Onko muilla ristiriitaa parisuhteessa siinä, että toinen haluaa olla työpäivän jälkeen hiljaa itsekseen ja toinen heti jutella päivän asiat

Up?

No luulisi hetken hiljaisuus vievän voiton. Me molemmat työssä, jossa paljon vuorovaikutuksellisia tilanteita. Joudumme jopa lapsille sanomaan, että antaisivat hetken istahtaa ja sitten ollaan yhdessä. Minä haluan juoda kahvikupposen rauhassa, se riittää minulle.

Sosiaaliähkyn kokeneelle pitää antaa rauha. Illan tullen kuitenkin juttelette asiat läpi. Jos hän ei ollenkaan halua puhua, niin sitten kyllä miettisin, oletteko sopivia toisillenne.

parisuhteeseen ei kannata nykypäivänä lähteä siinä joutuu tekemään kompromisseja joka päivä, ei ole sen arvoista...

Mitä ne juteltavat päivän asiat on? Se, että haluat käydä työpäiväsi läpi vielä kertaalleen puolisosi kanssa? Mitä ylipäätään on pakkojuttelu parisuhteessa? Eikö kumpikin tiedä suunnilleen mitä teillä on ohjelmassa, ilman palaveriakin? Vai oletko sellainen, jonka pitää joka asia jankuttaa tarkalleen moneen kertaan alkaen kauppareissusta?

Meillä minä saan olla hetken rauhassa ja jutellaan sitten. Olen opettaja, mies tekee it-hommia etänä.

Mä oon sanonut että kun puhun koko päivän ihmisten kanssa, haluan olla vähän aikaa yksin ja hiljaa töiden jälkeen. Pistän tulpat korviin ja meen hetkeksi makoilemaan silmät kiinni. Sitten jaksan taas olla sosiaalisempi. 

Ei ole tuollaista, mutta näin ulkopuolisen silmin, niin hetken hiljaisuus tuskin haittaa ketään. Olisipa ahdistava ajatus, jos ei sellaista saisi pitää, jos siihen olisi tarvetta.

Kyllä se etätyötä tekevä tässä asiassa saa joustaa. Sovitte vaikka jopa jonkun ajan, jonka annat toiselle rauhaa, ennen kuin vaihdatte kuulumisia. Esim. Tunti.

Itse olen sosiaalisuutta vaativassa työssä ja jopa lapsi oppi antamaan minulle työpäivän jälkeen hetken rauhan, ennen kuin vaihdettiin kuulumiset. Kainaloon sai kyllä tulla ikävää lievittämään, mutta juteltiin vasta hetken päästä.

Meillä mies alkaa heti työpäivän jälkeen tilittää päivän tapahtumia ja mitä töissä on ollut meneillään, vaikka mitään normaalista rutiinista poikkeavaa ei edes olisi tapahtunut. Joskus ihmettelen, miten mies edes keksii niin paljon sanottavaa töistään. Itse kuittaan työpäivän sanomalla, että se oli ihan ok.

Minua itseäni ei kovasti kiinnostaisi jutella heti työpäivän jälkeen, varsinkin, jos mitään ihmeellistä ei edes ole tapahtunut. Mutta yleensä annan miehen vain puhua ja yritän kestää, vaikka joskus ärsyttääkin. On minullakin varmasti ärsyttäviä piirteitä, jotka mies vain yrittää kestää.

Meillä on enemmänkin ongelma se että mä olen aamuihminen ja haluaisin saada kaikki päivän hommat tehtyä heti aamusta, puoliso käynnistyy huomattavasti hitaammin. 

Meillä on ongelma, että haluaisin olla aamuisin yksin ja rauhassa, mutta mies tuntuu haluavan seuraa.

Minulla on sosiaalinen työ ja mies taas tekee töitä kotona, mutta ei hän ole mikään niin lörppö, että hänen juttunsa alkaisivat ahdistamaan. Sama juttu lasten kanssa, eli on ihana, kun he tulevat luokseni juttelemaan. Töiden jälkeen työmatkassa menee hetki aikaa ja se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ongelma, että haluaisin olla aamuisin yksin ja rauhassa, mutta mies tuntuu haluavan seuraa.

Meillä myös näin. Aamulla sitä haluaa herätä rauhassa, ja juoda kupposen kahvia.

Sen sijaan puoliso tykittää aamun polttavimmat uutiset, jotka hän on ehtinyt lukea jo netistä.

En todella halua kuulla ensimmäisenä maailman tilanteesta, kun kömmin unilta ylös.

Meillä se sosiaalinen menee terapeutille joka iltapäivä, saa siellä purettua työpäivänsä ja maksaa tästä ilosta 80 e/h.

On äärimmäisen rasittavaa kun toinen on kyselemässä heti ovesta sisään päästyä "miten päivä meni?" Ei jaksaisi sanoa sanaakaan.

Jospa vaikka vuoropäivinä puhellaan ja vuoropäivinä ollaan hiljakseen ?

Lapsellinen on, jonka kanssa asioista ei voi sopia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sosiaalinen työ ja mies taas tekee töitä kotona, mutta ei hän ole mikään niin lörppö, että hänen juttunsa alkaisivat ahdistamaan. Sama juttu lasten kanssa, eli on ihana, kun he tulevat luokseni juttelemaan. Töiden jälkeen työmatkassa menee hetki aikaa ja se riittää.

Samoin meillä. Lapsetkin ovat jo isoja ja silloin kun he tulevat luokseni juttelemaan, niin aivan varmasti juttelen ja kuuntelen heitä, vaikka olisin kuinka väsynyt tai juttelulla kyllästetty. Mies on myös rauhallinen ja hänen juttunsa on fiksuja kaikin puolin.

Mitään moottoriturpaa en olisi huolinut miehekseni ikinä. Ystävälläni on sellainen mies ja tottakai hänen juttunsa ovat ihan hauskoja, mutta on se kumma miten voi yhdelle ihmiselle tapahtua niin paljon ja kuinka asioista voi höpöttää niin laveasti! En jaksaisi sellaista miestä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellinen on, jonka kanssa asioista ei voi sopia.

Tai lähinnä se, joka ei kykene puhumaan siitä, että haluaisi hetken rauhallisuutta.