Lue keskustelun säännöt.
50 v lähestyy, elämä ei ole seesteisempää. Kyseenalaistan kaiken
01.08.2023 |
Asuinpaikan haluaisin vaihtaa, olen kyllästynyt perhearkeen. Jatkuva oravanpyörä ahdistaa, iloa ei oikein saa väännettyä mistään. Mietin mennyttä elämää, joka 3 lapsen perheenä ja pitkän parisuhteen kautta vaikuttaa hyvältä. Mietin olenko ollut onnellinen. Onko elämä ollut pelkkää puurtamista. Suru siitä, että ollaan riidelty ja monta hetkeä elämästä on sen takia heitetty hukkaan. Sekavammaksi vaan menee mietteet ja olen rauhaton ja ahdistunut.
Kommentit (96)
Täytin 50 ja elämä on ollut pääosin järkyttävää paskaa! On helpottavaa myöntää se. Ja tiedostaa, että ellei tee omatoimipäätöksiä, on seuraavat vuosikymmenet silkkaa alamäkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Job kirjoitti:
Velattomuus häämöttää, mutta perinnönjaon seurauksena 100 000 lisävelkaa tulee otettavaksi.
Nivelet reistaavat, haluaisi löysäillä, mutta ei voi, ennen kuin 10v päästä.
Lasten tulevaisuus ahdistaa, kilpailu lukion jälkeen on kovaa, amisammattien arvostus on surkea, harvalla alalla enää vakituista kokoaikatyötä...
Relata voi vasta eläkkeellä, mutta pääseekö sinne asti, puolisolta löytyi syöpäalttiussyndrooma, yhden syövän sairasti jo.
Mietitkö sinä oikeasti kaiken rahan kautta vielä viisikymppisenä? 😳 Olen pöyristynyt!
Job kirjoitti:
Velattomuus häämöttää, mutta perinnönjaon seurauksena 100 000 lisävelkaa tulee otettavaksi.
Nivelet reistaavat, haluaisi löysäillä, mutta ei voi, ennen kuin 10v päästä.
Lasten tulevaisuus ahdistaa, kilpailu lukion jälkeen on kovaa, amisammattien arvostus on surkea, harvalla alalla enää vakituista kokoaikatyötä...
Relata voi vasta eläkkeellä, mutta pääseekö sinne asti, puolisolta löytyi syöpäalttiussyndrooma, yhden syövän sairasti jo.
60-70-luvulla syntyneet setämiehet ovat juuri tällaisia. Yöh.
Sivusta.
Olen 49 vuotias ja minulla ei ole tuollaisia mietteitä ja samanlaista sekasotkua päässäni kuin sinulla. Ehkä sinulla on päällä joku ikäkriisi.
Itsellä ikäkriisi oli kymmenisen vuotta sitten, mutta se vain vahvisti sitä, että perheeni on upea, mieheni ihana, kotini on paras paikka maailmassa ja työnikin on tosi mukavaa.
Tämä vaihdevuosi helvetti ei ainakaan auta asiaa. Katson välillä videoita lapsista ja kaipaan niitä. Ei minun lapset ole missään kaukana. Yksi niistä on nytkin toisessa huoneessa, mutta kun ne on isoja karvaisia miehiä jo. Minä kaipaan niitä minun pieniä poikiani, kun ne sai kopattua syliin. Nyt ne saa nostettua minut syliin. Pää on ihan höttöä ja keskittymiskyky mennyt. Eilen olin aloittamassa tulipaloa ja viime hetkellä tulin ns. tajuihini että kämppä on täynnä savua. Lempikattilani pohja oli ihan kuin kuun pinta, tuhkaa. Itkin sitä kattilaakin, kun se on vuosikymmeniä vanha. Kun mikään ei kestä. Sitten itkin sitä kun putsaamisen jälkeen siitä tulikin ihan ok ja käyttökelpoinen. Tämmöstä tänne joo. Vanhetaan kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän elämäni parasta aikaa, jälki kasvua ei ole, muijasta pääsin eroon 5 vuotta sitten, oma rauha, mahtavaa!!!!
M57
Job kirjoitti:
Velattomuus häämöttää, mutta perinnönjaon seurauksena 100 000 lisävelkaa tulee otettavaksi.
Nivelet reistaavat, haluaisi löysäillä, mutta ei voi, ennen kuin 10v päästä.
Lasten tulevaisuus ahdistaa, kilpailu lukion jälkeen on kovaa, amisammattien arvostus on surkea, harvalla alalla enää vakituista kokoaikatyötä...
Relata voi vasta eläkkeellä, mutta pääseekö sinne asti, puolisolta löytyi syöpäalttiussyndrooma, yhden syövän sairasti jo.
Olen ollut velaton jo yli 10 vuotta ja mahdollisesti tulevista veloista en huolehdi. Nivelet eivät reistaa ja voin määrittää itse sen miten paljon töitä teen, yrittäjänä se on helppoa.
Lapsista yksi on vakituisessa työpaikassa ja toinen Aallossa opiskelemassa, kolmannella ei varmasti ole ikinä mitään työttömyyttä, sen verran osaavainen ja tekeväinen hän on. Lapseni ovat upeita ihania ihmisiä.
Puolison tulevasta terveydestä en tietenkään tiedä, kuka sitä sellaisia asioita tietäisikään, ei edes itsestään, joten elän huoletta ja hyvin nyt ja huolehdin sitten, jos jotain tulee. Täytän pian 50 vuotta.
Olen optimisti ja elämä on mukavaa. Olisi kamalaa olla aina negatiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elän elämäni parasta aikaa, jälki kasvua ei ole, muijasta pääsin eroon 5 vuotta sitten, oma rauha, mahtavaa!!!!
M57
Oletko äidin luokse miettinyt takaisin muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Täytin 50 ja elämä on ollut pääosin järkyttävää paskaa! On helpottavaa myöntää se. Ja tiedostaa, että ellei tee omatoimipäätöksiä, on seuraavat vuosikymmenet silkkaa alamäkeä.
Rehellistä. Myös minä mietin paljon sitä, että joka kolmas meistä sairastuu syöpään. Kipu- ja saattohoito on Suomessa surkeaa, katselin juuri viime talvena kun tuttu rouva kuoli kirkuen kipuihinsa, saamatta juuri mitään apua. Ei hirveästi vanhuus nappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 49 vuotias ja minulla ei ole tuollaisia mietteitä ja samanlaista sekasotkua päässäni kuin sinulla. Ehkä sinulla on päällä joku ikäkriisi.
Itsellä ikäkriisi oli kymmenisen vuotta sitten, mutta se vain vahvisti sitä, että perheeni on upea, mieheni ihana, kotini on paras paikka maailmassa ja työnikin on tosi mukavaa.
Kiva. Kun hetki sitten olin tuon ikäinen, lapsi lähti luonnollista tietä kotoa. Sen jälkeen menikin kaikki uusiksi, mm. miehen mielenterveys.
Onneksi olen sitkeä ja muovaan jatkuvasti elämääni uuteen kuosiin jos tarvis.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vaihdevuosi helvetti ei ainakaan auta asiaa. Katson välillä videoita lapsista ja kaipaan niitä. Ei minun lapset ole missään kaukana. Yksi niistä on nytkin toisessa huoneessa, mutta kun ne on isoja karvaisia miehiä jo. Minä kaipaan niitä minun pieniä poikiani, kun ne sai kopattua syliin. Nyt ne saa nostettua minut syliin. Pää on ihan höttöä ja keskittymiskyky mennyt. Eilen olin aloittamassa tulipaloa ja viime hetkellä tulin ns. tajuihini että kämppä on täynnä savua. Lempikattilani pohja oli ihan kuin kuun pinta, tuhkaa. Itkin sitä kattilaakin, kun se on vuosikymmeniä vanha. Kun mikään ei kestä. Sitten itkin sitä kun putsaamisen jälkeen siitä tulikin ihan ok ja käyttökelpoinen. Tämmöstä tänne joo. Vanhetaan kaikki.
Hanki lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 49 vuotias ja minulla ei ole tuollaisia mietteitä ja samanlaista sekasotkua päässäni kuin sinulla. Ehkä sinulla on päällä joku ikäkriisi.
Itsellä ikäkriisi oli kymmenisen vuotta sitten, mutta se vain vahvisti sitä, että perheeni on upea, mieheni ihana, kotini on paras paikka maailmassa ja työnikin on tosi mukavaa.
Kiva. Kun hetki sitten olin tuon ikäinen, lapsi lähti luonnollista tietä kotoa. Sen jälkeen menikin kaikki uusiksi, mm. miehen mielenterveys.
Onneksi olen sitkeä ja muovaan jatkuvasti elämääni uuteen kuosiin jos tarvis.
Ehkä se miehen mielenterveys oli mennyt jo aikaisemmin..
Vierailija kirjoitti:
Job kirjoitti:
Velattomuus häämöttää, mutta perinnönjaon seurauksena 100 000 lisävelkaa tulee otettavaksi.
Nivelet reistaavat, haluaisi löysäillä, mutta ei voi, ennen kuin 10v päästä.
Lasten tulevaisuus ahdistaa, kilpailu lukion jälkeen on kovaa, amisammattien arvostus on surkea, harvalla alalla enää vakituista kokoaikatyötä...
Relata voi vasta eläkkeellä, mutta pääseekö sinne asti, puolisolta löytyi syöpäalttiussyndrooma, yhden syövän sairasti jo.
Olen ollut velaton jo yli 10 vuotta ja mahdollisesti tulevista veloista en huolehdi. Nivelet eivät reistaa ja voin määrittää itse sen miten paljon töitä teen, yrittäjänä se on helppoa.
Lapsista yksi on vakituisessa työpaikassa ja toinen Aallossa opiskelemassa, kolmannella ei varmasti ole ikinä mitään työttömyyttä, sen verran osaavainen ja tekeväinen hän on. Lapseni ovat upeita ihania ihmisiä.
Puolison tulevasta terveydestä en tietenkään tiedä, kuka sitä sellaisia asioita tietäisikään, ei edes itsestään, joten elän huoletta ja hyvin nyt ja huolehdin sitten, jos jotain tulee. Täytän pian 50 vuotta.
Olen optimisti ja elämä on mukavaa. Olisi kamalaa olla aina negatiivinen.
Juu, syöpä ja sairaudet ylipäätään on omia valintoja!
Tai eikun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä vaihdevuosi helvetti ei ainakaan auta asiaa. Katson välillä videoita lapsista ja kaipaan niitä. Ei minun lapset ole missään kaukana. Yksi niistä on nytkin toisessa huoneessa, mutta kun ne on isoja karvaisia miehiä jo. Minä kaipaan niitä minun pieniä poikiani, kun ne sai kopattua syliin. Nyt ne saa nostettua minut syliin. Pää on ihan höttöä ja keskittymiskyky mennyt. Eilen olin aloittamassa tulipaloa ja viime hetkellä tulin ns. tajuihini että kämppä on täynnä savua. Lempikattilani pohja oli ihan kuin kuun pinta, tuhkaa. Itkin sitä kattilaakin, kun se on vuosikymmeniä vanha. Kun mikään ei kestä. Sitten itkin sitä kun putsaamisen jälkeen siitä tulikin ihan ok ja käyttökelpoinen. Tämmöstä tänne joo. Vanhetaan kaikki.
Siis minunkin mielestäni kaikki on pääsääntöisesti arsesta, tosin olen innoissani kun kuopuskin muuttaa jaloista omilleen, en toden totta kaipaa pikkulapsiaikoja. Sen sijaan noihin sun juttuihin on apuja; kokeile hormonikierukka plus estrogeenivoide. Yksi gynekäynti ja vaivasi on poissa. Loppuu toi parkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 49 vuotias ja minulla ei ole tuollaisia mietteitä ja samanlaista sekasotkua päässäni kuin sinulla. Ehkä sinulla on päällä joku ikäkriisi.
Itsellä ikäkriisi oli kymmenisen vuotta sitten, mutta se vain vahvisti sitä, että perheeni on upea, mieheni ihana, kotini on paras paikka maailmassa ja työnikin on tosi mukavaa.
Kiva. Kun hetki sitten olin tuon ikäinen, lapsi lähti luonnollista tietä kotoa. Sen jälkeen menikin kaikki uusiksi, mm. miehen mielenterveys.
Onneksi olen sitkeä ja muovaan jatkuvasti elämääni uuteen kuosiin jos tarvis.Ehkä se miehen mielenterveys oli mennyt jo aikaisemmin..
Mistä sinä sen tiedät?
Missä kunnossa teidän vanhemmat on? Itse uuvun kun sekä omat että appivanhemmat tarvitsevat apua ja heidän kuntonsa mener koko ajan huobommaksi. Seuraavat n.
5-10 v tuntuvat ahdistavilta, kun mihinkään hoivakotiinkaan eivät vielä lähiaikoina pääse.
Lapsistakin jonkin verran huolta. Toinen aloittaa kohta yliopistossa mutta kipuilee nyt jo sen kanssa onko ala ihan väärä.
Hieman vaille 50 v minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Job kirjoitti:
Velattomuus häämöttää, mutta perinnönjaon seurauksena 100 000 lisävelkaa tulee otettavaksi.
Nivelet reistaavat, haluaisi löysäillä, mutta ei voi, ennen kuin 10v päästä.
Lasten tulevaisuus ahdistaa, kilpailu lukion jälkeen on kovaa, amisammattien arvostus on surkea, harvalla alalla enää vakituista kokoaikatyötä...
Relata voi vasta eläkkeellä, mutta pääseekö sinne asti, puolisolta löytyi syöpäalttiussyndrooma, yhden syövän sairasti jo.
Olen ollut velaton jo yli 10 vuotta ja mahdollisesti tulevista veloista en huolehdi. Nivelet eivät reistaa ja voin määrittää itse sen miten paljon töitä teen, yrittäjänä se on helppoa.
Lapsista yksi on vakituisessa työpaikassa ja toinen Aallossa opiskelemassa, kolmannella ei varmasti ole ikinä mitään työttömyyttä, sen verran osaavainen ja tekeväinen hän on. Lapseni ovat upeita ihania ihmisiä.
Puolison tulevasta terveydestä en tietenkään tiedä, kuka sitä sellaisia asioita tietäisikään, ei edes itsestään, joten elän huoletta ja hyvin nyt ja huolehdin sitten, jos jotain tulee. Täytän pian 50 vuotta.
Olen optimisti ja elämä on mukavaa. Olisi kamalaa olla aina negatiivinen.
Juu, syöpä ja sairaudet ylipäätään on omia valintoja!
Tai eikun...
Elintasosairaudet toki aika pitkälti ovat, mutta minuakin huvittaa nämä pyrkyrit, jotka uskovat loputtomaan hyvään onneensa 😅 Syntymä kun nyt yksinkertaisesti on kuolemantuomio. Usein siinä välissä sietämätöntä kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Job kirjoitti:
Velattomuus häämöttää, mutta perinnönjaon seurauksena 100 000 lisävelkaa tulee otettavaksi.
Nivelet reistaavat, haluaisi löysäillä, mutta ei voi, ennen kuin 10v päästä.
Lasten tulevaisuus ahdistaa, kilpailu lukion jälkeen on kovaa, amisammattien arvostus on surkea, harvalla alalla enää vakituista kokoaikatyötä...
Relata voi vasta eläkkeellä, mutta pääseekö sinne asti, puolisolta löytyi syöpäalttiussyndrooma, yhden syövän sairasti jo.
Olen ollut velaton jo yli 10 vuotta ja mahdollisesti tulevista veloista en huolehdi. Nivelet eivät reistaa ja voin määrittää itse sen miten paljon töitä teen, yrittäjänä se on helppoa.
Lapsista yksi on vakituisessa työpaikassa ja toinen Aallossa opiskelemassa, kolmannella ei varmasti ole ikinä mitään työttömyyttä, sen verran osaavainen ja tekeväinen hän on. Lapseni ovat upeita ihania ihmisiä.
Puolison tulevasta terveydestä en tietenkään tiedä, kuka sitä sellaisia asioita tietäisikään, ei edes itsestään, joten elän huoletta ja hyvin nyt ja huolehdin sitten, jos jotain tulee. Täytän pian 50 vuotta.
Olen optimisti ja elämä on mukavaa. Olisi kamalaa olla aina negatiivinen.
Juu, syöpä ja sairaudet ylipäätään on omia valintoja!
Tai eikun...Elintasosairaudet toki aika pitkälti ovat, mutta minuakin huvittaa nämä pyrkyrit, jotka uskovat loputtomaan hyvään onneensa 😅 Syntymä kun nyt yksinkertaisesti on kuolemantuomio. Usein siinä välissä sietämätöntä kärsimystä.
Suurin osa syövistä on ihan sattumaa. Itse sairastuin jo 30-vuotiaana. Joka kolmas saa syövän...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Job kirjoitti:
Velattomuus häämöttää, mutta perinnönjaon seurauksena 100 000 lisävelkaa tulee otettavaksi.
Nivelet reistaavat, haluaisi löysäillä, mutta ei voi, ennen kuin 10v päästä.
Lasten tulevaisuus ahdistaa, kilpailu lukion jälkeen on kovaa, amisammattien arvostus on surkea, harvalla alalla enää vakituista kokoaikatyötä...
Relata voi vasta eläkkeellä, mutta pääseekö sinne asti, puolisolta löytyi syöpäalttiussyndrooma, yhden syövän sairasti jo.
Olen ollut velaton jo yli 10 vuotta ja mahdollisesti tulevista veloista en huolehdi. Nivelet eivät reistaa ja voin määrittää itse sen miten paljon töitä teen, yrittäjänä se on helppoa.
Lapsista yksi on vakituisessa työpaikassa ja toinen Aallossa opiskelemassa, kolmannella ei varmasti ole ikinä mitään työttömyyttä, sen verran osaavainen ja tekeväinen hän on. Lapseni ovat upeita ihania ihmisiä.
Puolison tulevasta terveydestä en tietenkään tiedä, kuka sitä sellaisia asioita tietäisikään, ei edes itsestään, joten elän huoletta ja hyvin nyt ja huolehdin sitten, jos jotain tulee. Täytän pian 50 vuotta.
Olen optimisti ja elämä on mukavaa. Olisi kamalaa olla aina negatiivinen.
Juu, syöpä ja sairaudet ylipäätään on omia valintoja!
Tai eikun...Elintasosairaudet toki aika pitkälti ovat, mutta minuakin huvittaa nämä pyrkyrit, jotka uskovat loputtomaan hyvään onneensa 😅 Syntymä kun nyt yksinkertaisesti on kuolemantuomio. Usein siinä välissä sietämätöntä kärsimystä.
Suurin osa syövistä on ihan sattumaa. Itse sairastuin jo 30-vuotiaana. Joka kolmas saa syövän...
Jep. Kirjoitinkin elintasosairaudet. Syövät lisääntyvät, jossakin oli, että aivan kohta luku on joka toinen meistä.
Velattomuus häämöttää, mutta perinnönjaon seurauksena 100 000 lisävelkaa tulee otettavaksi.
Nivelet reistaavat, haluaisi löysäillä, mutta ei voi, ennen kuin 10v päästä.
Lasten tulevaisuus ahdistaa, kilpailu lukion jälkeen on kovaa, amisammattien arvostus on surkea, harvalla alalla enää vakituista kokoaikatyötä...
Relata voi vasta eläkkeellä, mutta pääseekö sinne asti, puolisolta löytyi syöpäalttiussyndrooma, yhden syövän sairasti jo.