Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon jatkuvasta vihantunteesta?
05.08.2023 |
Terapiassa on käytu vuosia. En tiedä saako sieltä enää mitään. Jos en pääse purkamaan vihaa jotenkin verbaalisesti ärsyttämällä ihmisiä tms. niin vituttaa ja pistää vihaksi jatkuvasti.
Kommentit (75)
Uskomatonta. Mieheni purkaa tuolla tavalla. Erittäin tuhoisaa. Kiitos, kun sanoitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vihantunteet sallittuja lapsuudessasi? Osuuko oikeaan, että ei, ja isäsuhteesi oli ongelmallinen?
Kysyn tätä siksi, että kehoitan tutustumaan passiivis-aggressiivisuuden käsitteeseen. Kun suorat vihan ilmaukset on estetty lapsuudessa, ne purkautuvat epäsuorina vihan ilmauksina, esim. haluna "verbaalisesti ärsyttää muita" eli siis vittuilla ja soittaa suuta. Todellinen syy taustalla on todennäköisesti kapina isääsi kohtaan.
Pääset tästä, kun ymmärrät, että nyt olet aikuinen. Sinun ei tarvitse vittuilla enää ilmaistaksesi vihaasi. Nyt voit oikeasti itse vaikuttaa asioihin, jotka koet esim. vääriksi ja epäoikeudenmukaisiksi, tai jos on sellainen asia, johon et voi vaikuttaa, kypsä aikuinen pystyy kohtaamaan ja käsittelemään niin vihan kuin muutkin tunteensa, purkamatta niitä toisiin. Tämä toki vaatii aluksi harjoittelua ja tunteiden tunnistamista.
No kun käytännössä mä en vittuile, vaan nimenomaan puhun asioista argumentoiden itse asiaa. Mutta on siellä silti taustalla vihantunteet. Se että teen tuota somessa, se on turhaa koska vaikka olisin jossain asiassa oikeassa, niin tuskin vaikutan monenkaan ihmisen mielipiteeseen. Kulutan vain päivääni turhuuteen.
AP
No eihän asioista puhuminen argumentoiden ole mikään ongelma, ei vaikka taustalla olisikin vihan tunteet. Itselläkin leimahtaa viha, kun osun faceryhmään, jossa joku vaikka puolustaa turkiksia ja turkistarhausta. On täysin normaalia argumentoida tuollainen ihminen suohon. Ja kyllä sillä voi olla vaikutusta muidenkin mielipiteisiin. Mutta koko elämäänsä ei toki kannata käyttää idioottien kanssa väittelyyn vaan lähteä vaikka ulos välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vihanhallintakurssia etsii <| osta säkki kotiin saat sitäkin paukuttaa. Lue miten voit tulla kivaksi tyypiksi. Tsemppiä
Sepä se on kun en mä oo impulsiivinen. En oo lyöny sen enempää elollisia kuin elottomiakaan asioita vihaisena tai sanonu oikein kellekään läheiselle mitään mitä kadun.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vihantunteet sallittuja lapsuudessasi? Osuuko oikeaan, että ei, ja isäsuhteesi oli ongelmallinen?
Kysyn tätä siksi, että kehoitan tutustumaan passiivis-aggressiivisuuden käsitteeseen. Kun suorat vihan ilmaukset on estetty lapsuudessa, ne purkautuvat epäsuorina vihan ilmauksina, esim. haluna "verbaalisesti ärsyttää muita" eli siis vittuilla ja soittaa suuta. Todellinen syy taustalla on todennäköisesti kapina isääsi kohtaan.
Pääset tästä, kun ymmärrät, että nyt olet aikuinen. Sinun ei tarvitse vittuilla enää ilmaistaksesi vihaasi. Nyt voit oikeasti itse vaikuttaa asioihin, jotka koet esim. vääriksi ja epäoikeudenmukaisiksi, tai jos on sellainen asia, johon et voi vaikuttaa, kypsä aikuinen pystyy kohtaamaan ja käsittelemään niin vihan kuin muutkin tunteensa, purkamatta niitä toisiin. Tämä toki vaatii aluksi harjoittelua ja tunteiden tunnistamista.
No kun käytännössä mä en vittuile, vaan nimenomaan puhun asioista argumentoiden itse asiaa. Mutta on siellä silti taustalla vihantunteet. Se että teen tuota somessa, se on turhaa koska vaikka olisin jossain asiassa oikeassa, niin tuskin vaikutan monenkaan ihmisen mielipiteeseen. Kulutan vain päivääni turhuuteen.
AP
No eihän asioista puhuminen argumentoiden ole mikään ongelma, ei vaikka taustalla olisikin vihan tunteet. Itselläkin leimahtaa viha, kun osun faceryhmään, jossa joku vaikka puolustaa turkiksia ja turkistarhausta. On täysin normaalia argumentoida tuollainen ihminen suohon. Ja kyllä sillä voi olla vaikutusta muidenkin mielipiteisiin. Mutta koko elämäänsä ei toki kannata käyttää idioottien kanssa väittelyyn vaan lähteä vaikka ulos välillä.
No sehän se on kun vituttaa sitten pitkin päivää ja toisaalta käytän paljon aikaa eri mieltä olevien kanssa vääntämiseen ja elämä kärsii siitä. Mun on vaikea olla alkamatta vääntää ihmisten kanssa ja haastamatta heitä kiistelemään.
AP
Vierailija kirjoitti:
Lopettamalla sometuksen.
Kyllä, some tauolle ja PALJON liikuntaa.Pura energiasi hyödyllisesti; rääkkää itseäsi 😁😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tiedä mitään. Mikään sun ajatus tai tapasi ajatella ei ole alkuperäisesti sinun omasi vaan ympäristön ja ympärillä olevien ihmisten kuten on myös heidän ajatuksensa. Et valinnut että synnyin mutta täällä nyt olet. Ongelma on se että et todella tiedä mitä on tässä ja nyt. Ajatus on harha ja sun tuntemus yksillisyydestä on myös harha
Yksinkertaisesti sanottuna olet sokea, unissa kävelijä. Ja koska et ole suunnannut huomiotasi sisimpään vaan maailmaan niin elät unessa etkä todella tiedä mitä on.
Älä pelaa itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna anteeksi kaikille. Ajattele, jos kuolisit huomenna, niin oliko vihastumiset sen arvoisia. Tuo lause ehkä kuulostaa vähän passiivis-aggressiiviselta, mutta en osaa sitä paremminkaan muotoilla :D
En arvosta tätä neuvoa, Vihastumisella on paikkansa, viha on tärkeä tunne ja yleensä kertoo siitä, että on tullut kohdelluksi väärin tms. Anteeksi antamiseen kehoittaminen on monesti todellisuudessa kehoittaminen alistumiseen ja vihan tunteen tukahduttamiseen tai patoamiseen, jolloin viha voi kasvaa täysin hallitsemattomaksi.
Viha on tunne siinä missä muutkin tunteet, kuka esim. sanoisi, että tukahduta ilon tunteesi tai jos kuolisit huomenna, olisiko ilostumisesi ollut sen arvoista? Ihan lässynläätä ja kuka edes miettii tuollaisia, "jos kuolisit huomenna"? Vihalla on viesti, jota kannattaa kuunnella. Ja tämä ei ole kehoitus väkivaltaan, suun soittoon ja vittuiluun tms. Ks. edellinen viestini nro 17.
Niin, saat elää kuten haluat. Maailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta, ei siitä tule mitään, jos kaikki on koko ajan vain vihaisia kaikesta.
No ei kyllä siitäkään, jos viha vain tukahdutetaan, padotaan tai epäoikeudenmukaisuuteen aina vain alistutaan ja hyväksytään se lauseella "anna anteeksi", silloinkin kun asioita voisi ja pitäisi muuttaa. Kaikkea ei voi muuttaa, mutta jotain voi ja pitääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kans että lukiossa kun mua kiusattiin ja muutenkin elämä oli näin jälkikäteenkin arvioiden aika paskaa, niin pakenin vihaan. Se sai mut tuntemaan itseni vahvemmaksi. Pahimmillaan fantasioin salaa, että kohdistaisin raakaa väkivaltaa kiusaajiin ja se sai minut tuntemaan itseni jotenkin vahvemmaksi, kun jouduin kohtaamaan heitä koulussa.
AP
musiikki on hyvä väline vihan(kin) purkamiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettamalla sometuksen.
Kyllä, some tauolle ja PALJON liikuntaa.Pura energiasi hyödyllisesti; rääkkää itseäsi 😁😊
Ei se oo edes pelkkä some, vaan uutisetkin pistää pinnan kireälle ja ylipäätään tietoisuus siitä mitä maailmassa tapahtuu ja miten asioita ollaan viemässä paskaan suuntaan. En kuitenkaan oikein voi lopettaa asioiden seuraamista edes työni puolesta.
AP
Vierailija kirjoitti:
musiikki on hyvä väline vihan(kin) purkamiseen!
Teininä kuuntelin paljon misantrooppista heviä ja en koe että se ainakaan olisi auttanut. Ehkä päinvastoin. Olisinpa kuunnellut reggaeta tuolloin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vihantunteet sallittuja lapsuudessasi? Osuuko oikeaan, että ei, ja isäsuhteesi oli ongelmallinen?
Kysyn tätä siksi, että kehoitan tutustumaan passiivis-aggressiivisuuden käsitteeseen. Kun suorat vihan ilmaukset on estetty lapsuudessa, ne purkautuvat epäsuorina vihan ilmauksina, esim. haluna "verbaalisesti ärsyttää muita" eli siis vittuilla ja soittaa suuta. Todellinen syy taustalla on todennäköisesti kapina isääsi kohtaan.
Pääset tästä, kun ymmärrät, että nyt olet aikuinen. Sinun ei tarvitse vittuilla enää ilmaistaksesi vihaasi. Nyt voit oikeasti itse vaikuttaa asioihin, jotka koet esim. vääriksi ja epäoikeudenmukaisiksi, tai jos on sellainen asia, johon et voi vaikuttaa, kypsä aikuinen pystyy kohtaamaan ja käsittelemään niin vihan kuin muutkin tunteensa, purkamatta niitä toisiin. Tämä toki vaatii aluksi harjoittelua ja tunteiden tunnistamista.
Miksi kapina isää eikä äitiä kohtaan?
Kuvastaa lapsuudessa yleensä sitä ylintä auktoriteettia ja fyysistä ylivoimaa ja vallankäyttöä. Sillä ei sinänsä ole merkitystä kumpi vanhempi, se voi olla äitikin.
Vierailija kirjoitti:
Mistä se sun viha johtuu? Ei ole todellakaan normaalia, että tuntee vihaa usein, silloin pitää olla jotain todella pahaa tapahtunut, tai sitten sulla on ongelma hormonipuolella, jatkuva pms tai se mikä on siitäkin pahempi. Toki miehillä on vähän eri jutut, mutta hormonit miehilläkin vaikuttaa siihen miten pienestä menee käpy.
Joo, tämä. Varsinkin, jos jatkuvasti potee vihaa. Joku syy sille on. Elämäntilanne? Traumat? Hormonien epätasapaino?
Lopettaisin terapian kokonaan hyödyttömänä, jos terapeutilla ei ole mitään teoriaa siitä, mistä se viha oikein kumpuaa ja mitä sille olisi konkreettisesti tehtävissä. Varsinkin, jos ap on käynyt terapiassa jo pitkään eikän tilanne ala yhtään purkautumaan. Joko terapeutti on väärä, tai terapiasuuntaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vihantunteet sallittuja lapsuudessasi? Osuuko oikeaan, että ei, ja isäsuhteesi oli ongelmallinen?
Kysyn tätä siksi, että kehoitan tutustumaan passiivis-aggressiivisuuden käsitteeseen. Kun suorat vihan ilmaukset on estetty lapsuudessa, ne purkautuvat epäsuorina vihan ilmauksina, esim. haluna "verbaalisesti ärsyttää muita" eli siis vittuilla ja soittaa suuta. Todellinen syy taustalla on todennäköisesti kapina isääsi kohtaan.
Pääset tästä, kun ymmärrät, että nyt olet aikuinen. Sinun ei tarvitse vittuilla enää ilmaistaksesi vihaasi. Nyt voit oikeasti itse vaikuttaa asioihin, jotka koet esim. vääriksi ja epäoikeudenmukaisiksi, tai jos on sellainen asia, johon et voi vaikuttaa, kypsä aikuinen pystyy kohtaamaan ja käsittelemään niin vihan kuin muutkin tunteensa, purkamatta niitä toisiin. Tämä toki vaatii aluksi harjoittelua ja tunteiden tunnistamista.
Miksi kapina isää eikä äitiä kohtaan?
Kuvastaa lapsuudessa yleensä sitä ylintä auktoriteettia ja fyysistä ylivoimaa ja vallankäyttöä. Sillä ei sinänsä ole merkitystä kumpi vanhempi, se voi olla äitikin.
Pari juttua mitkä äidin kanssa oli tyypillisiä oli, että se ei koskaan myöntäny olevansa väärässä tai pyytäny anteeksi. Ja kun sen kanssa riiteli lapsena tai nuorena, niin se helposti johti siihen, että hän kohdisti muhun kiukkua pitkän aikaa sen jälkeen. Jopa viikkoja tai kuukausia.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se sun viha johtuu? Ei ole todellakaan normaalia, että tuntee vihaa usein, silloin pitää olla jotain todella pahaa tapahtunut, tai sitten sulla on ongelma hormonipuolella, jatkuva pms tai se mikä on siitäkin pahempi. Toki miehillä on vähän eri jutut, mutta hormonit miehilläkin vaikuttaa siihen miten pienestä menee käpy.
Joo, tämä. Varsinkin, jos jatkuvasti potee vihaa. Joku syy sille on. Elämäntilanne? Traumat? Hormonien epätasapaino?
Lopettaisin terapian kokonaan hyödyttömänä, jos terapeutilla ei ole mitään teoriaa siitä, mistä se viha oikein kumpuaa ja mitä sille olisi konkreettisesti tehtävissä. Varsinkin, jos ap on käynyt terapiassa jo pitkään eikän tilanne ala yhtään purkautumaan. Joko terapeutti on väärä, tai terapiasuuntaus.
Terapiasta on ollut paljon hyötyä. Paha masennus ja ahdistus saatu hoidettua kokonaan pois ja itsetunto on noussut kohisten.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löyhästi tähän liittyen: onko olemassa toista suosittua keskustelupalstaa, jossa olisi vähän parempi tunnelma? Täällä lähes kaikki tuntuvat olevan vihaisia tai muuten ongelmaisia.
Siis itse olet vihainen, mutta et halua, että muut ovat vihaisia ja ongelmaisia? Mutta itse haluat päästä purkamaan vihaasi muihin ja "verbaalisesti ärsyttämään" muita?
En oo oikein varma. Tiedän vaan että jollain tasolla se tyydyttää ja helpottaa oloa, kun sanob jossain somessa asioita jotka ärsyttää heitä ja se jos onnistun nokittamaan ihmisiä verbaalisesti.
AP
Provoilu on jossain määrin ihan normaalia, ja some on sitä täynnä. Oppiihan siinä myös jossain määrin keskustelutaitoakin. Joskus on hyväkin vähän herätellä joitakin ihmisiä. Kuinka iso ongelma tämä vihaisuus sinulle mielestäsi on?
Jos on ihan todellinen ongelma, niin ehkäpä sitä äitisuhdetta kannattaisi sitten vielä hieman pöyhiä?
Musta usein aika hyödytöntä kyllä se provosointi ja uskon että vihantunteisiin perustuvalla argumentaatiolla vain lisätään vastakkainasettelua yhteiskunnassa eikä päästä mihinkään. Ne ihmiset, jotka oikeasti saavat eri mieltä olevat ajattelemaan, eivät puhu tunnekuohun vallassa.
Sitä äitisuhdetta on pöyhitty vuosikaupalla terapiassa. Olin pitkään äidille vihainen. Enää en ole enkä ajattele häntä kovin usein ylipäätään.
AP
Joo, en tarkoittanutkaan mitään tunnekuohun vallassa argumentointia, tuohan on suoraa vihan ilmausta ja hallitsematonta sellaista. Tuossa olet oikeassa, että tuollainen vain lisää vastakkainasettelua, ja vastapuolet kaivautuvat vain syvemmälle poteroihinsa. Ehkä tuo vihan tunteen kanavointi ja rajojen asettaminen on ongelmasi? Tuo passiivis-aggressiivinen viha tuntuu resonoivan sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun mietin asiaa niin nuorena usein provosoin äitiä sanomalla asioita joihin hänen oli vaikea reagoida maailmankuvansa pohjalta tai jotka saivat hänet näyttämään kaksinaismoralistilta. Se oli ainoa tapa millä osasin käydä häntä vastaan. Muuten pitkälti tottelin häntä kaikessa ja pelkäsin häntä.
AP
No juuri tätä tarkoitin, kun puhuin passiivis-aggressiivisuudesta. Josko aletaan päästä jyvälle?
Riippuu ihan asiayhteydestä. Esim. lapsuudenkodissa seksuaalinen hyväksikäyttö, ei sellaisesta voi koskaan päästä irti.
Mutta jos vihaat vaikka ruskeaihoisia tai sinisilmäisiä, niin silloin on vaan käyttäydyttävä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vihantunteet sallittuja lapsuudessasi? Osuuko oikeaan, että ei, ja isäsuhteesi oli ongelmallinen?
Kysyn tätä siksi, että kehoitan tutustumaan passiivis-aggressiivisuuden käsitteeseen. Kun suorat vihan ilmaukset on estetty lapsuudessa, ne purkautuvat epäsuorina vihan ilmauksina, esim. haluna "verbaalisesti ärsyttää muita" eli siis vittuilla ja soittaa suuta. Todellinen syy taustalla on todennäköisesti kapina isääsi kohtaan.
Pääset tästä, kun ymmärrät, että nyt olet aikuinen. Sinun ei tarvitse vittuilla enää ilmaistaksesi vihaasi. Nyt voit oikeasti itse vaikuttaa asioihin, jotka koet esim. vääriksi ja epäoikeudenmukaisiksi, tai jos on sellainen asia, johon et voi vaikuttaa, kypsä aikuinen pystyy kohtaamaan ja käsittelemään niin vihan kuin muutkin tunteensa, purkamatta niitä toisiin. Tämä toki vaatii aluksi harjoittelua ja tunteiden tunnistamista.
No kun käytännössä mä en vittuile, vaan nimenomaan puhun asioista argumentoiden itse asiaa. Mutta on siellä silti taustalla vihantunteet. Se että teen tuota somessa, se on turhaa koska vaikka olisin jossain asiassa oikeassa, niin tuskin vaikutan monenkaan ihmisen mielipiteeseen. Kulutan vain päivääni turhuuteen.
AP
No eihän asioista puhuminen argumentoiden ole mikään ongelma, ei vaikka taustalla olisikin vihan tunteet. Itselläkin leimahtaa viha, kun osun faceryhmään, jossa joku vaikka puolustaa turkiksia ja turkistarhausta. On täysin normaalia argumentoida tuollainen ihminen suohon. Ja kyllä sillä voi olla vaikutusta muidenkin mielipiteisiin. Mutta koko elämäänsä ei toki kannata käyttää idioottien kanssa väittelyyn vaan lähteä vaikka ulos välillä.
No sehän se on kun vituttaa sitten pitkin päivää ja toisaalta käytän paljon aikaa eri mieltä olevien kanssa vääntämiseen ja elämä kärsii siitä. Mun on vaikea olla alkamatta vääntää ihmisten kanssa ja haastamatta heitä kiistelemään.
AP
No tässä on se juttu, että ajattelet sen kohteen olevan itsesi ulkopuolella. Se viha on sisälläsi, ja johtuu tuosta äitisuhteestasi. Et ole enää lapsi, sun ei tarvitse pelätä äitiäsi, eikä sun tarvitse edes kohdistaa sitä vihaa, ei kehenkään, ei myöskään itseesi. Riittää, kun tunnistat sen ja kohtaat sen, silloin se on käsitelty ja se haihtuu. Sitä (lapsuuden) äitiä ei ole enää, ja sinä et ole enää se pelkäävä lapsi.
Luulet nyrkkeileväsi äitisi kanssa, mutta todellisuudessa siellä kehässä on vain sinä itse. Auttaisko tällainen mielikuva, että ajattelet, että ne, joiden kanssa jäät vääntämään, ovat vain lapsuuden äitisi kuvajaisia, ei todellisia ihmisiä, pelkkiä haamuja, jotka voit ohittaa. Kuka nyt haamun kanssa jää vääntämään. Olet nyt aikuinen. Sisäistä turvallinen äiti itseesi, niin eheydyt.
Nyt kun mietin asiaa niin nuorena usein provosoin äitiä sanomalla asioita joihin hänen oli vaikea reagoida maailmankuvansa pohjalta tai jotka saivat hänet näyttämään kaksinaismoralistilta. Se oli ainoa tapa millä osasin käydä häntä vastaan. Muuten pitkälti tottelin häntä kaikessa ja pelkäsin häntä.
AP