Vastaus kysymykseen kannattaako lasta / lapsia hankkia
Kannattaa ehdottomasti jos haluaa sanoa hyvästit pitkille aamu-unille, spontaanille seksielämälle ja ylipäätään vapaalle elämäntyylille. Lapsen saamisen jälkeen oikeasti ihan _kaikki_ muuttuu. Olet pakotettu heräämään kukon pierun aikaan arkena ja vapaalla. Päivä alkaa toisen tarpeista huolehtimalla ja päättyy toisen tarpeista huolehtimalla. Et saa tehtyä mitään keskeytyksettä päiväaikaan. Koitat laittaa ruokaa, taapero roikkuu lahkeessa ja kitisee taukoamatta. Koko elämä pyörii lapsen rytmin ympärillä, esim. kauemmas lähtö autolla pitää ajoittaa lapsen päiväunien ajankohtaan jollei halua koko pakan leviävän käsiin. Reissuun lähtö vaatii arsenaalin asioita mukaan (onko vaippoja, onko eväitä, onhan rakas unilelu mukana....). Siinä missä ennen saatoit vaan lähteä ovesta ja napata lompakon mukaan, nykyään lähtö on työmaa. Sitten kun olette pääsemässä lähtöön, taapero vääntää paskat tai tulee muuta häslinkiä. Reissaaminen pienen lapsen kanssa ei ole lomaa vaan raakaa työtä.
Aloitanko edes kertomaan siitä vaiheesta kun täytyy koko ajan vahtia lasta, jolla jalat kantaa mutta päässä ei liiku järjen hiventäkään vielä? Kun lapsi kiipeilee mitä korkeammille paikoille ja rymähtää silmän räpäyksessä sieltä alas ja itkuhan siitä tulee. Sitten tutkit kävikö kuinkaan, koitat lohduttaa.
Ilta kun koittaa, alkaa yöunille menon vastustelu. Nukuttaminen on operaatio, jos se kestää "vain" puoli tuntia; on voittajafiilis. Joskus voi mennä tuntikin tai puolitoista. Kuuntelet sitä kiljuntaa ja huutoa, ehkä itkuakin. Illalla olisi sitä surullisen kuuluisaa omaa aikaa hetken verran. Usein silloin tulee tehtyä kotitöitä; paskasen pyykin pesua, tiskien hoitoa, mahdollisesti ruoanlaittoa seuraavaa päivää varten. Ah miten ihanaa omaa aikaa. Puolison kanssa seksielämä on jo niin nuutunutta, että ihme jos seksiä on edes kerran kuussa. Silloinkin se tapahtuu vain lapsen nukkuessa, tietenkin. Spontaanius on hävinnyt siitäkin touhusta (keskellä päivää olkkarissa esim).
Ja sitten tuleekin aamu, kello 6-7 aikaan alkaa kuulua ääntelyä ja taas mennään. Vaikka mieli tekis nukkua kymppiin asti. Se on kaukainen unelma se.
Kommentit (35)
Aivan liian pitkä teksti. Vastaus on EI.
Lapsia ei kannata ikinä hankkia. Niitä saa hankkia jos siltä tuntuu mutta ei kannata, ovat kuluerä.
Lapset ovat pieniä vain hetken, ja sekin hetki on hyvää elämää. Ei vanhempien loppu elämä valvoessa kulu.
Vierailija kirjoitti:
Toi on vain sun vanhemmuuttasi ja sun jälkikasvuasi. Omani herää aikaisintaan yhdeksältä vapaapäivinä, nukahtaa vartissa iltaisin. Seksiä meillä on vähintään kerran viikossa.
Niinpä, sama täällä.
Lapsen kanssa saa elämän tehtyä juuri niin raskaaksi kun haluaa tai mennä helpommalla. Meidän ipana on jo teini enkä tunnista matkustusta yms hänen pikkulapsi aikanaan raakana työnä ja vaikeana. Suht spontaanistikin lähdettiin liikkeelle ja se mahdollinen läjä vaipassa vaihtui nopeasti. Ehkä se pakka leviää helposti jos asiat rakennetaan turhan tarkoiksi. Tylsäksi olisi käynyt elämä kahdestaan ja kuunnellen vain omia mielihalujaan. Kyllä meilläkin herättiin varhaisvuodet aikaisin, mutta se oli vain pieni osa koko vanhemmuutta. Vuosivuodelta muuttuu ja helpottuu.
Vierailija kirjoitti:
Jep, ei kiitos. Osa lähtee tuohon vapaaehtoisesti ja sitten yllättyy miten per seestä perhe-elämä on. Viisaat oppivat muiden virheistä.
Just luin jostain Seiskan lehdestä Tuija Pehkosen tilityksen, että koska vauva ei jaksanut pitkää matkaa autossa, puoliso lähti kahdestaan isomman lapsen kanssa autolla ja Tuija vauvan kanssa perässä lentokoneella.
Huh, mitä säätämistä! 🤯
https://www.seiska.fi/kotimaa/tuija-pehkonen-avautuu-ensimmaisesta-lent…
Mulla on 10 ja 12v lapset, enkä tunnista tollasta vauva/taapero aikaa josta ap puhuu. Nukuin ihan hyvin, seksiä oli lähes päivittäin, kokoajan ei tarvinnu valvoa lasten perään ja lapset viihty autossa hereilläkin. En nyt ees muista mitä kaikkea muuta ap tossa sano, mut lapsi arki oli musta kivaa aikaa sillonki ku lapset oli pieniä. Haluisin vielä pari lasta lisää, mutta erosin lasten isästä 4 vuotta sitten ja uuden kanssa ollaan vasta vuos oltu yhdessä, joten hetken haluun vielä odotella.
N34
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 10 ja 12v lapset, enkä tunnista tollasta vauva/taapero aikaa josta ap puhuu. Nukuin ihan hyvin, seksiä oli lähes päivittäin, kokoajan ei tarvinnu valvoa lasten perään ja lapset viihty autossa hereilläkin. En nyt ees muista mitä kaikkea muuta ap tossa sano, mut lapsi arki oli musta kivaa aikaa sillonki ku lapset oli pieniä. Haluisin vielä pari lasta lisää, mutta erosin lasten isästä 4 vuotta sitten ja uuden kanssa ollaan vasta vuos oltu yhdessä, joten hetken haluun vielä odotella.
N34
Niin joo molemmat on aina nukahtanu hyvin. Toinen vaan laitettiin omaan sänkyyn ja nukahti ja toista kun piti 5 min kädestä kiinni niin sekin nukahti. Olin lasten kanssa 5 vuotta kotona ja samalla vedin mmln perhekahvilaa, opiskelin nettilukiossa ja tein kakkuja tilauksesta.
Mulla on 3 lasta ja toimiva parisuhde. Paljon on reissattu, vietetty hotellielämää ja olen päässyt istumaan lomilla valmiiseen pöytään. Kyllä lomat lasten kanssa kotiolot voittaa. Avaajalla on vain liian vähän lapsia.
Meillä herätään klo 6:30, lapset herää klo 7:00. Päiväkoti on lähellä ja hyvin ehdin klo 8:00 töihin.
Olen samaa mieltä, lapsi tuhoaa parisuhteen.
Oman uupuneen ja kiukkuisen marttyyriäidin katselu sai valitsemaan lapsettomuuden, olen aina ajatellut että tämä ketju päättyy osaltani tähän. Pelkkä työelämäkin on niin raskasta ja epävarmaa että hyvä kun itsestään pystyy huolehtimaan.
Ei se lapsi aina pieni ole. Siitä kasvaa lopulta aikuinen mies tai nainen. Porukka puhuu lapsista, ihan kuin ne olisi kotoa lähtemiseen asti taaperoita. Maailmassa ei ole kivutonta polkua eteenpäin, joten kannattaa valita sellainen, joka tuo merkitystä elämään. Me tullaan kärsimaan joka tapauksessa. Sitte ku se lapsi on alakoulu ikäinen, ei sen perään tarvitse katsoa samalla tavalla. Jos hoitaa hommansa hyvin, sä tulet olemaan sille se ihminen, joka on luonut sille paljon kauniita muistoja, ja se onki sitte se ainoa asia, millä tässä maailmassa on väliä.
Mitä ihmettä täällä sitte edes tehdään. Töitä? Että voidaan käydä lomalla ja maata rannalla pari päivää. Että voidaan pelata shakkia tai opiskella espanjaa? Ihminen ei voi elää itselleen. Sen huomaa sitten, kun ympärillä ei ole enää muita, ja jos kaverit ei ole aivan mahtavia, niin mikään ei pääse lähellä perheen tuomaa läheisyyttä. Meidän jälki-kapitalistinen maailma on niin todellisuudesta irrallaan, että tällaisetkin perusasiat on päässeet unohtumaan kulttuurisesta muistista. Minun ainoa toive elämältä on tehdä tarpeeksi rahaa, että voin rakentaa oman perheen. Elämän tarkoitus on luoda läheisiä ihmissuhteita.
M27
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi aina pieni ole. Siitä kasvaa lopulta aikuinen mies tai nainen. Porukka puhuu lapsista, ihan kuin ne olisi kotoa lähtemiseen asti taaperoita. Maailmassa ei ole kivutonta polkua eteenpäin, joten kannattaa valita sellainen, joka tuo merkitystä elämään. Me tullaan kärsimaan joka tapauksessa. Sitte ku se lapsi on alakoulu ikäinen, ei sen perään tarvitse katsoa samalla tavalla. Jos hoitaa hommansa hyvin, sä tulet olemaan sille se ihminen, joka on luonut sille paljon kauniita muistoja, ja se onki sitte se ainoa asia, millä tässä maailmassa on väliä.
Mitä ihmettä täällä sitte edes tehdään. Töitä? Että voidaan käydä lomalla ja maata rannalla pari päivää. Että voidaan pelata shakkia tai opiskella espanjaa? Ihminen ei voi elää itselleen. Sen huomaa sitten, kun ympärillä ei ole enää muita, ja jos kaverit ei ole aivan mahtavia, niin mikään ei pääse lähellä perheen tuomaa läheisyyttä. Meidän jälki-kapitalistinen maailma
Höpö höpö. Yks hyvä fwb tai seksisuhde on tarpeeksi.
Lapsen voi aina antaa pois jos niin kaduttaa.