Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, etten koskaan pääse mummoksi.
05.08.2023 |
Kun tätä nykymaailmaa ja nykymenoa katselee, ymmärrän, että nuoret haluavat yhä vähemmän lapsia. Siitä sitten on itsekäs huoli pesiytynyt mieleeni, olen alkanut pelätä etten saa koskaan kokea isovanhemmuutta :(
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n halua saada lapsenlapsia.
Mä menehdyn syöpään ennen joulua. Yksi asia, joka kirpaisee KOVAA on se, etten koskaan saa pitää lapsenlastani sylissä. Ei niitä olisi tulossa varmaan vielä vuosiin muutenkaan (lapseni ovat 10-22 vuotiaita), mutta tämä on yksi isoista surun aiheistani - tottakai kaiken muun ohella.
Kuoleman lähestyessä mietit olemattomia lastenlapsia vaikka lapsesi ovat vielä noin nuoria? Surisin enemmän niiden omien lastesi kohtaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella tylyjä kommentteja täällä. Kertoo paljon siitä minkälaisessa ajassa nuori sukupolvi nyt elelee. Tottakai saa toivoa lapsenlapsia ja saa olla surullinen siitä jos ei niitä tulekaan. Se on ihan luonnollista. Siinä ei ole kysymys mistään itsekkyydestä.
Mistä siinä sitten on kyse? Mielestäni nimenomaan pelkkää itsekkyyttä.
En ole ollenkaan varma siitä, saanko lapsenlapsia. On suuri mahdollisuus että en saa.
Mummous olisi hienoa kokea, mutta elämäni ei siihen kaadu, vaikka se ei toteutuisikaan. Näen tulevaisuuden ihan mielekkäänä ilman lapsenlapsiakin. Nuoret aikuiset tekevät ihan itse omat päätöksensä, asia ei minulle kuulu. En kysele, en utele. Itselläni oli aikoinaan haasteita raskaaksi tulemisesta, tiedän kuinka ikävältä ja välillä pahaltakin utelu tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sinun haave toteutuu. Nyt olen saanut
Lastenlapsia
on ilo olla seuraamassa heidän kasvuaan ja uuden oppimista.He ovat tuoneet auringon elämään. Kiitollinen olen joka päivä.
Onnea kaikille jotka toivovat pieniä ihmisiä elämään.
Aurinkoa elämään eivät riittäneet tuomaan ne omat lapset. Voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n halua saada lapsenlapsia.
Mä menehdyn syöpään ennen joulua. Yksi asia, joka kirpaisee KOVAA on se, etten koskaan saa pitää lapsenlastani sylissä. Ei niitä olisi tulossa varmaan vielä vuosiin muutenkaan (lapseni ovat 10-22 vuotiaita), mutta tämä on yksi isoista surun aiheistani - tottakai kaiken muun ohella.
Kuoleman lähestyessä mietit olemattomia lastenlapsia vaikka lapsesi ovat vielä noin nuoria? Surisin enemmän niiden omien lastesi kohtaloa.
Torvi. Lue mitä hän kirjoitti, ja kunnioita viime aikojaan elävää ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sinun haave toteutuu. Nyt olen saanut
Lastenlapsia
on ilo olla seuraamassa heidän kasvuaan ja uuden oppimista.He ovat tuoneet auringon elämään. Kiitollinen olen joka päivä.
Onnea kaikille jotka toivovat pieniä ihmisiä elämään.Aurinkoa elämään eivät riittäneet tuomaan ne omat lapset. Voi voi.
Sinullakin tuo luetun ymmärtäminen on vähän vaiheessa.
Tämä on outoa: päihdeongelmaiset mt-ihmiset, talous perheessä kuralla sukupolvesta toiseen ja lisää lapsia kärsimään vaan toivotaan. 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:n halua saada lapsenlapsia.
Mä menehdyn syöpään ennen joulua. Yksi asia, joka kirpaisee KOVAA on se, etten koskaan saa pitää lapsenlastani sylissä. Ei niitä olisi tulossa varmaan vielä vuosiin muutenkaan (lapseni ovat 10-22 vuotiaita), mutta tämä on yksi isoista surun aiheistani - tottakai kaiken muun ohella.
Voimia sinulle....😥.
Otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella tylyjä kommentteja täällä. Kertoo paljon siitä minkälaisessa ajassa nuori sukupolvi nyt elelee. Tottakai saa toivoa lapsenlapsia ja saa olla surullinen siitä jos ei niitä tulekaan. Se on ihan luonnollista. Siinä ei ole kysymys mistään itsekkyydestä.
Niin mutta ap:n viesti oli tällainen:
"Kun tätä nykymaailmaa ja nykymenoa katselee, ymmärrän, että nuoret haluavat yhä vähemmän lapsia. Siitä sitten on itsekäs huoli pesiytynyt mieleeni, olen alkanut pelätä etten saa koskaan kokea isovanhemmuutta :("
Toki saa olla vähän murheellinen, mutta itsekäs huoli ja suoranainen pelko on jo vähän liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on outoa: päihdeongelmaiset mt-ihmiset, talous perheessä kuralla sukupolvesta toiseen ja lisää lapsia kärsimään vaan toivotaan. 🤔
Kenestä nyt on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sinun haave toteutuu. Nyt olen saanut
Lastenlapsia
on ilo olla seuraamassa heidän kasvuaan ja uuden oppimista.He ovat tuoneet auringon elämään. Kiitollinen olen joka päivä.
Onnea kaikille jotka toivovat pieniä ihmisiä elämään.Aurinkoa elämään eivät riittäneet tuomaan ne omat lapset. Voi voi.
Sinullakin tuo luetun ymmärtäminen on vähän vaiheessa.
Ok, miten itse tulkitset viestin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uteliaisuudesta tulin katsomaan keskustelua.
Omat lapseni ovat aikuistumassa, enkä ole koskaan ajatellut itseäni tulevana mummina.
Sehän on ihan lapsieni oma asia hankkivatko lapsia, eikä ole minun asiani siitä kysellä missään vaiheessa.
Äitini jaksoi kapsenlapsista kysellä ja jauhaa. Olin reilusti yli kolmikymppinen ennen kuin saimme lapsemme mieheni kanssa ja ovat elämämme ihanin ja tärkein asia.
He ocat kuitenkin omia persooniaan, joilla on omat elämät. Ja aina eletään siinä tilanteessa missä ollaan, nyt tärkeintä on opiskelut, urheilu, omat ystävyyssuhteet, seurustelusuhteet ovat vielä tuoreita, eikä mitkään lapsenteko-aikeet taida olla kenelläkään mielessä.
Minun ja mieheni tehtävä nyt on olla tukena, antaa neuvoja tarvittaessa, täyttää jääkaappia, lainata autoa/kuljettaa, sponsoroida, jne, jne.
Ehkä joskus tukevaisuudessa saan ihanan etuoikeuden olla mummi ja jos en, elämä on silti täyttä ja ihanaa.
Ennen kaikkea toivon, että lapsieni elämä on ja tulee olemaan täyttä ja ihanaa.
Mä kyllä ajattelen niin että isovanhemmuus on nykyelämässä elämän suoma bonus. Tulee jos on tullakseen. Ei oikeus eikä velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sinun haave toteutuu. Nyt olen saanut
Lastenlapsia
on ilo olla seuraamassa heidän kasvuaan ja uuden oppimista.He ovat tuoneet auringon elämään. Kiitollinen olen joka päivä.
Onnea kaikille jotka toivovat pieniä ihmisiä elämään.Aurinkoa elämään eivät riittäneet tuomaan ne omat lapset. Voi voi.
Sinullakin tuo luetun ymmärtäminen on vähän vaiheessa.
Ok, miten itse tulkitset viestin?
Että hän on iloinen saatuaan lapsenlapsia. Nämä tuovat riemua *tähän päivään *, *nykyhetkeen.*
Mikä ei automaattisesti tarkoita, että omissa lapsissa olisi ollut vikaa.
Minulla on kaksi (vielä alakouluiässä olevaa) poikaa, ja tilastojen valossa on ihan mahdollista, ettei kumpikaan saa lapsia. Ei kai sitä voi muuta kuin olla mahdollisimman hyvä äiti ja kannustaa lapsia kouluttautumaan, elämään hyvää elämää. Mutta ymmärrän ap:n tunteita kyllä. Isovanhrmmuus on iso asia.
Huh huh, vaadit lapsenlapsia, mutta et ole yhtään valmis lupaamaan, että olet apuna. Onko lapsenlapset joku statussymboli, työpaikalla kiva näyttää kuvia joulusta ja synttäreistä ja muuten ei olla yhteydessä, eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Itse sanon aina lapsilleni, että lapsen saaminen on ihaninta, mitä olen kokenut eikä sitä voi etukäteen ymmärtää.
Toivon, että ymmärtävät. Nyt vanhuuden lähestyessä kuulen ystävieni puheista, miten paljon joutuvat koko ajan huolehtimaan omien vanhempiensa asioista, vaikka ne ovatkin hoitolaitoksessa tai vielä kotihoidossa.
Eli ensisijaisesti ajattelen sitä, että lapseni kyllä onnellsituisivat, jos itse aikanaan saavat lapsia. Nyt parikymppisiä.
MUmmo alakaa kaivaa sitten aikaansa ja kuvetta ja lupaa jälkipolvelle, että lapsenlapsien elämä on taattu niin rahallisesti kuin ajallisestikin, mummo pitää siitä huoleen.
Kyllä meitäkni sisaruksia 4 väännettiin 80-luvulla, koska jopa duunarilla oli varaa, mutta meidän sukupolvella on vain pätkätöitä ja palkat pienet, joten maks 1 jokaisella lapsia ja nekin pitkällisen säästämisen jälkeen vasta.
Minä en edes odottanut tulevani mummoksi, kun tytär ja hänen miehensä asuvat ja työskentelevät ulkomailla ja miehellä on edellisestä liitosta yksi lapsi. Niin siinä kuitenkin kävi, että minusta tuli mummi, joka on aivan hulluna ihanaan tyttären tyttäreensä. Tyttärelläni on ollut mahdollisuus olla mukkilassa monta kertaa vuodessa lapsensa kanssa ja itsekin olen käynyt välillä lapsenhoitoapuna tyttäreni perheessä. On kyllä elämäni ihaninta aikaa. Kyllä ukkikin on ihan täpinöissään.
Minusta ei todennäköisesti tule koskaan mummoa ja se on täysin ok. Lapseni ja hänen puolisonsa ovat jo hyvän matkaa yli kolmekymppisiä eivätkä halua lapsia, joten uskon ja oikeastaan toivonkin heidän pysyvän päätöksessä. En kaipaa mummoutta. Vaikka oma lapsenlapsi varmaan olisi eri asia, niin yleisesti ottaen en edes pidä lapsista. Minua ei kiinnosta muiden lapset eikä lapsenlapset ja ärsyynnyn nopeasti lasten kiljunnasta.
Saa surra, mutta ei saa syyllistää omaa lastaan siitä, että ei pääse isovanhemmaksi. Pahimpia ovat nämä asiat ääneen jankkaajat ja jatkuvasti lastenlastensa perään kyselijät.
Jokainen tekee toivottavasti elämässään päätöksensä omista tarpeista lähtien eikä muiden tarpeista lähtien. Ajattelen näin, vaikka en ole nykynuori vaan yli 50- vuotias nainen.