Ahdistaa ja itkettää töihinpaluu ja koko elämä
Kenellekään ei voi puhua, kun kaikilla on niin paljon vaikeampaa. Työttömälle kaverille ei tietenkään voi sanoa, että työ ahdistaa. Hänen mielestään olen etuoikeutettu kun mulla on töitä. Ahdistuksesta ei voi puhua, kun ympärillä ihmisiä masennusdiagnooseilla yms.
Pidättelen itkua ja pää räjähtää, mutta ulos päin kaikki on hyvin.
Kommentit (36)
Kun ap oot raskaana, niin haet sairauslomaa. Vauva kärsii ahdistuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein se paluu tuntuu pahimmalta juuri ennen sitä paluuta. Lomasta luopumisen tuskaa. Kun työpäivä koittaa, niin ei se olekaan niin paha.
Ylipäätään kannattaa pohtia, miten arjesta saisi parempaa, koska sitä se elämä on. Mikä siinä ahdistaa? Kannatko töistä stressiä, joka ei itseasiassa sinulle kuulu? Onko arki fyysisesti liian kuormittavaa? Ylipäätään voi pohtia, miksi arki ei tunnu hyvältä. Joskus pelkkä tiedostaminen ja ajattelutavan muuutos voi auttaa.Onko se niin vaikea joillekin ymmärtää, että osa ihmisistä vaan kerta kaikkiaan inhoaa käydä töissä? Ihan sama mikä työ, yhtä vähän sinne innostaa mennä.
Mitä sitten ehdotat ratkaisuksi? Paitsi sitä ilmeistä, että pitäisi saada jäädä pois töistä ja elää muiden kustannuksella, koska juuri SINUA töissä käynti ahdistaa kaikkein eniten.
Onneksi olen niin vahva,ettei minun tarvitse avautua vaikeuksistani kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen niin vahva,ettei minun tarvitse avautua vaikeuksistani kenellekään.
Pilkkusäännöt on ilmeinen vaikeutesi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama tilanne mulla. Oletko käynyt lääkärissä? SSRI-lääkitys ja terapia kyllä auttaa.
Obesogens have been detected in the body both as a result of intentional administration of obesogenic chemicals in the form of pharmaceutical drugs such as diethylstilbestrol, selective serotonin reuptake inhibitors, and thiazolidinedione and as a result of unintentional exposure to environmental obesogens such as tributyltin, bisphenol A, diethylhexylphthalate, and perfluorooctanoate.
Kyllä miettisin moneen kertaan ennen kuin laittaisin SSRI lääkkeitä suustani alas. Tehtyä ei saa enää tekemättömäksi, eikä pysyvistä haittavaikutuksista saa penniäkään korvauksia tai pahoitteluja. Jostain kumman syystä lääkärit vähättelevät kovasti takaisinotonestäjien haittoja.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä typerää alkaa vertailla ketä ahdistaa eniten. Yhtä hyvin sille työttömälle voisi sanoa, että mietippä niitä ihmisiä jotka näkee nälkää tai masentuneelle, että mitä vollotata, jossain ihmiset elää sodan ja katastrofien keskellä. Itselleen voi näitä juttuja tietty selittää, jos se helpottaa oaa oloa ja auttaa näkemään asiat paremmassa valossa.
Minullakin on vähän lomaltapaluu ketutusta. Tästä alkaa taas vuoden mittainen selviytymistaistelu loskan ja pimeyden keskellä. Toivottavasti elämääsi tulisi jotain piristävää :)
Samat asiat voi sanoa työssäkäyvälle kermaperseelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen niin vahva,ettei minun tarvitse avautua vaikeuksistani kenellekään.
Pilkkusäännöt on ilmeinen vaikeutesi.
Näin on, mutta en ole ruikuttamassa siitäkään kenellekään.
Töihinpaluuahdistus on hyvin yleistä, sitä pahempi mitä kauemmin on ollut poissa. Tuossa ei ole mitään uutista. Menet töihin ja iltapäivällä jo tuntuu kuin olisit ollut siellä pitempäänkin.
Eri asia jos et yhtään pidä työpaikastasi. Silloin pitää lähteä eikä jäädä ruikuttamaan sääliä.
Kun fiilis töihin menosta on tuo niin kannattaa vakavasti harkita muita vaihtoehtoja. Itseään ei kannata työllä särkeä, ei henkisesti eikä fyysisesti. Kannattaa mennä työterveyteen kertomaan noista ajatuksusta.
Jos et koe työterveyttä vaihtoehtona eikä uutta työpaikkaa ole näkyvissä, pystytkö taloudellisesti hyppäämään hetkeksi tyhjän päälle eli selviätkö taloudellisesti työkkärin antamasta karenssista joka irtisanoutumisesta seuraa? Tai pystyisitkö paikkaamaan taloutta esim. vuokrafirmojen keikkahommilla jotta saat turvaa ja pystyt hakemaan uuttaa työpaikkaa?
Tuolla tavalla ei kannata jatkaa.
T. tyhjän päälle hypännyt ja siitä selvinnyt
Vierailija kirjoitti:
Työtön mies kirjoitti:
Työssä olevien ei pidä valittaa mitään. Teillä on hyvä elämä, saatte rahaa ja teillä on sosiaalista elämää ja elämänne on hyvää toisin kuin työttömillä.
Tämän asenteen vuoksi en puhu ystävilleni. Lapsi ainoa joka nähnyt itkujani, nekin menee raskauden syyksi kyllä.
Ap
Miksi työhön meno on sinulle niin raskasta? Kiusataanko sinua?
Vierailija kirjoitti:
Töihinpaluu on pahinta. Ja olen itse johtaja. Tuntuu ihan yhtä pahalta meistä kaikista.
Joo, minäkin olen esimies ja mua wituttaa ja ahdistaa huominen työhönpaluu..oi hitto, taas alkaa se alaisten jatkuva kitinä ja tyhjänpäiväisten excelien pyöritys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein se paluu tuntuu pahimmalta juuri ennen sitä paluuta. Lomasta luopumisen tuskaa. Kun työpäivä koittaa, niin ei se olekaan niin paha.
Ylipäätään kannattaa pohtia, miten arjesta saisi parempaa, koska sitä se elämä on. Mikä siinä ahdistaa? Kannatko töistä stressiä, joka ei itseasiassa sinulle kuulu? Onko arki fyysisesti liian kuormittavaa? Ylipäätään voi pohtia, miksi arki ei tunnu hyvältä. Joskus pelkkä tiedostaminen ja ajattelutavan muuutos voi auttaa.Onko se niin vaikea joillekin ymmärtää, että osa ihmisistä vaan kerta kaikkiaan inhoaa käydä töissä? Ihan sama mikä työ, yhtä vähän sinne innostaa mennä.
Mitä sitten ehdotat ratkaisuksi? Paitsi sitä ilmeistä, että pitäisi saada jäädä pois töistä ja elää muiden kustannuksella, koska juuri SINUA töissä käynti ahdistaa kaikkein eniten.
Olen eri, mutta vastaan silti.
Kun ihminen on syystä tai toisesta pahasti masentunut ja/tai ahdistunut, ja kokee ettei kykene olemaan töissä, tai tekemään ylipäätään mitään niin ei silloin mieltä helpota se että miten on ainakin jotain tekemistä ja että saa palkkaa. Raha ei ole helpotus mielenterveysongelmiin, jollet saa lepoa, aikaa ja apua.
Eikä tilannetta myöskään ainakaan auta se, että keskustelupalstalla joku tulee antamaan heti asenteella ns. "neuvojaan" jakelemaan.
Siis käykö joku vielä tänäpäivänä töissä!?
Se ei ole ollut muodissa piiiitkään aikaan : )
Vierailija kirjoitti:
Töihinpaluu on pahinta. Ja olen itse johtaja. Tuntuu ihan yhtä pahalta meistä kaikista.
Terapiaakin on tässä ketjussa ehdotettu tähän ahdistukseen mutta sama vaiva se on terapeutillakin. Joten, eiköhän kaikki jatketa lomaa vielä parilla viikolla
ainakin. T. Se terapeutti (oikeesti)
Sun miehes on narsisti,sen syytä tuo on.