Mies ei halua tulla luokseni yöksi

Vierailija kirjoitti:

Meidän ns. seurustelu on tosiaan jatkunut jo muutaman vuoden, uskoisin että tässä ajassa molemmille olisi tullut halu muuttaa yhteen ja jakaa arki. Nyt se tunne on vain minulla, vaikka viihdyn toki itsekin välillä yksin. Mutta mielestäni ihminen on luotu elämään toisen kanssa. Mulla on tosiaan se tunne että hän siirtää asiaa eteenpäin tekosyin, sitten kun toinen teineistä on muuttanut pois tai mielellään molemmat. Sitten voi keksiä taas uuden syyn. Mutta miksi roikottaisi mua silti tässä jos ei aikomustakaan mihinkään enempään?

ap

Eihän se mikään tekosyy välttämättä ole, ettei halua lähteä enää lapsiperhe-elämään, kun on omansa jo maailmalle kasvattanut. Sinusta voi silti välittää kovasti.

"Olen miettinyt onko tämä ihan ok, ja onko mies itsekäs. Joskus on puhuttu yhteenmuutosta mutta hän ei halua muuttaa niin kauan kun lapset asuvat kotona. Ei tulisi mieleenkään häätää heitä pois heti kun ovat 18 v. Pitäisikö mun olla tiukempi ja sanoa miehelle että jos haluaa olla kanssani lapsetkin kuuluvat samaan pakettiin?"

Parisuhde on vähän sellainen, että siinä tulee miettiä tilanne sellaiseksi, jossa molempien hyvä olla. Jos mies on tuonut avoimesti esiin, ettei yhteenmuuttoa vielä kaipaa, niin siihen olisi sopeuduttava, tai lähdettävä etsimään ihmistä, jolla on samat suunnitelmat.

Itsellänikin on lapsi, mutten silti kaipaa parisuhteelta uusperhekuvioita. Olen silti parisuhteessa tosissani, jos sellaiseen ryhdyn. Mutta jos toisella on tavoitteena uusperhe, niin minä en ole silloin hänelle sopiva pari.