Helppo elämä -> hyvä ihminen?

Me ollaan jokainen yksilöitä. Ei ole universaalia totuutta näissä asioissa.

Kun elämä on helppoa, on helppoa olla kiva. Ihmisen todellinen luonto punnitaan sitten, kun on vaikeaa, itsellä tai muilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on sitten se helppo elämä?

Minulla on kai ollut aika helppo elämä. En ole kokenut mitään erityisen vaikeita vastoinkäymisiä elämässäni. Minun on ollut aina helppoa olla onnellinen. Luotan siihen ajatukseen että elämä kantaa, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella ja olen onnellinen siitä mitä minulla on. Ehkä olen myös optimistinen.

Helppohan se on luottaa ja olla optimistinen jos ei ole koskaan kokenut vastoinkäymisiä.

Sun kaltaisella ihmisellä ei ole mitään hajua siitä miten rankkaa se on, jos niitä vastoinkäymisiä on liikaa.

Itseasiassa on hajua, olen nähnyt lähipiirissä useampaankin kertaan. Miksi niin kuvittelit, ettei olisi?

Eli et ole omakohtaisesti kokenut.

Ja lisäksi ihan itse sanoit että et ole kokenut mitään erityisen vaikeaa.

Kyse olikin siitä, että väitit ettei minulla muka olisi mitään hajua siitä miten rankkaa on kun vastoinkäymisiä on liikaa. Olet väärässä.

Vastoinkäymisten omakohtainen kokeminen ja vastoinkäymisten seurausten tajuaminen ovat ihan eri asioita. Kyllä vastoinkäymisiä ja niiden seurauksia voi ymmärtää ilman että niitä olisi omakohtaisesti kaikkia kokenut. Toki kokemukset ovat aina yksilöllisiä ja henkilön omasta maailmasta riippuvaisia. Mutta ymmärtämiseen tai esimerkiksi empaattisuuteen ja tukemiseen ei tarvita sitä varsinaista omakohtaista kokemusta.

Ja väitän edelleen.

Se että sä olet nähnyt vastoinkäymisiä sivusta ei ole mitenkään sama asia että sä olet kokenut niitä täysin omakohtaisesti lapsesta asti.

Edelleen, tuollainen kertoo vain siitä että sun kaltaisilla ihmisillä on joku hyvän ihmisen harha ja harha siitä että jonkun toisen ongelma saisi sut ymmärtämään millaista se on.

Oma elämä on yhtä henkistä traumaa ja luopumista lapsesta aikuiseen. En ole löytänyt puolisoa, en saanut niin ollen lapsiakaan.

Olen positiivinen, ystävällinen ja auttavainen, hyvä ihminen. Teen palveluksia, en kyräile, ole kateellinen tai katkera. Elämä on ollut ja on osaltaan niin vaikeaa, että en halua levittää yhtään enempää pahaa oloa itseeni tai ympärilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on sitten se helppo elämä?

Minulla on kai ollut aika helppo elämä. En ole kokenut mitään erityisen vaikeita vastoinkäymisiä elämässäni. Minun on ollut aina helppoa olla onnellinen. Luotan siihen ajatukseen että elämä kantaa, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella ja olen onnellinen siitä mitä minulla on. Ehkä olen myös optimistinen.

Helppohan se on luottaa ja olla optimistinen jos ei ole koskaan kokenut vastoinkäymisiä.

Sun kaltaisella ihmisellä ei ole mitään hajua siitä miten rankkaa se on, jos niitä vastoinkäymisiä on liikaa.

Itseasiassa on hajua, olen nähnyt lähipiirissä useampaankin kertaan. Miksi niin kuvittelit, ettei olisi?

Eli et ole omakohtaisesti kokenut.

Ja lisäksi ihan itse sanoit että et ole kokenut mitään erityisen vaikeaa.

Kyse olikin siitä, että väitit ettei minulla muka olisi mitään hajua siitä miten rankkaa on kun vastoinkäymisiä on liikaa. Olet väärässä.

Vastoinkäymisten omakohtainen kokeminen ja vastoinkäymisten seurausten tajuaminen ovat ihan eri asioita. Kyllä vastoinkäymisiä ja niiden seurauksia voi ymmärtää ilman että niitä olisi omakohtaisesti kaikkia kokenut. Toki kokemukset ovat aina yksilöllisiä ja henkilön omasta maailmasta riippuvaisia. Mutta ymmärtämiseen tai esimerkiksi empaattisuuteen ja tukemiseen ei tarvita sitä varsinaista omakohtaista kokemusta.

Ja väitän edelleen.

Se että sä olet nähnyt vastoinkäymisiä sivusta ei ole mitenkään sama asia että sä olet kokenut niitä täysin omakohtaisesti lapsesta asti.

Edelleen, tuollainen kertoo vain siitä että sun kaltaisilla ihmisillä on joku hyvän ihmisen harha ja harha siitä että jonkun toisen ongelma saisi sut ymmärtämään millaista se on.

Miksi?

Ei kukaan väittänytkään että se olisi sama asia. Oli kyse siitä, onko hajua siitä miten rankkaa on jos vastoinkäymisiä on liikaa. En myöskään ole missään vaiheessa väittänyt että tietäisin miltä jostakusta toisesta ihmisestä tuntuu. Enhän voisi tietää sitä edes silloin vaikka olisin kokenut ihan saman vastoinkäymisen, koska ei tunteet ole mikään vakio, eri ihmiset tuntee eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on sitten se helppo elämä?

Minulla on kai ollut aika helppo elämä. En ole kokenut mitään erityisen vaikeita vastoinkäymisiä elämässäni. Minun on ollut aina helppoa olla onnellinen. Luotan siihen ajatukseen että elämä kantaa, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella ja olen onnellinen siitä mitä minulla on. Ehkä olen myös optimistinen.

Helppohan se on luottaa ja olla optimistinen jos ei ole koskaan kokenut vastoinkäymisiä.

Sun kaltaisella ihmisellä ei ole mitään hajua siitä miten rankkaa se on, jos niitä vastoinkäymisiä on liikaa.

Itseasiassa on hajua, olen nähnyt lähipiirissä useampaankin kertaan. Miksi niin kuvittelit, ettei olisi?

Eli et ole omakohtaisesti kokenut.

Ja lisäksi ihan itse sanoit että et ole kokenut mitään erityisen vaikeaa.

Kyse olikin siitä, että väitit ettei minulla muka olisi mitään hajua siitä miten rankkaa on kun vastoinkäymisiä on liikaa. Olet väärässä.

Vastoinkäymisten omakohtainen kokeminen ja vastoinkäymisten seurausten tajuaminen ovat ihan eri asioita. Kyllä vastoinkäymisiä ja niiden seurauksia voi ymmärtää ilman että niitä olisi omakohtaisesti kaikkia kokenut. Toki kokemukset ovat aina yksilöllisiä ja henkilön omasta maailmasta riippuvaisia. Mutta ymmärtämiseen tai esimerkiksi empaattisuuteen ja tukemiseen ei tarvita sitä varsinaista omakohtaista kokemusta.

Ja väitän edelleen.

Se että sä olet nähnyt vastoinkäymisiä sivusta ei ole mitenkään sama asia että sä olet kokenut niitä täysin omakohtaisesti lapsesta asti.

Edelleen, tuollainen kertoo vain siitä että sun kaltaisilla ihmisillä on joku hyvän ihmisen harha ja harha siitä että jonkun toisen ongelma saisi sut ymmärtämään millaista se on.

Vähän ihmeellinen kommentti. Ei kaikkia vastoinkäymisiä tarvi kokea itse voidakseen esim olla toisen tukena ja ymmärtää toisen tunteita. Ei minuakaan ole käytetty lapsena seksuaalisesti hyväksi mutta tiedän silti että se on usein erittäin rankka kokemus ja ymmärrän että se voi mullistaa jonkun elämän loppuiäksi. Minulta ei ole kuollut vanhempiakaan mutta silti voin olla vanhempansa menettäneen ihmisen tukena.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon kysymykseen, ei mene noin.

Mitä ap tarkoitat helpolla elämällä? Rahaa?

Kirjoitinkin aloitukseen, että helppo elämä - mitä se kenellekin tarkoittaakaan. Kai se loppujen lopuksi on sellainen elämä, jonka itse kokee helpoksi. En tarkoittanut rahaa, ainakaan pelkästään, sillä vaikka raha ei teekään onnelliseksi, se kuitenkin mahdollistaa monia onnellisuutta lisääviä asioita lähtien asunnosta ja ruoasta.

Sellainen ihminen, jolla on ollut niin sanottu helppo elämä, ei välttämättä

ymmärrä kuinka helppoa hänellä on ollut. Vasta aidot vastoinkäymiset kasvattavat

ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Millainen on sitten se helppo elämä?

Minulla on kai ollut aika helppo elämä. En ole kokenut mitään erityisen vaikeita vastoinkäymisiä elämässäni. Minun on ollut aina helppoa olla onnellinen. Luotan siihen ajatukseen että elämä kantaa, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella ja olen onnellinen siitä mitä minulla on. Ehkä olen myös optimistinen.

Huomaa ettet tiedä oikeasta elämästä yhtään mitään. Olet päässyt helpolla kaikessa lellipentu. Elämäsi on lällyä unelmaa yhdessä äidin ja isin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen, jolla on ollut niin sanottu helppo elämä, ei välttämättä

ymmärrä kuinka helppoa hänellä on ollut. Vasta aidot vastoinkäymiset kasvattavat

ihmistä.

No ei kasvata. Ehkä jotkut kasvaa vasta niiden vastoinkäymisten myötä, mutta ei ne muilla liity kasvamiseen yhtään mitenkään.

Uskoisin, että ihmisen luonne, kyky tuntea empatiaa ja yleinen suhtautuminen muihin ihmisiin pysyy aika samana läpi elämän. Lapsuus vaikuttaa kyllä suuresti, mutta aikuisena koetut vastoinkäymiset eivät yleensä muuta ihmistä niin paljoa, että käyttäytyminen ja asenne muita kohtaan muuttuisi täysin.

Eikä muista ihmisistä voi tietää, kenellä on ollut aina helppoa. Ulospäin voi näyttää helpolta, mutta ihmisillä voi olla paljon ongelmia, joita muut eivät näe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen on sitten se helppo elämä?

Minulla on kai ollut aika helppo elämä. En ole kokenut mitään erityisen vaikeita vastoinkäymisiä elämässäni. Minun on ollut aina helppoa olla onnellinen. Luotan siihen ajatukseen että elämä kantaa, asiat järjestyy aina tavalla tai toisella ja olen onnellinen siitä mitä minulla on. Ehkä olen myös optimistinen.

Huomaa ettet tiedä oikeasta elämästä yhtään mitään. Olet päässyt helpolla kaikessa lellipentu. Elämäsi on lällyä unelmaa yhdessä äidin ja isin kanssa.

Ja sinä olet "vaikean elämän" koulima, ymmärtäväinen ja empaattinen, toisille ihmisille hyvä ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Kärsimyksen jalostava vaikutus on pelkkää roskaa. Ihminen ei vahvistu vastoinkäymisistä, vaan päinvastoin joka kerralla heikentyy. Suojausmekanismit voi olla epäterveitä, vaikka antaisivat illuusion vahvuudesta.

Kyllä kärsimyksen jälkeinen kamppailu voi kasvattaa. Se voi samanaikaisesti kasvattaa ja jalostaa ja hajottaa. Ei ihminen välttämättä mitenkään heikenny. Ulkopuolisesta voi vaikuttaa siltä katsoessaan jonkun kamppailua, että ihminen on jotenkin heikentynyt, mutta kärsimyksen kokenut voi olla saanut lopulta paljonkin uutta ymmärrystä, empatiakykyä, "henkistä"/sisäistä kasvua, vahvuutta ym.

Kärsimystä kokematon ei näitä ehkä tajua, koska hänen ei tarvitse niitä koskaan edes ajatella, kun asetelma on niin erilainen. Kärsimystä kokematon voi liidellä niiden yli, kun hänellä on sen verran helppoa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään elämä ei taida olla helppoa. Tätä voi olla vaikea nähdä, jos itse märehtii ongelmissa.

Toisaalta vastoinkäymisten määrä voi olla suuri ja ei ole turvaverkkoa. Ei ole ehkä turvaverkkoa, koska kukaan ei ole opettanut, miten sellainen rakennetaan.

Elämä on. Jokaisen pitää pelata niillä korteilla, jotka on saanut.

Isäni sanoi joskus hyvin, että meillä jokaisella on oma elämämme elettävänä.

Ehkä ei ole mitään mistä rakentaa turvaverkkoa.

Ja luultavasti et ole kokenut mitään sellaista missä ei ole väliä vaikka turvaverkko olisikin.

Tuosta kertoo myös kommenttisi märehtimisestä.

Et ole vielä kokenut tarpeeksi.

Toisiin ihmisiin voi luottaa vain rajallisesti.

Sinun itsesi vahvuus on tärkeämpi.

Sinä heittäydyt ensimmäisenä muiden huolehdittavaksi.

Kyse on yleisellä tasolla. En kirjoittanut itsestäni. On paljon asioita, joita en ole kokenut. Kaikkea ei tarvitse kokeilla. Olen vahva siihen pisteeseen asti, kunnes kamelin selkä katkeaa.

Minä luotan kuitenkin elämään, että se kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tutkimus on tehty, että varakkaat ihmiset (joilla kuvittelisi olevan helppoa) on vähemmän anteliaita ja ystävällisiä kuin köyhemmät ihmiset.

En ymmärrä miten voi olla sekä varakas että antelias, ainakaan pitkään.

Kyllä ihmisen "hyvyys" on todella paljon ihan vain kasvatuksesta kiinni. Jos vanhemmat ovat näyttäneet hyvää esimerkkiä miten kohdellaan lähimmäisiä ja eivät ole olleet katkeria, pahansuopia ja puhuneet pahaa toisista ihmisistä, niin todennäköisesti lapsista kasvaa samanlaisia. Mutta poikkeuksiakin voi olla, sitä en voi kieltää varmuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen, jolla on ollut niin sanottu helppo elämä, ei välttämättä

ymmärrä kuinka helppoa hänellä on ollut. Vasta aidot vastoinkäymiset kasvattavat

ihmistä.

No ei kasvata. Ehkä jotkut kasvaa vasta niiden vastoinkäymisten myötä, mutta ei ne muilla liity kasvamiseen yhtään mitenkään.

En tiedä, millainen minusta olisi tullut ilman lapsuustraumoja. Ne ovat tehneet minusta liian kiltin kynnysmaton, joka on kaikille ystävällinen. Yritän oppia terapiassa hahmottamaan rajani.

Vaikeudet kasvattaa luonnetta ja antaa ymmärrystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen ihminen, jolla on ollut niin sanottu helppo elämä, ei välttämättä

ymmärrä kuinka helppoa hänellä on ollut. Vasta aidot vastoinkäymiset kasvattavat

ihmistä.

No ei kasvata. Ehkä jotkut kasvaa vasta niiden vastoinkäymisten myötä, mutta ei ne muilla liity kasvamiseen yhtään mitenkään.

En tiedä, millainen minusta olisi tullut ilman lapsuustraumoja. Ne ovat tehneet minusta liian kiltin kynnysmaton, joka on kaikille ystävällinen. Yritän oppia terapiassa hahmottamaan rajani.

Tuo kiltteys on kyllä vähän kaksi- ellei useampikinpiippuinen juttu. Sinäkin käyt terapiassa. Kiltteyttä käytetään usein hyväksi, ja siihen se useilla ihmisillä loppuukin ennen pitkää, ja katkeroittaa mielen perukoilla. Tai joutuu tilanteisiin, joihin ei oikeasti olisi halunnut joutua, mutta kun ei hennonut kieltäytyäkään. Sitten kuitenkaan ei ole tyytyväinen.

Ihmisen voi olla vaikea erottaa miellyttämisenhalua hyväsydämisyydestä, ja molemmat saattavat johtaa samaan lopputulokseen eli hyväksikäytetyksi joutumiseen. Miellyttämisenhalu taas voi johtua ylisuuresta konfliktin pelosta, jolloin tekee asioita vältelläkseen riitaa tai erimielisyyttä. Se ei ole siis aitoa hyväsydämisyyttä eli kiltteyttä.

Vaikea se on nähdä hyvää ihmisissä jos on nähnyt niin paljon pahaa. Olen tavannut monenlaisia ihmisiä ja kohdannut monenlaista väkivaltaa. Olen ollut suosittu ja kiusattu. Ystävät katoavat kyllä aina kun tilanne tarpeeksi vaikeutuu. Huomannut sivusta saman myös muilla. Turvaverkot pettää kyllä.. Kaikessa on kysymys rahasta. Ihmisen luonne on läpimätä ja tyhmä. Ei näitä ymmärrä tai usko jos ei ole kokenut niin turha edes selittää. Ammattiapu pelkkää rahantekoa ja pelleilyä ei ne lapsuustraumoja poista.