uuden työpaikan! Äläkä irtisanoudu edellisestä, niin kauan kuin saat saikkua, joutavat kyllä maksaa.

Jouduin kerran olemaan 5 kk saikulla, kiusaaminen vei voimat ja ajoi vaikeaan masennukseen, kävin osastollakin hoidossa ja sain terapiaa. Toipumisen jälkeen sain paljon paremman työn ja ura lähti nousuun. Se jälkeen olen kerran työpaikkaa vaihtaessa huomannut joutuneeni toksiseen työpaikkaan ja lähdin sieltä heti koeaikana viikon sisällä. Parempia tehtäviä havittelin työpaikan vaihdolla, mutta onneksi sain palata vanhaan työhön, työpaikanvaihto peruttu, ja sain uusia tehtäviä myös vanhassa työpaikassakin.