Koira kuoli, onko "sopivaa" ottaa lähes heti uusi pentu.

Rakas koirani kuoli, mutta aloin etsiä uutta koiraa lähes samantien. Tämä nykyinen koira on jopa ihanampi kuin edesmennyt koirani. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu otti iäkkään koiran vielä eläessä siihen jo toisen rinnalle että on sitten jo valmiina koiruli taas.

Mutta jääköhän se uusi ikävöimään sitten kans sitä vanhaa koiraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttu otti iäkkään koiran vielä eläessä siihen jo toisen rinnalle että on sitten jo valmiina koiruli taas.

Mutta jääköhän se uusi ikävöimään sitten kans sitä vanhaa koiraa?

Minun koira oli tyytyväinen, kun jäi ainoaksi koiraksi ja sai kaiken huomion. 

Moni ottaa uuden koiran ennen kuin vanhasta aika jättää. Jos haluaa pitää vain yhtä koiraa, niin on ok ottaa uusi koira heti, kun vanha kuolee.

Yhteen luontokappaleeseen ei kannata ihan tolkuttomasti kiintyä ja käyttää aikaa, vaivaa ja rahaa, jolloin se menee usein jo eläinrääkkäyksen puolelle tai turhaa itsensä kiusaamista uskomuksilla jostain sopivuussäännöistä.

Myös puolison kuoltua lesken on ok jatkaa elämää, kun oma suru antaa myöden.

Tuskin olisi koiravainajallesi ok. Häntä varmasti raivostuttaisi ajatus hänen omissa nurkissaan pyörivästä ja hänen tavaroitaan kaluavasta tunkeilijasta.

Vaikka uusi koira helpottaisikin surua, oletko valmis uuteen perheenjäseneen? Varsinkin, jos suruaika on vielä kesken. Koiran hankkiminen on aina iso ja vastuullinen päätös. Pienessä pennussa on paljon työtä, ja energiat ja yöunet voivat olla aluksi vähillä (tosin tämäkin on totta kai yksilöllistä). Jos on valmiiksi jo surullinen, saattaa olla, ettei ole tarpeeksi energiaa pentuarkeen. Itse odottaisin, että olo tasaantuisi vähän, jotta pystyisin tekemään näin ison päätöksen ja tietäisin, että jaksan pitää pienestä huolta. Mutta kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee - jos sinusta tuntuu että jaksat, ja uusi koira helpottaa surua, niin miksi ei. :) 

Suosittelen, että et ota samannäköistä heti perään. Tulee liiaksi vertailtua edelliseen. Eri rotuinen ja eri värinen on paras, koska silloin jo lähtökohtaisesti olettaa uuden olevan ihan erilainen oma persoonansa. Jos on pakko ottaa samaa rotua, niin ota eri värinen. Näissä tapauksissa voit ottaa heti pennun ja entinen koirasi hyväksyy sen ja on iloinen, että saat lohtua suruusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulitteko että homma loppuu sähköautoihin?

Ehei

#vihreät

Koirat saastuttaa ja on turhia

Sinä saastutat ja olet turha tuolla logiikalla

Ota pois vain. Ei se vanha koira unohdu pennun takia, paremminkin muistat kuinka viisas se oli pentuun verrattuna, mutta suru saattaa helpottua. Itse ehkä pidän nykyisen jälkeen vuoden tauon ja elän hetken vapaasti, jos ei sopiva koira suorastaan kävele heti vastaan.

Koirat, kuten kaikki lemmikit, pitäisi kieltää siviileiltä. Ainoastaan huume-, opaskoirat  jne olisi OK, saastuttaa ja kuluttaa luonnonvaroja. No tätä menoa se päivä nähdään aika pian.

Minä otin uuden pennun kolme viikkoa edellisen koiran kuolemasta. Se oli kyllä jo sovittu asia ennen kuin edes tiedettiin, että vanha koira on kuolemansairas. Päivääkään en ole katunut uutta koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen, että et ota samannäköistä heti perään. Tulee liiaksi vertailtua edelliseen. Eri rotuinen ja eri värinen on paras, koska silloin jo lähtökohtaisesti olettaa uuden olevan ihan erilainen oma persoonansa. Jos on pakko ottaa samaa rotua, niin ota eri värinen. Näissä tapauksissa voit ottaa heti pennun ja entinen koirasi hyväksyy sen ja on iloinen, että saat lohtua suruusi.

Minä otin just samanlaisen koiran, kun rotu on niin sopiva mulle. Koira on kuitenkin ihan eri koira kuin edellinen enkä ollenkaan verrannut edelliseen. Molemmat ihan omia persooniaan. Mitä sitä hyvää rotua vaihtamaan ja värille ei niin väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Koirat, kuten kaikki lemmikit, pitäisi kieltää siviileiltä. Ainoastaan huume-, opaskoirat  jne olisi OK, saastuttaa ja kuluttaa luonnonvaroja. No tätä menoa se päivä nähdään aika pian.

Koirista on paljon seuraa esim. yksinäisille. Varmaan vaikuttaa mielenterveyskuluihin. 

Vierailija kirjoitti:

Lemmikit on ilmaston tuhoojan mieleen 🤢🤮

Itsekästä

Sinä saastutat enemmän. Hoida siis itsesi pois päiviltä ja päde sitten

Vierailija kirjoitti:

Koirat, kuten kaikki lemmikit, pitäisi kieltää siviileiltä. Ainoastaan huume-, opaskoirat  jne olisi OK, saastuttaa ja kuluttaa luonnonvaroja. No tätä menoa se päivä nähdään aika pian.

Mihin se raja sitten vedetään? Kaverikoira, lukukoira, vapepaan kuuluvan siviilin itse kouluttama pelastuskoira, metsästyskoira, paimen, laumanvartija? On paljon hyötykoiria, joita siviilit tarvitsevat ja joista on myös yhteiskunnallista hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Ota pois vain. Ei se vanha koira unohdu pennun takia, paremminkin muistat kuinka viisas se oli pentuun verrattuna, mutta suru saattaa helpottua. Itse ehkä pidän nykyisen jälkeen vuoden tauon ja elän hetken vapaasti, jos ei sopiva koira suorastaan kävele heti vastaan.

Minä ajattelin pitää myös vähintään vuoden tauon, mutta laitoin kuitenkin pentukyselyn, koska rodussa on vähän pentuja ja voi joutua odottamaan vuoden tai parin ennen kuin pennun saa. Sitten tulikin ilmoitus, että heillä on viime hetken peruutus ja täällä ois pentu vapaana. Sillä sekunnilla vastasin, että minäpäs tulen pentua katsomaan ja pennun kanssa tulin sitten kotiin. Pentukyselyssä siis kerroin elämästäni ja aiemmista koiristani ja kerroin tekeväni myös etätöitä, joten koiran ei tarvitse olla yksin. Se lienee syy, että koiran minulle halusivat myydä jonojen ohi. 

Kyllä, on sopivaa, jos itsestä niin tuntuu.

Mä olen kuullut sellaista, että jotkut eivät hanki uutta koiraa siksi, koska heitä ahdistaa se ajatus, että se kuolee joku pöivä, kun aiempien koirien menetys on ollut niin kamalaa, ettei pää kestä sitä uudelleen.

Minä en ottaisi uutta koiraa ihan heti edellisen koiran kuoleman jälkeen. Miksei voisi odottaa vaikka ensi kevääseen?

Itsellä kuoli aikoinaan nuori koira yllättäen pitkään piilevänä olleeseen sairauteen. Olisin ollut surusta huolimatta valmis uuteen koiraan vaikka heti. Olen elämäntapakoiraharrastaja ja koiran kanssa ulkoilu ja sen kouluttaminen olisi helpottanut surua. En kuitenkaan olosuhteiden pakosta voinut ottaa pentua heti vaan siihen meni yli puoli vuotta. Tunnen surun helpottaneen vasta uuden pennun myötä.

Näin siis omalla kohdalla mutta olemme kaikki yksilöllisiä.

Kolme kuukautta meni ja ehdin jo tottua koirattomaan huolettomuuteen, kun voi mennä joka paikkaan suunnittelematta. Nyt pentu on ollut muutaman viikon.  Peetä ja lammikoita joka paikassa vähän väliä, kädet piikkihampaista pistoilla ja tavaroiden jyrsintävaihe vasta tulollaan. Heti uuden otosta on etuakin, mutta ihan fiksuuden vuoksi voi olla järkevää kokeilla haluaako oikeasti sen uuden koiran vai kokeileeko koirattomuutta hetken. Siis kokeilee, onko päätös tarpeesta aito vai vain suru ja yritystä paikata laastarilla reikä elämässä. Oho, tästähän tuli syvällinen suhdekertomus.