Lue keskustelun säännöt.
Vastaus kysymykseen kannattaako lasta / lapsia hankkia
07.08.2023 |
Kannattaa ehdottomasti jos haluaa sanoa hyvästit pitkille aamu-unille, spontaanille seksielämälle ja ylipäätään vapaalle elämäntyylille. Lapsen saamisen jälkeen oikeasti ihan _kaikki_ muuttuu. Olet pakotettu heräämään kukon pierun aikaan arkena ja vapaalla. Päivä alkaa toisen tarpeista huolehtimalla ja päättyy toisen tarpeista huolehtimalla. Et saa tehtyä mitään keskeytyksettä päiväaikaan. Koitat laittaa ruokaa, taapero roikkuu lahkeessa ja kitisee taukoamatta. Koko elämä pyörii lapsen rytmin ympärillä, esim. kauemmas lähtö autolla pitää ajoittaa lapsen päiväunien ajankohtaan jollei halua koko pakan leviävän käsiin. Reissuun lähtö vaatii arsenaalin asioita mukaan (onko vaippoja, onko eväitä, onhan rakas unilelu mukana....). Siinä missä ennen saatoit vaan lähteä ovesta ja napata lompakon mukaan, nykyään lähtö on työmaa. Sitten kun olette pääsemässä lähtöön, taapero vääntää paskat tai tulee muuta häslinkiä. Reissaaminen pienen lapsen kanssa ei ole lomaa vaan raakaa työtä.
Aloitanko edes kertomaan siitä vaiheesta kun täytyy koko ajan vahtia lasta, jolla jalat kantaa mutta päässä ei liiku järjen hiventäkään vielä? Kun lapsi kiipeilee mitä korkeammille paikoille ja rymähtää silmän räpäyksessä sieltä alas ja itkuhan siitä tulee. Sitten tutkit kävikö kuinkaan, koitat lohduttaa.
Ilta kun koittaa, alkaa yöunille menon vastustelu. Nukuttaminen on operaatio, jos se kestää "vain" puoli tuntia; on voittajafiilis. Joskus voi mennä tuntikin tai puolitoista. Kuuntelet sitä kiljuntaa ja huutoa, ehkä itkuakin. Illalla olisi sitä surullisen kuuluisaa omaa aikaa hetken verran. Usein silloin tulee tehtyä kotitöitä; paskasen pyykin pesua, tiskien hoitoa, mahdollisesti ruoanlaittoa seuraavaa päivää varten. Ah miten ihanaa omaa aikaa. Puolison kanssa seksielämä on jo niin nuutunutta, että ihme jos seksiä on edes kerran kuussa. Silloinkin se tapahtuu vain lapsen nukkuessa, tietenkin. Spontaanius on hävinnyt siitäkin touhusta (keskellä päivää olkkarissa esim).
Ja sitten tuleekin aamu, kello 6-7 aikaan alkaa kuulua ääntelyä ja taas mennään. Vaikka mieli tekis nukkua kymppiin asti. Se on kaukainen unelma se.
Kommentit (35)
Jep, ei kiitos. Osa lähtee tuohon vapaaehtoisesti ja sitten yllättyy miten per seestä perhe-elämä on. Viisaat oppivat muiden virheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on vain sun vanhemmuuttasi ja sun jälkikasvuasi. Omani herää aikaisintaan yhdeksältä vapaapäivinä, nukahtaa vartissa iltaisin. Seksiä meillä on vähintään kerran viikossa.
Ja lehmät lentää. 👍🏻
To on se raaka totuus, jota moni ei halua nähdä. Lisää tuohon vielä lapsen erityisyys/vammaisuus, niin helvetti on täydellinen. Ja eroon et pääse vaikka miten kaduttaisi.
Vierailija kirjoitti:
To on se raaka totuus, jota moni ei halua nähdä. Lisää tuohon vielä lapsen erityisyys/vammaisuus, niin helvetti on täydellinen. Ja eroon et pääse vaikka miten kaduttaisi.
Ja sitten joku tulee vielä lässyttämään miten ne kehitysvammaiset lapsetkin ovat lahja! Siis lahja, kun monen ihmisen elämä on lopullisesti pilalla ja karu totuus on se että olisi ollut parempi jos ei olisi ikinä syntynytkään sitä lasta. Vaikea kuvitella ikääntyvien vanhempien ajattelevan lastaan lahjana, kun se huolenpito ei lopu koskaan. Vanhemmistakin saattaa aika jättää ennen lasta; kuka hänestä sitten huolehtii? Joku hoivakoti, jossa "huolenpito" voi olla aika mielenkiintoinen käsite.
Molemmissa tapauksissa plussaa ja miinusta. Itselläni ei ole lapsia, joten vaikea sanoa miltä lastensaanti lopulta tuntuisi. Ja jokaisen kokemus vanhemmuudesta ja lapsista on tietysti henkilökohtainen ja uniikki.
Seuratessani muita vanhempia ja lapsia ja perheitä noin ylipäänsä ympärilläni, ei vaikuta houkuttelevalta vaihtoehdolta. Ainakaan kun on itse vielä alle kolmekymppinen nainen. Itseasiassa sain esimakua jo kolmisen vuotta sitten, kun ehkäisy petti, ja tulin raskaaksi. Alkio kehittyi vasemmassa munanjohtimessani eli sairastin kohdunulkoisen raskauden. Minua kohdeltiin aika vähäpätöisesti terveysasemalla. Soitin kun luulemani kuukautiset kestivät jo toista viikkoa. Meni kuukausi vuotoa jo. Kehotettiin puhelimessa vain rauhoittumaan ja kerrottiin kuinka jo kuukauden jatkunut verenvuoto on vain normaalia nuorille naisille. Että ikäänkuin olisi ruokavaliosta, liikunnasta, stressistä johtuvaa, että joskus nuorilla naisilla kuukautiset vain pitkittyvät kuukauden mittaiseksi. Kerroin myös kivuistani ja muista oireista mutta ei otettu tutkimuksiin. Lopulta torveni räjähti, ja kipu oli sanoinkuvaamattoman kamala. Vatsaonteloni täyttyi verestä, ja oli tunneista kiinni etten olisi kuollut räjähdyksestä seuranneeseen vuotoon. Onneksi pääsin sairaalaan. Sielläkin toki minulle sanottiin että on vähäpätöistä tulla päivystykseen pelkkien runsaiden menkkakipujen takia. Heh.
No mutta, tämä kokemus oli niin traumaattinen, että en tosiaan tiedä, haluanko koskaan lapsia. Tämän kokemuksen lisäksi en tiedä olenko valmis äidiksi. Mitä se ottaa minulta, mitä antaa. Yhteiskunta ei ainakaan tue sitä ajatusta että kannattaisi hommata lapsia. Äidin rooli lastenkasvatuksessa ja lasten saamisessa on niin iso, ja eriarvoinen mieheen verrattuna. Eläminen on muutenkin kallista ja nykymaailman tilanne epävakaa. Uskaltaako tänne edes lisää ihmisiä tehdä, jos sellaisia saisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
To on se raaka totuus, jota moni ei halua nähdä. Lisää tuohon vielä lapsen erityisyys/vammaisuus, niin helvetti on täydellinen. Ja eroon et pääse vaikka miten kaduttaisi.
Ja sitten joku tulee vielä lässyttämään miten ne kehitysvammaiset lapsetkin ovat lahja! Siis lahja, kun monen ihmisen elämä on lopullisesti pilalla ja karu totuus on se että olisi ollut parempi jos ei olisi ikinä syntynytkään sitä lasta. Vaikea kuvitella ikääntyvien vanhempien ajattelevan lastaan lahjana, kun se huolenpito ei lopu koskaan. Vanhemmistakin saattaa aika jättää ennen lasta; kuka hänestä sitten huolehtii? Joku hoivakoti, jossa "huolenpito" voi olla aika mielenkiintoinen käsite.
Juuri tämä. Ja vaikka monet kehitysvammat nähtäisiinkin jo varhaisessa vaiheessa, monet taas eivät näy ennen kuin on liian myöhäistä. Itse olen työskennellyt vaikeasti kehitysvammaisten lasten kanssa ja siltä kokemuspohjalta mitä tuli nähtyä ja koettua, en hanki lapsia. Monet näiden lasten vanhemmat ovat masentuneita, työttömiä ja rättiväsyneitä. Vanhemmat eronneita ja varmasti hyvin lopenuupuneita. Jotkut näistä lapsista eivät välttämättä nuku ollenkaan, juoksentelevat pitkin poikin 24/7. Kun saat tälläisen lapsen, olet hänessä kiinni 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaalla nukutaan vähintään kasiin. Itse menen nukkumaan puolilta öin, niin ehdin hyvät unet saada. Illasta on omaa aikaa 3-4h, riippuen monelta lapset menee nukkumaan. Ja kotityöt on kyllä tehty jo aikaisemmin, että se oma aika on miehen kanssa oleskelua. Arkisin toki jää pariin tuntiin oma aika illasta. Eikä nuo nyt loputtomiin roiku lahkeissa. Hyvin saa ruuat ja kotityöt tehtyä, kun lapset leikkii (toki myös riitelee) yhdessä tai yksinään. Seksiä yleensä kerran viikossa, että ei senkään puoleen kovin huonosti suju.
Mutta jos aattelee ihan pitemmälle niin kyllä ne lapset on ihan siunaus sitten kun ite oot vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos aattelee ihan pitemmälle niin kyllä ne lapset on ihan siunaus sitten kun ite oot vanha.
On ne siunaus koska saat vihdoin olla omassa rauhassa ja ne elää elämäänsä jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos aattelee ihan pitemmälle niin kyllä ne lapset on ihan siunaus sitten kun ite oot vanha.
Miten niin? Ne lapset eivät välttämättä asu samalla paikkakunnalla ja saattavat myös muuttaa toiselle puolelle maailmaa. Ei nykyään jäädä enää nyhjäämään vanhempien kylkeen kuten ennen paitsi ehkä maaseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästyin ja uuvuin täysin siinä 10 vuoden kohdalla ja sen jälkeen ei ole mielenkiinto palannut, Nyt on menossa vuosi nro 24 ja loppusuoralla ollaan. Laskurissa enää hieman päälle 300 päivää. Tsemppiä vaan kaikille.
Juu ei kiitos. Kasvoin katsomalla miten oman äidin terveys karisee kasvattaessaan meitä lapsiaan ja käymällä töissä. Itse päätin jo lapsena etten tule ikinä itse äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman itsekkäin ajatus että lapset huolehtisivat sinusta vanhana. Varsinkaan Suomessa.
Minä taas olen onnellinen teinin äiti. Toki se oli taaperona haastavaa, kun hän heräsi yleensä kuudelta. Nykyään nukkuu pitkään. Ja vaikka tässä ns matkassa on ollut monenlaisia mutkia, niin on tämä ollut myös valtavan palkitsevaa. On hienoa, kun lapsi oppii uusia asioita ja saa aina välillä muilta aikuisilta kehuja. Kyllä sanon, että elämä ilman häntä olisi hyvin vaillinaista.
Mä olin nuorena varma että haluan lapsia. Sitten aloin miettiä, jaksaisinko ap:n kuvaamia asioita _joka päivä_ vaikka miten väsyttäisi ja pärjäisinkö erityislapsen kanssa ja/tai yksinhuoltajana jos tilanne osuu kohdalle. Tulin vuosien harkinnan jälkeen tulokseen että minulle riittää siskon lasten kanssa leikkiminen.
Vierailija kirjoitti:
Maailman itsekkäin ajatus että lapset huolehtisivat sinusta vanhana. Varsinkaan Suomessa.
No me ollaan varmaan jotenkin outoja ja saatu outo kasvatus kun isän apuna oltiin kun äiti kuoli ja isä ikääntyi ja joskus apua. Toki viimeseen asti pystyi omassa kodissaan olemaan mutta kauppakäynti apua joskus tarvisi ja siivousta.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos aattelee ihan pitemmälle niin kyllä ne lapset on ihan siunaus sitten kun ite oot vanha.
Joo, jos hyvin käy. Narkkilapsesta taas ei apua ole, huolta senkin edestä. Jotkut lapset myös varastelee vanhemmilta vaikkapa rahoja. Tosi siunattua!
Rehellisesti lasten hankkiminen ei ole mitenkään kannattavaa (ainakaan taloudellisesti).
Rakastan kuitenkin lapsiani ja en pois mistään hinnasta vaihtaisi lapsiperhe elämää. Lasten hankkineen on enemmän tunne juttu, kuin järjen.
T. Neljän äiti
Toi on vain sun vanhemmuuttasi ja sun jälkikasvuasi. Omani herää aikaisintaan yhdeksältä vapaapäivinä, nukahtaa vartissa iltaisin. Seksiä meillä on vähintään kerran viikossa.