Kokemuksia uraohjauksesta? Kyselee työhönsä leipääntynyt 5-kymppinen
Onko sinulla kokemusta uraohjeuksesta/ammatillisesta valmennuksesta. Olen pian 50 v nainen. AMK- ja maisteritutkinto plakkarissa. Tällä hetkellä töissä ns "vaativassa asiantuntijatyössä", jossa palkka ihan ok. Koen olevani täysin väärässä työtehtävässä. Hallitsen kyllä alani, mutta tämä työ ei vaan sovi minulle. Myös keksi isoa tragediaa elämässä on saanut kyseenalaistamaan työni mielekkyyttä. Haluaisin vaihtaa alaa/työtehtäviä. Minulla on joitain "ajatuksentynkiä", mutta haluaisin keskustella uraohjauksen asiantuntijan kanssa hahmottaakseni tilannetta ja mahdollisuuksia paremmin. Maksaisin palvelun siis itse.
Onko jollain kokemuksia uraohjauksesta, onko se auttanut löytämään uuden suunnan työelämässä`? Onko jollakin jopa suositella jotain palvelua tarjoavaa yritystä?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Mua ei oikein auttanut. Olen it-alalla, 48 v. ja täysin leipääntynyt työhöni ja myös loppuunpalaminen uhkaa ennemmin tai myöhemmin. Olen aina tuntenut olevani väärällä alalla johon minulla ei ole lahjoja, mutta olen vaan sisulla puskenut eteenpäin ja jotenkin pärjännyt. Nyt keski-iässä ei enää pystyisi eikä jaksaisi taistella joka päivä.
Siellä uraohjauksessa kyllä selvisi minulle suuntaa, mikä olisi ehkä hyvä uusi ammatti, mutta valitettavasti ne minun kiinnostukset on sellaisia, mihin vaadittaisiin uusi akateeminen koulutus, eikä minulla sinkkuna yh:nna ole mitään mahdollisuuksia jättäytyä täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Joten surullinen toteamus oli, että nyt lähes viisikymppisenä tiedän lopulta, mikä haluaisin olla isona, mutta se on jo myöhäistä. Täytyy vaan jaksaa jotenkin.
Mutta voihan sinulla ap olla, että löytyy jotain realistista. Yleensähän ne ehdottavat oman alan sisällä erilaisia suuntautumisia ensi
No tuntuipa hyvinkin auttaneen, kerran selvisi vihdoin ja viimein, mikä sinulle olisi sopivampi. Uraohjaajan vika ei ole se, jos ympäristö ja biologiaai taistelevat vastaan. Olisitpa mennyt vain aikaisemmin sinne uraohjaajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei oikein auttanut. Olen it-alalla, 48 v. ja täysin leipääntynyt työhöni ja myös loppuunpalaminen uhkaa ennemmin tai myöhemmin. Olen aina tuntenut olevani väärällä alalla johon minulla ei ole lahjoja, mutta olen vaan sisulla puskenut eteenpäin ja jotenkin pärjännyt. Nyt keski-iässä ei enää pystyisi eikä jaksaisi taistella joka päivä.
Siellä uraohjauksessa kyllä selvisi minulle suuntaa, mikä olisi ehkä hyvä uusi ammatti, mutta valitettavasti ne minun kiinnostukset on sellaisia, mihin vaadittaisiin uusi akateeminen koulutus, eikä minulla sinkkuna yh:nna ole mitään mahdollisuuksia jättäytyä täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Joten surullinen toteamus oli, että nyt lähes viisikymppisenä tiedän lopulta, mikä haluaisin olla isona, mutta se on jo myöhäistä. Täytyy vaan jaksaa jotenkin.
Mutta voihan sinulla ap olla, että löytyy jotain realistista. Yleensähän ne ehdot
Vakavissasiko ajattelet, että loppuunpalamisesta puhuva ihminen alkaisi vielä opiskellla kokoaikaisen työnsä päälle? Että varmasti palaisi loppuun?
Löytyykö kokemuksia?