Lue keskustelun säännöt.
Suomen ilmapiiri
04.08.2023 |
Onko se muidenkin mielestä erityisen outo?
Jotenkin ontto ja hysteerinen yhtä aikaa.
Maailmantilanne, poliittinen tilanne, työelämä, jopa sää.
Kaikki saa vatsan vääntämään.
Kommentit (64)
Pääsispä 80-luvulle. Nykyään pitää olla koko ajan tavoitettavissa. Puhelinkopitkin on hävitetty. 80-luvulla odotettiin loistavaa tulevaisuutta, nyt tiedetään että sitä ei ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Jos "Suomen ilmapiirillä" tarkoitetaan asioita, joista kerrotaan ja puhutaan mediassa ja sosiaalisessa mediassa, niin onhan se vähän. Tosin on hyvä ymmärtää, että nykymaailmassa klikkaukset on se, jolla rahaa mediassa tehdään. Mitä raflaavampi otsikko, sitä enemmän klikkauksia. Ei ole mitään väliä, onko toimittajat tarkistaneet asiaan liittyvät faktat ennen jutun julkaisemista. Kunhan vaan nopeasti juttua tuutista ulos. Mahdolliset virheet jutussa voi korjata myöhemminkin, vaikka kukaan ei käy korjattuja juttuja enää lukemassa.
Reaalimaailmassa en kuitenkaan ole kohdannut mitään poikkeuksellisen outoa enkä hysteeristä. Tai no pari vuotta sitten juhannuksena yhden naapurin asunnossa oli tulipalo ja asukas tuossa pihalla oli aika hysteerinen. Olisin varmaan minäkin, jos oma asuntoni olisi tulessa. Mitä tulee esimerkiksi säähän, niin mediassa revitään klikkiotsikoita siitäkin. Pari vuotta sitten talvella oli median mukaan "ennennäkemättömät lumimyrskyt" ja kun seuraavana aamuna oltiin naapurin kanssa lapiohommissa, naurettiin asialle. Ihan samalla tavalla ollaan lapioitu lumimääriä pihoistamme usein ennenkin. Ei siis mitään sellaista, mitä eri olisi tapahtunut useampana talvena 1980- ja 1990-luvuillakin.
Sepä se, että olisi tärkeämpääkin tehtävää ja puhuttavaa kuin pienten normaali-ilmiöiden taivastelu tai amerikkalaisten pikkujulkkujen elämät.
Joku saisi perustaa uuden ip-lehden kolmanneksi vaihtoehdoksi. Ylipäätään tarvittaisiin niitä vaihtoehtoja ja vanhan tarkastelua sekä päivityksiä. Puolueetkin saisi kaikki pistää luupin alle ja uusiksi.
Samaa mieltä. Mun ei ole tarvis lukea jotain uutista just nyt ja heti. Maltan odottaa, että edes faktat on tarkistettu ensin. Ja tosiaan nuo yliampuvat liioittelut aivan tavallisista sääilmiöistä (ja monesta muustakin), voisi lopettaa kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Tosin ei ilmapiiri kovin juhlava ollut myöskään 1993-94.
Nykyään ei uskalla sanoa mitään kellekään. Jokainen elää omassa kuplassaan.
Ennen enemmistö ihmisistä oli maltillisia. Heillä oli maltillisia mielipiteitä, ei jyrkkiä.
Olin vankilassa vankina. Siellä pedo fiilit tulivat puhumaan minulle heidän lempipuheenaiheestaan, heidän ainoasta puheenaiheestaan, eli lasten seksuaalisuudesta. Tuosta aiheesta he kertoivat älyttömän pitkiä älyvapaita tarinoita. He huomasivat että minulle niitä saattoi kertoa koska minä olin niin kiltti että en suuttunut, vaan seisoin vaan hiljaa tyynenä rauhallisena paikallani ja annoin heidän jatkaa tarinoitaan. Jos he olisivat menneet kertomaan tarinoitaan kelle hyvänsä muulle vangille niin he olisivat saaneet turpaan tai jopa menettäneet henkensä. Tuollainen se vankilailmapiiri oli eli siellä ei todellakaan voinut mennä puhumaan vääriä asioita väärille ihmisille tai itselle kävi todella pahasti. Minulle ei käynyt pahasti koska minä tajusin olla aina hiljaa. Jotkut muut eivät tajunneet.
Mutta niin: joku väittäisi että tuo nyt vain on vankila, vankilailmapiiri. Mutta on tuo myös nykysuomi! Tasan samanlainen. Eikä tämä ole "vankilailmapiiri" vaan kireä tulehtunut vihantäyteinen "sotaa edeltävä ilmapiiri", pitkän vihan aika, vihan joka vain odottaa räjähtämistään, etenee aina vain pidemmälle kohti lopullista räjähtämistä. Sama keskustelemisen mahdottomuus vallitsi myös keskieuroopassa ennen toista maailmansotaa, vallitsi 1930-luvulla noin 10 vuotta kunnes sota alkoi. Asioista ei voida keskustella koska jos sanot yhdenkin väärän sanan niin joku raivostuu ja saat turpaan. Se ei ole "keskusteluympäristö" vaan "väkivaltamentaliteetti". Tyyliin "on suututtanut jo vuosikausia putkeen joten saataisko nyt vihdoin viimein ryhtyä väkivaltaan, saataisko viimeinkin käydä jonkun kimppuun?"
Mutta mielestäni tämä ilmapiiri ei ole jatkunut Suomessa vain 10 vuotta. Vaan paljon pidempään. Muistaakseni jo 1980-luvun lopulla oli samanlaista. Eli yli 30 vuotta tätä "älyttömän pitkää vihaa" on jo takana. Ehkei se koskaan räjähdä sodaksi, ehkä se vain jatkuu loputtomiin. Eikä tämä ole vain Suomi vaan todella monet maat, ainakin useimmat länsimaat. Maailmanlaajuisesti yli miljardi ihmistä on jo 30 vuotta elänyt vihan ilmapiirissä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, meidän perheellä pyyhkii ainakin hyvin.
Just saatiin toinen lapsi, ristiäiset syyskuussa. Molemmilla meillä on pysyvät työpaikat, jotenka asuntolainasta selvitään.
Ainoa suurin huoli on tällä hetkellä, vakavasti sairas isäni, kaikki me olemme huolissamme hänestä.
Toivomme hartaasti, että hän vielä pääsee poikamme ristiäisiin.Tällä kommentillani vinkkaan siihen, ettei Suomessa läheskään kaikilla ole asiat eikä elämä huonosti eikä veitsen terällä.
Ja tavallisessa kiireisessä ja hektisessä omassa elämässä ja arjessa, ei ihmiset ehdi haistelemaan mitään koko maan ilmapiiriä. Se ilmapiiri on kaikille yksilöllinen, riippuen siitä, millasessa elämän tilanteessa ja elämän vaiheessa kukin on.
M38
Minäkin toivon, että isäsi ehtisi vielä poikanne ristäisiin <3 Olen samaa mieltä kanssasi, että aika moni taitaa elää ihan vaan sitä omaa elämäänsä ja omaa arkeaan miettimättä sen enempää "Suomen ilmapiiriä".
Onnellinen se, joka siihen pystyy. Tai sitten pää pensaassa. Jos ei esim. ole töissä tai ole joutunut jonkin perustavan muutoksen kouriin (viimeksi sote on sotkenut työkenttää oikein urakalla).
Olen oman perheeni kasvattanut ja elän itsekseen. En lähde mukaan erilaisiin hysterioihin (esim. kulkutaudit), olen pitkin elämääni ollut tarkkailijan asemassa. Muistan paljon hyviä ja huonoja aikoja.
Ja yleensä minulla on mennyt hyvin kun muilla menee huonosti, ja toisinpäin. Esim. nuorena lamavuosina olin työtön, mutta onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Tosin ei ilmapiiri kovin juhlava ollut myöskään 1993-94.
Nykyään ei uskalla sanoa mitään kellekään. Jokainen elää omassa kuplassaan.
Ennen enemmistö ihmisistä oli maltillisia. Heillä oli maltillisia mielipiteitä, ei jyrkkiä.
Olin vankilassa vankina. Siellä pedo fiilit tulivat puhumaan minulle heidän lempipuheenaiheestaan, heidän ainoasta puheenaiheestaan, eli lasten seksuaalisuudesta. Tuosta aiheesta he kertoivat älyttömän pitkiä älyvapaita tarinoita. He huomasivat että minulle niitä saattoi kertoa koska minä olin niin kiltti että en suuttunut, vaan seisoin vaan hiljaa tyynenä rauhallisena paikallani ja annoin heidän jatkaa tarinoitaan. Jos he olisivat menneet kertomaan tarinoitaan kelle hyvänsä muulle vangille niin he olisivat saaneet turpaan tai jopa menettäneet henkensä. Tuollainen se vankilailmapiiri oli eli siellä ei todellakaan voinut mennä puhumaan vääriä asioita väärille ihmisille tai itselle kävi todella pahasti. Minulle ei käynyt pahasti koska minä tajusin olla aina hiljaa. Jotkut muut eivät tajunneet.
Mutta niin: joku väittäisi että tuo nyt vain on vankila, vankilailmapiiri. Mutta on tuo myös nykysuomi! Tasan samanlainen. Eikä tämä ole "vankilailmapiiri" vaan kireä tulehtunut vihantäyteinen "sotaa edeltävä ilmapiiri", pitkän vihan aika, vihan joka vain odottaa räjähtämistään, etenee aina vain pidemmälle kohti lopullista räjähtämistä. Sama keskustelemisen mahdottomuus vallitsi myös keskieuroopassa ennen toista maailmansotaa, vallitsi 1930-luvulla noin 10 vuotta kunnes sota alkoi. Asioista ei voida keskustella koska jos sanot yhdenkin väärän sanan niin joku raivostuu ja saat turpaan. Se ei ole "keskusteluympäristö" vaan "väkivaltamentaliteetti". Tyyliin "on suututtanut jo vuosikausia putkeen joten saataisko nyt vihdoin viimein ryhtyä väkivaltaan, saataisko viimeinkin käydä jonkun kimppuun?"
Mutta mielestäni tämä ilmapiiri ei ole jatkunut Suomessa vain 10 vuotta. Vaan paljon pidempään. Muistaakseni jo 1980-luvun lopulla oli samanlaista. Eli yli 30 vuotta tätä "älyttömän pitkää vihaa" on jo takana. Ehkei se koskaan räjähdä sodaksi, ehkä se vain jatkuu loputtomiin. Eikä tämä ole vain Suomi vaan todella monet maat, ainakin useimmat länsimaat. Maailmanlaajuisesti yli miljardi ihmistä on jo 30 vuotta elänyt vihan ilmapiirissä.
PS. Ehkä tämä on jatkumoa kylmälle sodalle joka vallitsi USA:n ja Neuvostoliiton välillä ainakin 40 vuotta. Eihän sekään koskaan räjähtänyt varsinaiseksi sodaksi. Yli 40 vuotta vain vihattiin toista puolin ja toisin. Nytkin on kylmä sota, mutta ei noiden kahden valtion välillä vaan melkein kaikkien ihmisten välillä. Ihmisyksilöt ovat kuplittuneet omiin pieniin mielenvikaisiin ryhmiinsä yhtä pahasti kuin silloinen USA ja Neuvostoliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsispä 80-luvulle. Nykyään pitää olla koko ajan tavoitettavissa. Puhelinkopitkin on hävitetty. 80-luvulla odotettiin loistavaa tulevaisuutta, nyt tiedetään että sitä ei ole tulossa.
Jep. Mä muistan tämän. Ei tullutkaan mitään hienoa eikä loistavaa. Päin vastoin yuli lama, työttömyys ja ankeus tosi monelle.
Vierailija kirjoitti:
Pääsispä 80-luvulle. Nykyään pitää olla koko ajan tavoitettavissa. Puhelinkopitkin on hävitetty. 80-luvulla odotettiin loistavaa tulevaisuutta, nyt tiedetään että sitä ei ole tulossa.
Mä en kyllä kaipaa takaisin kasarille. Oli aika veemäistä, kun lounastauoko oli 20 minuuttia ja piti ehtiä pankkiin hoitamaan pankkiasioita. Ja tietenkin juuri siihen aikaan kaikki eläkeläismummot ja -papat oli asioimassa. Monesti joutui palaamaan takaisin töihin ja piti yrittää asioiden hoitamista jonain muuna päivänä. Nykyajassa on mun mielestä todella paljon hyvää, erityiisesti erilaista asioiden hoitamisessa.
Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi tuosta koko ajan tavoitettavissa olemisesta. Mä en aiemmin ollutkaan. Saatoin jättää kännykän tuulikaappiin (alakerrassa) käsilaukkuuni koko viikonlopuksi enkä edes kuullut sen soimista. En myöskään ottanut kännykkää mukaan, kun lähdin kauppaan tai viemään koiraa lenkille. Yöksi laitoin äänettömälle. Nyt mä kuitenkin huolehdin yli 90v vanhemmistani ja kännykkä on aina mukana. Ei sentään vessassa, mutta mulla on ranteessa älykello, joka hälyttää, kun puhelin soi tai tulee tekstari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ei mitään outoa. Ei mitään, mikä koskettaisi meitä.
Kasarilla lounastauko oli tunnin, ja sekin venyi usein kun porukka jäi jauhamaan paskaa keskenään.
Sitä kutsuttiin "ruokatunniksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Tosin ei ilmapiiri kovin juhlava ollut myöskään 1993-94.
Nykyään ei uskalla sanoa mitään kellekään. Jokainen elää omassa kuplassaan.
Ennen enemmistö ihmisistä oli maltillisia. Heillä oli maltillisia mielipiteitä, ei jyrkkiä.
Olin vankilassa vankina. Siellä pedo fiilit tulivat puhumaan minulle heidän lempipuheenaiheestaan, heidän ainoasta puheenaiheestaan, eli lasten seksuaalisuudesta. Tuosta aiheesta he kertoivat älyttömän pitkiä älyvapaita tarinoita. He huomasivat että minulle niitä saattoi kertoa koska minä olin niin kiltti että en suuttunut, vaan seisoin vaan hiljaa tyynenä rauhallisena paikallani ja annoin heidän jatkaa tarinoitaan. Jos he olisivat menneet kertomaan tarinoitaan kelle hyvänsä muulle vangille niin he olisivat saaneet turpaan tai jopa menettäneet henkensä. Tuollainen se vankilailmapiiri oli eli siellä ei todellakaan voinut mennä puhumaan vääriä asioita väärille ihmisille tai itselle kävi todella pahasti. Minulle ei käynyt pahasti koska minä tajusin olla aina hiljaa. Jotkut muut eivät tajunneet.
Mutta niin: joku väittäisi että tuo nyt vain on vankila, vankilailmapiiri. Mutta on tuo myös nykysuomi! Tasan samanlainen. Eikä tämä ole "vankilailmapiiri" vaan kireä tulehtunut vihantäyteinen "sotaa edeltävä ilmapiiri", pitkän vihan aika, vihan joka vain odottaa räjähtämistään, etenee aina vain pidemmälle kohti lopullista räjähtämistä. Sama keskustelemisen mahdottomuus vallitsi myös keskieuroopassa ennen toista maailmansotaa, vallitsi 1930-luvulla noin 10 vuotta kunnes sota alkoi. Asioista ei voida keskustella koska jos sanot yhdenkin väärän sanan niin joku raivostuu ja saat turpaan. Se ei ole "keskusteluympäristö" vaan "väkivaltamentaliteetti". Tyyliin "on suututtanut jo vuosikausia putkeen joten saataisko nyt vihdoin viimein ryhtyä väkivaltaan, saataisko viimeinkin käydä jonkun kimppuun?"
Mutta mielestäni tämä ilmapiiri ei ole jatkunut Suomessa vain 10 vuotta. Vaan paljon pidempään. Muistaakseni jo 1980-luvun lopulla oli samanlaista. Eli yli 30 vuotta tätä "älyttömän pitkää vihaa" on jo takana. Ehkei se koskaan räjähdä sodaksi, ehkä se vain jatkuu loputtomiin. Eikä tämä ole vain Suomi vaan todella monet maat, ainakin useimmat länsimaat. Maailmanlaajuisesti yli miljardi ihmistä on jo 30 vuotta elänyt vihan ilmapiirissä.
Enemmän hajaannuksen ja eriytymisen ilmapiirissä. Toki myös kiukkua ja taantumista esiintyy runsaasti.
Eräs ruotsalainen journalisti sanoi, että heillä ollaan 30 vuotta henkisesti jäljessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sietää woketusta, en osallistu siihen ollenkaan. Saan olla ihan omaa mieltä asioista.
Se on juuri sitä onttona kaikuvaa turhinta hälinää. Ja lopulta pienen piirin vouhotusta.
Vastaavaa outoa nipotusta esiintyy silloin tällöin. Vain aihepiiri muuntelee hiukan. Merkki aatetyhjiöstä.
"Woketus" nyt vain sattuu olemaan valtamedian johtoaate ja se on laajalti pesiytynyt valtavirtapolitiikkaan mukaan, pikku hiljaa siitä on tulossa uusi normaali. Se on läsnä tässä ajassa jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, meidän perheellä pyyhkii ainakin hyvin.
Just saatiin toinen lapsi, ristiäiset syyskuussa. Molemmilla meillä on pysyvät työpaikat, jotenka asuntolainasta selvitään.
Ainoa suurin huoli on tällä hetkellä, vakavasti sairas isäni, kaikki me olemme huolissamme hänestä.
Toivomme hartaasti, että hän vielä pääsee poikamme ristiäisiin.Tällä kommentillani vinkkaan siihen, ettei Suomessa läheskään kaikilla ole asiat eikä elämä huonosti eikä veitsen terällä.
Ja tavallisessa kiireisessä ja hektisessä omassa elämässä ja arjessa, ei ihmiset ehdi haistelemaan mitään koko maan ilmapiiriä. Se ilmapiiri on kaikille yksilöllinen, riippuen siitä, millasessa elämän tilanteessa ja elämän vaiheessa kukin on.
M38
Minäkin toivon, että isäsi ehtisi vielä poikanne ristäisiin <3 Olen samaa mieltä kanssasi, että aika moni taitaa elää ihan vaan sitä omaa elämäänsä ja omaa arkeaan miettimättä sen enempää "Suomen ilmapiiriä".
Onnellinen se, joka siihen pystyy. Tai sitten pää pensaassa. Jos ei esim. ole töissä tai ole joutunut jonkin perustavan muutoksen kouriin (viimeksi sote on sotkenut työkenttää oikein urakalla).
Olen oman perheeni kasvattanut ja elän itsekseen. En lähde mukaan erilaisiin hysterioihin (esim. kulkutaudit), olen pitkin elämääni ollut tarkkailijan asemassa. Muistan paljon hyviä ja huonoja aikoja.
Ja yleensä minulla on mennyt hyvin kun muilla menee huonosti, ja toisinpäin. Esim. nuorena lamavuosina olin työtön, mutta onnellinen.
Niin, tuostakin voi olla montaa mieltä. Joskus pystyy ihan vain siksi, että oma elämä on niin vaativaa ja sua revitään joka suuntaan, että ei kertakaikkiaan ole enää aikaa eikä voimavarojakaan mihinkään muuhun kuin niissä omissa ympyröissä pyörimiseen ja niistä edes jotenkuten selviytymiseen.
Mulla noin muuten samanlaisia kokemuksia kuten sullakin. Mulla lamavuodet oli ihan mukavat. Olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Taloudellisesti oli tiukkaa, mutta mulla oli silloin aikaa juosta tarjousten perässä ja laittaa hitaasti valmistuvia ruokia. Voin sanoa, että ne oli elämäni onnellisimpia vuosia ja esikoiseni on myös sanont, että ne olivat hänen lapsuutensa onnellisimmat 3 vuotta, kun mä olin pikkuveljensä kanssa kotona. . Ei aamulla kiirettä minnekään ja koko päivä aikaa tehdä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla lounastauko oli tunnin, ja sekin venyi usein kun porukka jäi jauhamaan paskaa keskenään.
Sitä kutsuttiin "ruokatunniksi".
No ainakin Meilahden siaraalassa sairaanhoitajilla kasarilla lounastauoko oli 20 minuuttia. Varmaan jossain yksityisellä oli tunnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some aiheuttaa vakavaa klikkiytymistä, joten netissä elävien elämä on ankeaa poteroissa taistelua. Suosittelen sulkemaan tilit ja siirtymään live-elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi sietää woketusta, en osallistu siihen ollenkaan. Saan olla ihan omaa mieltä asioista.
Se on juuri sitä onttona kaikuvaa turhinta hälinää. Ja lopulta pienen piirin vouhotusta.
Vastaavaa outoa nipotusta esiintyy silloin tällöin. Vain aihepiiri muuntelee hiukan. Merkki aatetyhjiöstä."Woketus" nyt vain sattuu olemaan valtamedian johtoaate ja se on laajalti pesiytynyt valtavirtapolitiikkaan mukaan, pikku hiljaa siitä on tulossa uusi normaali. Se on läsnä tässä ajassa jatkuvasti.
Minä koen sen tämän hetken taistolaisuutena. Paljon melua tyhjästä. Parin vuoden päästä se on ollut ja mennyt.
En päästä tuollaista vouhotusta ihon alle eikä se kosketa itseä mitenkään, koska onhan noita nähty. Tuontihöpöä.
Kotimaan politiikka on se, mikä merkitsee ja vaikuttaa jokapäiväiseen elämään päätösten ja lakien kautta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Some aiheuttaa vakavaa klikkiytymistä, joten netissä elävien elämä on ankeaa poteroissa taistelua. Suosittelen sulkemaan tilit ja siirtymään live-elämään.
Elän livenä mitä suuremmissa määrin. Työtäkin teen eri ympäristöissä usealle työnantajalle.
Ap
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nojaa, meidän perheellä pyyhkii ainakin hyvin.
Just saatiin toinen lapsi, ristiäiset syyskuussa. Molemmilla meillä on pysyvät työpaikat, jotenka asuntolainasta selvitään.
Ainoa suurin huoli on tällä hetkellä, vakavasti sairas isäni, kaikki me olemme huolissamme hänestä.
Toivomme hartaasti, että hän vielä pääsee poikamme ristiäisiin.Tällä kommentillani vinkkaan siihen, ettei Suomessa läheskään kaikilla ole asiat eikä elämä huonosti eikä veitsen terällä.
Ja tavallisessa kiireisessä ja hektisessä omassa elämässä ja arjessa, ei ihmiset ehdi haistelemaan mitään koko maan ilmapiiriä. Se ilmapiiri on kaikille yksilöllinen, riippuen siitä, millasessa elämän tilanteessa ja elämän vaiheessa kukin on.
M38
Minäkin toivon, että isäsi ehtisi vielä poikanne ristäisiin <3 Olen samaa mieltä kanssasi, että aika moni taitaa elää ihan vaan sitä omaa elämäänsä ja omaa arkeaan miettimättä sen enempää "Suomen ilmapiiriä".
Onnellinen se, joka siihen pystyy. Tai sitten pää pensaassa. Jos ei esim. ole töissä tai ole joutunut jonkin perustavan muutoksen kouriin (viimeksi sote on sotkenut työkenttää oikein urakalla).
Olen oman perheeni kasvattanut ja elän itsekseen. En lähde mukaan erilaisiin hysterioihin (esim. kulkutaudit), olen pitkin elämääni ollut tarkkailijan asemassa. Muistan paljon hyviä ja huonoja aikoja.
Ja yleensä minulla on mennyt hyvin kun muilla menee huonosti, ja toisinpäin. Esim. nuorena lamavuosina olin työtön, mutta onnellinen.Niin, tuostakin voi olla montaa mieltä. Joskus pystyy ihan vain siksi, että oma elämä on niin vaativaa ja sua revitään joka suuntaan, että ei kertakaikkiaan ole enää aikaa eikä voimavarojakaan mihinkään muuhun kuin niissä omissa ympyröissä pyörimiseen ja niistä edes jotenkuten selviytymiseen.
Mulla noin muuten samanlaisia kokemuksia kuten sullakin. Mulla lamavuodet oli ihan mukavat. Olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Taloudellisesti oli tiukkaa, mutta mulla oli silloin aikaa juosta tarjousten perässä ja laittaa hitaasti valmistuvia ruokia. Voin sanoa, että ne oli elämäni onnellisimpia vuosia ja esikoiseni on myös sanont, että ne olivat hänen lapsuutensa onnellisimmat 3 vuotta, kun mä olin pikkuveljensä kanssa kotona. . Ei aamulla kiirettä minnekään ja koko päivä aikaa tehdä asioita.
Minäkin sain voimaa lapsesta ja ensimmäisestä omasta kodistani. Lapsi sanoi myöhemmin, ettei edes tiennyt lamasta mitään. Ilmapiirin kiireettömyys oli pitkään ihan hyvä asia.
Ap
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla lounastauko oli tunnin, ja sekin venyi usein kun porukka jäi jauhamaan paskaa keskenään.
Sitä kutsuttiin "ruokatunniksi".
No ainakin Meilahden siaraalassa sairaanhoitajilla kasarilla lounastauoko oli 20 minuuttia. Varmaan jossain yksityisellä oli tunnin.
Naisten ja miesten työpaikoille oli eri säännöt. Naisilla kytättiin joka sekuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Some aiheuttaa vakavaa klikkiytymistä, joten netissä elävien elämä on ankeaa poteroissa taistelua. Suosittelen sulkemaan tilit ja siirtymään live-elämään.
Elän livenä mitä suuremmissa määrin. Työtäkin teen eri ympäristöissä usealle työnantajalle.
Ap
Riitelevätkö ihmiset siis ympäristössäsi verissä päin?
Suurin syyllinen on internet.
Duunissa, baarissa kaikki hymyilevät vinosti vaikka olisivat eri mieltä. Jos poliiikasta puhutaan, niin Persut ovat ruhonneet keskustelun.