Mies "eihän mun tartte tulla mukaan" kun lapsella alkaa ekaluokka!!!
"Äiti voisi tulla teidän kanssa sinne jos kysytään siltä" SIIS ANOPPI MUN JA LAPSEN MUKAAN KOULULLE EKANA PÄIVÄNÄ
Ei tekisi miehelle pahaa kerrata pari luokkaa että kasvaisi
Kommentit (54)
Kuinka moni muistaa oman ekan koulupäivän? Mä en muista ollenkaan, en edes sitä, veikö joku mut sinne vai meninkö yksin. N61
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni muistaa oman ekan koulupäivän? Mä en muista ollenkaan, en edes sitä, veikö joku mut sinne vai meninkö yksin. N61
Minä kyllä muistan asioita ekasta koulupäivästäni ja sitä aiemmistakin tapahtumista.
Kyllä 7 vuotias lapsi voi hyvinkin muistaa.
Meillä otetaan edelleen joka vuosi valokuva lapsista reput selässä kotiovella ekana koulupäivänä.
Pikkukoululaisten kanssa olen myös tullut iltapäivällä vastaan ja ollaan menty metsän kautta kotiin ja syöty vadelmia.
Nykyään koululaiset ovat niin isoja etteivät enää halua saattajaa, eivätkä omatkaan työni niin jousta. Mutta muistavat kyllä tämän kaavan edelleen, ja käyvät itse syömässä ne vadelmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni muistaa oman ekan koulupäivän? Mä en muista ollenkaan, en edes sitä, veikö joku mut sinne vai meninkö yksin. N61
Minä kyllä muistan asioita ekasta koulupäivästäni ja sitä aiemmistakin tapahtumista.
Kyllä 7 vuotias lapsi voi hyvinkin muistaa.
Mä muistan hyvin kouluun tutustumispäivän edelliskeväänä.
Kaikkien ei kannattaisi lisääntyä.
Minä olen äitinä aina saattanut kolme lastani koulun aloitukseen. Mies on ollut töissä. Kyllä yksikin vanhempi on riittänyt ihan hyvin. Yhdellä kertaa vein samalla naapurinkin koulun aloittavan lapsen koululle kun omanikin. Naapurin lapsen molemmat vanhemmat oli töissä.
Eli ap kyllä yksi saattaja riittää ihan hyvin.
Eikö mies tule koska ei huvita, vai koska on töissä tms?
Isäni (melkein 70 v) oli pöyristynyt kun veljeni oli mökkireissulla esikoisensa koulutien alkaessa. Kuulemma pölvästin hommaa olla menemättä saattamaan ekana koulupäivänä jos syynä on vapaa-ajan matka.
Meillä toinen oli tutustumispäivässä keväällä ja eskarin kevätjuhlassa ja toinen vei kouluun ekana päivänä.
Molemmat oli tärkeinä merkkipaalun hetkinä läsnä. Jäi kivat muistot
Jos on vapaata tai muuten mahdollista mennä, niin ihmettelen, jos ei mene. Onhan se kuitenkin lapselle tärkeä asia. Meillä lapset toivoivat, että molemmat saattavat ekan koulupäivänä ja järkättiin niin, että päästiin paikalle.
No kyllä se riittää, että toinen vanhempi vaan on siellä.
Ei sitä välttämättä niin helposti saa aamupäivälle töistäkään vapaata. Vai oletteko molemmat ottaneet vapaita lapsen koulunaloitukseen?
Jos vain toinen vanhempi pääsee, niin mieluummin sitten isä. Etenkin pojilla isän asenne vaikuttaa koulumenestykseen merkittävästi, vaikka lasten koulutustaso korreloi vahvemmin äidin koulutustasoon.
Kyllä niitä kouluun saattamista tulee vuosien varrella molemmille vanhemmille. Kuulostaa aika kummalliselta, että molempien vanhempien pitäisi kipittää ekana aamuna koululle lapsen kanssa. Hienoa olisi, että vaikka koko ekan viikon lasta saattaisi aamulla joku kouluun ja tulisi vastaan iltapäivällä. Yksi aikuinen kerrallaan riittää ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä yksi aikuinen riittää, mutta kertoo paljon miehestä jos ei edes kerran viitsi tulla mukaan. Ja miksi ihmeessä tarjoaa anoppia tilalle. Ilmeisesti kyseinen mies ei hoida mitään lapsen asioitakaan?
Jos ei halua mukaan siksi että on tärkeämpää maata sohvalla, niin totta, kertoo paljon miehestä. Mutta jos hän sattuukin olemaan töissä, kuten aika suuri osa aikuisista arkipäivisin on, niin ihan turha järjestää vapaata. Kyllä siitä koulusta ehtii intoilla ennen ja jälkeenkin.
En muista että toinen vanhempani olisi koskaan käynyt missään koulun tapahtumassa, ei ollut missään juhlissa tai vanhojen tansseissa tai missään mukana. Hänellä onkin narsistidiagnoosi. En oikein voi ymmärtää, että normaalia vanhempaa eivät lapsen asiat yhtään kiinnostaisi. Ensimmöinen koulupäivä on ikimuistoinen tapahtuma koko perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä yksi aikuinen riittää, mutta kertoo paljon miehestä jos ei edes kerran viitsi tulla mukaan. Ja miksi ihmeessä tarjoaa anoppia tilalle. Ilmeisesti kyseinen mies ei hoida mitään lapsen asioitakaan?
Jos ei halua mukaan siksi että on tärkeämpää maata sohvalla, niin totta, kertoo paljon miehestä. Mutta jos hän sattuukin olemaan töissä, kuten aika suuri osa aikuisista arkipäivisin on, niin ihan turha järjestää vapaata. Kyllä siitä koulusta ehtii intoilla ennen ja jälkeenkin.
Koulunaloituspäivä on tiedossa jo puoli vuotta aiemmin, niin siihen pystyy vaikka keväällä sopia lomapäivän. Koulunaloituspäiviä on vain yksi lasta kohden. Ettekö te osaa hoitaa asioita ajoissa?
Miksi hitossa sinne vanhempia ollenkaan tarvitaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni muistaa oman ekan koulupäivän? Mä en muista ollenkaan, en edes sitä, veikö joku mut sinne vai meninkö yksin. N61
Pointti ei ole siinä, että jäisi yksityiskohtaiset muistot joka hetkestä lopuksi elämää.
Pointti on siinä, että lapsi kokee olevansa tärkeä ja arvokas vanhemmilleen eli sen hetkisen elämänsä tärkeimmille ihmisille. Vai kokeeko lapsi, ettei hänellä ole niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä yksi aikuinen riittää, mutta kertoo paljon miehestä jos ei edes kerran viitsi tulla mukaan. Ja miksi ihmeessä tarjoaa anoppia tilalle. Ilmeisesti kyseinen mies ei hoida mitään lapsen asioitakaan?
Jos ei halua mukaan siksi että on tärkeämpää maata sohvalla, niin totta, kertoo paljon miehestä. Mutta jos hän sattuukin olemaan töissä, kuten aika suuri osa aikuisista arkipäivisin on, niin ihan turha järjestää vapaata. Kyllä siitä koulusta ehtii intoilla ennen ja jälkeenkin.
Koulunaloituspäivä on tiedossa jo puoli vuotta aiemmin, niin siihen pystyy vaikka keväällä sopia lomapäivän. Koulunaloituspäiviä on vain yksi lasta kohden. Ettekö te osaa hoitaa asioita ajoissa?
Ehkä pystyy, ehkä ei. Riippuu työpaikasta. Ja se koulun aloitus ei tosiaan ole NIIN tärkeä, että molempien vanhempien pitäisi olla mukana saattamassa.
En usko sanaakaan. Taasko kipeitä miesvastaisia satuja. Mikä riivaa päätä???
Vedät ehkä virheellisen johtopäätöksen. Minusta tuo on amerikkalaista teennäisyyttä, että molempien vanhempien pitää olla mukana kaikessa, mitä lapsi tekee. Se ei mitenkään mittaa vanhemman rakkautta.
Pikemminkin vaikuttaa siltä, että sinä et rakasta miestäsi.
Kysyitkö, miksi ei halua mennä? Onko autismin kirjolla kenties, isot väkijoukot ahdistaa? Jokin homma kesken? Hänen omat kouluvuotensa huonot, ei halua flashbackeja. Ehkä ei tajua, mitä ihmeellistä kouluunmenossa on, jos hänet aikoinaan vei oma äiti eikä pidä koulua kovin isona juttuna. Koeta joskus olla toisen ihmisen mokkasiineissa!
Mun asperger-mies ei ikinä osallistunut mihinkään koulun juhliin, koska koki ne ahdistavina. Koska rakastan häntä sellaisena kuin hän on, en vetänyt siitä hernettä nenään, vaan hyväksyin asian. Joskus anoppi tosiaan tuli vaikkapa joulujuhlaan, se oli hänestä hauskaa. Win-win.
Ota vähän rennommin äläkä seuraa niin paljon amerikkalaista kulttuuria.