Lue keskustelun säännöt.
Milloin pitää luopua ainoasta unelmastaan? Mun unelma ollut vuosia eräs varattu mies
03.08.2023 |
Pahalta näyttää,ettei koskaan eroa.
En haluaisi alkaa kakkosnaiseksi.. vaikka mahdollista on
Kommentit (66)
No miks hitossa sätuhlaat elämääsi haaveilemalla jostain varatusta ukosta? Miehiä on planeetta pullollaan, usko tai älä niin ei hän ole mikään ainutkertainen. Sä olet nyt mielessäsi kuvitellut hänestä jonkinlaisen ja ihastunut siihen mielikuvaan. Mikään ei takaa, että vaikka hän eroaisi, niin hön sittenkään haluaisi just sut, vaikka olisi jotain positiivisia signaaleja antanutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miks hitossa sätuhlaat elämääsi haaveilemalla jostain varatusta ukosta? Miehiä on planeetta pullollaan, usko tai älä niin ei hän ole mikään ainutkertainen. Sä olet nyt mielessäsi kuvitellut hänestä jonkinlaisen ja ihastunut siihen mielikuvaan. Mikään ei takaa, että vaikka hän eroaisi, niin hön sittenkään haluaisi just sut, vaikka olisi jotain positiivisia signaaleja antanutkin.
No en ole tavannut Suomessa 56v miestä, joka näyttää Calvin Klein mallilta ja on mukava sekä ystävällinen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä miksi sitä pitää tässä elämässä kohdata joku sellainen varattu ihminen, johon ihastuu ja rakastuu. Eikä sitä sitten näe ketään muita kuin vain hänet.
Koska se on sun luoma haavekuva, johon olet ihastunut, ja miehellehän sopii varmaan erinomaisesti vähän ruokkia sitä ja jatkaa ihailun saamista sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miks hitossa sätuhlaat elämääsi haaveilemalla jostain varatusta ukosta? Miehiä on planeetta pullollaan, usko tai älä niin ei hän ole mikään ainutkertainen. Sä olet nyt mielessäsi kuvitellut hänestä jonkinlaisen ja ihastunut siihen mielikuvaan. Mikään ei takaa, että vaikka hän eroaisi, niin hön sittenkään haluaisi just sut, vaikka olisi jotain positiivisia signaaleja antanutkin.
No en ole tavannut Suomessa 56v miestä, joka näyttää Calvin Klein mallilta ja on mukava sekä ystävällinen.
Ap
Mutta ei halua sua. No niin.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei eroa, niin eikö se silloin kerro jostain?
No tällä naisystävällä on rahaa.,mutta on jo n. 50v.
Ja minä 37v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei eroa, niin eikö se silloin kerro jostain?
No tällä naisystävällä on rahaa.,mutta on jo n. 50v.
Ja minä 37v
Todella ihana luonne miehellä siis. Etkö itse näe, mikä playboy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mä vihaan tommosia naisia, viisveisataan että on perhe. "mulle kans"
No mies on eronnut lasten äidistä. Ja ei ole edes avopuolisoa, vaan ihan seurustelusuhde. Että se siitä perheen rikkomisesta :D
Ap
hahahaha niinhän ne on muutkin sanoneet, niin se väitti mun mies sille sutturalleen! JA se uskoi :D EI kuitenkaan saanut sormusta sormeensa, ei voi, kun on jo vaimo, vihitty.
Älä usko!
Jos mahdollisuus on alkaa kakkosnaiseksi niin silloin mies on mätä. Miksi unelmoit heikosta, epäluotettavasta miehestä? Ja riittääkö sen unelman toteutumiseen että saisit olla miehelle
sivuviihdyke tai patja? Mikä tästä miehestä tekee vuosien unelmoinnin arvoisen? Se että on kielletty hedelmä?
Mitäpä jos katselisit ympärillesi. Voin vakuuttaa että löydät helposti tusinan vastaavanlaisia pettäjäukkoja ja sen lisäksi monta oikeasti hyvääkin miestä. Koita kasvattaa itsetuntoa niin ehkä ne unelmatkin alkaa kohdistua paremmin, ehkä jopa niin että unelmoit asioista jotka tekevät sulle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mä vihaan tommosia naisia, viisveisataan että on perhe. "mulle kans"
No mies on eronnut lasten äidistä. Ja ei ole edes avopuolisoa, vaan ihan seurustelusuhde. Että se siitä perheen rikkomisesta :D
Aphahahaha niinhän ne on muutkin sanoneet, niin se väitti mun mies sille sutturalleen! JA se uskoi :D EI kuitenkaan saanut sormusta sormeensa, ei voi, kun on jo vaimo, vihitty.
Älä usko!
Olen tavannut ex vaimon monesti. Ihan eri osoitteessa asuu. Sekin nainen varakas.
Ap
Minä tunnen yhden tällaisen ihmisen opiskeluajoilta. Silloin jo (eli kohta 30 vuotta sitten) oli ihastunut yhteen varattuun mieheen vuosikausia ihan pakkomielteen omaisesti. Vaikka vastaan tuli muita hänestä kiinnostuneita miehiä, niin eivät kelvanneet. Mies yritti selvästi viestiä, ettei ole kiinnostunut ja me ystävätkin sanottiin siitä ihan suoraan, mutta ei vaikutusta.
Valmistumisen jälkeen muutti muualle ja löysi varatun kollegan, mihin ihastui ja kenestä tuli uusi pakkomielle. Sitä kesti niin kauan, kunnes mies vaihtoi työpaikkaa ja ystäväni muutti sitten uuteen kaupunkiin.
Yhteydenpito meillä alkoi sitten jäädä, mutta pari vuotta sitten törmättiin ja kertoi, että elelee yksin ja harmittelee, kun ei ole perhettä. Nyt viisikymppisenä itsekin tajunnut, että liian pitkään roikkui varatuissa. Minusta jotain sitoutumispelkoa ja oikeiden parisuhteiden välttelyä oli tuo varattujen perään haikailu. Sai kuvitella aina suhteen omassa päässään ilman, että piti aidosti tutustua ja tehdä kompromissejäkin.. Itsekin naureskelu, että jos se rakkauden kohde olisi kiinnostunutkin hänestä, niin hän olisi varmasn juossut karkuun. Ja kiinnostus lopahtanut, kun eihän hänestä kukaan oikeasti voi edes tykätä. Minusta tosi surullista. Olisi kyllä ansainnut perheen ja ollut varmasti tosi hyvä puoliso ja äiti,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kukaan voi haaveilla miehestä, joka olisi valmis ottamaan kakkosnaisen? Eikö se jo kerro miehen luonteesta riittävästi... miten ikinä voisi luottaa sellaiseen, vaikka sen omakseen saisikin.
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen yhden tällaisen ihmisen opiskeluajoilta. Silloin jo (eli kohta 30 vuotta sitten) oli ihastunut yhteen varattuun mieheen vuosikausia ihan pakkomielteen omaisesti. Vaikka vastaan tuli muita hänestä kiinnostuneita miehiä, niin eivät kelvanneet. Mies yritti selvästi viestiä, ettei ole kiinnostunut ja me ystävätkin sanottiin siitä ihan suoraan, mutta ei vaikutusta.
Valmistumisen jälkeen muutti muualle ja löysi varatun kollegan, mihin ihastui ja kenestä tuli uusi pakkomielle. Sitä kesti niin kauan, kunnes mies vaihtoi työpaikkaa ja ystäväni muutti sitten uuteen kaupunkiin.
Yhteydenpito meillä alkoi sitten jäädä, mutta pari vuotta sitten törmättiin ja kertoi, että elelee yksin ja harmittelee, kun ei ole perhettä. Nyt viisikymppisenä itsekin tajunnut, että liian pitkään roikkui varatuissa. Minusta jotain sitoutumispelkoa ja oikeiden parisuhteiden välttelyä oli tuo varattujen perään haikailu. Sai kuvitella aina suhteen omassa päässään ilman, että piti aidosti tutustua ja tehdä kompromissejäkin.. Itsekin naureskelu, että jos se rakkauden kohde olisi kiinnostunutkin hänestä, niin hän olisi varmasn juossut karkuun. Ja kiinnostus lopahtanut, kun eihän hänestä kukaan oikeasti voi edes tykätä. Minusta tosi surullista. Olisi kyllä ansainnut perheen ja ollut varmasti tosi hyvä puoliso ja äiti,
No minulla on mies ja perhe. Mutta olen järjettömän ihastunut tähän toiseen...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun eroaa, käy erokriisin läpi ja aivokemia tasoittuu, huomaa ettei haluakaan sitä miestä. Vaikka olisi rakastunut kuinka siihen ja pitäisi "kuninkaana". Kummallista mutta totta. Se vaatii vaan aikaa ja vuosien kulumista. Muita huomiopisteitä, kiinnostuksia ja itsestä välittämistä. Tulee uutta parempaa tilalle kun etsii, miettii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mä vihaan tommosia naisia, viisveisataan että on perhe. "mulle kans"
No mies on eronnut lasten äidistä. Ja ei ole edes avopuolisoa, vaan ihan seurustelusuhde. Että se siitä perheen rikkomisesta :D
Aphahahaha niinhän ne on muutkin sanoneet, niin se väitti mun mies sille sutturalleen! JA se uskoi :D EI kuitenkaan saanut sormusta sormeensa, ei voi, kun on jo vaimo, vihitty.
Älä usko!
Olen tavannut ex vaimon monesti. Ihan eri osoitteessa asuu. Sekin nainen varakas.
Ap
Oletko nyt ihan provo, kun kyllähän jokainen nainen tajuaa tuossa kohtaa, että tää komea hurmurimies on naisten rahojen perään, ja sulla ilmeisesti ei ole rahaa. Vaihtaa naista, kun rahavirta loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Alat kakkosnaiseksi.
Tuli tässä outo mielleyhtymä ;D
Mä tuhlasin elämästäni monia vuosia tuollaisten miesten takia ja jäin sen takia lapsettomaksi. Vuodet vaan vieri ja lopulta kun älysin jatkaa matkaani löysin ihanan miehen, jonka kanssa asutaan yhdessä mut perhettä emme enää saa. Olen vihainen itselleni, mitä ihmettä näin niissä miehissä joilla ei ollut mitään halua sitoutua kehenkään. Kumpa olisin tavannut nykyisen mieheni jo aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen yhden tällaisen ihmisen opiskeluajoilta. Silloin jo (eli kohta 30 vuotta sitten) oli ihastunut yhteen varattuun mieheen vuosikausia ihan pakkomielteen omaisesti. Vaikka vastaan tuli muita hänestä kiinnostuneita miehiä, niin eivät kelvanneet. Mies yritti selvästi viestiä, ettei ole kiinnostunut ja me ystävätkin sanottiin siitä ihan suoraan, mutta ei vaikutusta.
Valmistumisen jälkeen muutti muualle ja löysi varatun kollegan, mihin ihastui ja kenestä tuli uusi pakkomielle. Sitä kesti niin kauan, kunnes mies vaihtoi työpaikkaa ja ystäväni muutti sitten uuteen kaupunkiin.
Yhteydenpito meillä alkoi sitten jäädä, mutta pari vuotta sitten törmättiin ja kertoi, että elelee yksin ja harmittelee, kun ei ole perhettä. Nyt viisikymppisenä itsekin tajunnut, että liian pitkään roikkui varatuissa. Minusta jotain sitoutumispelkoa ja oikeiden parisuhteiden välttelyä oli tuo varattujen perään haikailu. Sai kuvitella aina suhteen omassa päässään ilman, että piti aidosti tutustua ja tehdä kompromissejäkin.. Itsekin naureskelu, että jos se rakkauden kohde olisi kiinnostunutkin hänestä, niin hän olisi varmasn juossut karkuun. Ja kiinnostus lopahtanut, kun eihän hänestä kukaan oikeasti voi edes tykätä. Minusta tosi surullista. Olisi kyllä ansainnut perheen ja ollut varmasti tosi hyvä puoliso ja äiti,
No minulla on mies ja perhe. Mutta olen järjettömän ihastunut tähän toiseen...
Ap
Ja näin provotarina kehittyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen yhden tällaisen ihmisen opiskeluajoilta. Silloin jo (eli kohta 30 vuotta sitten) oli ihastunut yhteen varattuun mieheen vuosikausia ihan pakkomielteen omaisesti. Vaikka vastaan tuli muita hänestä kiinnostuneita miehiä, niin eivät kelvanneet. Mies yritti selvästi viestiä, ettei ole kiinnostunut ja me ystävätkin sanottiin siitä ihan suoraan, mutta ei vaikutusta.
Valmistumisen jälkeen muutti muualle ja löysi varatun kollegan, mihin ihastui ja kenestä tuli uusi pakkomielle. Sitä kesti niin kauan, kunnes mies vaihtoi työpaikkaa ja ystäväni muutti sitten uuteen kaupunkiin.
Yhteydenpito meillä alkoi sitten jäädä, mutta pari vuotta sitten törmättiin ja kertoi, että elelee yksin ja harmittelee, kun ei ole perhettä. Nyt viisikymppisenä itsekin tajunnut, että liian pitkään roikkui varatuissa. Minusta jotain sitoutumispelkoa ja oikeiden parisuhteiden välttelyä oli tuo varattujen perään haikailu. Sai kuvitella aina suhteen omassa päässään ilman, että piti aidosti tutustua ja tehdä kompromissejäkin.. Itsekin naureskelu, että jos se rakkauden kohde olisi kiinnostunutkin hänestä, niin hän olisi varmasn juossut karkuun. Ja kiinnostus lopahtanut, kun eihän hänestä kukaan oikeasti voi edes tykätä. Minusta tosi surullista. Olisi kyllä ansainnut perheen ja ollut varmasti tosi hyvä puoliso ja äiti,
No minulla on mies ja perhe. Mutta olen järjettömän ihastunut tähän toiseen...
Ap
Aina paranee. Se on vain se haavekuva mihin olet ihastunut, todellisuus tuskin olisi yhtä ruusuilla tanssimista kuin haaveissasi. Nyt ota itseäsi niskasta kiinni ja keksi parempia unelmia.
Mä luovutin 17 vuoden kohdalla. Olisi pitänyt luovuttaa paljon, paljon aiemmin.
Puheet ja teot ei ollut synkassa.
Mutta oli siinäkin harvinaisen tyhmä mies. Sillä oli vaimo kotona ja tyttöystävä, minä, joka antoi sille "vierihoitoa". Monelle ukolle tuollainen olisi ideaali tilanne, vuodesta toiseen.
No tämäpä iski sitten mun kaverin. Ei ollut kumpikaan enää sen jälkeen minun kavereita.
Ap.lle sanoisin, että jatka matkaasi, nyt heti.