En saa uudessa työpaikassa mitään selvää yhden työkaverin puheesta.

Onneksi yhden vain. "eräs" on muuten ihan hieno sana, kokeile joskus.

Toi on oikeasti kauheaa, alkaa välttelemään toista kun ei saa mitään tolkkua puheesta eikä voi koko ajan kysyä: niin mitä?

Minunkin työpaikalla oli yksi toooosi hiljaa puhuva kuiskailija. Näki kyllä muistakin työkavereista sen väkinäisen hymyn takana sen ärsytyksen kun joutuu keskittymään 100% että kuulisi ja ymmärtäisi sitä puhetta. Kuiskailija ei tuntunut ymmärtävän vihjeistä että voisi puhua kovempaa, tai ehkä se oli hänelle fyysisesti mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma että muut oikeasti saavat selvää? Mulla oli työkaveri jolla on jonkinlainen lihasheikkoussairaus ja puhe oli todella epäselvää. Sain harvoin selkoa muusta kuin yksittäisistä sanoista, eivätkä muut pärjänneet sen paremmin. Sekään ei aina auttanut kun kysyin moneen kertaan että mitä sanoit, en saanut selvää.

Sitä oppii ajan kanssa väistämään hienosti ne kiusalliset tilanteet joissa toistojen jälkeenkään ei tiedä mistä puhutaan. Uskon siis että työkavereille meni monesti läpi muminani kun esitin että tajusin. Ehkä sulla on sama, kaikki muutkaan eivät saa selvää mutta eivät näytä sitä muille?

Kokemusta ulkomaalaistaustaisesta työkaverista, jonka puheesta osa sai ihan hyvin selvää, koska olivat oppineet kuuntelemaan aasialaisittain painotettua puhetta. Osa ei saanut selvää, mutta esitti saavansa, nauroi ja nyökkäili ja tarttui niihin sanoihin joita seasta ymmärsi. Osa sanoi suoraan, että nyt en ymmärtänyt, sanoisitko uusiksi.

Mutta toivoa on, että ajan kanssa myös opit kuuntelemaan hänen puhettaan.

Mulla oli työkaveri, jolle teki mieli aina sanoa aina, että hidasta vähän. Puhe tuli niin hirveällä nopeudella, että siitä ei saanut mitään selvää. Kahdeksan vuotta harjoittelin, enkä koskaan oppinut ymmärtämään häntä.

Puoliso valitteli joskus, että intialaisten englantia oli vaikea ymmärtää. Hän rupesi matkimaan aksenttia, ei toki heidän kuullen, vaan kotona illalla. Sillä tavoin hän oppi ymmärtämään paremmin kollegoiden puhetta.

Hitusen ohi aiheen mut kerron. Menin teinipoikani kanssa puhelinliikkeeseen kysymään puhelimeen liittyvästä ongelmasta. Nuori, suomalainen aspa alkaa selostamaan selvällä suomen kielellä, selkeästi artikuloiden asiaa. Eli puheen tuottamisessa ei ollut mitään vikaa. Silti seisoin tonnin seteli- ilme naamalla kuuntelemassa. En ymmärtänyt yhtään mitään. Lähdettiin pois ja kysyin pojaltani, että ymmärsitkö tuosta mitään ja poika vastasi että "en". Mentiin toiseen liikkeeseen ja siellä asia selostettiin ymmärrettävästi, normaalisti. Mulla oli aikoinaan myös työkaveri, jolta en mielelläni kysynyt neuvoa, koska selostus meni niin vaikeaksi, että oli vaikea tajuta. Muiden kanssa ei ongelmaa.

Entäs sitten kun sellainen ihminen soittaa sulle ja et tajua sanaakaan mitä se sanoi?

Vierailija kirjoitti:

Kun ei kenelläkään muulla työkaverilla ole tätä ongelmaa, niin sinulla on neurologinen ymmärtämisvaikeus. Siis puheen ymmärtämisvaikeus. Minun puolisolla on sama+ huono kuulo, eikä pidä kuulokojeita aina.

Siinä on kestämista, kuin kivirekeä vetäisi. Täytyy olla vaan kommunikoimatta mun ja kumppanin.

Ei ole. Tuossahan ap ymmärsi mitä hänelle vastattiin eli hän kyllä kuuli mitä hänelle sanottiin. Ap vaan haluaa tämän vastaajan saavan potkut ja keksii jonkun tekosyyn ja yleensä aina ensimmäinen helpoin tekosyy on, että MITÄ?! PUHU KOVEMPAA?!! EN SAA SELVÄÄ. MITÄ!? PUHU SELVEMMIN! PUHU NORMAALISTI! VOITKO PUHUA NORMAALISTI ETKÄ TOLLEE!

Puhujalla on muuten matala ääni, ei kimeä. Jostain syystä tämä ap ei voi sietää, että tämä henkilö on töissä olkoot työ mikä vaan. ELi ap:llä on jokin ongelma omien korvien välissä eli kateus, korruptio.. Puhujan pitäisi olla aina köyhä ja ain työtön, ikuisesti. Ap tulee joka ikiseen työpaikkaan ostamaan tämän henkilön ulos.

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten kun sellainen ihminen soittaa sulle ja et tajua sanaakaan mitä se sanoi?

Ei huolta. Ei takuulla soita.

Käyttäjä42056 kirjoitti:

Hitusen ohi aiheen mut kerron. Menin teinipoikani kanssa puhelinliikkeeseen kysymään puhelimeen liittyvästä ongelmasta. Nuori, suomalainen aspa alkaa selostamaan selvällä suomen kielellä, selkeästi artikuloiden asiaa. Eli puheen tuottamisessa ei ollut mitään vikaa. Silti seisoin tonnin seteli- ilme naamalla kuuntelemassa. En ymmärtänyt yhtään mitään. Lähdettiin pois ja kysyin pojaltani, että ymmärsitkö tuosta mitään ja poika vastasi että "en". Mentiin toiseen liikkeeseen ja siellä asia selostettiin ymmärrettävästi, normaalisti. Mulla oli aikoinaan myös työkaveri, jolta en mielelläni kysynyt neuvoa, koska selostus meni niin vaikeaksi, että oli vaikea tajuta. Muiden kanssa ei ongelmaa.

Älä turhaan huoli. En enää IKINÄ tule aspaan töihin. En respaan enkä puhelinlinjoille. En edes kaupan kassalle. Ei turhaa pelkoa!

Mun on vaikea tuottaa koherenttia puhetta kun ajatukset pyörii nopeammin kuin ulosanti toimii ja jätän lauseista sanoja pois sieltä täältä tai hyppään toiseen asiaan kesken edellisen, saatan toistaa samaa asiaa pari kertaa että kuulija varmasti ymmärtää ja välillä taas pidän piiitkän tauon kun jään pohtimaan miten joku asia pitäisi muotoilla. Jotkut pitävät minua selvästi vähän tyhmänä ja hitaana ja useimmiten olenkin sitten mieluummin hiljaa kuin rasitan muita. Töissä on tyyppi joka pyörittelee silmiään ja huokailee kun puhun. Toivon että itse osaan hillitä itseni paremmin jos joskus kohtaan erilaisuutta joka ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Oon kans sellainen, jonka puhetta ihmiset eivät ymmärrä. Tai no, läheiset ymmärtävät, mutta uudemmat tutut ja tuntemattomat jäävät yleensä tuijottamaan silmät suurina hiljaisuudessa. Ja sitten vastaavat aivan eri asiaan mistä puhuin. En itse tiedä mikä tekee puheestani epäselvää, eikä sitä kukaan ole koskaan kertonut. Ajatukseni juoksevat 1100 vauhdilla ja innostuessani saatan vahingossa puraista itseäni.

Adhd puhe on sellaista sekamelskaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon kans sellainen, jonka puhetta ihmiset eivät ymmärrä. Tai no, läheiset ymmärtävät, mutta uudemmat tutut ja tuntemattomat jäävät yleensä tuijottamaan silmät suurina hiljaisuudessa. Ja sitten vastaavat aivan eri asiaan mistä puhuin. En itse tiedä mikä tekee puheestani epäselvää, eikä sitä kukaan ole koskaan kertonut. Ajatukseni juoksevat 1100 vauhdilla ja innostuessani saatan vahingossa puraista itseäni.

Adhd puhe on sellaista sekamelskaa

Minulla ei ole ADHD:tä, mutta kuulijalla on.

Mutta hyvä juttu, että puheestani ei saa selvää! Eipähän tarvitse palata pskapalkkaiseen ja veemäiseen duuniin ikinä enää kun kuulema olen niin huono työntekijä ettei puheestakaan saa selvää!

Samaa sitten voi sanoa myös siivoomisesta ja toimistotyöstä! Olen myös huono siivoamaan ja vielä huonompi tekemäämään toimistotöitä! Olem myös äärettömän huono tekemään lasten parissa töitä eikä lapsetkaan saa selvää puheesta!

Että jatkossa ap. voi sitten itse käydä töissä ja maksaa verotuloistaan minun loikoilun työttömänä kun kuulema olen niin huono puhumaan ja ap on itse niin loistava:)

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea tuottaa koherenttia puhetta kun ajatukset pyörii nopeammin kuin ulosanti toimii ja jätän lauseista sanoja pois sieltä täältä tai hyppään toiseen asiaan kesken edellisen, saatan toistaa samaa asiaa pari kertaa että kuulija varmasti ymmärtää ja välillä taas pidän piiitkän tauon kun jään pohtimaan miten joku asia pitäisi muotoilla. Jotkut pitävät minua selvästi vähän tyhmänä ja hitaana ja useimmiten olenkin sitten mieluummin hiljaa kuin rasitan muita. Töissä on tyyppi joka pyörittelee silmiään ja huokailee kun puhun. Toivon että itse osaan hillitä itseni paremmin jos joskus kohtaan erilaisuutta joka ärsyttää.

Sama vika. Varmaan joskus hämmennän ihmisiä, jotka ovat pitkään sähköpostiviestitelleet kanssani tai lukeneet raporttejani, ja sitten joutuvat keskustelemaan kanssani kasvotusten.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42056 kirjoitti:

Hitusen ohi aiheen mut kerron. Menin teinipoikani kanssa puhelinliikkeeseen kysymään puhelimeen liittyvästä ongelmasta. Nuori, suomalainen aspa alkaa selostamaan selvällä suomen kielellä, selkeästi artikuloiden asiaa. Eli puheen tuottamisessa ei ollut mitään vikaa. Silti seisoin tonnin seteli- ilme naamalla kuuntelemassa. En ymmärtänyt yhtään mitään. Lähdettiin pois ja kysyin pojaltani, että ymmärsitkö tuosta mitään ja poika vastasi että "en". Mentiin toiseen liikkeeseen ja siellä asia selostettiin ymmärrettävästi, normaalisti. Mulla oli aikoinaan myös työkaveri, jolta en mielelläni kysynyt neuvoa, koska selostus meni niin vaikeaksi, että oli vaikea tajuta. Muiden kanssa ei ongelmaa.

Älä turhaan huoli. En enää IKINÄ tule aspaan töihin. En respaan enkä puhelinlinjoille. En edes kaupan kassalle. Ei turhaa pelkoa!

En huoli enkä pelkää, ei tässä nyt niin vakavista asioista ole kyse. Tuo puhelinliikkeen nuori mies vain selitti hirveän vaikeasti, vaikka puheen tuotto oli selkeää. Ja ex työkaveri, vanhempi nainen, yhtä asiaa kysyttäessä yritti samalla vasta siinä samalla kymmeneen muuhun, niin sekasin jo menin.