Harmittaako teitä 60/70/80-luvulla syntyneitä se, että nuoruudessanne teidän piti tyytyä siihen musiikkiin mitä suomalaiset radio- ja tv-ase...
Köyhää on ollut.
Nykynuoriso pääsee YouTubella ja Spotifyllä yms. kiinni maailman musiikkiin.
Kommentit (306)
Ylen Jake Nyman on vaikuttanut meidän vanhempien polvien musiikkimakuun aikoinaan enemmän kuin haluamme myöntää tai tietää. Ja ehkä se on parempi niin.
70-80 luvulla omistin jo satoja levyjä joten urpo mene nukkumaan.
Olen 80-luvulla syntynyt ja minun nuoruudessani latailtiin musiikkia netistä ja polteltiin cd-levyille. Musiikkia löytyi kyllä ihan laidasta laitaan. Nykynuorisolla tosiaan on kaikki spotifyt ja youtubet mutta musiikkinne on yksitoikkoista paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 80-luvulla syntynyt ja minun nuoruudessani latailtiin musiikkia netistä ja polteltiin cd-levyille. Musiikkia löytyi kyllä ihan laidasta laitaan. Nykynuorisolla tosiaan on kaikki spotifyt ja youtubet mutta musiikkinne on yksitoikkoista paskaa.
Kertoo enemmän sinusta kuin nykynuorisosta, jos et osaa löytää mitään hyvää musiikkia. Nykyään on tarjolla ihan järjetön määrä eri genrejä ja alagenrejä ympäri maailmaa. Rapista löytyy trapia, drillia, boom bapia, conscious rapia, alternative rapia ja grimea. Rockista löytyy indie rockia, punkkia, post-punkia, shoegazea, grungea ja alternative rockia. Metallissa on death metalia, black metalia, doom metalia, thrashia, metalcorea ja ties mitä.
Elektronisessa musiikissa löytyy housea, technoa, tech housea, trancea, drum and bassia, junglea, dubstepia, garagea, breakbeatia, ambientia ja hardstylea. Popissa on alt-popia, hyperpopia, synthpopia, dream poppia, K-popia ja J-popia. R&B:stä löytyy neo-soulia, alternative R&B:tä ja contemporary R&B:tä.
Ja jos mennään maailmanmusiikkiin, niin vaihtoehdot vaan lisääntyy: reggaesta löytyy roots reggaeta, dancehallia, dubia ja reggae fusionia. Afrikkalaisesta musiikista löytyy afrobeatsia, amapianoa, afro-housea ja highlifea. Latinalaisesta musiikista reggaetonia, bachataa, salsaa, cumbiaa, dembow'ta, bossa novaa ja baile funkia. Lisäksi löytyy arabialaista musiikkia, intialaista musiikkia, turkkilaista musiikkia, japanilaista musiikkia, korealaista musiikkia, afrikkalaisia ja karibialaisia genrejä sekä lukemattomia paikallisia tyylejä.
Kaiken lisäksi uusia genrejä ja alagenrejä syntyy koko ajan, kun eri kulttuurit ja musiikkityylit sekoittuvat keskenään. Jos tuosta kaikesta musiikista ei löydä yhtäkään hyvää biisiä, niin ehkä vika ei ole ”nykynuorisossa” tai nykyisessä musiikissa, vaan siinä, ettei ole oikeasti yrittänyt etsiä mitään listahittien ulkopuolelta.
Yli kyllä paljon tähdellisempääkin tekemistä, kuin musiikin kuuntelu. Häiritseekö teitä nuoret, että ainoa mihin kykenette, on musiikin kuuntelu sohvalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei harmita. Tarjonta oli erinomaista kasarilla. Musiikkia tuli kuunneltua paljon. Ja äänentoistovehkeet oli huomattavasti laadukkaammat. Nykyään kuuntelen lähinnä kännykästä ja ääni on paska.
Tämäkin vielä eli kuunnellaan jollain puhelimen kaiuttimilla. Ennen oli paremmin.
Mutta mikä estää nykyään ostamasta kunnon äänentoistovehkeitä? 😄 Siitä vaan hankkimaan kunnolliset kaiuttimet, vahvistimen, levysoittimen, DACin tai vaikka laadukkaat kuulokkeet. Tekniikka on monella tavalla jopa parempaa kuin ennen. Esimerkiksi suoratoistopalveluista saa nykyään häviötöntä ja korkearesoluutioista ääntä, eikä tarvitse olla riippuvainen kaseteista tai kuluneista levyistä.
Tyhmyys taitaa nuoria estää ;) ja onhan markkina muuttunut. Näin gen-x:nä on asiat kunnossa dsp korjatut genet olohuoneessa + koneella.
Kyllä aloittaja on täysin kujalla kyllä noilla vuosikymmenil sai kuulla muutakin kun hummanihei rallia taidan itse elää säkissä
Ei harmittanut. Esim. muistan nähneeni jo 60-luvulla Petula Clarkin laulamassa mustavalkoisella filmillä Downtown-kappaleen, koska kuvittelin, että se oli kuvattu meidän kerrostalon takapihalla Kalliossa.
En tosin tiedä, mikä ohjelma olisi sen silloin tv:ssä näyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Me päästiin maailman musiikkiin kiinni LP-levyjen kautta. Ei taida ap tietää, mitä ne ovat :)
This is radio Luxemburrrggg. Ai että!
Olin kova kuuntelemaan metallimusiikkia teininä, mutta kyllähän se rajoitti kuunteloa, että kaikki cd:t piti ostaa omilla rahoilla tai kinuta synttärilahjaksi, ja nyt myöhemmin spotifyn ja muiden kautta olen löytänyt lukemattomat määrät uusia bändejä kuunneltavaksi eikä rahaakaan mene jokaiseen cd-levyyn erikseen. Tai siis huom tarkoitan minulle uusia bändejä, ne ovat siis voineet olla peräisin jostain kasari-ysäriltä, mutta olen löytänyt ne vasta aikuisiällä.
Vierailija kirjoitti:
Teininä kuunneltiin paljon musaa radiosta mankalta ja levarista, myös baareissa oli levarit josta voi valita mitä halusi kuulla, hauskaa aikaa. En haluaisi joka paikassa kuunnellakkaan kuulokkeilla musaa.
Baareissa ja jädebaareissa oli jukeboxit. Siellä oli, mistä valita.
Lp:t ja sinkut oli keksitty ja 80-luvulla Tapani Ripatti aloitti ohjelmansa, sieltä sai levynostovinkkejä. Kasettinauhuri oli kovassa käytössä myös äänityksessä
Ymmärrän näin vanhempana, että ne kaikkien rakastamat ikihirveät joita joka radiokanava nyt soittaa, olivat aikoinaan sitä massoille suunnattua tusinamusiikkia käsilaukkudiscoihin.
Vierailija kirjoitti:
Tornionjokilaaksossa meillä oli Ruotsin radiot ja tv-kanavat seurattavana. Ja pysyimme kartalla siitä, mitä pop- ja jazzmusiikissa maailmalla tapahtui.
Olin tyytyväinen...
Sama juttu onneksi myös Vaasassa. Ruotsin kanavilta tuli parhaat musat. Ruotsin TV-kanavatkin näkyivät hyvin. Sieltä tuli hyviä leffoja mm. Hitchcockia. Teinin oli helppo seurata leffoja, kun leffat olivat joko englanniksi tai ruotsiksi ja kuulovammaisille oli ruotsinkielinen tekstitys. Tekstityksestä pystyi tarkistamaan, kuulimmeko oikein.
Vierailija kirjoitti:
Oli meillä kyllä varaa ostaa levyjäkin. Suomalaista musiikkia en ole koskaan kuunnellut.
Näin on ja silloin tehtiin sitä oikeaa musiikkia ja esittäjän piti olla oikeasti hyvä ja lahjakas. Edelleen kuuntelen enimmäkseen kasarimusaa koska on parhainta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen euroa oli kaikki paljon paremmin ja ihmiset olivat erinlaisia 60,70 ja 80 luvulla vaikka ongelmia toki oli mutta ei niin runsaasti ja usein kuin nykyään.
Mitä nyt ta pot, rais kaukset ja itsemur hat olivat huipussaan
Ne, jotka ovat jämähtäneet nuoruusvuosiinsa kasvamatta se jälkeen henkisesti yhtään fanittavat yhä teiniaikojensa artisteja.
Itse olen jo päälle viisikymppinen ja kuuntelen mielelläni uutta elektronista musiikkia ja sen eri alalajeja. Poppi ei ole koskaan miellyttänyt tai rockin eri muodot.
Ei playback kirjoitti:
Ei harmita koska parhainta musiikkia on tehty ennen 2000-lukua ja mitä pidemmälle ollaan tällä vuosituhannella menty niin sitä enemmän kappaleiden teossa on käytetty lainauksia juuri ennen 2000-lukua tehdyistä kappaleista
...ja 90-2000-luvuilla käytettiin lainauksia discosta, funkista, soulista jne.
Stockan levyosastolla pystyi kuuntelemaan vinyylilevyjä ennen ostopäätöstä. Usein tiesin mitä haluan, mutta kuuntelin ennen ostoa silti.
Voi olla, että musiikkia arvosti eri tavalla, koska sitä ei tullut aamusta iltaan mistään. Se lisäsi myös aktiviteettia ja jopa yhteisöllisyyttä, kun porukalla keräännyttiin konsertteihin kuuntelemaan ja tanssimaan