Pelkään, etten koskaan pääse mummoksi.
Kun tätä nykymaailmaa ja nykymenoa katselee, ymmärrän, että nuoret haluavat yhä vähemmän lapsia. Siitä sitten on itsekäs huoli pesiytynyt mieleeni, olen alkanut pelätä etten saa koskaan kokea isovanhemmuutta :(
Kommentit (69)
Mummona olo on joskus raskastakin.
Olisit ylpeä ja onnellinen lapsestasi, etkä vinkuisi jotain isovanhemmuutta. Lapsellasi ei ole minkäänlaista velvollisuutta lisääntyä sinun mieliksesi, hän elää omannäköistään elämää.
Ilman lapsia elämä on sata kertaa helpompaa ja varakkaampaa.
Lisäksi Suomessa ei suhteet kestä, siihen väliin lapsia kuleksimaan.
Adoptoi ulkomailta tenava jos ei muuta elämää ole.
No, minulla on kyllä oma elämä, työ, harrastuksia, ystäviä. En suinkaan elä lasteni kautta, enkä ole heille mummohaaveistani puhunut mitään. No, kerran vastasin myöntävästi kun tyttäreni kysyi että haluaisinko mummoksi. Ei siitäkään sen enempää keskusteltu. Toki tajuan että tämä asia ei ole minun käsissäni, ja että lapseni elävät omaa elämäänsä eikä heillä ole tietenkään mitään velvollisuutta minun haaveitani alkaa toteuttaa. Saahan sitä silti haaveilla.
Taikoira kirjoitti:
Ilman lapsia elämä on sata kertaa helpompaa ja varakkaampaa.
Lisäksi Suomessa ei suhteet kestä, siihen väliin lapsia kuleksimaan.
Adoptoi ulkomailta tenava jos ei muuta elämää ole.
Samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää vaatia muilta sisältöä elämäänsä. Aikuisen pitäisi ottaa vastuuta omasta onnestaan eikä kiristää mitään muilta.
Kamalaa jos multa olisi alettu kiristämään, vaatimaan sellaista jota en halua enkä halua sitoutua sellaiseen.
Kehottaisin hankkimaan jonkun lemmikin hoivaviettinsä tyydyttämiseen. Tai sitten alkaa varamummoksi mummottomille lapsille.
Kiristämään? Mistä tuon keksit? ap
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet omat lapsesi tehnyt ja hoitanut. Lapsenlapsettomuus on typerä murhe.
Eu kukaan voi sanoa, että toisen murhe on "typerä ". Tätäkin yläpeukutettu huolella.
Onpa todella tylyjä kommentteja täällä. Kertoo paljon siitä minkälaisessa ajassa nuori sukupolvi nyt elelee. Tottakai saa toivoa lapsenlapsia ja saa olla surullinen siitä jos ei niitä tulekaan. Se on ihan luonnollista. Siinä ei ole kysymys mistään itsekkyydestä.
Minäkin pelkäsin, nyt 68-vuotiaana on kolme pikkuista, nyt pelkään, että miten hitossa selviän tästä. Rakjaita ovat, mutta huh huh, miten raskasta on tässä iässä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella tylyjä kommentteja täällä. Kertoo paljon siitä minkälaisessa ajassa nuori sukupolvi nyt elelee. Tottakai saa toivoa lapsenlapsia ja saa olla surullinen siitä jos ei niitä tulekaan. Se on ihan luonnollista. Siinä ei ole kysymys mistään itsekkyydestä.
En ole mikään nuori vaan 70-luvulla syntynyt.
Lapsia on yksi enkä olisi tehnyt sitäkään, jos olisi ollut järkeä päässä.
Moni mummo ei jaksaisi hoitaa lapsenlapsia. Kallista on niitä kuljetella reissuissa ja ostaa kaikkea, mutta mummut eivät ilkeä sitä ääneen sanoa.
Eikinääää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella tylyjä kommentteja täällä. Kertoo paljon siitä minkälaisessa ajassa nuori sukupolvi nyt elelee. Tottakai saa toivoa lapsenlapsia ja saa olla surullinen siitä jos ei niitä tulekaan. Se on ihan luonnollista. Siinä ei ole kysymys mistään itsekkyydestä.
En ole mikään nuori vaan 70-luvulla syntynyt.
Lapsia on yksi enkä olisi tehnyt sitäkään, jos olisi ollut järkeä päässä.
Moni mummo ei jaksaisi hoitaa lapsenlapsia. Kallista on niitä kuljetella reissuissa ja ostaa kaikkea, mutta mummut eivät ilkeä sitä ääneen sanoa.
No se nyt on ihan oma ongelma jos alkaa elämään yli varojensa ja voimiensa. Minulla on useampikin lapsi, ja heistä olen iloinen, onnellinen ja ylpeä. Jos joskus saan lapsenlapsia, osaan kyllä avata suuni ja kertoa mihin jaksan ja kykenen.
Eikinääää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella tylyjä kommentteja täällä. Kertoo paljon siitä minkälaisessa ajassa nuori sukupolvi nyt elelee. Tottakai saa toivoa lapsenlapsia ja saa olla surullinen siitä jos ei niitä tulekaan. Se on ihan luonnollista. Siinä ei ole kysymys mistään itsekkyydestä.
En ole mikään nuori vaan 70-luvulla syntynyt.
Lapsia on yksi enkä olisi tehnyt sitäkään, jos olisi ollut järkeä päässä.
Moni mummo ei jaksaisi hoitaa lapsenlapsia. Kallista on niitä kuljetella reissuissa ja ostaa kaikkea, mutta mummut eivät ilkeä sitä ääneen sanoa.
Sun laodi on se nuori ja ne tylyt kommentit tulee sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Eikinääää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella tylyjä kommentteja täällä. Kertoo paljon siitä minkälaisessa ajassa nuori sukupolvi nyt elelee. Tottakai saa toivoa lapsenlapsia ja saa olla surullinen siitä jos ei niitä tulekaan. Se on ihan luonnollista. Siinä ei ole kysymys mistään itsekkyydestä.
En ole mikään nuori vaan 70-luvulla syntynyt.
Lapsia on yksi enkä olisi tehnyt sitäkään, jos olisi ollut järkeä päässä.
Moni mummo ei jaksaisi hoitaa lapsenlapsia. Kallista on niitä kuljetella reissuissa ja ostaa kaikkea, mutta mummut eivät ilkeä sitä ääneen sanoa.No se nyt on ihan oma ongelma jos alkaa elämään yli varojensa ja voimiensa. Minulla on useampikin lapsi, ja heistä olen iloinen, onnellinen ja ylpeä. Jos joskus saan lapsenlapsia, osaan kyllä avata suuni ja kertoa mihin jaksan ja kykenen.
Näinhän se pitää mennä!
Eikinääää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella tylyjä kommentteja täällä. Kertoo paljon siitä minkälaisessa ajassa nuori sukupolvi nyt elelee. Tottakai saa toivoa lapsenlapsia ja saa olla surullinen siitä jos ei niitä tulekaan. Se on ihan luonnollista. Siinä ei ole kysymys mistään itsekkyydestä.
En ole mikään nuori vaan 70-luvulla syntynyt.
Lapsia on yksi enkä olisi tehnyt sitäkään, jos olisi ollut järkeä päässä.
Moni mummo ei jaksaisi hoitaa lapsenlapsia. Kallista on niitä kuljetella reissuissa ja ostaa kaikkea, mutta mummut eivät ilkeä sitä ääneen sanoa.
Itse hoidin ensimmäistä lastenlastani kaksi vuotta. Kesät talvet ajoin pyörällä edestakaisen kuuden kilometrin matkan. 8kk ikäistä lasta ei olisikaan voinut viedä hoitoon, mutta saipahan miniä ainakin vakityöpaikan ja oli minullakin mukava olla sen lapsen kanssa.
Oletpa itsekäs itse.
Minulla ei ole lapsia. Keskustelin äitini kanssa siitä, että ainoa asia mikä minua lapsettomuudessani harmittaa on se, että vanhempani eivät saa kokea isovanhemmuutta.
Äitini vastasi, että sinun velvollisuus ei ole elää meitä varten. Sinulla on sinun oma elämä ja elät sen itseäsi varten. Pääasia, että olet itse tyytyväinen omaan elämääsi.
Ei ole oikein elää muiden kautta. Sinä olet perhe-elämäsi saanut. Pitäisikö lapsesi vielä aikuisenakin toteuttaa sinun toiveitasi? Nyt on lapsesi aika elää hänen ikiomaa elämäänsä. Saat olla asiasta surullinen aikasi, kunhan tajuat, että sinun itsekkäät tunteesi eivät ole kenenkään muun syytä.
Paljon on yhdistyksiä, joissa etsitään varamummoa/pappaa lapsille, joilla ei ole isovanhempia ollenkaan. Sellaiseen toimintaan mukaan, jos haluat toteuttaa mummouttasi.
Muuten suosittelen rakentamaan sitä ikiomaa elämää, jota voi tehdä ihan kaiken ikäisenä. Harrastuksia, viihdykkeitä jne. keksimään.
Ymmärrän ap:n halua saada lapsenlapsia.
Mä menehdyn syöpään ennen joulua. Yksi asia, joka kirpaisee KOVAA on se, etten koskaan saa pitää lapsenlastani sylissä. Ei niitä olisi tulossa varmaan vielä vuosiin muutenkaan (lapseni ovat 10-22 vuotiaita), mutta tämä on yksi isoista surun aiheistani - tottakai kaiken muun ohella.
Entä jos et pidäkään lapsen lapsistasi? Nepsyt ovat kovin yleisiä. Ennen ne laitettiin ruotuun ja peloteltiin vitsalla kuten kaikki muut pahantekijätkin.
Siirrettiin ongelmatapaukset omille luokilleen jne.
Ei se välttämättä ole niin ruusuista se isovanhempana oli sitten todellisuudessa jos lapsenlapsesi eivät olekaan kilttejä ja tasapainoisia.
Minusta ei tule mummoa. Tiedän ja hyväksyn asian.
Oma perhe/perheet pyöri kuvioissa 30 vuotta, koko aikuisen iän. Se riittää.
Järkyttävää vaatia muilta sisältöä elämäänsä. Aikuisen pitäisi ottaa vastuuta omasta onnestaan eikä kiristää mitään muilta.
Kamalaa jos multa olisi alettu kiristämään, vaatimaan sellaista jota en halua enkä halua sitoutua sellaiseen.
Kehottaisin hankkimaan jonkun lemmikin hoivaviettinsä tyydyttämiseen. Tai sitten alkaa varamummoksi mummottomille lapsille.