Helppo elämä -> hyvä ihminen?

Onko helppoa elämää viettäneen helpompi olla hyvä ihminen kuin sellaisen, jolla vastoinkäymiset seuraavat toisiaan?

Jos elämä on helppoa, mitä se sitten kenellekin tarkoittaakin, ei luulisi olevan syytä katkeroitua tai olla kateellinen kenellekään, kun taas epäonnen harjalla ratsastavalle voi olla haastavaa pysytellä iloisena ja auttavaisena, ystävällisenä ja reiluna (hyvän ihmisen oletettuja ominaisuuksia).

Entä ajatteleeko helppoa ja mukavaa elämää elävä koskaan miten kauhealla tavalla elämä voi mennä pilalle myös itsestä riippumattomista syistä (esim sairastuminen)?

Ja niin, kyllähän helppo elämä riippuu myös siitä, minkä kokee helpoksi, toinen kokee toisenlaisen elämän mukavaksi kuin toinen, mutta jos emme takerru siihen.

Ajatuksia?