Työttömät vanhemmat, miten olette uskaltaneet tehdä lapsia?

Ja otsikon kysymykseen: emme ajatelleet jäädä koko elämäämme työttömiksi. Nyt mies onkin hyvässä työssä ja pärjäämme omillamme, vaikka minä olenkin vielä hoitovapaalla.

aloilla, joiden työllistymistilanne on tosi kökkö. Nyt lapsen ollessa kolmevuotias mies tienaa rutkasti, kun sattui saamaan loistavan työpaikan.



Työttömyyden on kaiketi tarkoitus olla väliaikainen olotila, ei elämäntapa. Ja se ikkuna, jossa lapsia voi ihminen tehdä, on kuitenkin aika pieni. Me haluttiin lapset nuorena, ja harvalla nuorella on kuitenkaan talous vakaalla pohjalla. Eli vähän onnen kaupalla mennään perhettä perustamaan, mutta toisaalta lapsihan on selkeästi paras motivaattori työnhakuun. Lapselle haluaa antaa kaikenlaista, mm. tasaisen, turvallisen lapsuuden, missä turvattu elintaso on aika olennainen osa.



Jos selitys on sekava, syytän aamupöpperöä. :)

Kuitenkin olen mensan jäsen ja terve kuin pukki. Toivotaan, että ulkonäön lapseni saavat isältään.

vaan rupesin pohtimaan, että kenellä on oikeus lisääntyä, kun tuon erään ketjun mukaan rumien ei oikein pitäisi lisääntyä.



T: ap = ylipainoinen opiskelija ja yhden lapsen äiti

Kolme lasta on ja työttömyyspäiviä kertynyt mulle yli 1300 vuoden 1998 jälkeen. Muina aikoina kun en ole työtön olen kotihoidontuella tai äitiyslomalla. Mieskin aina kotona ja se on lapsista kivaa. Ottivat aika raskaasti sen kun mies kävi töissä tossa puolen vuoden ajan. Ens syksynä ajattelin hakeutua johonkin työkkärin koulutukseen ja hankkia jonkin perusammatin.