Mitä tapahtuisi, jos et saisi vuoteen ostaan mitään ylimääräistä?

Noin teen kaiken aikaa ja elämäni on ihan mukavaa. Säästän muussa niin pääsen kerran vuodessa johonkin reissuun.

No eipä tuossa olisi mitään uutta. Ei ole elämä kamalaa, välillä tosin vähän vaikeaa. mutta sitä kai kaikilla, eri syistä.

Jos siihen asennoituisi jonkinlaisena minimalismi haasteena, niin kai se voisi olla ihan kivaakin. Muuten se kyllä ärsyttäisi.

Ei mitään. Normaali elämäni jatkuisi. Noin minä nytkin elän.

öö näin elän aina. Miksi ostaisin mitään "ylimääräistä?"

Ostan vaatekappaleen jos tarvitsen, ostan autooni renkaat jos tarvitsen. Ostan remontin jos tarvitsen.

Jää säästöön, juuri tulin kuukauden reissulta yhdysvalloista.

EI eroaisi millään tavalla nykyisestä elämästä - joka on mielestäni kivaa ja hyvää. Olettaisin, että lapsille saa ostaa tarvittaessa kengät uusina, teinipojille kun ei löydy linttaanastumattomia kenkiä kirppareilta.

Meillä on nyt jo liikaakin tavaraa, uutta ja vanhaa.

Eipä tuossa muuttuisi oikeastaan mikään verrattuna nykyiseen. Meillä ei ole mitään sisustusjuttuja itse ostettuna, kaikki tuollainen on peritty.

No rahaa ainakin säästyisi vaikka olenkin mielestäni tosi harkitseva kuluttaja. Minua inspiroi minimalismi ja tilan puutteen takia pyrin ostamaan vähän.

Tänään tosin tilasin matkalaukun joka on ollut ostoslistalla 2 vuotta. Edellinen laukku on 25-vuotias ja pääsi vielä tämä kesänä reissuun.

Ei muuttuisi juuri mitenkään, en ole vuosiin osatnut mitään turhaa - miksi pitäisi? Tietty esim. käytetyn sängyn ostaminen ei kuullosta järkevältä jos oma vanha on huono - ellei se käytetty olisi todella hyväkuntoinen.

Se aiheuttaisi jonkin verran ongelmia, vaikka ei jokapäiväisesti. Ongelmana mm. sopivan kokoisten käytettyjen vaatteiden löytäminen sekä huonekaluissa sellaisten löytäminen, jotka soveltuvat omiin tarpeisiin.

Hankin normaalisti paljon mittojen mukaan tehtyjä vaatteita, jotka onneksi myös kestävät vuodesta toiseen. Samoin kalusteiden kohdalla hankin tarvittaessa tilaustyönä haluamani.

Olen puolen vuoden ostolakossa nyt ja elämä ei ole kauheaa. Jos kasvovoide tai ripsiväri loppuu, ostan uuden.

Ei olis kauheaa. Aika samanlaista kuin nytkin.

Ero olis siinä, että joitain asioita ostan nykyisin ennen kuin tarvitsen, varastoon. Vaatteita ostan kirpparilta, kun näen jotain mulle täydellistä eli en pakosta. Kirpparilta täytyy ostaa silloin, kun näkee mieluista. Jos ostaa vain pakon edessä, joutuu tyytymään siihen, mitä on tarjolla.

Käytettynä ostan nykyisinkin pääosin lähes kaiken, mitä pystyy.

En nytkään osta mitään ylimääräistä. Tosin useimmiten ostan uutta, kärsivällisyys ei riitä käytetyn metsästykseen.

Olen pitkäaikaistyötön. Elän työmarkkinatuella. Oikeastaan mitään ylimääräistä en osta nytkään.

Vittuttaisi koska tarvitsen syystakin ja kenkiä eiole kuin 3 kpl ja nekin puristaa..

Noinhan se vuosi meni. Sairaalamaksut, taksimatkat ja lääkkeet piti huolen, ettei rahaa riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Toisaalta ruokakaan ei maistunut, eli rahaa säästyi sieltä. Vaateostoksia jouduin tekemään, kun leikkauksen jälkeen kaikki housut sattui haavaan ja toppatakki oli rikki jo edellisenä talvena.

Mitä jos eläisit seuraavat 20 vuotta satasella kuussa? Mitään ei saisi tehdä, tienata ei saa, seurustella ei saa, pitää vain olla neljän seinän sisällä?

Vierailija kirjoitti:

Vittuttaisi koska tarvitsen syystakin ja kenkiä eiole kuin 3 kpl ja nekin puristaa..

Kyllähän noi menis tohon "ellei ei ihan pakko" rajaukseen eli tarpeeseen voisit ostaa, pelkästä ostamisen ilosta et.

Insta ja facepäivitysten määrä romahtaisi.

Olisi helppoa. En shoppaile turhia. Toivoisin että muutkin jättäisivät ainakin pikamuodin pois.