40, vuotiaana miehenä pidän itseäni epäonnistuneena, koska en kyennyt löytämään puolisoa joka haluaisi jakaa elämänsä kanssani ja tehdä lapsia
Erityisesti se, että lapset jäi tekemättä vetää alas. Olo on todella masentunut, elämästäni puuttuu tavoite ja suunta, nyt voisin vain kuolla pois. Onni on, että kukaan ei kaipaisi.
Kommentit (63)
47 v sinkkumies kirjoitti:
Seurustelin 25 vuotiaana ja sovittiin tyttöystävän kanssa että lapsia tehdään. Sitten se jättikin minut ja minä en ole saanut lapsia. Se eks on tehnyt sitten lapsia jonkun alkoholistin kanssa. Tiedän sen koska olin lastenkodissa töissä ja ne lapset tuli sinne asumaan.
Vähän samanlainen tilanne, seurustelin 36 vuotiaana 30 vuotiaan kanssa, jossain kohtaa seurustelua nainen sanoi ettei voisi koskaan ajatella tekevänsä lapsia, joka murensi elämäni. Suhde alkoi kariutumaan siitä päivästä alkaen ja lopulta erottiin, ajatus että halusin lapsia oli liikaa hänelle ja ajatus että hän ei halua lapsia oli liikaa minulle. Sitten iskikin Marinin koronasulut enkä oikeastaan uskaltanut edes ajatella kolmeen vuoteen ihmissuhteita tilanteesta johtuen, nyt olen lähemmäs 40 ja AP:n kohtalo edessä. Niin, ja tuo exä, se teki vuosi sitten lapsia toisen miehen kanssa.
Elämä polttaa ja syvältä, vaikka kuinka haluaisi tehdä oikein ja toisen hyväksi, niin maailma antaa palkkansa.
Mulla on elämässä haaveita ja tavoitteita varmaan tuhat ja yksi ja mikään niistä ei liity vanhemmuuteen. Toki tuo varmasti sattuu jos se on todella sellainen asia mitä toivoisi. Mutta toivo ei ole sullakaan vielä menetetty. Siitä huolimatta olisi hyvä jos ei asettaisi onnellisuuttaan vain yhden kortin varaan. Tsemppiä!
N31
Sama juttu. En onnistunut löytämään edes kumppania, pelkkiä hyväksikäyttäjiä vain. Työelämäkään ei ole koskaan sujunut vaikka koulu sujui hyvin. Olen ollut useasti psykoottistasoisesti masentunut. Että olipa kiva elämä joo. Ei huvita yhtään jatkaa tätä mutten uskalla itseäni tappaakaan kun eiköhän sekin epäonnistuisi ja halvaantuisin tai muuta kivaa.