Lue keskustelun säännöt.
Miksi työhaastattelussa usein ollaan sen oloisia että wtf sä tänne oikein haet?
03.08.2023 |
Nenä pystyssä mittaillaan haastateltavaa, pyritään ikäänkuin mitätöimään tämä ja ollaan kaikin puolin sen oloisia että mitä sä edes siinä teet?
Kommentit (22)
En ole ikinä kokenut tuollaista, tosin olen aina hakenut töitä ihan tosissani enkä työkkärin määräyksestä. Lisäksi minulla ei ole mielenterveysongelmia, jotka aiheuttavat vainoharhaisuutta enkä ole narsisti, joka epäilee kaikkea ja kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut tuollaista, tosin olen aina hakenut töitä ihan tosissani enkä työkkärin määräyksestä. Lisäksi minulla ei ole mielenterveysongelmia, jotka aiheuttavat vainoharhaisuutta enkä ole narsisti, joka epäilee kaikkea ja kaikkia.
Ei uskoisi tekstin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut tuollaista, tosin olen aina hakenut töitä ihan tosissani enkä työkkärin määräyksestä. Lisäksi minulla ei ole mielenterveysongelmia, jotka aiheuttavat vainoharhaisuutta enkä ole narsisti, joka epäilee kaikkea ja kaikkia.
Ei ole kuviteltua. Ilmiö on ihan todellinen joko sillai että kaikki haastattelijat ovat tuolla asenteella tai sitten sellainen hyvä poliisi-paha poliisi-asetelma. ap
Ymmärtäisin tuon asenteen jos haastateltava olisi ilmestynyt siihen väkisin ilman kutsua. Mutta on se vähän outoa että haastattelijat ihan itse kutsuvat siihen pitkän valintaprosessin jälkeen ja sitten kiukuttelevat.
Ei kyllä koskaan ole ollut. En ainakaan muista.
Aikuisena olen hakenut töitä vain tosissani. Olen päättänyt saada paikan. Jos en ole oikeasti halunnut paikkaa niin on sitten ollut sellainen tilanne, etten ole ollut kovin hyvä haastateltava. Niin on käynyt jos olen ollut epävarma haluanko edes.
Typerintä oli kun jouduin olemaan te-toimiston kanssa tekemisissä koronan aikana kun omat hommat loppui. He kyselivät tarvitsenko asiantuntijakoulutusta työhaastatteluihin. Sanoin, etten tarvitse, kyllä minä ne osaan itse hoitaa.
Vastasi, että niinhän ne kaikki sanovat, että kyllä ihmiset sitten kuitenkin vaatisivat niitäkin taitoja.
Mietin, että voi jösses ja sanoin, että ehkä palaan myöhemmin.
No mutta joo, kyllä olen huomannut, että jos oikeasti jotain haluaa, sitä osaa mukautua tilanteisiin ja nostaa mahdollisuuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavinta/nöyryyttävintä oli Nansossa jossa haastattelija istu korokkeella ja teki selväksi, mikä on tylntekijän asema siinä paikassa.
Totta, sillee mitä helvettiä te ylpeilette ja laitatte mut todistelemaan itseäni teille, tässähän mä istun eikö sen pitäisi olla tarpeeksi iso todiste sille että olen halukas työskentelemään?
Ensiksi potkitaan helvettiin ja sitten valitetaan kun ihmiset ei tee töitä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut tuollaista, tosin olen aina hakenut töitä ihan tosissani enkä työkkärin määräyksestä. Lisäksi minulla ei ole mielenterveysongelmia, jotka aiheuttavat vainoharhaisuutta enkä ole narsisti, joka epäilee kaikkea ja kaikkia.
Ap ei edes maininnut olevansa työtön. Paranna luetun ymmärtämistäsi.
Ei ole sattunut omalle kohdalle mutta olen kyllä kuullut todella törkeistä haastattelijoista. Mä en kyllä selviytyis tuossa tilanteessa, kilahtaisin ja haistattaisin v*itut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä niin tapahtuu vain sun kohdalla🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä kokenut tuollaista, tosin olen aina hakenut töitä ihan tosissani enkä työkkärin määräyksestä. Lisäksi minulla ei ole mielenterveysongelmia, jotka aiheuttavat vainoharhaisuutta enkä ole narsisti, joka epäilee kaikkea ja kaikkia.
Ei ole kuviteltua. Ilmiö on ihan todellinen joko sillai että kaikki haastattelijat ovat tuolla asenteella tai sitten sellainen hyvä poliisi-paha poliisi-asetelma. ap
Ai kaksi kyylää yhtä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sattunut omalle kohdalle mutta olen kyllä kuullut todella törkeistä haastattelijoista. Mä en kyllä selviytyis tuossa tilanteessa, kilahtaisin ja haistattaisin v*itut
Sama. Kenenkään mulkun prsettä en ala nuoleskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen ap. Jotkut haastattelivat voivat olla todella ilkeitä ja suorastaan ihmisvihaajia.
Hauskinta on se, että haastattelija on aikoinaan itse saanut työpaikkansa suhteilla, eikä ole koskaan ollut siellä toisella puolen pöytää.
T: tuntematon
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin tuon asenteen jos haastateltava olisi ilmestynyt siihen väkisin ilman kutsua. Mutta on se vähän outoa että haastattelijat ihan itse kutsuvat siihen pitkän valintaprosessin jälkeen ja sitten kiukuttelevat.
Jep. Kyllähän näitä on sattunut. Ikävä kyllä.
Haastattelijoiden naama on jo norsun*itulla ennen kuin yhtäkään sanaa on vaihdettu. En keksi mitään mutta syytä kuin sen, että sopiva henkilö on jo katsottuna, mutta joku on pakottanut pitämään kyseisen haastattelukierroksen joka tapauksessa.
Yksi parhaita oli kerran kun eräs töykeä haastattelijatätinä toiminut tiimin esihenkilö sanoi parin lauseen haastattelun jälkeen HR-edustajan ollessa vieressä, että hänen pitäisi oikeastaan olla jo matkalla Kanarian koneeseen, että voitaisiinko lopetella tämä haastattelu tähän. HR-edustaja sitten yritti jotain siinä sovitella, mutta täti oli jo toinen jalka oven välissä, niin en sitten jaksanut häntä pidätellä.
No ehkä oli ihan hyvä etten sitten päässyt siihen firmaan töihin. Tulee mieleen, että miksi kutsua ihmisiä nöyryyttäviin tilanteisiin jos ei ole aikomustakaan palkata.
Minäpä nykyään mittailen haastattelussa nenän viertä pitkin haastattelijaa, että wtf mikä säkin luulet olevasi ja wtf miksi edes tänne haluaisin tulla töihin.. Yleensähän en käy haastatteluissa enää ikinä ellei ole aivan pakko. Valtiollehan en siis suostu tulemaan duuniin ja kunnalla olisin niin veemäinen, että lentäisin heti ulos.
Olen opettaja ja ohjaajan töitä hakiessani on pahimmillaan soitettu jo ennen haastattelua tyylillä miksi haet ohjaajan töitä. No oisko vaikka siksi, että en ole saanut opettajan töitä tai ainakaan pitkään kestäviä sellaisia. Tuntuu olevan loukkaus haluta työttömyyden tai lyhyiden sijaisuuksien sijaan tehdä ohjaajan töitä opettajana.
Höpöhöpö.
Itselläni ollut aina supermukavia haastatteluita.
Kuinka sä itse käyttäydyt, otatko kaikki kysymykset uhkana?
Tuttu tunne. Kerran oli niin passiivis-aggressiivinen rivi muijia vastassa, että jo tilanteessa ajattelin, että onneks mua ei valita tänne. Tyhmä tunne tuli kyllä.
Seuraavassa haastattelussa kävi niin, että esimiesoletettu jutteli vain pari lausetta ja sanoi morjens. Ei ollut kiinnostunut osaamisestani. Paikka oli toki katsottu jo toiselle. Tämä toinen ei kuitenkaan ottanutkaan paikkaa, joten sain paikan. Aina ei oma "gut feeling" ole oikeassa.
Muitakin aika nuivia kohtaamisia on ollut. Kerran muuan haastattelija kysyi "siis ootsä nyt aivan tosissas hakemassa tätä paikkaa", kun heitin vähän huumoria sekaan. Käytän elämässä huumorintajuani, enkä aio olla rautakanki persiissä työmaallakaan. En päässyt jatkoon.
Sanottakoon, että nyt olen kuitenkin samassa työpaikassa kuin tuo "ootsä tosissas" -haastattelija. Ja sikäli kun ihmisluontoa ymmärrän, "ootsä tosissas" -tyyppi on aika friikki ja lusmu. (Itse hoidan työt asiallisesti ja tunnollisesti, vaikka olenkin aika hauska ihminen.)
Yhteenvetona: en halua paikkaan, jonka haastatteluissa halutaan lyödä luu haastateltavien kurkkuun. Yrityskulttuuri voi olla muutenkin jälkeenjäänyttä moisissa firmoissa.
Tuo on tietysti kurja juttu, että jos työttömyyteen tulee lisäksi tuollainen ilmiö.