Helppo elämä -> hyvä ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin vaan on, että helppo ja tasainen elämä tuottaa tasaisia ja kivoja ihmisiä. Heillä ei ole taakkanaan ahdistusta, katkeruutta eikä tällaista. Luotto elämään ja itseen on automaattinen, mikä sitten heijastuu ympärilleen. Näitä ihmisiä et näe toksisissa porukoissa, koska he eivät saa niistä mitään.

Sen sijaan ne joiden elämä ei ole helppoa.. voi voi. 

Näin. Kaikkein kivoimmat ihmiset ainakin omassa tuttavapiirissäni on juuri tällaisia. Heillä ei ole mitään tarvetta esimerkiksi vertailla omaa elämäänsä muiden elämään tai väheksyä muiden ongelmia, kuten enemmän vastoinkäymisiä kokeneet ihmiset usein tekee.

Vastoinkäymisiä kokeneet usein kokee itse olevansa niitä ihmisiä jotka "ymmärtää elämää paremmin". Mutta näin ei kuitenkaan ole. Todellisuudessa harjoittavat usein ihan ala-astetasoista elämien vertailua ja ilkkuvat toisille, että sä et tiedä elämästä mitään kun et ole kokenut sitä ja tätä. Sellainen ei ole vahvuutta, vaan katkeruutta.

Vastoinkäymisten äärellä punnitaan se kuka selviytyy katkeroitumatta. Älkää olko mustavalkoisia elämässä ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että helppo elämä, jonka helppoutta on tosin vaikea arvioida ulkoapäin, mahdollistaa onnellisuutta ja pystymisen sekä vaikuttamisen kokemuksen. Silloin on huomattavasti helpompi olla ns. hyvä ihminen.

Tuo on vain kuvitelma siitä että on hyvä ihminen.

Onnellisuus ja vaikuttamisen kokemus ei mitenkään takaa sitä että olisi hyvä ihminen.

Ne ns. hyvyyden rajat voivat olla paljon lähempänä kuin paljon enemmän kokeneella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on monta muuttujaa, jotka kaikki vaikuttavat asiaan:

-ihmisen persoonallisuus

-tausta

-vastoinkäymisten määrä

-sattuma

Väitän, että persoonallisuudella on isoin merkitys. Toisaalta tilaisuus tekee varkaan.

Tilaisuus ei tee varasta.

Sanonta pätee toisiin ja toisiin ei, siinä on eroja, totuus se ei ole. Varas käy päänsä sisällä omatuntonsa kanssa keskustelun.

Esimerkkinä tilanne: Ihminen on kasvanut rakastavassa kodissa, jossa on hyvät arvot, ihminen on myös persoonaltaan oikeudenmukainen. Hän joutuu keskelle luonnonkatastrofia ja on monta päivää ilman ruokaa. Sitten hän löytää ruokavaraston ja ottaa sieltä ruokaa itselleen ja vähän varoiksikin.

Periaatteessa se on varkaus, mutta tässä tapauksessa hyvin lievä varkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin vaan on, että helppo ja tasainen elämä tuottaa tasaisia ja kivoja ihmisiä. Heillä ei ole taakkanaan ahdistusta, katkeruutta eikä tällaista. Luotto elämään ja itseen on automaattinen, mikä sitten heijastuu ympärilleen. Näitä ihmisiä et näe toksisissa porukoissa, koska he eivät saa niistä mitään.

Sen sijaan ne joiden elämä ei ole helppoa.. voi voi. 

Näin. Kaikkein kivoimmat ihmiset ainakin omassa tuttavapiirissäni on juuri tällaisia. Heillä ei ole mitään tarvetta esimerkiksi vertailla omaa elämäänsä muiden elämään tai väheksyä muiden ongelmia, kuten enemmän vastoinkäymisiä kokeneet ihmiset usein tekee.

Vastoinkäymisiä kokeneet usein kokee itse olevansa niitä ihmisiä jotka "ymmärtää elämää paremmin". Mutta näin ei kuitenkaan ole. Todellisuudessa harjoittavat usein ihan ala-astetasoista elämien vertailua ja ilkkuvat toisille, että sä et tiedä elämästä mitään kun et ole kokenut sitä ja tätä. Sellainen ei ole vahvuutta, vaan katkeruutta.

Vastoinkäymisten äärellä punnitaan se kuka selviytyy katkeroitumatta. Älkää olko mustavalkoisia elämässä ikinä.

Niin. Moni ei selviydy. Kuvittelevat olevansa "rankan elämän kaavattamia" , mutta oikeasti ovat jotain ihan muuta ja jumissa menneisyydessään.

Otsikon kysymykseen, ei mene noin.

Mitä ap tarkoitat helpolla elämällä? Rahaa?

No on helpompaa olla hyvä ihminen, jos ei koe suuria vastoinkäymisiä paljon.

Joka muuta väittää, niin ei varmaan ole sellaista tilannetta kokenut kunnolla. Tai sitten on jokin yksittäinen iso vastoinkäyminen (esim. oma syöpä) ja tavallaan sen jälkeen katsotaan, että on koettu niin iso asia, että voidaan asettaa itsensä sillä tavalla niiden katkerien ihmisten yläpuolelle.

Kun elämässä tulee jatkuvasti vastoinkäyminen toisensa perään ja huomaa, ettei ympärillä olevat ihmiset välitä niin usein siitä toipumisvaiheessa ei välttämättä kykene olemaan mikään kovin empaattinen ja auttavainen ihminen. Hyvyys tulee sitten, kun asioista on selvinnut ja toipunut. Toiset katkeroituvat, kun eivät saa mitään apua esim. vakavaan masennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että helppo elämä, jonka helppoutta on tosin vaikea arvioida ulkoapäin, mahdollistaa onnellisuutta ja pystymisen sekä vaikuttamisen kokemuksen. Silloin on huomattavasti helpompi olla ns. hyvä ihminen.

Tuo on vain kuvitelma siitä että on hyvä ihminen.

Onnellisuus ja vaikuttamisen kokemus ei mitenkään takaa sitä että olisi hyvä ihminen.

Ne ns. hyvyyden rajat voivat olla paljon lähempänä kuin paljon enemmän kokeneella.

Väitinkö hyvyyden olevan automaattinen seuraus helposta elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin vaan on, että helppo ja tasainen elämä tuottaa tasaisia ja kivoja ihmisiä. Heillä ei ole taakkanaan ahdistusta, katkeruutta eikä tällaista. Luotto elämään ja itseen on automaattinen, mikä sitten heijastuu ympärilleen. Näitä ihmisiä et näe toksisissa porukoissa, koska he eivät saa niistä mitään.

Sen sijaan ne joiden elämä ei ole helppoa.. voi voi. 

Näin. Kaikkein kivoimmat ihmiset ainakin omassa tuttavapiirissäni on juuri tällaisia. Heillä ei ole mitään tarvetta esimerkiksi vertailla omaa elämäänsä muiden elämään tai väheksyä muiden ongelmia, kuten enemmän vastoinkäymisiä kokeneet ihmiset usein tekee.

Vastoinkäymisiä kokeneet usein kokee itse olevansa niitä ihmisiä jotka "ymmärtää elämää paremmin". Mutta näin ei kuitenkaan ole. Todellisuudessa harjoittavat usein ihan ala-astetasoista elämien vertailua ja ilkkuvat toisille, että sä et tiedä elämästä mitään kun et ole kokenut sitä ja tätä. Sellainen ei ole vahvuutta, vaan katkeruutta.

Vastoinkäymisten äärellä punnitaan se kuka selviytyy katkeroitumatta. Älkää olko mustavalkoisia elämässä ikinä.

Niin. Moni ei selviydy. Kuvittelevat olevansa "rankan elämän kaavattamia" , mutta oikeasti ovat jotain ihan muuta ja jumissa menneisyydessään.

No onko tällainen ihminen sitten hyvän vastakohta?

Huono / paha?

Ei todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että helppo elämä, jonka helppoutta on tosin vaikea arvioida ulkoapäin, mahdollistaa onnellisuutta ja pystymisen sekä vaikuttamisen kokemuksen. Silloin on huomattavasti helpompi olla ns. hyvä ihminen.

Tuo on vain kuvitelma siitä että on hyvä ihminen.

Onnellisuus ja vaikuttamisen kokemus ei mitenkään takaa sitä että olisi hyvä ihminen.

Ne ns. hyvyyden rajat voivat olla paljon lähempänä kuin paljon enemmän kokeneella.

Väitinkö hyvyyden olevan automaattinen seuraus helposta elämästä?

En, lähinnä päinvastoin.

Minulla on periaatteessa ollut helppo elämä. Biologisilla vanhemmillani oli ongelmia, kuttq hw molemmat kuolivat kun olin pieni. Toisesta en kusita mitään, toisesta jotain. Olen saanut kasvaa rakastavassa perheessä ja minulla on aina ollut hyvä perusturvallisuus. Kaikkea on ollut tarpeeksi. Olen saanut vanhemmilta sellaisen maailmankuvan, mikä on tukenut elämääni. Minuun on uskottu, minua on arvostettu omana itsenäni ja minua on kannustettu esimerkiksi opiskelussa ja asioissa mistä pidän. Olen saanut vanhemmilta ja perheeltä tukea kaikissa asioissa. Minulla on aina ollut jmpäeilläni myös vahva sosiaalinen tukiverkosto ja paljon ihmisiä ympärilläni. En ole jäänyt yksin.

Koen että näistä lähtökohdista on ollut helppoa olla optimistinen ja onnellinen. Jotkut asiat vaati totta kai enemmän yritystä kuin toiset mutta se on sen arvoista.

Kenenkään elämä ei taida olla helppoa. Tätä voi olla vaikea nähdä, jos itse märehtii ongelmissa.

Toisaalta vastoinkäymisten määrä voi olla suuri ja ei ole turvaverkkoa. Ei ole ehkä turvaverkkoa, koska kukaan ei ole opettanut, miten sellainen rakennetaan.

Elämä on. Jokaisen pitää pelata niillä korteilla, jotka on saanut.

Isäni sanoi joskus hyvin, että meillä jokaisella on oma elämämme elettävänä.

Millainen on sitten se helppo elämä?

Minulla on kai ollut aika helppo elämä. En ole kokenut mitään erityisen vaikeita vastoinkäymisiä elämässäni. Minun on ollut aina helppoa olla onnellinen. Luotan siihen ajatukseen että elämä kantaa, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella ja olen onnellinen siitä mitä minulla on. Ehkä olen myös optimistinen.

Vierailija kirjoitti:

Millainen on sitten se helppo elämä?

Minulla on kai ollut aika helppo elämä. En ole kokenut mitään erityisen vaikeita vastoinkäymisiä elämässäni. Minun on ollut aina helppoa olla onnellinen. Luotan siihen ajatukseen että elämä kantaa, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella ja olen onnellinen siitä mitä minulla on. Ehkä olen myös optimistinen.

Vai onnellinen oikein olet. Helppohan sinun on sanoa kun olet aina saanut kaiken. Odotapa vaan kun sinäkin koet edes jonkun vastoinkäymisen. Veikkaan että elämäsi romahtaa silloin kokonaan kun olet tottunut olemaan prinsessa.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään elämä ei taida olla helppoa. Tätä voi olla vaikea nähdä, jos itse märehtii ongelmissa.

Toisaalta vastoinkäymisten määrä voi olla suuri ja ei ole turvaverkkoa. Ei ole ehkä turvaverkkoa, koska kukaan ei ole opettanut, miten sellainen rakennetaan.

Elämä on. Jokaisen pitää pelata niillä korteilla, jotka on saanut.

Isäni sanoi joskus hyvin, että meillä jokaisella on oma elämämme elettävänä.

Ehkä ei ole mitään mistä rakentaa turvaverkkoa.

Ja luultavasti et ole kokenut mitään sellaista missä ei ole väliä vaikka turvaverkko olisikin.

Tuosta kertoo myös kommenttisi märehtimisestä.

Et ole vielä kokenut tarpeeksi.

Toisiin ihmisiin voi luottaa vain rajallisesti.

Sinun itsesi vahvuus on tärkeämpi.

Sinä heittäydyt ensimmäisenä muiden huolehdittavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Millainen on sitten se helppo elämä?

Minulla on kai ollut aika helppo elämä. En ole kokenut mitään erityisen vaikeita vastoinkäymisiä elämässäni. Minun on ollut aina helppoa olla onnellinen. Luotan siihen ajatukseen että elämä kantaa, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella ja olen onnellinen siitä mitä minulla on. Ehkä olen myös optimistinen.

Helppohan se on luottaa ja olla optimistinen jos ei ole koskaan kokenut vastoinkäymisiä.

Sun kaltaisella ihmisellä ei ole mitään hajua siitä miten rankkaa se on, jos niitä vastoinkäymisiä on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on sitten se helppo elämä?

Minulla on kai ollut aika helppo elämä. En ole kokenut mitään erityisen vaikeita vastoinkäymisiä elämässäni. Minun on ollut aina helppoa olla onnellinen. Luotan siihen ajatukseen että elämä kantaa, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella ja olen onnellinen siitä mitä minulla on. Ehkä olen myös optimistinen.

Vai onnellinen oikein olet. Helppohan sinun on sanoa kun olet aina saanut kaiken. Odotapa vaan kun sinäkin koet edes jonkun vastoinkäymisen. Veikkaan että elämäsi romahtaa silloin kokonaan kun olet tottunut olemaan prinsessa.

Mikä saa sinut kommentoimaan noin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on sitten se helppo elämä?

Minulla on kai ollut aika helppo elämä. En ole kokenut mitään erityisen vaikeita vastoinkäymisiä elämässäni. Minun on ollut aina helppoa olla onnellinen. Luotan siihen ajatukseen että elämä kantaa, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella ja olen onnellinen siitä mitä minulla on. Ehkä olen myös optimistinen.

Helppohan se on luottaa ja olla optimistinen jos ei ole koskaan kokenut vastoinkäymisiä.

Sun kaltaisella ihmisellä ei ole mitään hajua siitä miten rankkaa se on, jos niitä vastoinkäymisiä on liikaa.

Itseasiassa on hajua, olen nähnyt lähipiirissä useampaankin kertaan. Miksi niin kuvittelit, ettei olisi?

Ne joilla ei ole helppo elämä, saattavat olla hyvin katkeria muille ihmsille. Tiedän pari tyyppiä, jotka puhuvat pahaa hyvin toimeentulevista ihmisistä, että mitä kermaperseitä hekin nyt luulevat olevansa vaikka ihan mukavia nämä kermaperseet ovat 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on sitten se helppo elämä?

Minulla on kai ollut aika helppo elämä. En ole kokenut mitään erityisen vaikeita vastoinkäymisiä elämässäni. Minun on ollut aina helppoa olla onnellinen. Luotan siihen ajatukseen että elämä kantaa, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella ja olen onnellinen siitä mitä minulla on. Ehkä olen myös optimistinen.

Helppohan se on luottaa ja olla optimistinen jos ei ole koskaan kokenut vastoinkäymisiä.

Sun kaltaisella ihmisellä ei ole mitään hajua siitä miten rankkaa se on, jos niitä vastoinkäymisiä on liikaa.

Itseasiassa on hajua, olen nähnyt lähipiirissä useampaankin kertaan. Miksi niin kuvittelit, ettei olisi?

Eli et ole omakohtaisesti kokenut.

Ja lisäksi ihan itse sanoit että et ole kokenut mitään erityisen vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on sitten se helppo elämä?

Minulla on kai ollut aika helppo elämä. En ole kokenut mitään erityisen vaikeita vastoinkäymisiä elämässäni. Minun on ollut aina helppoa olla onnellinen. Luotan siihen ajatukseen että elämä kantaa, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella ja olen onnellinen siitä mitä minulla on. Ehkä olen myös optimistinen.

Helppohan se on luottaa ja olla optimistinen jos ei ole koskaan kokenut vastoinkäymisiä.

Sun kaltaisella ihmisellä ei ole mitään hajua siitä miten rankkaa se on, jos niitä vastoinkäymisiä on liikaa.

Itseasiassa on hajua, olen nähnyt lähipiirissä useampaankin kertaan. Miksi niin kuvittelit, ettei olisi?

Eli et ole omakohtaisesti kokenut.

Ja lisäksi ihan itse sanoit että et ole kokenut mitään erityisen vaikeaa.

Kyse olikin siitä, että väitit ettei minulla muka olisi mitään hajua siitä miten rankkaa on kun vastoinkäymisiä on liikaa. Olet väärässä.

Vastoinkäymisten omakohtainen kokeminen ja vastoinkäymisten seurausten tajuaminen ovat ihan eri asioita. Kyllä vastoinkäymisiä ja niiden seurauksia voi ymmärtää ilman että niitä olisi omakohtaisesti kaikkia kokenut. Toki kokemukset ovat aina yksilöllisiä ja henkilön omasta maailmasta riippuvaisia. Mutta ymmärtämiseen tai esimerkiksi empaattisuuteen ja tukemiseen ei tarvita sitä varsinaista omakohtaista kokemusta.